keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Iitti-hölkkä 2015

Tänään juostiin järjestyksessään kolmas Iitti-hölkkä. Sää oli tapahtuman kannalta loistava: +19, puolipilvistä. Juoksijoiden kannalta ehkä hieman liian hiostava, ainakin omaan makuuni.



Alkuun juostiin lasten sarjat. Mukavasti oli nuoria urheilijoita mukaan ilmoittautunut.

Aikuisten virallisesti mitattu 10 kilometrin reitti lähtee raviradalta. Puolen raviratakierroksen jälkeen alkaa kolmeen kilometriin kestävä asfalttiosuus, ja vieläpä alamäkivoittoisena. Kilpailun alussa on siis jo saatava hyvä vauhti päälle. Loput 7 kilometriä juostaankin hiekkatietä. Yhdeksän kilometrin jälkeen palataan "metsän siimeksestä" takaisin raviradalle, jolloin maali jo näkyykin. Mutta edessä onkin vielä lähes kokonainen kierros ravirataa ennen kaartamista urheilukentän maalisuoralle.



Matkaan lähdin luottavaisin mielin. Alkuverkka tuntui rennolta ja alla oli hyvin sujunut kilpailu Artjärvellä. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4.30 ja sitä seuraava 4:44. Neljäs kilometri olikin jo 4:56 ja siinä vaiheessa jo tiesin, että tänään ei ennätyksiin päästä. Juoksu ei oikeastaan missään vaiheessa tuntunut ylivoimaiselta, kilometriajat eivät vain vastanneet tätä fiilistä. Pahin osuus juoksusta oli, kuten edellisinäkin vuosina, seitsemän ja kahdeksan kilometrin kohdilla. Aika painui reilusti yli vitoseen. Raviradalle saavuttaessa sain vielä tsempin päälle ja viimeinen kilometri menikin aikaan 4:38. Loppuaika 49:10.



En tiedä, mikä harjoittelussani on vikana. Olen nyt junnannut pitkään tuossa alle 50 minuutin tuntumassa, eikä kehitystä tunnu tapahtuvan. 

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Viikon 30 treenit

Aloitin tämän viikon treenit minuuttivedoilla. Alkuverkan jälkeen juoksin 10 x 1 min. vetoja kahden minuutin palautuksilla. Juoksin edestakaisin pururadalla, jolloin joka toinen veto tuli juostua lievään alamäkeen. Mukavasti vedot kulki.



















Tiistaina suuntasimme mieheni kanssa iltarasteille, B-radalle. Puolitoista tuntia tuli taas metsässä liikuttua, mutta itse suunnistuksella ei pääse kehumaan. Teimme todella pahan virheen kolmosrastin kanssa ja etsimme sitä täysin väärästä suunnasta. Väärässä paikassa pyöriessä tuhrautui aivan liikaa aikaa. Lopulta päätimme palata kakkosrastille ja otimme uuden suunnan: täysin toiseen suuntaan... Sen jälkeen seuraavat rastit löytyivätkin ihan mukavasti. Harmi että aikaa oli alkumatkasta kulunut niin paljon, että jouduimme luovuttamaan 7-rastin kohdilla ja palamaan suorinta tietä lähtöpaikalle. Mukavaa liikuntaa ja kokemusta tuli kyllä taas rutkasti.

Keskiviikon pidin lepoa, sillä suuntasimme perheen kanssa Helsinkiin. Lapset kieppuivat Linnanmäen laitteissa ja me vanhemmat yritimme pysyä perässä. Laitekummit olivat pelastuksemme: kun lapsen pituus ei yksin riittänyt laitteeseen, saatoimme pyytää huvipuiston työntekijän lapsemme "huoltajaksi" laitteeseen. Näin lapset saivat kokea myös vuoristoradan ja kehrän. Esikoinen innostui kingistä. Itselle tuli huono olo pelkästä katselemisesta. :)

Torstai-iltana juoksin sadekuurojen lomassa kevyen 45 minuutin lenkin.

Perjantaina oli vuorossa vk-lenkki. Alkuverkan jälkeen kiihdytin tasaisin väliajoin vauhtia. Juoksu tuntui kulkevan ihan mukavasti, vaikka yllätyinkin siitä, miten vaikeaa oli pitää yllä edes vitosen kilometrivauhtia.

Vuoristorata

Lauantaina pidin lenkkeilystä vapaapäivän ja sunnuntainakin tein vain reilun tunnin pk-lenkin, sillä ensi keskiviikkona juostaan Iitti-hölkkä.


Ma: Alkuverkka 15 min., 10x1min. vedot, loppuverkka 10 min.
Ti: Suunnistus 1,5h
Ke: Lepo
To: Kevyt 45 min.
Pe: Alkuverkka, VK 30 min., loppuverkka
La: Lepo
Su: PK 1h 10 min.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Haaveena Helsinki City Marathon

Teini-iässä sen päätin: viimeistään 25-vuotiaana juoksen maratonin!

Nuorempana olin useana vuotena kannustamassa juoksijoita Helsinki City Marathonilla. Muutamana vuotena mukana juoksemassa olivat myös omat vanhempani. Kilpailijoita kannustimme usein Munkkiniemen kohdilla, johon juoksijat tulivat ensimmäisen kerran noin 10 kilometriä matkattuaan. Toisen kerran saimme kannustaa heitä samoilla nurkilla, kun matkaa maaliin oli enää muutamia kilometrejä.













Juoksijoiden menoa katsellessa haaveilin maratonille osallistumisesta. Mitään en silti asian eteen juurikaan tehnyt. Kävin kyllä satunnaisesti lenkeillä, mutta säännölliseksi juoksuharrastukseksi sitä ei voinut kutsua. Innostuin juoksemisesta tosissani vasta opiskeluvuosinani. Jossain vaiheessa serkkuni osallistui maratonille, joten taas oltiin juoksijoita kannustamassa, tällä kertaa Espoon nurkilla. Serkkuni esimerkki innosti taas lisäämään lenkkieni määrää. Vuonna 2004 juoksukilometrejä oli kertynyt sen verran, että uskaltauduin ensimmäiselle puolimaratonilleni, Helsinki City Runille. Maaliin saavuin tuolloin ajassa 2:04 ja juoksusta jäi hyvä fiilis. Olisin varmaan innostunut treenaamaan maratonillekin, mutta juoksut jäivät jäätyäni äitiyslomalle. Sen jälkeen juoksuharrastuksen aloittaminen tuntui taas haasteelliselta. Viiden vuoden ajan juoksin vain satunnaisesti vaunulenkkien välissä.

Vihdoin vuonna 2011 juoksukärpänen puraisi tosissaan ja sillä tiellä ollaan. Vuonna 2013, Tukholmassa, juoksin vihdoin myös ensimmäisen maratonini - 10 vuotta alkuperäistä tavoitettani myöhemmin. Juoksuharrastuksestani on tullut tärkeä osa elämääni.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Viikon 29 treenit

Kisaviikolla treenimäärät jäivät melko vähäisiksi. Maanantaina tein helpohkon vauhtikestävyyslenkin, jossa vauhdin osuus oli vain 15 minuuttia. Vauhtia en siihenkään juuri saanut, joten maanantain lenkin perusteella en odottanut paljoakaan torstain kilpailulta.

Rannalla


Keskiviikkona oli viimeinen kerta suunnistuskoulua. Ohjaaja oli laatinut meille n. 4 kilometrin mittaisen radan, johon sisältyi 9 rastia. Jokainen sai (joutui!) lähtemään radalle yksin. Suunnistus ei lähtenyt osaltani hyvin käyntiin: pummasin heti ensimmäisen rastin, enkä sen jälkeen löytänyt kakkostakaan. Ehdin jo ajatella, etten selviä radasta olleenkaan. Mutta kolmoselle sitten hyvin löysin ja sen jälkeen vastaan tulivat loputkin rastit. Tosin ilman mutkia ja outoja reitinvalintoja en loppumatkastakaan selvinnyt. En ymmärrä, miten kompassini vei minua pariin otteeseen ihan vika paikkaan. :) Sähläilystäni kertonee hyvin se, että käytin rataan aikaa 1,5 tuntia, kun taas mieheni oli löytänyt kaikki rastit 50 minuutissa. Harjoitusta kaivataan siis lisää.

Sateen jälkeen


Torstaina olikin kilpailu, josta kirjoitin tarkemmin edellisessä postauksessa. Yllätyin siitä, kuinka hyvin minulla pitkästä aikaa kulki.

Vaikka pidin perjantain ja lauantain lepoa, painoi kilpailu jaloissa vielä sunnuntain pitkällä lenkillä. Sykkeet nousivat tavallista korkeammalle.

Ma: Alkuverkka 15 min., VK 15 min., loppuverkka 15 min.
Ti: Lepo 
Ke: PK, samoilua metsässä 1,5 h
To: Kilpailu 10 km
Pe: Lepo
La: Lepo
Su: Pitkis 1,5h

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Kesäillan kymppi 2015

Eilen juostiin perinteinen Kesäillan kymppi Artjärvellä. Itse olin nyt neljättä kertaa mukana. Tänä kesänä on kyllä säät suosineet juoksijaa, eikä sää pettänyt eilenkään. Sade loppui juuri ennen lähtöä, joten hapekkaassa säässä kelpasi kirmata ohi peltojen ja hevoslaidunten.


Vain kukat puuttuvat...
Alkuverkan aikana olin vielä epäileväinen kuntoni suhteen, sillä eilinen 1,5 tunnin suunnistuskoulu tuntui painavan jaloissa. Itse kisassa jalat eivät kuitenkaan tuntuneet raskailta. Lähdin reippaasti matkaan, sillä alkumatka oli silkkaa alamäkeä. Ensimmäinen kilometri menikin aikaan 4.22. Sen jälkeen painelin n. 4.50-kilometrivauhdeilla. Puuskutus oli melkoinen, mutta muuten juoksu tuntui kulkevan hyvin. Tiesin jo alusta lähtien, että tänään kulkee. Reitillä oli muutamia ylämäkiä, mutta oli vastaavasti myös alamäkiä. Ylämäkiosuuksilla kilometrivauhdit painuivat kahdesti yli viiteen minuuttiin, muuten vauhti pysyi alle.

Arkistokuva viime vuodelta, jolloin ylsin suorituksellani palkintopallille.

Yksin sain taas matkaani taittaa. Alkumatkasta yritin pyrkiä muutaman naisen kimppaan, mutta he karkasivat ennen puoliväliä. Edellä juossut mies taas pysyi tasaisen välimatkan päässä, eikä takanakaan kukaan uhkaillut asemaani. Peesiapua ei siis taaskaan saanut. Ennen maalia oli vielä ylämäkeä, mutta senkin jaksoin painaa ihan mukavasti. Maaliin loppuajassa 48:45! Ensimmäistä kertaa alitin Kesäillan kympillä 50 minuuttia. Sillä irtosi tänä vuonna viides sija naisten sarjassa.

Juoksusta jäi erittäin hyvä fiilis. Kiva kun taas kulkee. Harjoitusohjelman muutos on näköjään ollut järkevää.


maanantai 13. heinäkuuta 2015

Viikon 28 treenit

Tämä viikko oli treenien puolesta kevyt viikko. Suunnistuksista sai mukavaa perusliikuntaa. Suunnistuskoulun ja iltarastien lisäksi käytiin vielä torstaina miehen kanssa testaamassa kartanlukutaitoa vanhan iltarastikartan avulla. Ainakin uskoimme löytävämme karttaan merkityt rastipisteet. Samalla kertyi mukava lähes kahden tunnin pk-lenkki. Metsässä sykkeet sai nimittäin kohoamaan ihan vain kävelemälläkin.



Tällä viikolla juoksin ainoastaan yhden kovemman harjoituksen torstaina: alkuverkan jälkeen vauhtileikittelyä. Juoksin kaksi minuuttia reipasta ja perään minuutin kevyesti. Tätä toistin 7 kertaa.

Viikonloppuna tutustuimme perheen kanssa Hämeenlinnan nähtävyyksiin, joten lauantai ja sunnuntai olivat lepopäiviä.



Edellisen juoksukisan jälkeen päätin hidastaa peruskuntolenkkien vauhtia, koska meno oli tuntunut jo pidempään raskaalta. Tämä on selvästi auttanut, sillä nyt lenkit ovat taas tuntuneet mukavilta ja rennoilta. Tietysti hitailla vauhdeilla täytyykin tuntua kevyeltä. Ensi viikolla nähdään, miten hitaat harjoitukset ovat vaikuttaneet kisavauhtiin. Kesäillan kymppi ohjelmassa torstaina.

Hämeen linna Hämeenlinnassa

Ma: Kevyt 30 min. 
Ti: Lepo 
Ke: PK, samoilua metsässä 1,5 h
To: Alkuverkka, 1h 30 min. metsässä samoilua, loppuverkka
Pe: Alkuverkka, VL 21 min., loppuverkka
La: Lepo
Su: Lepo

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Suunnistuskoulu jatkuu



Suunnistuskoulu jatkui suunnistusajattelun merkeissä ja vihdoin koin ahaa-elämyksen karttani kanssa. Olipa mahtavaa havaita, että osaa kulkea maastossa ilman niitä selkeitä polkuja tai ajouriakin. Korkeuskäyrätkin avautuivat vihdoin.

Keskiviikkona suunnistuskoulussa kuljimme alkuun muutaman rastivälin yhdessä ohjaajan kanssa, jolloin hän kertoi, miten itse etenisi ja mihin maastossa kiinnittäisi huomiota. Lopuksi etsimme rasteja pareittain. Ja voi sitä onnistumisen riemua, kun tunsi ymmärtävänsä karttaa ja rastiliput löytyivät. Tämä koulu on ollut todella hyödyllinen ja mielenkiintoinen. Olen oppinut paljon, mutta paljon on toki vielä opittavaakin.

Kävin tiistaina myös iltarasteilla. C-rata tuli suoritettua, mutta en pääse kauheasti kehuskelemaan suorituksellani. Oppia sen sijaan sain runsain mitoin. Heti alkumatkasta pääsin kahden vanhemman herrasmiehen kannoille ja sain lyöttäytyä heidän matkaansa. Yhdessä vertailimme karttaa ja maastoa toisiinsa ja pähkäilimme parasta reitinvalintaa. Tämä antoi minulle ehdottomasti tässä vaiheessa paljon enemmän iloa kuin se, että olisin itse tuurilla onnistunut rastit löytämään.


Metsässä oli taas mukava liikkua, vaikka liukkailla kallionrinteillä saikin varovaisesti edetä. Puolitoista tuntia reipasta samoilua vaihtelevassa maastossa tekee varmasti hyvää jaloille ja pk-kunnolle. Ja etenkin mielelle!

Alkeet ovat nyt hallinnassa, joten ei muuta kuin lisää harjoitusta. Jospa sitä uskaltautuisi vielä uudelleen iltarasteille. Vaikka miehen kanssa yhdessä b-radalle.


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Viikon 27 treenit

Tällä viikolla päästiin jo treenaamaan kunnon hellekeleissäkin. Perjantaina oli vuorossa vk-lenkki mökkitiellä. Mittarin näyttäessä +32 astetta lähdettiin miehen kanssa yhtämatkaa painamaan hiekkateitä. Kyllähän se lämpö näkyi kohonneissa sykkeissä. Huono hellekuntoni tuli hyvin esiin etenkin loppuverkassa: syke ei laskenut sitten millään.

Muutoin tämän viikon treenit olivat lähes kopio viime viikosta. Viikko alkoi lyhyellä puolen tunnin lenkillä, jonka tosin juoksin vähän turhan kovaa pk-lenkiksi. Päälle tein vielä kotikuntopiirin. Tiistaina oli viikon kovin treeni urheilukentällä. Juoksin kuusi tonnin vetoa kahden minuutin kävelypalautuksilla. Vedot tuli alkuun juostua ehkä liian hitaasti n. 5 minuutin kilometrivauhdilla, mutta toisaalta jaksoin hyvin kaikki vedot ja vauhti oli nousujohteinen. Viimeiset vedot menin 4.30-vauhdeilla.

Loppuvenyttelyt nurmella

























Keskiviikko ja torstai olivat lepopäiviä. Perjantaina juoksin mökkitiellä puolen tunnin vk-lenkin ja lauantaina kevyen pk:n. Sunnuntai-iltana oli vuorossa vielä viikon pitkis, 1,5 tuntia superhitaasti.

Juoksu on nyt kulkenut ihan kivasti.

Ma: Kevyt 30 min. + kuntopiiri
Ti: Alkuverkka, 6x1000m, loppuverkka
Ke: Lepo
To: Lepo
Pe: Alkuverkka, 30 min. VK, loppuverkka
La: Kevyt 45 min.
Su: Pitkä lenkki 1,5 h

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Suunnistuskoulussa

Ilmoittauduin mukaan aikuisten suunnistuskouluun. Olen joskus lapsena käynyt Rastipolku-koulua, mutta harrastus ei silloin edennyt pitkälle, enkä oppinut suunnistamaan. Kouluajoilta muistan, etten rasteja juurikaan tainnut löytää. Karttamerkkejä tunnistan jonkun verran, mutta kertausta vaativat nekin. Ilmoituksessa sanottiin, ettei aiempaa suunnituskokemusta tarvita, joten tällainen vasta-alkajakin uskaltautui mukaan.

Ensimmäisellä kerralla kävimme läpi karttamerkkejä ja teimme pienen harjoituksen urheilukentän tuntumassa. Ohjaaja halusi antaa meille onnistumisen kokemuksia tutussa ympäristössä. :)

Suunnistajan solmut

Toisella kerralla opettelimme tekemään kengännauhoihin suunnistajan solmut ja lähdimme metsään. Kuljimme ryhmänä läpi viiden rastin radan ja pohdimme yhdessä, mihin maastossa kannattaa kiinnittää huomiota. Tämä oli erittäin opettavainen kerta. Yhdessä oli helppo pähkäillä reitinvalintaa. Lisäksi pururadan läheisyys ja tuttu maasto helpottivat suunnistamista.


Puolitoistatuntinen kului maastossa nopeaan, eikä karttaa tutkiessa ehtinyt pohtia arkisia huolia tai työasioita, joita helposti tavallisella juoksulenkillä pähkäilen. Ohjaaja mainitsi myös monia muita hyviä syitä harrastaa suunnistusta: tulee liikuttua huomaamattaan, metsän pehmeä maasto tekee hyvää jaloille ja tasapainolle, perheen yhteinen, hyvä harrastus.

Suunnituskouluun sisältyy myös osallistuminen iltarasteille. Ne ovat edessä jo ensi viikon tiistaina. Olisin mielelläni opetellut kartan lukemista vielä vähän enemmän ennen todellista koitosta, mutta ehkä sitä uskaltautuu C-rataa kiertämään.
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall