keskiviikko 31. elokuuta 2016

Koko kansan cooperin testi


"Armeijassa juoksin kolmetuhattasatakuuskyt metrii."
"Joo, kyllä siellä armeijassa tuli yli kolme tonnia vedettyä."
"Sen jälkeen en oo yhtään juossut, mutta kattelin tossa, että 1.36-kierrosajoilla kolmeen tonniin päästään."

Näitä hurjia puheita kuuntelin eilen Lahden stadionin ulkopuolella cooperin testin alkua odotellessani. Uusi Lahti -juoksu järjesti ilmaisen koko kansan cooperin, joka keräsi paikalle viitisenkymmentä kuntoaan testaavaa. Moni kertoi juosseensa tuon 12 minuuttia viimeksi joskus yläasteella parikymmentä vuotta sitten. Kiva että uskaltautuivat taas viivalle.


Alkuun hölkkäsimme kymmenen minuuttia alkuverkkaa ja teimme päälle muutamat liikkuvuusharjoitukset. Jalat tuntuivat melko jäykiltä, mutta tunne saattoi olla pitkälti vain pään sisäistä, sillä jännitin tulevaa koitosta yllättävän paljon. Pohdin, miten löydän itsestäni nopean vaihteen, kun edellisestä kisasta oli vierähtänyt jo kuukausi. Ei oikein ollut mitään tuntumaa kovaan juoksuun.

Edellinen ennätykseni oli 2815 metriä, joten heitin nyt tavoitteekseni 2900 m. Täältä löysin kätevän taulukon, josta näkee kierrosvauhdit eri matkoille. Tasaisella vauhdilla kierros pitäisi mennä aikaan 1.39. Reilut seitsemän pitkää kierrosta siis. Tuttuun tapaan kirjoitin väliajat käteeni.

Cooperin testi - kierrosajat

Sitten vain pitkät vermeet pois päältä ja lähtöviivalle. Ryhmittäydyin heti toiseen riviin ykkösradalle, jotta sain hyvän startin. Tapahtuman järjestäjää edustaneen Riku Marttisen ohjeistuksella täysillä matkaan ja lopussa niin kovaa kuin pääsi.

Kovaa tosiaan lähdin matkaan, sillä ensimmäinen kierros meni muistaakseni aikaan 1.35. Seuraavakin kierros oli pari sekuntia tavoitevauhtia nopeampi. Sen jälkeen kierrokset 3-6 olivat tasan tarkkaan sekunnin käteeni kirjoittamaa lukemaa hitaampia. Juoksu kulki hyvin oikeastaan koko ajan. Vasta viimeinen kierros teki todella tiukkaa ja toivoin, että matka saisi jo loppua. Puuskutin todella kovaa.

Juoksijoita oli radalla paljon, mutta eipä se juuri etenemistäni haitannut. Ohituksia tietysti tuli, mutta pääsin onneksi melko hyvin ohi suorilla osuuksilla. Seitsemännen kierroksen täyttyessä kello näytti 11.30. Puolessa minuutissa pääsin vielä 120 metriä, joten tulokseksi sain 2920 metriä.

Kolmen tonnin rajapyykki oli jo samalla suoralla näkyvissä, mutta silti vielä kovin kaukana. Paransin nyt edellistä ennätystäni sadalla metrillä. Töitä saa siis vielä tehdä, jotta tuon maagisen kolmen tonnin joskus saavuttaisi.


Tämä koko kansan cooper oli mukava testitilaisuus kaiken tasoisille kuntoilijoille. Jokainen sai edetä omaa vauhtiaan, eikä siinä rataa kiertäessä osannut sanoa, mitä vauhtia kukakin meni. En edes tiedä, miten pitkälle nopein mahtoi juosta.

Hyvin osasin näköjään kuntoni arvioida. Selkeästi linjassaan muiden matkojen kanssa. Hienosti sain myös vauhdin pidettyä tasaisena koko ajan. Havaitsin taas, että alkuverkan tuntemus ei välttämättä kerro yhtään mitään päivän juoksukunnosta.

Ja mitä niihin inttimiehiin tulee... taisin ohittaa molemmat kierroksella. :)

maanantai 29. elokuuta 2016

Kevyesti viljapellon viertä


Edellisellä viikolla juoksu tuntui melko nihkeältä, joten kevyt lenkkiviikko osui hyvään saumaan. Eikä ollut edes vaikeaa ottaa rennosti. Nautin lepopäivistä ja normaalia lyhyemmistä lenkeistä. Ei mennyt viikon pitkään lenkkiinkään kuin reilu tunti.

Viikonlopun lenkit tuli taas juostua mökkimaisemissa. Lauantain Rauli-myrsky puhalsi melko voimakkaasti lenkin aikana ja vei lopulta mökistä sähköt. Tulihan lätkittyä korttia ja tunnelmoitua kynttilän valossa.


Tämän kevyen viikon jälkeen pitäisi taas löytää sisäinen taistelija, joka pystyy pinkomaan täysillä 12 minuuttia. Henkinen valmistautuminen tämän viikon cooperin testiin on alkanut. Jonkinlainen vauhtisuunnitelma pitäisi laatia, mutta en yhtään osaa sanoa, mikä olisi realistinen tavoite. Edellisestä cooperista on vierähtänyt puolitoista vuotta, eikä alla ole kymppiä lyhyempiä kilpailuja.

Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: Pk 50 min.
To: Kevyt 15 min., TV reipas 30 min., kevyt 15 min.
Pe: Lepo
La: Pk 75 min.
Su: Pk 30 min. + lihaskunto

torstai 25. elokuuta 2016

Syksyn juoksutapahtumien suunnittelua


Syksyn päätavoitteeni lienee lokakuussa juostava Vantaan puolimaraton. Järjestäjät mainostavat tapahtumaa yhtenä Suomen suurimmista ja nopeimmista maratoneista. Olen aiemmin juossut Vantaalla maratonin vuonna 2013. Kahtena edellisvuotena olen tyytynyt puolikkaaseen. Reittiä ei voi varsinaisesti maisemilla mainostaa, mutta nopea se on. Jokaisena vuotena olen yltänyt siellä vuoden parhaimpaan tulokseeni. Sekä puolimaraton että maraton juostaan reilun kymmenen kilometrin kierroksina, joten tuttu reitti helpottaa loppumatkan etenemistä. Tapahtuma järjestetään tänä vuonna 8.10.

Vantaan maraton 2015
Ennen puolikasta haen vauhtia lyhyemmistä kilpailumatkoista. Kalenteriini sopivat hyvin seuraavat kilpailut:

11.9. Lasse Virén hölkkä, Myrskylä, 10,3 km

25.9. Uusi Lahti -juoksu, Lahti, 10,55 km

Uusi Lahti -juoksun yhteydessä ratkotaan tänä vuonna myös yleisten sarjojen maratonin suomenmestaruudet. Oman juoksuni ohella pääsen siis kannustamaan myös maratoonareita. SM-maratonille on muuten naisten tulosrajana 3:30. Puolikas olisi pitänyt porhaltaa aikaan 1:33.


Marraskuussa on yleensä järjestetty upea Kuivannon kymppi. Tapahtuman jatko on ollut viimeiset vuodet vaakalaudalla ja tänä vuonna tapahtuma on ilmeisesti tullut ainakin toistaiseksi tiensä päähän. En ainakaan ole onnistunut mistään löytämään tietoa tämän vuoden kilpailusta. Harmi.

Kuivannon tilalle voisin harkita Aktia Maantiejuoksucupia, joka starttaa Vantalla 12.11.

Mitkä ovat sinun loppuvuoden tavoitteesi?

maanantai 22. elokuuta 2016

Tukkoista treeniä, puolukoita ja hirvikärpäsiä


Leikkautin hiuksistani pois reilut parikymmentä senttiä. Lähtisiköhän ennätyksestä muutama sekunti pois, kun ei pitkä ponnari enää heilu puolelta toiselle? Hiusten puolesta juoksu onkin tuntunut nyt todella kevyeltä. Harmi että meno muuten on ollut nihkeää. Hengitys tuntuu raskaalta, eikä vauhti irtoa millään. Sykkeet ovat jo kengännauhoja sitoessa tavallista korkeammat.

Kärpässieni
Tahmeuden huomasi parhaiten keskiviikon lenkillä, jolloin juoksin kahden kilometrin vetoja. Vaikeuksia oli jo ensimmäisen vedon aikana: vitosen kilometrivauhtia oli haasteellista pitää yllä. Seuraavassa vedossa sain tehdä jo tosissani töitä vauhdin pitämiseksi. Ei kuulosta normaalilta. Yleensä ongelmat vedoissa ovat juuri päinvastaisia: helposti lähtee juoksemaan tavoitevauhtia selkeästi kovempaa.

Jäkälää ja naavaa
Peruskuntoa olen ylläpitänyt tälläkin viikolla reippailemalla metsässä. Torstain iltarasteilla suoritin b-radan kävelytahdilla. Kartanluku oli ajoittain haasteellista, kun yritin samalla metsästää päässäni vilistäviä hirvikärpäsiä. Niitä löytyi tukasta vielä kotonakin. Reitin varrella olisi taas ollut mahtavan kokoisia mustikoita. Joku oli poiminut kartan muovitaskun pullolleen kanttarelleja, toisella oli pussillinen puolukoita. Minulla vain niitä hirvikärpäsiä.

Teimme viikonloppuna erikseen perheen kanssa puolukkaretken. Ämpärit täyttyivät todella nopeasti. Huomaamatta sai siinäkin samalla hyötyliikuntaa.

Metsässä mieli lepää
Viikon pelasti sunnuntaina juostu kahden tunnin pitkä lenkki. Päätimme mieheni kanssa kiertää tutun mökkilenkin vaihteeksi vastapäivään. Tämä oli oiva päätös, sillä saimme ihmetellä reitillä täysin uusia maisemia. Tällä kertaa juoksu kulki hyvin. Puolentoista tunnin jälkeen nautiskelin vain juoksun flow'sta. Totesin miehelleni, että tänään voisi juosta vaikka kolmen tunnin pitkiksen. Sykkeet pysyivät hyvin aisoissa.

Ma: Pk 50 min.
Ti: Lepo
Ke: Alkuverkka, 3x2 km vedot, loppuverkka
To: Suunnistus 70 min., B-rata
Pe: Lepo
La: Kevyt 30 min. + reipas 20 min.
Su: Pitkis 2 h

perjantai 19. elokuuta 2016

Herkullinen mango-broilerisalaatti

Syön yleensä iltapäivällä töiden jälkeen kevyen välipalan, jotta ruoka ei paina juostessa. Lenkin jälkeen tulee syötyä ravitsevammin.

Löysin reseptikokoelmastani herkullisen salaattiohjeen. Tästä mango-broilerisalaatista on tullut yksi illan suosikkiruuistamme.

Mango-broilerisalaatti
Ainekset:

broilerin mangomaustettuja fileesuikaleita
friseesalaattia
rucolaa
tomaatteja
säilykemangoa
fetajuustoa
paahdettuja siemeniä (esim. auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä)
punasipulia

Kätevän nopeasti salaatin saa koottua käyttämällä valmista salaattisekoituspussia. Esimerkiksi VihreäKeijun Lempi-annossalaatti sisältää jääsalaattia, friseesalaattia, viinisuolaheinää ja rucolaa.

maanantai 15. elokuuta 2016

Repoveden kansallispuistossa



Lähdimme koko perhe tutustumaan Repoveden kansallispuistoon. Ajoimme Kouvolassa sijaitsevalle Lapinsalmen parkkialueelle, josta aloitimme vaelluksemme. Valitsimme reitiksemme viiden kilometrin mittaisen Ketunlenkin, jonka kiersimme vastapäivään. Hyväkuntoista polkua pitkin oli helppo kulkea, joten lapsetkin lähtivät matkaan juoksujalkaa ja hyppäsivät aina koskettamaan puihin merkittyä oranssia reittimerkkiä.

Repovesi - ketunlossi
Melko pian vastaan tuli ketunlossi, jonka avulla lapset hilasivat meidät järven toiselle puolelle. Kauniit järvimaisemat ja jylhät kalliot vangitsivat kulkijan lumoihinsa. Lapsillakin pysyi mielenkiinto hyvin yllä, kun välillä sai kiipeillä kiville tai piiloutua kallionkoloihin. Puunrunkoa pitkin tasapainoiltiin. Osa matkasta taittui pitkospuita pitkin ja loppumatkasta noustiin jyrkkiä rappusia pitkin korkealle kalliolle.


Polulta poikettiin rantakallioille istahtamaan ja ihailemaan maisemia. Järvenrantakalliolla kelpasi levähtää ja nauttia retkieväistä. Myös nuotiopaikkoja olisi ollut tarjolla.

Kaikkinensa meillä meni reitin kiertämiseen (pysähdyksineen ja polultapoikkeamisineen) aikaa 2,5 tuntia. Maisemat olivat upeat koko reitin ajan. Kaunista suomalaista järvi- ja metsämaisemaa. Korkeilta kallioilta oli kyllä huimat (ja huimaavat) näköalat.


Lopuksi ylitimme järven Lapinsalmen riippusiltaa pitkin.


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Viikon 32 treenit -perhossuunnistusta ja Repovesiretkeilyä


Iltarasteilla oli tarjolla mielenkiintoinen suunnistusrata: 4,3 kilometrin reitille oli mahdutettu 18 rastia perhosmaisesti. Keskusrastin leimaamisen jälkeen käytiin etsimässä kaksi rastia ja palattiin välissä taas keskusrastille. A- ja B-rata olivat toistensa kopiot, rastit vain kierretttin eri järjestyksessä. Radoilla oli hyvä mitellä taitojaan kaverin kanssa, koska rasteilla ei päässyt peesaamaan toista. Niinpä meilläkin mies otti A-radan kartan ja minä been.

Koska radalla oli useita rastipisteitä, eivät niiden välimatkatkaan olleet kovin suuria. Tämä sopi minulle todella hyvin, sillä pääsin harjoittamaan enemmän rastinottotaitoani kuin juoksuvauhtiani. Tällä kertaa suunnistus sujui melko mallikkaasti, sillä onnistuin löytämään kaikki rastit. Parilla rastilla tosin kanssasuunnistajien ilmestyminen näköpiiriin helpotti rastin löytymistä. Joillain rasteilla iloitsin siitä, että onnistuin olemaan koko rastivälin kartalla sijainnistani ja huomasin maastosta ne nenät ja maastonmuodot, jotka kartan mukaan vastaan piti tullakin. Aikaa reittiin sain kulumaan lähes 1,5 tuntia ja sijoitus toiseksi viimeinen. Ajalla ei tosin itselleni ole merkistystä. Pääasia että rastit löytyivät.

Tiistaina lähdimme koko perhe Repoveden kansallispuistoon retkeilemään. Kyllä kelpasi vaeltaa upeissa suomalaisissa metsä- ja järvimaisemissa. Julkaisen tuosta päivästä vielä erillisen tarinan.

Viikon kovimman juoksuharjoituksen tein keskiviikkona. Vauhtiharjoituksessa juoksin ensin kolme minuuttia reipasta vauhtia ja sen jälkeen minuutin kevyttä. Päälle vielä 20 sekuntia kovaa. Vetosarjan välillä parin minuutin hölkkäpalautus. Reippaan vauhdin osuudella yritin pitää 4.30-tahtia, joten ei se ihan "reipas"-kategoriaan tainnut mahtua. Ennemminkin kova. Harjoitus kulki ihan mukavasti.

Lauantaina seurasin tulospalvelusta tuttujen etenemistä Helsinki City Marathonilla ja luin kisaraportteja netistä. Olisipa ollut kiva olla menossa mukana. Maratonille treenaaminen tietäisi kuitenkin melkoisia kilometrimäärien lisäyksiä, joten ne saavat toistaiseksi jäädä. Keskityn tällä hetkellä mieluummin kympin ja puolikkaan vauhtien parantamiseen.

Ma: Suunnistus B-rata 90 min.
Ti: Samoilua Repovedellä 
Ke: Alkuverkka, 4x (3 min. reipas, 1 min. kevyt, 20 sek. kovaa), loppuverkka
To: Kevyt 30 min. + kuntopiiri
Pe: Lepo
La: Pk 50 min. + 6 x 100 m vedot
Su: 1 h 40 min. pitkis

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Vuoristoradalla nuttura tutisten

Linnanmäki - Rinkeli
Vietimme viime viikolla päivän Linnanmäellä - minullakin ranneke ranteessani.

Nuorempana olen huvipuistoissa juossut innoissani laitteesta toiseen ja kolunnut läpi ne hurjimmatkin. Viikinkiveneessä piti aina päästä päätyyn ja istua mahdollisimman rennosti, jotta laite tuntuisi kunnolla mahassa. Nyt aikuisiällä moinen laitteissa pyöriminen ei ole juurikaan houkuttanut - paha olo on helposti tullut jo kieppumista katsellessa. Jostain kumman syystä päätin kuitenkin koetella sietokykyäni Linnanmäen laitteissa. Samalla nuorimmat lapsetkin pääsivät huoltajan mukana hurjempiin laitteisiin.

Aurinkoinen elokuun päivä oli houkutellut paikalle muutaman muunkin hurvittelijan, joten iltapäivästä jonot laitteisiin alkoivat olla turhan pitkät. Jätimme suosiolla väliin muun muassa Linnunradan ja Salaman, sillä jonossa olisi vierähtänyt reilusti yli puoli tuntia.

Linnanmäki - kieputin
Aloitin laitteisiin tutustumisen ketjukarusellista. Siinä tulikin heti melko huono olo, joten pohdin, oliko rannekkeen osto sittenkin virhe. Päätin, että viikinkiveneen kyytiin en edelleenkään lähde. Seuraavaksi testasimme puisen vuoristoradan, karusellin ja kingin. Yllättäen vuoristorata tuntuikin ihan mukavalta. Ei oksettavaa oloa. Kingi vaikutti etukäteen hurjalta ja sitä se kyllä olikin. Laite nousi 75 metrin korkeuteen. Sieltä oli kyllä upeat näköalat, mutta turhan korkealta ja pelottavalta se minusta tuntui. Eikä tuuli auttanut yhtään asiaa. Lopun yht'äkkinen vapaapudotus oli oikeastaan jopa aika kiva.



Kehrän pää alaspäin pyöritystä riitti yksi kerta. Laitteen hidastaessa iski todella huono olo ja sen jälkeen oli pidettävä hetki taukoa hurjimmista laitteista. Esikoisen kanssa lähdin myös Ukkoon. Laite nousee alussa kohtisuoraan ylös ja etenee sen jälkeen hitaasti pää alaspäin. Siinä vaiheessa olisi toivonut turvakaaren olevan vieläkin tiukemmalla, sillä luisuin selvästi istuimessani. Laskuosuudet eivät yllättäen ottaneetkaan mahasta, kuten olin etukäteen pelännyt.

Kaiken kaikkiaan oli mukava pitkästä aikaa kieppua laitteissa. Kehrästä ja viikinkiveneestä tulee edelleen huono olo jo pelkästä ajattelemisesta. Vuoristoradat sen sijaan olivat mukavia - niissä tutisi ainoastaan nutturani.

maanantai 8. elokuuta 2016

Viikon 31 treenit - treenin lisäksi hurvittelua

Linnanmäki - riikinkukko
Viime viikkoon mahtui harjoittelun ohella myös hurvittelua. Juoksun osalta tämä oli kevyt viikko, joten sekaan mahtui hyvin myös Helsingin reissu. Linnanmäen laitteissa kiepuin minäkin! Osallistuin myös Uusi Lahti -juoksun järjestämiin yhteistreeneihin.

Suunnistuskartta - c-rata
Yllä olevan kartan mukaisesti minun oli torstaina tarkoitus suunnistaa c-rata. Nykyään osaan jo jotenkin hahmottaa rastit kartalla ja poimia sieltä kiintopisteitä, mutta kartan ja maaston vertaaminen toisiinsa on edelleen haastavaa. En osaa hahmottaa kartalla selkeästi näkyviä muotoja maastosta. Tällä radalla sattui kaksi selkeää virhettä. Ensimmäinen kolmosrastilla, jota lähestyin kahden muun suunnistajan kanssa. Olin menossa suoraan kohti rastia, mutta viime hetkellä epäröin, koska kanssasuunnistajat etsivät rastia selkeästi enemmän oikealta. Hetken haahuilimme väärässä paikassa, kunnes päätin palata takaisinpäin ja jatkoin alun perin aikomaani suuntaan. Sieltähän se rasti sitten löytyikin. No, viitosrastilla tapahtui sitten jotain täysin käsittämätöntä. Kuvittelin olevani polulla viitosrastin kohdalla ja lähdin siitä kohti metsää. Kartalla näkyvä kuoppa tuli vastaan, samoin kumpare, jolla rastin piti olla. Ja rastihan sieltä löytyikin. Onneksi aina tarkistan rastinumeron, joten siitä tajusin, että väärällä rastilla ollaan. Aikaa oli kuitenkin jo mennyt lähes tunti ja lapset olivat soitelleet oman polkureittinsä varrelta jo muutamaan otteeseen, joten leimasin väärän rastin (siinä toivossa, että se sittenkin olisi ollut oikea) ja juoksin maaliin. Kartalla näkyy oikean viitosrastin sijainti ja kuulakynällä ympyröity minun leimaamani rasti. Jälkikäteen katsottuna ei voi kuin ihmetellä huonoa suunnistustaitoani. Miten ihmeessä olen voinut sekoittaa nuo kaksi kohtaa keskenään?

Lauantaina lähdimme urheilukentälle koko perheen voimin. Juoksin vajaat puoli tuntia ja tein sen jälkeen tekniikkaharjoituksia samalla kun lapset hyppivät pituutta ja aitoja. Hyödynsin itsekin aitoja tekniikkatreeneissäni. Lopuksi otimme esikoisen kanssa sadan metrin kisan. Tappiohan siitä tuli.

Ma: PK 45 min.
Ti: Lepo
Ke: VK 8 min. + 6 min. +4 min. + 2 min. 
To: Suunnistus C-rata, 60 min.
Pe: Lepo
La: PK 25 min. + tekniikka + loppuverkka
Su: Pitkis 1h 15 min.

perjantai 5. elokuuta 2016

Vauhtikestävyysharjoitus porukalla

Uusi Lahti -juoksun tarjoamat ilmaiset treenikerrat jatkuivat vauhtikestävyysharjoituksella. Niinpä ajelin keskiviikkoiltana kohti Lahden Stadionia. Siiri Rantasen patsaan luota lähdimme jälleen kipuamaan Salpausselän hurjia nousuja kohti sopivaa, tasaista tienpätkää. Yhteensä meitä taisi olla paikalla viitisentoista juoksijaa.

Siiri Rantasen patsas
Alkuun teimme muutamia tekniikkaharjoituksia. Suuri osa oli minulle entuudestaan tuttuja liikkeitä, mutta mahtui joukkoon joku uusikin.

Tarkoituksena oli juosta 8 min. + 6 min. + 4 min. +2 min. vedot kahden minuutin palautuksilla. Täysillä ei saanut vetää, vaan iloisella ilmeellä piti vielä viimeinenkin veto painella. Harjoitus sopi hyvin kaikentasoisille juoksijoille, sillä jokaisen vedon puolivälissä käännyttiin takaisin. Tavoitteena oli päästä tasaisella vauhdilla takaisin lähtöviivalle.


Porukan veto ilmaisi minut taas liiankin hyvin mukaansa. Lähdin turhan reippaasti matkaan, sillä viimeisissä vedoissa alkoivat hapot jaloissa jo painaa ja sykkeet nousivat turhan korkealle. Hyvin silti jaksoin kaikki vedot, ja melko lailla kellontarkasti palasin aina vedon päätteeksi lähtöviivalle. Henkisesti helpotti, kun tiesi aina seuraavan vedon olevan edellistä lyhyempi.

Lopuksi hölköttelimme takaisin Stadionille ja teimme loppuvenyttelyt. Tämä oli jälleen kerran kivaa vaihtelua normaaliin yksinäiseen puurtamiseeni.

tiistai 2. elokuuta 2016

Juosten mökkitiellä

Mökkitie
Pidän mökillä lenkkeilystä. Alusta on pehmeää hiekkatietä, ja juoksun jälkeen on mukava pulahtaa virkistävään järviveteen. Sauna odottaa usein myös lämpimänä.

Viime kesänä mökkitiellä tuli kerran juosten vastaan nuori pari, mutta muutoin en muista muihin lenkkeilijöihin törmänneeni. Harvinainen näky taidan siis noilla teillä olla.

Yksin ei silti tarvitse mökkitiellä juosta, sillä kymmenet surviaiset pörräävät uskollisesti ympärillä.

Mikäli aurinko sattuu menemään pilveen, kaikkoavat paarmat ja tilalle tulevat hyttyset. Joskus lyhyessä topissa juostuani selkäni on ollut melkoisen tikattu.


Viljapelto
Maalaismaisemissa mieli lepää.

Matkan varrella voi ihastella viljapeltoja, lehmiä laitumella tai niityn kukkaloistoa sekä nauttia metsämansikoiden tuoksusta. Tänä kesänä oli tosin maitotilan kyltti ja lehmät lähitilalta kadonneet.

Juostessa voi samalla yrittää tunnistaa kedon kukkia. Joskus olen poiminut kukkia mukaani ja yhdessä lasten kanssa olemme niitä arvuutelleet.

Puna-apila

Metsämansikka
Hikinauha on oiva keksintö hellesäällä. Solkenaan valuva hiki kun kirvelee silmissä. Pitäisi vain ottaa hölkkäkisasta voittamani mainoshikinauha rohkeasti käyttöön.

Autoilijat suhtautuvat lenkkeilijään kovin vaihtelevasti: toiset painavat ohi kahdeksaakymppiä jättäen jälkeensä vain hirmuisen pölypilven; toiset taas ystävällisesti hidastavat kohdalla. Onneksi reitin varrella ei ole kovin pahoja kaarteita, joista yllättäen auto voisi vastaan tulla.
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall