keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Ranskanpastilli-sukat


Suffeli-torkkupeitosta yli jääneistä langoista syntyivät nämä Ranskanpastilli-sukat.

Lanka: Novita 7 veljestä tumma suklaa, luonnonvalkoinen, vaaleanpunainen ja papu.

Ohje löytyy täältä.


sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Palauttelua puolikkaasta


Tämä viikko on mennyt puolikkaan rasituksista palautellessa. Sunnuntain ja maanantain pidin taukoa juoksemisesta. Tiistaina lähdin varovasti kokeilemaan, miltä hölköttely maistuu. Reidet tuntuivat edelleen kovin raskailta, joten päätin pitää seuraavan päivän vapaata.

Torstaina ajattelin, että juoksu sujuisi jo paremmin, mutta jalat tuntuivat olevan yhä todella jumissa. Lenkin jälkeen ne kipeytyivät jopa lisää: kyykkyyn oli vaikeuksia päästä.


Sunnuntaille olin suunnitellut pitkää lenkkiä, joten päätin sitä ennen lepuuttaa jalkojani pitämällä perjantain ja lauantain vapaata. Sunnuntaina olikin ihan hyvä lähteä juoksemaan hitusen vajaata kahden tunnin lenkkiä. Juoksu ei tuntunut pahalta, mutta ei niin helpoltakaan kuin pitkät lenkit ennen Espoota tuntuivat. Yleensä juoksen samoja, tuttuja reittejä, mutta mies tykkää etsiä uusia maisemia. Niinpä tänäänkin pääsin mieheni johdattamana juoksemaan minulle ennestään tuntemattomia teitä. Yksinäisellä hiekkatiellä oli aiemmin mennyt hevonen ja pellon reunalla meidän menoa seurasi kaksi peuraa. Lenkin jälkeen oli hyvä fiilis. Tästä on taas hyvä jatkaa harjoittelua.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Raskas Rantapuolikas Espoon Rantamaratonilla 2015

Eilen juostiin Espoon Rantamaraton ja Rantapuolikas. Itse osallistuin jälkimmäiseen. Pääsimme lähtemään kaksi tuntia maratoonareiden perään. Tuolloin sade oli jo lakannut ja aurinkokin pilkahteli pilvien välistä. Minun puolestani olisi saanut jatkaa ripottelua, sillä etenkin alkumatkasta sää oli turhan kuuma. Lähtiessä ei tuntunut vähääkään kylmältä t-paidassa ja shortseissa.


Alkuverkan aikana jalat tuntuivat tukkoisilta, joten jo silloin aavistin, että kilpailu ei tule olemaan ainakaan helppo. Lähdin kuitenkin luottavaisena matkaan ja pääsin sopivasti 1.45-jänisten perään. Ensimmäinen kilometri meni kivasti aikaan 4.56. Ruuhkaakaan ei juurikaan edes alkuun ollut. Alkuun juoksu tuntui hyvältä ja jänisten tasaisessa vauhdissa oli helppo peesata. Näin jatkui toiselle juomapisteelle saakka. Siinä jänikset eivät pysähtyneet juomaan, joten sain lisätä vauhtiani saadakseni heidät taas kiinni. 8 kilometrin kohdilla tuntui, että vauhdin eteen sai jo tehdä töitä. Asfalttikin oli vaihtunut hiekkatieksi. Sinnittelin kuitenkin jänisten matkassa puoliväliin saakka ja kellotin varsin kivan väliajan 52:25. Sen jälkeen ero jäniksiin alkoi kasvaa tasaiseen tahtiin. Samalla katkesi jo henkinen kanttikin, sillä vauhti hidastui kertaheitolla 5.30:een ja lopulta kuuteen minuuttiin. Siitä alkoi raskas taistelu maaliviivan saavuttamiseksi.

Lasten rantatonnin alkuverryttely


15 kilometrin kohdalla olin valmis kävelemään, mutta ajattelin, että kävellen maaliin pääsyssä kestää vieläkin kauemmin, joten pidin hölkkävauhdin yllä. Kannustajia oli reitin varrella ilahduttava määrä, mutta tällä kertaa "Hyvä, hyvä, hienosti menee! Hyvältä näyttää!" -huudot eivät juurikaan tsempanneet. Loppumatkasta ei oikeastaan ole edes mitään mielikuvia. Maisemia en jaksanut ihailla, keskityin vain eteenpäin menemiseen. Kovinkaan kannustavaa ei ollut sekään, kun juoksijoita lappasi tasaiseen tahtiin ohi sekä vasemmalta että oikealta...

17 kilometrin paikkeilla mies tuli takaa ohitseni ja huolissaan kysyi, olenko kaatunut, kun jalkani ovat verillä. En ollut itse lainkaan huomannut, että molempien polvieni yläpuolella oli veriset hankaumat. Olen kyllä aiemminkin tiedostanut, että juostessani jalkani ottavat yhteen, mutta koskaan ennen siitä ei ole iho mennyt rikki. Nirhaumat onneksi näyttivät paljon pahemmilta kuin oikeasti olivat. Pesun jälkeen ihossa ei juurikaan huomaa jälkeä.


Maalin lähestyessä sain vielä pienen tsemppivaihteen päälle ja suhtkoht reippaalla vauhdilla menin viimeiset kaksi kilometriä. Maalisuoralla otin vielä loppukirin ja paransin sijoitustani yhdellä. Loppuaika 1:55. Toiseen puolikkaaseen meni aikaa 1:03. Kymmenen minuutin positiivinen splitti.

Illalla oli huono olo, eikä ruoka oikein maistunut. Melkoinen janokin oli loppuillan. En oikeastaan ole pettynyt juoksuuni. Välillä näin. Tuntuvat sitten tulevat onnistumiset sitäkin paremmilta. Hieman vain mietityttää, onko kuntoni oikeasti kesän aikana laskenut näin paljon, vai sattuiko vain huono päivä. 

maanantai 14. syyskuuta 2015

Viikon 37 treenit

Sunnuntaisen kahden tunnin pitkän lenkin jälkeen tein maanantaina vain kevyen puolen tunnin palauttelulenkin. Juoksu tuntui yllättävän helpolta. Olin kuvitellut, että sunnuntainen vielä painaisi jaloissa, mutta tulokset olivatkin aivan päinvastaisia: 6.30-vauhdilla sykkeet pysyivät helposti 130:ssa. Totesin miehelleni, että juoksuu tuntuu tällä hetkellä "pelottavan helpolta". Onko tämä vain hetken huumaa, vai onko kuntoni pompsahtanut ylöspäin. Kesällä 130 sykkeisiin pääsi vain yli seiskan vauhdeilla.



Keskiviikkona tuli rämmittyä metsässä puolitoista tuntia. Kolmosrastilla tehtiin melkoinen pummi. Alkuun ajauduttiin jonkin verran rastista sivuun ja sen jälkeen pyörittiin ympyrää ymmärtämättä tarkalleen, missä päin kartalla oltiin. Muita suunnistajiakaan ei näkynyt eikä kuulunut. Jos olisin ollut metsässä yksin, olisin varmaan jo joutunut paniikkiin. Kolmosen vihdoin löydyttyä loppurata sujui taas sutjakasti. Vaikka juoksu muuten on tuntunut helpolta, metsässä ei edelleenkään kulje. Sykkeet nousevat hyvin kävellessäkin.

Torstaina tein lasten harkkojen aikana 50 minuutin tasavauhtisen lenkin. Lähdin matkaan normi pk:ta nopeampaa. Vauhti tuntui hyvältä koko matkan, mutta sykkeiden noususta huomasi, ettei alle kutosen vauhdeilla peruslenkkiä tehdä. Puolikkaalla pitäisi jaksaa vielä minuutin nopeampia kilometrejä...

Lauantaina käytiin lasten kanssa kiertämässä sprinttisuunnistuksen c-rata. Olipa kiva suunnistaa välillä helpossa kaupunkimaastossa. Illalla kävin vielä hiekkatiellä juoksemassa vetoja. Tein 8 x 45 sek. vetoja hölkkäpalautuksilla.

Viikon päätti sunnuntain tunnin mittainen lenkki. Lämpimässä syysillassa kevyt lenkki kulki kevyesti -kuten pitikin. Nautin lenkkeilystä tällä hetkellä todella paljon.

Ma: Kevyt 35 min.
Ti: Lepo
Ke: Suunnistus 1,5 h
To: TV 50 min.
Pe: Lepo
La: Alkuverkka, 8x45 sek. vetoja, loppuverkka
Su: Kevyt 1h

perjantai 11. syyskuuta 2015

Kimallesukat





















Turkoosin värisestä Novita Nallesta ja Säteestä piti alunperin tulla neuleliivi. Siitä ei kuitenkaan tullut istuvaa, joten liivi sai purkutuomion. Langoista syntyi lopulta nämä sukat.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Viikon 36 treenit

Syyskuu vaihtui ja Espoon rantapuolikas lähestyy. Viime viikolla otin treenien puolesta hieman löysemmin kolmen kovemman harkkaviikon jälkeen. Tiistaina kävimme mieheni kanssa suunnistamassa. Menimme suurimmaksi osaksi rauhallista kävelyvauhtia, sillä mies ei halunnut ottaa riskejä viimeksi kipeytyneen nilkan suhteen. Rastit löytyivät aika kivasti.

Mustikkarahkapulla


Keskiviikkona tein 50 minuutin pk-lenkin. Lähdin matkaan normaalia pk-vauhtia reippaammin. Keskivauhti lenkillä oli 6.10 min./km. Alkuun sykkeet pysyivät kohtuudessa, mutta loppumatkasta nousivat jo yli 150:n. Juoksu tuntui kuitenkin hyvältä koko matkan.

Pentin hölkkä perjantaina oli mukava tilaisuus päästä testaamaan tämänhetkistä nopeuttani. Juoksusta jäi todella hyvä fiilis. Treeni-into nousi taas astetta ylöspäin.



Sunnuntaina juoksin vielä kahden tunnin pitkiksen. Tuossa ajassa mittariin kertyi 18 kilometriä eli hyvin hitailla vauhdeilla mentiin. Juoksu tuntui koko matkan mukavan leppoisalta. Viimeisellä kilometrillä nostin vauhdin puolimaratonin tavoitevauhtiin. Hyvin jaksoi väsyneilläkin jaloilla. Tämä olikin viimeinen pitkä lenkki ennen puolimaratonia. Nyt lienee kovimmat treenit tehty ennen kilpailua. Viimeisillä viikoilla haetaan tuloskuntoa keventämällä harjoittelua.

Tällä hetkellä tuntuu, että juoksu kulkee ja askel on kevyt. Toivottavasti tämä fiilis säilyy Espooseen saakka.

Ma: Lepo
Ti: Suunnistus 1h 20 min.
Ke: Pk 50 min.
To: Lepo
Pe: Kilpailu 4.2 km
La: Lepo
Su: Pitkis 2h

perjantai 4. syyskuuta 2015

Vauhdikkaasti Pentin hölkässä

Päätin lähteä perjantai-illan kunniaksi testaamaan kuntoani Pentin hölkkään. Tapahtumasta ei löytynyt etukäteen netistä juurikaan tietoa, vanhoja tuloslistoja sentään. Melko vähän niissä oli nimiä, joten mietin etukäteen, kuinka yksin sitä saa matkaa taittaa. Tapahtuman läheinen sijainti ja sopivan lyhyt juoksumatka houkuttelivat kuitenkin kokeilemaan.


Sää oli loistava: +16 astetta ja auringonpaistetta. Mukavasti tuntui lähtöviivalle kerääntyvän väkeä. Lapset ja aikuiset lähtivät samasta lähtökäskystä liikkeelle. Lapset juoksivat edestakaisena matkana noin kaksi kilometriä. Aikuiset lähtivät omalle reilun neljän kilometrin lenkilleen. Alkuun sai alkuruuhkassa hakea omaa paikkaansa, mutta sen jälkeen oli hyvin tilaa juosta omaa vauhtiaan.



Lähdin reippaasti liikkeelle, mutta yllätyin silti, että ensimmäinen kilometri taittui minulle kovaan aikaan 4.18. Sen jälkeen asfaltti muuttui hiekkatieksi ja vauhti hieman putosi. Jonnekin katosivat myös mystisesti kanssakilpailijat. Eli yksin sain taas matkaani taittaa. Kukaan ei puuskuttanut niskaan, enkä itse päässyt edellä juoksevan peesiin. Nautin kuitenkin juoksusta tasaisella reitillä.

Kaksi seuraavaa kilometriä hiekkatiellä juoksin tasaisesti 4.36-vauhdeilla. Viimeisen reilun kilometrin sai taas juosta asfaltilla ja pystyin kiristämään vauhdin 4.30:een. Oma mittarini näytti matkaksi 4,2 km ja loppuajaksi 19.07. Keskivauhti siis 4.29 min./km. Sillä irtosi tässä pienessä tapahtumassa N35-sarjan voitto.

Juoksusta jäi todella hyvä fiilis. Juoksu tuntui oikeastaan koko matkan hyvältä ja kohtalaisen helpolta. Olisipa kiva tietää, miten pitkään tuota vauhtia olisi pystynyt pitämään yllä. 
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall