perjantai 29. huhtikuuta 2016

Suijankoskenjuoksu 2016

Päätin sitten suorittaa totaalisen tyhjennysharjoituksen ennen Suijankoskenjuoksua. Olo oli vielä kisapäivänä hiukan etova, joten pitkään pohdin, kannattaako kilpailuun puolikuntoisena lähteä. Tein päivällä testilenkin, joka kulki yllättävän hyvin. Jalat tuntuivat pitkästä aikaa ihanan kevyiltä ja nopea vauhtikin luonnistui melko helposti. Vältelläkseni huonoa oloa söin ennen kisaa vain kevyesti mehukeittoa.

Suijankoskenjuoksu 2016
Kuuluttajan mukaan sää oli eilen paras koko Suijankoskenjuoksun historiassa: tuuleton, + 14°C. Ennustettu sadekin siirtyi myöhäisemmäksi. Selkeä t-paitakeli siis. Toipilaana päätin kuitenkin lähteä matkaan pitkähihaisessa, ja kuumahan siinä tuli. 6,2 kilometrin reitti kierteli maalaismaisemissa. Puolet reitistä oli asfalttia, puolet kovapintaista hiekkatietä.

Lähtökäskystä matkaan säntäsivät yhtä aikaa niin nuoret kuin varttuneemmatkin kisailijat. Lähdin rennon kovaa matkaan, mutta yllätyin silti ensimmäisen kilometrin 4.16-väliajasta. Alku kun oli vielä nousuvoittoista. Pääsin sopivasti toisen naisen peesiin ja tiukasti hänen kannoillaan taivalsin seuraavat kilometrit tahdilla 4.32, 4.28 ja 4.40. Neljän kilometrin jälkeen rohkaistuin ja painelin kirittäjästä ohi, mikä olikin hyvä päätös, sillä lopussa meidän välillä oli eroa puoli minuuttia. Loppupätkästä oli kivasti alamäkeä. Juoksu tuntui hyvältä. Viides kilometri meni vielä aikaan 4.39, mutta viimeisellä sain taas kiristettyä tahdin 4.30:een. Loppuvaiheessa sain vielä yhden päänahan ohitettuani koko matkan tasaisesti edelläni juosseen miehen.


Maalissa loppuaika 27:30. Vihdoinkin alkaa vauhtia löytyä. Olen ennätysjuoksuuni todella tyytyväinen. Keskitahti 4.30! Juoksu tuntui hyvältä oikeastaan koko matkan. Kummasti helpotti ajatus siitä, ettei tällä kertaa tarvinnut kymppiä juosta.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Tekniikkaa ja maastojuoksua viikolla 16

Viime viikon treenit poikkesivat normaalista. Perinteisiä juoksulenkkejä oli vain kaksi. Lisäksi tuli kilpailtua maastossa, harjoiteltua suunnistusta sekä treenattua Oona Kettusen kanssa.

Jalkoja säästääkseni ja säärikipua vältelläkseni juoksin kaikki juoksut pehmeällä alustalla. Kipua säärissä ei onneksi olekaan enää tuntunut. Aivan kevyesti juoksu ei silti kulje, sillä etenkin reisissä tuntuu pientä kireyttä.

Teutjärven ympärijuoksu
Maanantaina avasin suunnistuskauden muistelemalla kartanlukua yhdessä tyttäreni kanssa. Varsinaiseksi treeniksi sitä ei voi kutsua, sillä etenimme lähinnä kävellen. Hyvää hyötyliikuntaa ja iloa rastien löytämisestä kyllä.

Torstaina korvasin kovan treenin osallistumalla maastojuoksukilpailuun. Juoksussa iloitsin etenkin vahvasta loppukiristä.

Perjantaina meidän koko perhe sai nauttia Oona Kettusen vetämästä harjoituksesta. Tunnin treenit sisälsivät tekniikkaa, 200 metrin vetoja sekä viestijuoksua. Tällaiset spesiaalit tilanteet ja harjoitukset antavat taas mukavasti uutta intoa harrastukseen.

Sunnuntaina kävin kannustamassa kilpailijoita Teutjärven ympärijuoksussa. Olipa kiva osallistua tapahtumaan katsojana, vaikkakin tuuli kävi kylmästi.

Peltomaisema Ruotsinpyhtäällä
Ensi torstaina koetellaan kestävyyttä ja haetaan nopeutta Suijankosken juoksussa.

Ma: Lepo / suunnistusta kävelyvauhdilla
Ti: Pk 40 min. + 5x100 m vedot
Ke: Juoksutekniikkaa ja lihaskuntoa 1,5 h
To: Maastojuoksukilpailu 3 km
Pe: Tekniikkaa ja vetoja 60 min. 
La: Kevyt 65 min. 
Su: Lepo

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Maastojuoksusarjan startti

Paikallisen maastojuoksusarjan ensimmäinen osakilpailu juostu hyvissä fiiliksissä. Paikalle oli tullut ilahduttavan paljon kisaajia, lähes 70. Sarjoja oli 5-vuotiaista aikuisiin. Nuorimmaisia oli oletetusti eniten, mutta ilmaantui aikuistenkin lähtöviivalle 7 rohkeaa osallistujaa. Matkana oli kahtena kierroksena juoksu vajaan kolmen kilometrin reitti pururadalla.

Yhteinen alkuverkka
Alkuverkkaillessa epätasainen maastopohja tuntui raskaalta juosta. Ajatus kovasta maastokisasta ei hirveästi houkutellut. Itse kisassa fiilis kuitenkin muuttui: meno oli yllättävän rentoa. Heti alkuun vedettiin jalat hapoille jyrkässä ylämäessä. Puuskutus oli sen jälkeen melkoinen, mutta hyvin pystyin matkaa jatkamaan. Ensimmäinen kierros meni hyvin. Toisella kierroksella alun ylämäki hyydytti jonkin verran ja sen päälle kavuttuani kesti hetken, että löysin taas hyvän juoksurytmin. Takaa alkoi kuulua takaa-ajajan askeleita. Keskityin silti vain omaan juoksuuni, enkä taakseni vilkuillut. Yllätyin, ettei takaa kuitenkaan yritetty ohi. Loppusuoralla päätin taistella sijoituksestani ja otin reippaan loppukirin. Takana tullut mies jäi kakkoseksi!

Olen tyytyväinen juoksuuni. Maastojuoksu 4.38-keskivauhdilla oli hyvä treeni. Sanotaan, että maastojuoksu vaatii oman tekniikkansa. Ja sen huomasi taas etenkin alamäessä. Yritin heittää siinä vapaalle, mutta en saanut kaivattua rentoutta. Nuoremmat painelivat alamäet suorastaan lentämällä. Saivat siinä monen metrin etumatkan.

Juoksun jälkeen yskitti ja korviin sattui. Minulle tyypillistä oirehdintaa keväisten kovien kisojen jälkeen.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Perhesuunnistusta

Osallistuin viime kesänä aikuisten suunnistuskouluun. Uudesta harrastuksesta innostuneena kiersimme iltarasteilla yhdessä mieheni kanssa. Loppukesästä B-radan rastit löytyivät jo varsin mallikkaasti. Yksin en silti metsään uskaltautunut.


Mieheni hallitsee kartanluvun ja metsäpoluilla liikkumisen selvästi minua sutjakkaammin. Hän suunnistaa jo sujuvasti A-radalla, joten olisin hänen seurassaan lähinnä hidasteena. Radalle on siis uskaltauduttava yksin.

Paikallinen suunnistusseura tarjoaa tällä kaudella ilmaisen osallistumisen kuntorasteille. Heidän rasteistaan oli siis hyvä aloittaa. Valitsin alkuun C-radan, jossa pystyi reittivalinnoissa hyödyntämään paljon teitä ja polkuja. Tytär lähti mielellään seuraksi, joten sopivasti pystyi hänellekin samalla opettaa kartanlukua.


Huomasin taas, miten rentouttavaa metsässä liikkuminen on. (Ainakin, kun rastit löytyivät helposti.) Huomaamatta tuli liikuttua maastossa reilu 40 minuuttia. B-radan suunnistanut mies oli maalissa tarkalleen samaan aikaan meidän kanssamme.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Viikon 15 treenit

Maanantaina aloitin viikon mäkivedoilla. Ensimmäiset viisi vetoa juoksin reippaalla, mutta vielä melko helpolla vauhdilla. Aikaa vetoihin meni minuutin verran. Toisessa sarjassa oli tarkoitus parantaa vauhtia jokaisella vedolla. Vaikka ensimmäiset viisi vetoa olivat vielä tuntuneet helpoilta, pienikin vauhdin lisäys toisessa sarjassa tuntui kovalta. En saanut aikaa parannettua kuin joitain sekunteja. Viimeinen veto ei todellakaan ollut nopein. Vieläkin rauhallisemmin olisi siis saanut ensimmäiset vedot tehdä.


Tiistaina pidin juoksusta vapaapäivän. Juhlistin nimipäivääni nauttien herkullisesta ravintolaruuasta hyvien ystävien seurassa. Loppuillasta kiipesin vielä Anssi Kelan kanssa harjulle katsomaan nukkuvaa Nummelaa. Mahtava keikka!

Torstain lenkillä molempien jalkojen säären etuosassa tuntui kipua. Enemmän oikeassa. Kipu helpotti lenkin loppupuolella, etenkin siirryttäessä asfaltilta hiekkatielle.

Perjantaina juoksin alkuun puoli tuntia normaalilla kevyellä vauhdilla ja sen jälkeen 15 minuuttia noin 5.15-tahdilla. Tuntui haasteelliselta ylläpitää tuota vauhtia. Melko kovaltakin. Säärissä tuntui edelleen kipua.

Viikon kruunasi pitkä lenkki yhdessä mieheni kanssa. Parituntinen täyttyi yllättävän nopeasti.

Ma: Mäkivedot 2 x 5 x n. 60 sek.
Ti: Lepo
Ke: Juoksutekniikkaa ja lihaskuntoa 1,5 h
To: Pk 60 min.
Pe: 30 min. kevyt + 15 min. reipas + 15 min. kevyt
La: Lepo
Su: Pitkis 2 h

torstai 14. huhtikuuta 2016

Kettusukat


Työkaverilla oli jalassa upeat villasukat. Pyysin lupaa mallin kopioimiseen. Tässä lopputulos.

Lanka: Novita 7 veljestä, grafiitti (044), oranssi (278), luonnonvalkoinen (010), musta (099)
Puikot: 3,5 mm


maanantai 11. huhtikuuta 2016

Vauhtia hakemassa

Päätin heti maanantaisella pk-lenkilläni nostaa hieman normaalia lenkkivauhtiani. Olenhan köpötellyt alkuvuoden hyvin hitailla askeleilla selkeitä vauhtilenkkejä lukuun ottamatta. Tarkoitus oli nostaa vauhtia alkuun vain vähän mutta eihän se niin helposti sujunut. Ensimmäiset kaksi kilometriä menivät yllättävän kevyesti sykkeiden pysyessä vielä hyvällä tasolla. Mutta pian huomasin, ettei lähes minuutin normaalia kovempi vauhti voi sujua mallikkaasti loppuun saakka. Vauhti alkoi painaa ja sykkeet nousta. Loppumatkasta sain vahtia sykkeitä ja silti vauhti hidastui selvästi alun innokkuudesta. Jatkossa enemmän malttia alkumatkaan.

















Tiistaina juosin kiihtyvävauhtisen kympin. Kevyen alkuverkan jälkeen kiihdytin vauhtia tasaisesti parin kilometrin välein. Vauhti nousi 5.30-tahdista 4.45:een. Tälläkin lenkillä huomasi alun helppouden: 5.30-vauhti tuntui kevyeltä ja ajattelin, että hyvinhän tässä kulkee. Vaan kuntoni ei näytä kestävän kuin sen pari kilometriä, koska sen jälkeen vauhti tuntui jo haastavalta. Viimeisellä kilometrillä sai jo tosissaan tehdä töitä vauhdin eteen. Hassua, miten tasavauhtinen kymppi kovemmilla vauhdeilla tuntuu helpommalta kuin tämä kiihtyvävauhtinen.

Perjantaina maltoin lähteä maanantaista maltillisemmin matkaan. Säärien etuosassa tuntui kipua alkumatkasta, mutta se onneksi hellitti vähitellen kilometrien lisääntyessä. Vauhti oli tasaisesti 6.30-tuntumassa ja sillä vauhdilla keskisyke 135. Ihan kelpo pk-lenkki siis.


Viikon viimeisen lenkin juoksin lauantaina yhdessä mieheni kanssa. Juoksimme vajaan kahden tunnin pitkiksen hitaalla seiskan vauhdilla. Sillä sykkeet pysyivät helposti alle 130:ssa. Tällä kertaa kipua ei tuntunut säärissä, mutta takareisissä tuntui lyhyitä kipukohtauksia. Olisivatko olleet pieniä kramppeja? Jalkoja särki vielä illallakin, mutta yön aikana kipu onneksi poistui. Toivottavasti jalat jatkossa kestävät kovia treenejä.

Olen varsin tyytyväinen tämän viikon juoksuihin. Hyvillä fiiliksillä edelleen jatkan vauhdin metsästystä.


Ma: Pk 60 min.
Ti: Kiihtyvävauhtinen 11 km
Ke: Juoksutekniikkaa ja lihaskuntoa 1,5 h
To: Lepo
Pe: Pk 60 min.
La: Pitkis 1 h 45 min.
Su: Lepo

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kenkäkaapin kätköistä

Adidas Supernova Glide Boost 7

Aloittaessani juoksu-uraani vannoin Asicsin nimeen. Kaikki ensimmäiset juoksukenkäni olivat Asicseja. Kaupassa en halunnut edes sovittaa muita merkkejä. Ja hyvinhän niillä juoksu kulki.

Yksi ensimmäisistä kengistäni olivat Asicsin Gel Kayanot, joita myyjä minulle suositteli. Muistelisin, että Kayanoja mainostettin tuohon aikaan hyvänä maratonkenkänä. Helsinki City Marathonilla taisin usealla juoksijalla bongata kyseiset kengät. Myöhemmin kävin urheiluliikkeen järjestämässä askeltestissä, jossa minulla todettiin olevan neutraali askellus, enkä tarvitse Kayanon kaltaisia pronaatiotuettuja kenkiä.

Vasemmalla Adidas Boston Boost 5 ja oikealla Supernova Glide Boost 7

Jossain vaiheessa päätin mieheni suosittelemana kokeilla kilpakenkänä Adidasta. Nyt kenkähyllyäni koristaa jo useat Adidas-parit. Kenkä tuntuu istuvan hyvin jalkaani.

Vaihtelen lenkeilläni pääasiassa kahta eri kenkäparia. Pk-lenkeille omansa ja vauhdikkaimmille omansa. Vauhdikkaammat lenkit on kivempi juosta kevyellä ja nopeantuntuisella kengällä. Lisäksi lyhyille kilpailumatkoille, max 10 km, minulla on omat kilpakengät. Liukkailla keleillä laitan alle nastat.


Uusimmat kenkäni ovat nämä frozen green / solar yellow:n väriset Supernova Glide Boost seiskat. Peruslenkit kulkevat niillä hyvin. Nykyään olen osannut ostaa tarpeeksi isot kengät, eivätkä varpaankynteni ole enää jatkuvasti mustat. 

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Viikon 13 treenit

Miten kevätsäät yllättävätkään aina tämän juoksijan? Sitkeästi olen pukenut takin alle pitkähihaisen kerrastopaidan ja jo ensimmäisen kilometrin jälkeen todennut sen liian kuumaksi. Syksyllä juoksen samoilla asteilla helposti vielä shortseissa. Keväällä tuntuu olevan vaikea keventää vaatetusta. Sunnuntaina sentään rohkaistuin ja laitoin takin alle t-paidan!




Lumien sulettua ongelmaksi ovat muodostuneet myös pikkukivet, jotka jokaisella lenkillä onnistuvat hyppäämään kenkiini. En millään tohtisi pysähtyä kesken lenkkiä kenkiä tyhjentämään, joten yritän vain siirtää kiven kengässäni kohtaan, jossa se ei paina. Onneksi teiden lakaisut on jo aloitettu.

Huhtikuun myötä olen tajunnut puolimaratonin startin kutsuvan jo kahden kuukauden kuluttua. Mahtaako tässä ajassa vielä päästä puolimaratonkuntoon? Tällä kunnolla en kyseisestä matkasta selviäisi. Uskon kuitenkin peruskuntoni olevan kohdillaan - vain vauhti ja kestävyys puuttuvat.


Lihakseni ovat tällä viikolla olleet todella jumissa.  Kaikki alkoi viime lauantaisen kilpailun jälkeen ja kipu paheni tiistaisen vetoharjoituksen ja keskiviikkoisen salitreenin jälkeen. Perjantainen kevyt lenkki ei todellakaan ollut kevyt. Jalat painoivat ja juoksu tuntui vaikealta. Sunnuntaina oli onneksi jo helpompaa.

Kohti uutta viikkoa ja vauhdinmetsästystä!

Ma: Lepo
Ti: VL 4 x (3 min. reipas, 2 min. kova, 3 min. kevyt)
Ke: Juoksutekniikkaa ja lihaskuntoa 1,5 h
To: Lepo
Pe: Kevyt 60 min.
La: Lepo
Su: Pitkis 1,5 h
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall