torstai 22. syyskuuta 2016

Kun juoksu ei kulje

Nyt ei näytä, eikä tunnu hyvältä. Juoksu on raskasta, hengästyttävää, suorastaan kamalaa. Sunnuntainen Uusi Lahti -juoksu kolkuttaa jo ovella, mutta kisafiilis on tiessään. Ei tällä kunnolla kilpailuihin osallistuta.

Mistä tämä vetämättömyys sitten johtuu? Korkeista sykkeistä kenties. Mutta mistä sitten korkeat sykkeet johtuvat? Sitä en tiedä.


Lenkille lähtiessäni istun tovin kuistin rappusilla. Sidon kengännauhoja ja odottelen sykemittarin satelliittien löytymistä. Samalla vilkaisen, kuinka alas sykkeet tänään laskevat. Yleensä päästään kivasti alle 50, tuntumakin kelpaa. Eilen en saanut sykkeitä laskemaan alle 70, vaikka kuinka rennosti yritin hengitellä. Melkoinen ero lähteä lenkille parikymmentä sykepykälää korkeammalta. Varsinaisia leposykkeitä -niitä joita mitataan heti aamulla herättyä - en ole seurannut. Nämä sykelukemat perustuvat rauhalliseen istumiseen ennen lenkkiä. Jonkinlainen mittari kai kuitenkin. Etenkin kun lukemia on seurattu jo pidempään.

Vieläkö tämä on jotain flunssan jälkitilaa? Vai onko jo uusi tauti iskemässä? Sykettä voivat nostaa myös ylikunto ja stressi, joista en usko tämän johtuvan.

No, eipä auta muu kuin odottaa tilanteen kehittymistä. Toivottavasti olo pian kohenee ja treenikin maistuu taas paremmalta. Vantaan puolimaratonkin odottelee jo vuoroaan.

4 kommenttia

  1. Voi harmi! Joskus ei vain kulje, mutta toivottavasti taas pian sujuu. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset tsemppauksesta! Huomenna nähdään, mikä on päivän kilpakunto.

      Poista
  2. Miten on, pääsitkö eilen Lahdessa lähtöviivalle? Toivottavasti saat sykkeet pian taas normaalitasolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raporttia tässä juuri työstän. Kisapäivän kuntoa ei kannata etukäteen ennustaa. Tai ainakaan murehtia. Sen tästä opimme.

      Poista

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall