keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Havaintoja hiihtoladuilta


Lunta on vihdoinkin satanut niin paljon, että läheiselle pururadalle on ajettu kunnon ladut latukoneella. Eilen latuja testaillessa havainnoin seuraavaa:

Hiihtäminen tuntuu paljon helpommalta kuin juokseminen.
Korkeat sykkeetkään eivät vauhtia hidasta.
Hiihtäessä aika kuluu huomaamatta.
Reilun tunnin hiihtolenkin jälkeen olisi helposti voinut lähteä toiselle kierrokselle.

Moni oli lähtenyt hiihtämään
Juoksulenkeillä iloitsen niistä harvoista hetkistä, kun kohtaan lenkkipoluilla toisen juoksijan.
Tänään hiihtoladuilla tuli vastaan ainakin 15 kanssahiihtäjää.
Hiihtäjät tuntuvat liikkuvan iloisemmalla mielellä kuin juoksijat. Hiihtäjistä useat tervehtivät vastaantullessaan.


Hiihtäessä tärkeintä on hyvä pito. 
Suksien lipsuessa joutuu tekemään tolkuttomasti töitä käsillä.
Mieheni mukaan suksieni lipsuminen johtuu suurimmaksi osaksi surkeasta hiihtotekniikastani.

Hiihto tuo virkistävää vaihtelua normaaleihin juoksulenkkeihin.
Selkälihakset ja ylävartalo saavat hyvää treeniä.
Hiihtäessä löytää itsestään taas uusia, käyttämättömiä lihaksia.
Ne huutavat olemassaolostaan seuraavana ja sitä seuraavana päivänä.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall