keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Tossun alle pitoa juoksuradalta


Tiistaina oli ohjelmassa tiukka vetotreeni. Ulkona oli pakkasta lähes kymmenen astetta ja tiet olivat lumiset. Halusin tossujeni alle pitävän alustan, joten päätin hyödyntää juoksuradan yleisövuoroa.

Hölköttelin ensin vartin alkuverkan ulkona ja siirryin sitten tekemään vauhdikkaampia vetoja sisäradalle. Kouvolan jäähallilla on 261 metrin mittainen rata, joka kiertää jääkiekkokatsomon yläpuolella. Kaksi sisintä rataa sopivat hyvin juoksuun, kolmos- ja nelosradat taittuvat kaarteissa aika tiukasti ylöspäin. Radalla oli hyvin tilaa tehdä omaa harjoitusta. Muutama ihminen oli samaan aikaan kävelemässä, ja yksi mies juoksi satasen vetoja.


Juoksin alkuun kolme tonnin vetoa, mikä kierroksissa tiesi hitusen vajaa neljää. Vauhti oli noin 4.30 min./km. Päälle juoksin vielä viisi kertaa kaksi kierrosta vähän kovemmalla tahdilla. Kaikki vedot jaksoin hyvin.

Olipa mahtavaa juosta vetoja pitävällä pohjalla. Ei sutinut tossu, eikä pakkanen purrut. Toivottavasti jalat eivät tule kovin kipeäksi kovalla radalla juoksemisesta. Aion jatkossa juosta talven lenkit pääsääntöisesti ulkona, mutta kivaa vaihtelua, ja ennen kaikkea vauhtia, tuo radalla juokseminen harjoitteluun tuo.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Talvijuoksu Cupin avaus: Lapinjärven kinkkuhölkkä 2016


Paikallinen Talvijuoksu Cup starttasi tänään Lapinjärvellä. Sarjaan kuuluu yhteensä viisi osakilpailua, ja niistä jaetaan pisteitä sijoitusten mukaan. Lapinjärven kinkkuhölkässä arvottiin myös osallistujien kesken joulukinkku. Arpaonni ei valitettavasti ollut tällä kertaa myötä. Tämä oli ensimmäinen juoksuni Lapinjärvellä, joten vertailupohjaa aiempiin vuosiin ei ollut.

Yöllä oli satanut melkoinen kerros lunta, joten juoksuteiden kunto hieman etukäteen mietitytti. Onneksi tiet oli ehditty aurata, joten missään paksussa lumikerroksessa ei tarvinnut juosta. Melko kuraisia ja märkiä tiet kuitenkin olivat. Kesäkengillä pärjäsin hyvin, vaikka ympärillä nastat jonkin verran myös ropisivat.

Lapinjärven kinkkuhölkkä - aikuisten lähtö
Lähdin matkaan rennolla otteella. Reippaasti, mutta turhia repimättä. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4.33 min./km, ja siinä vaiheessa tuntui juoksijoita olevan vielä kivasti ympärillä. Seuraavat kaksi kilometriä juoksin tiukasti jonkun miehen peesissä, mutta kun vauhti tuntui kovasti hidastuvan, oli pakko mennä ohi. Ja selvästihän tuo taakse sitten jäi. Neljän kilometrin kohdalla oli tuttuja kannustamassa. Siitä mukavasti lisätsemppiä saaneena päätin ohittaa edelläni juoksevan naisen. Sen jälkeen taivalsin taas yksinäni. Hiekkatie johdatti läpi metsien ja peltojen. Siinä suhteessa reitti oli hitusen tylsä, sillä maisemia ei juuri päässyt ihailemaan. Ympärillä oli joko tiheää metsää tai laakeaa peltoa. Loivia mäkiä reitille osui muutama.

Lapinjärven kinkkuhölkkä - maali-/lähtöalue
Kahdentoista kilometrin matka taittui varsin joutuisasti. Kun juoksuvauhti oli sopivan rento, ei meno missään vaiheessa tuntunut ylivoimaiselta. Kilometreistä ensimmäinen ja viimeinen olivat nopeimmat, yhdestoista hitain 4.59 min./km. Keskitahdiksi muodostui 4.46 min./km. Siihen olen tyytyväinen.


Näin lennokkaalla askeleella saavuin maaliin. Kun vielä saisi nuo kädet kulkemaan virtaviivaisemmin!

torstai 24. marraskuuta 2016

Davenportin jumppa

Oletko sinä kuullut Davenportin jumpasta? Itse muistan omien vanhempieni tehneen tätä jumppaa juoksuharjoittelun ohessa. Jumpan ohje on lojunut lipaston laatikossa, ja aina välillä olen sitä ohimennessäni vilkuillutkin. Nyt tuo samainen ohjelappunen tuli vastaan keskiviikon yhteistreeneissä. Vuorossa oli siis Davenportin jumppa.

Davenportin jumppa

Kyseinen jumppa on nimetty 110 metrin aitajuoksun olympiavoittajan Willie Davenportin mukaan. Kuntopiiri tehdään oman kehon painoilla, ja se sisältää 14 erilaista liikettä. Osa liikkeistä tehdään useampaan kertaan.

Kuntopiiri on melko rankka, mutta sitä voi helpottaa vähentämällä toistojen määrää. Esimerkiksi haara-perushyppyjä tehdään heti alkuun 80 kertaa. Myöhemmin ne toistetaan vielä kolmesti. Tosin kahdella viimeisellä kerralla hyppyjen määräksi riittää 40-60 oman jaksamisen mukaan. Ryhmän mukana tehtynä tämäkin kuntopiiri taittui varsin mukavasti.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Viikon 46 treenit


Viime viikolla sai juosta monenlaisessa säässä. Alkuviikosta lunta oli vielä reilusti maassa, ja lapset rakensivat komean lumilinnan. Nyt siitä on jäljellä enää rauniot. Muualta vesisade on lumet jo sulattanutkin.

Treeniviikon ekalla lenkillä tiistaina oli tarkoitus juosta tunti kiihtyvävauhtisesti. Tiet olivat auraamattomat, ja meno sen mukaista. Vauhdit vain hidastuivat loppua kohti, vaikka tarkoitus oli toisinpäin. Juoksu tuntui alkuun todella kepeältä, ei painanut reisissä enää viime viikon kuntopiirit. Siksi oli yllätys, että sykkeet nousivat jo alkumatkasta normaalia korkeammiksi.

Torstaina tiet olivat taas sulat, joten lumisilla teillä ei enää pystynyt perustelemaan tahmeaa menoa. Tossu piti hyvin, ja pahimmat loskaiset kohdat onnistuin hyvin kiertämään. Vasta lenkin lopulla sain kenkäni märiksi.


Tällä viikolla vetolenkki onnistui pitkästä aikaa todella hyvin. Lähdimme lauantai-iltana koko perhe yhdessä lenkille. Juoksimme lasten kanssa yhtä matkaa alkuverkan, jonka jälkeen tytöt kääntyivät takaisin kotiin ja me miehen kanssa jatkoimme valtatien suoralle vetojen pariin. Pitävällä asfaltilla juoksin ensin kaksi kilometriä 4.40-tahdilla ja kolmen minuutin palauttelun jälkeen taas kaksi kilometriä 4.30-tahdilla. Lopuksi taistelin vielä yhden kilometrin 4.10-vauhdilla. Että kyllä sitä vauhtia löytyy, kun pääsee pitävällä alustalla juoksemaan.

Sunnuntain pitkällä lenkillä lipsuttelin ja läpsyttelin loskaisilla teillä. Sukat kastuivat jo ensimetreillä. Tuntui että joka askeleella tossut imivät tehokkaasti lisää vettä sisäänsä. Neljän kilometrin jälkeen vastaan tuli onneksi auratraktori, joten suurimman osan matkasta sain juosta auratulla tiellä. Tällä kertaa maltoin lähteä riittävän rauhallisella tahdilla matkaan. Keskisyke kivasti 122.

Tulevalla viikolla mennään juoksujen suhteen kevyesti. Heti alkuun on suunnitteilla kaksi lepopäivää! Lauantaina on vuorossa Talvijuoksu Cupin ensimmäinen osakilpailu Lapinjärvellä.

Ma: Lepo
Ti: Vaihtelevavauhtinen 60 min.
Ke: Tekniikkaa ja lihaskuntoa 90 min.
To: Pk 75 min.
Pe: Lepo
La: Alkuverkka, 2x2 km + 1x1km vedot, loppuverkka
Su: Pitkis 2h

lauantai 19. marraskuuta 2016

Talvijuoksukilpailu

Talvijuoksu Cup Iitti 2016
Talven juoksulenkeillä rakennetaan peruskuntoa. Tahkotaan peekoota rauhalliseen tahtiin matalilla sykkeillä. Joukkoon on silti hyvä sisällyttää myös kovempaa treeniä vauhtikestävyyden ylläpitämiseksi.

Juoksukilpailuun osallistuminen sopivin väliajoin on hyvä harjoitusmuoto myös talvella. Yksin lenkkeillessä ei välttämättä saa itsestään kaikkea irti. Lisäksi kilpailuissa on kiva tavata muita juoksun harrastajia ja vaihtaa juoksukuulumisia livenä.

Talvella järjestettävissä juoksukilpailuissa olosuhteet voivat olla hyvinkin vaihtelevat. Sen vuoksi juoksuvauhdit eivät aina kerro totuutta päivän kunnosta. Plussakelillä sulilla teillä on aivan eri juosta kuin kovassa pakkasessa tai vastasataneella lumella. Mitään ennätysjuoksuja en siksi lähde talvikilpailuista hakemaan, vaan nimenomaan kovaa harjoitusta.

Talvijuoksu Cup Joulumarkkinajuoksu 2015
Paikallinen talvijuoksusarja starttaa viikon päästä Lapinjärvellä. Sarjaan kuuluu yhteensä viisi osakilpailua.

26.11.16   Lapinjärvi
17.12.16   Iitti
21.01.17   Lapinjärvi
18.02.17   Iitti
01.04.17   Elimäki

Lisäksi Vantaalla järjestettävä Aktia Maantiejuoksucup voisi olla mielenkiintoinen vaihtoehto. Ensimmäinen osakilpailu siitä juostiin jo 12.11., mutta neljä on vielä jäljellä.

10.12.16, 14.1.17, 4.2.17 ja 18.3.17.

Ensisijaisesti suosin varmasti paikallista cupiamme, mutta mahdollisten päällekäisyyksien tai sairastelujen vuoksi pidän mielessä myös Vantaan.

Järjestetäänkö sinun paikkakunnallasi talvijuoksusarjaa? Osallistutko itse kilpailuihin talvella?

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Tekniikkaharjoituksia


Koordinaatio- ja lihaskuntoharjoitukset auttavat pitämään juoksuasennon ryhdikkäänä ja tasapainoisena. Juoksusta tulee taloudellisempaa ja helpompaa. Erityisen tärkeää on keskivartalon hyvä hallinta.

Olen todella huono tekemään yksikseni juoksutekniikkaan liittyviä harjoituksia. Siksi olen iloinen, että yleisurheilijoiden sisätreenit ovat alkaneet. Saan tälläkin kaudella olla mukana yli 14-vuotiaiden ryhmässä, joka aina keskiviikkoisin liikuntahallilla treenaa juoksutekniikkaa ja lihaskuntoa.

Alkuverkkana pelaamme yleensä käsipalloa. Oikein mukavaa pelailua, jossa ensimmäiset hikipisarat saa jo ohimolle. Ryhmässä on minusta myös todella upea yhteishenki, ja toisia kannustetaan ja tsempataan hienosti pelin tiimellyksessä. Tämän jälkeen hauskuus loppuukin, ja tiukka treeni alkaa. Ei vaan - nautin kyllä ehkä enemmän varsinaisesta tekniikkaharjoittelusta.


Alkuun teemme tekniikka- ja koordinaatioharjoituksia. Perinteistä polvennostojuoksua, askelkyykkyä, vuorohyppelyä ja ristikkäisaskellusta. Hieman haastavampia termejä ja liikkeitä ovat muun muassa tripling, kuopaisukävely ja Borzovilaiset. Liikettä tehdään aina puoliväliin salia, ja siitä rento juoksukiihdytys päätyyn. Lopuksi vielä muutamat reaktiolähdöt. Arctic Sports Addicts on julkaissut Youtubessa hyvän esimerkkivideon eri juoksutekniikkaharjoitteista.

Aitakävelyä meillä on ohjelmassa lähes joka kerta. Osioon kuuluu kävelyaskelin tehtävien liikkeiden lisäksi myös esimerkiksi can can -hyppyjä. Hyviä videoita aitakävelyyn liittyen löytyy Terve Urheilija -sivustolta. Näiden harjoitteiden avulla pystytään parantamaan juoksijan liikkuvuutta, tasapainoa ja ketteryyttä.

Seuraavaksi teemme vaihtelevasti erilaisia hyppy- ja loikkaharjoituksia. Lisäksi teemme juoksupyrähdyksiä matalien aitojen yli, penkillenousua tai porrasjuoksua. Aino Rouhiainen on tehnyt mainion videon loikkaharjoituksista. Hän hyppii niin kimmoisasti nuo yhden jalan kinkkauksetkin, jotka itselle ovat todella haasteelliset. Hyvä että ylipäätään pääsen eteenpäin kinkaten, saati että saisin jalkoja samalla nousemaan.

Lihaskunto-osuudessa hyödynnämme kehon painon lisäksi kuntopalloja ja painotankoja. Loppuun vielä hyvät venyttelyt.


En kuvittelekaan tekeväni liikkeitä yhtä ketterästi ja kimmoisasti kuin pienestä pitäen harjoitelleet junnut. Silti siellä joukossa pompin omalla tyylilläni, ja yritän kutakuinkin pysyä tahdissa mukana. Vaativimmat hyppyharjoitukset jätän suosiolla väliin, etten turhaan itseäni loukkaa.

Nämä yhteistreenit takaavat, että lihaskuntoa tulee harjoitettua ainakin kerran viikolla. Porukalla on mukava treenata. Tekniikka tulee myös treenattua monipuolisesti. Itse tuppaan tekemään  aina ne samat polvennostojuoksut omissa harjoituksissani.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Lumisen viikon 45 treenit


Marraskuun pimeys ja märkyys on vaihtunut valoisan lumiseen maisemaan. Lumitöitä on päässyt pariin otteeseen tekemään, ja lapset ovat testanneet hiihtämistä. Harmi että ensi viikolle on luvattu plussakelejä. Minä nauttisin mielelläni talvisesta maisemasta, vaikka pito juoksulenkeillä ei olekaan lumettoman tien veroista.

Tämä viikko alkoi kevyellä, reilun tunnin mittaisella lenkillä. Kuivannon kisakympin jälkeisenä päivänä askel kulki ihan mukavasti alle 130 sykkeillä.


Keskiviikkona osallistuin yleisurheiluseuran järjestämiin harjoituksiin, joissa treenataan lihaskuntoa sekä juoksutekniikkaa ja koordinaatioita. Osallistuin näihin treeneihin nyt toista kertaa kesätauon jälkeen. Olin yllättynyt, kun ensimmäisestä kerrasta lihakset eivät juurikaan kipeytyneet. Ehkä jotain lihaskuntoa olin siis kesänkin aikana saanut ylläpidettyä. Sitä vastoin tästä toisesta kerrasta sain etureidet todella jumiin. Kyykkyyn pääseminen oli muutaman päivän ajan hidas prosessi. Luultavasti terävät porrasjuoksut saivat lihakset jumiin.

Torstaina oli päivällä satanut lisää lunta, ja tiet olivat auraamattomat. Lumenpöpperöisillä teillä eteneminen oli todella raskasta, joten kaavailtu vauhtilenkki vaihtui hitaaseen raahustamiseen.

Onneksi perjantaina tiet oli aurattu, ja vauhtilenkki sujuikin jo paremmin. Ei se meno edelleenkään ihan helppoa ollut. Juoksin luultavasti turhan kovilla tehoilla ja sykkeillä.


Tällä viikolla nautin eniten sunnuntain pitkästä lenkistä. Juoksimme aamupäivällä mieheni kanssa venesatamaan. Rauhallisella tiellä oli mukava edetä. Näimme matkalla joutsenia sekä pellolla kolme peuraa kevyesti loikkimassa. Tämäkin pitkä lenkki vain helpottui loppua kohti. Lähes kaksituntinen ei tuntunut lainkaan pitkältä.

Ma: Kevyt 75 min.
Ti: Lepo
Ke: Tekniikkaa ja lihaskuntoa 90 min.
To: Pk 50 min.
Pe: 15 min. kevyt + 30 min. TV reipas + 2x2 min. vedot + 15 min. kevyt
La: Lepo
Su: Pitkis 1h 45 min.

torstai 10. marraskuuta 2016

Hyvä paha lumisade

Pidän talvesta. Pidän lumesta. Pidän narskuvista askeleista pakkasella.

Sataa lunta. Lisää lunta. Pian pääsee hiihtämään. Lapset hyppivät riemuissaan lumikasaan.


Mutta lumenpöpperöinen tie ja vauhtiharjoitus - ne eivät sovi yhteen. Siihen kun lisätään edellispäivän kuntopiiristä kipeytyneet etureidet, on tappio taattu.

Illalla lähdin juoksemaan vitosen vauhtia. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 5.30, toinen 6.00. Kolmannen näyttäessä lukemia 6.30 päätin luovuttaa. Laahustin hallille katsomaan lasten yleisurheiluharjoituksia.

Siellä ne pelasivat kivi-paperi-sakset-peliä. Vastakkain ravistivat kättään ja paljastivat korttinsa. Voittaja pinkoi karkuun, hävinnyt yritti saada kiinni. Tossut pitivät hyvin salin kuivalla lattialla.

Kokeilen onneani taas huomenna. Vai pitäisikö sittenkin siirtyä juoksumatolle?

tiistai 8. marraskuuta 2016

Juoksulenkillä marraskuussa

Kesän ruusu
Marraskuu lenkkikuukautena tuntuu mietityttävän kanssabloggaajia. Pimeät, sateiset illat kun eivät kannusta ulkoilemaan. Mieli tekisi käpertyä sohvannurkkaan ja nauttia takkatulen lämmöstä. Pohdinnoissa on tuotu esiin monia hyviä keinoja kaamosväsymyksen loitontamiseksi. Yksi hakee motivaatiota marrasputkesta tai kehonhuoltohaasteesta, toinen ilmoittautuu mukaan treeniporukkaan ja yhteislenkeille, kolmas pyrkii ulkoilemaan valoisan aikaan. Usein kai vaikeinta onkin se lähteminen. Vaihtaa ne lenkkivaatteet ylle ja avata ovi kylmenevään iltaan. Sen jälkeen jo helpottaakin.

Huurteinen ruusu
Itsellä marraskuu ei poikkea muista juoksukuukausista. Nautin juoksemisesta tällä hetkellä niin paljon, ettei sää minua lannista. Erityisesti seuraavat kolme asiaa saavat minut sitomaan lenkkareiden nauhat myös marraskuussa.

Tavoite
Haluan testata rajojani juoksijana ja olen valmis tekemään töitä sen eteen. Nämä syksyn aikana juostut kilometrit palkitsevat toivottavasti keväällä kovempina juoksutuloksina.

Rutiini
Juoksusta on tullut tärkeä osa elämääni. En osaisi olla ilmankaan. Valitsen mieluummin lenkin kuin vietän koko illan sisätiloissa. Tiedän saavani liikunnasta juurikin sitä virtaa, jota näinä syksyn pimeinä päivinä tarvitaan.

Juoksuohjelma
Kun treenit on etukäteen suunniteltu ja merkitty kalenteriin, tulee ne todennäköisemmin myös toteutettua.

Talven ruusu
Ruusu meidän pihassa vielä sinnikkäästi kukkii, vaikka varsi taipuu jo maata kohti.

Treenit viikolla 44

Ma: Pk 45 min.
Ti: Lepo
Ke: Sisätreeni 90 min. (lihaskuntoa ja tekniikkaa)
To: 15 min. + 4x1 km vedot + 15 min.
Pe: Pk 45 min.
La: Lepo

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kuivannon kymppi 2016

Kuivannon kymppi - kisakeskus seurantalolla
Orimattilan Kuivannon kylässä järjestettiin taas hieno kylätapahtuma. Tämä ilmainen liikuntatapahtuma on kerännyt vuosittain useita satoja kuntoilijoita reilun kymmenen kilometrin reitilleen. Viime vuonna osallistujia oli lähes 700. Tänä vuonna jäätiin hieman alle 500:een.

Lämpömittari näytti viittä pakkasastetta, ja tuuli puhalsi paikoin melko napakasti. Luntakin hieman pyrytteli, mutta päätiet olivat sulat. Itse pärjäsin hyvin kesäkelin tossuilla. Päälleni laitoin pitkät trikoot, pitkähihaisen paidan ja ohuen takin. Lisäksi korvia suojaamaan pääpanta ja käsiin ohuet hanskat. Näillä tarkeni hyvin. Tosin hanskat olisin mielelläni ottanut pois jo muutaman kilometrin jälkeen, mutta en pakkassäällä tohtinut.

Kuivannon kymppi - alkujumppa
En ollut henkisesti ehtinyt juurikaan valmistautua tähän juoksuun. Olo oli viikolla ollut nuhainen, joten lopullisen osallistumispäätöksen tein vasta edellisenä iltana. Lisäksi tyttären lentopalloturnaus, ja siihen valmistautuminen, vei ajatukset muualle. Kävinkin vielä ennen Kuivannolle lähtöä katsomassa yhden pallopelin.

Saavuimme mieheni kanssa tapahtumapaikalle 45 minuuttia ennen starttia ja lähdimme saman tien verkkailemaan. Olo tuntui ihan hyvältä, joskaan ei kaikkein keveimmältä. Lämppäilyn jälkeen odotimme lähtöä sisätiloissa.


Startti puoliltapäivin tapahtui hieman yllättäen. En kuullut lähtöpamausta (liekö sellaista ammutukaan), havaitsin vain massan lähteneen liikkeelle. Oman kelloni käynnistin vasta lähtövaatteen alla saadakseni itselleni nettoajan. Virallinen ajanottohan tuolla ei ole koskaan ollut täysin sama oman kellon kanssa, sillä osallistujilla ei ole edes numeroita rinnassaan. Nimi ilmoitetaan vasta maalissa.

Lähdin reipasta vauhtia liikkeelle ja sain alkumatkasta käyttää ohituskaistaa melko paljon. Hyvää omaa vauhtiani pystyin silti pitämään. Ensimmäiset viisi kilometriä kulkivat todella kivasti. Väliaika 22.35 eli 4.31 min./km-tahtia pistelin. Sen jälkeen alkoi 2,5 kilometrin hiekkatieosuus, jossa vauhti selkeästi putosi, vaikka juoksu sinällään tuntui vielä ihan hyvältä. Kilometrit 6 ja 7 menivät ajassa 4.38 ja 4.42.

Kuivannon kymppi - maalissa
Loppupätkä juostiin taas asfaltilla. Siellä vastatuuli oli ajoittain aika voimakas, ja kenenkään peesiin en tietenkään päässyt. Voimat alkoivat ehtyä, ja kilometriajat heikkenivät.

8 km 4.54   9 km 4.46 ja 10 km  4.48

Kympin väliaika oli oman kellon mukaan 46.25. Kaikkinensa matkaa mittariin kertyi 10,7 kilometriä, ja loppuaika 49.33. Keskitahdiksi muodostui 4.38 min./km. Vaikka vauhti lopussa selkeästi hyytyi, oli tämä uusi Kuivannon ennätykseni. Ensimmäistä kertaa alle 50 minuuttia.

Maalissa oli tarjolla tuttuun tapaan lämmintä mehua ja hernerokkaa. Arvontapalkintoina muun muassa nämä ruisleivät.

Tulokset löytyvät täältä.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Vasamuseet

Komea Vasa-laiva Vasa-museossa
Vierailimme Tukholman reissun yhteydessä Djurgårdenin saarella sijaitsevassa Vasa-museossa. Lapsille sisäänpääsy oli ilmainen, aikuiset maksoivat 130 SEK per nuppi. Silja Linen terminaalista sinne pääsi kätevästi 76:n paikallisbussilla.

Museo on rakennettu pelkästään tämän neitsytmatkallaan vuonna 1628 uponneen Vasa-laivan ympärille, ja se on yksi Pohjoismaiden suosituimmista museoista. Vasa-laiva on maailman ainoa jäljellä oleva laiva 1600-luvulta. Yli 300 vuotta merenpohjassa levännyt laiva nostettiin ylös vuonna 1961. Kunnostetun laivan osista 98% on alkuperäisiä.

Vasa-laiva - koristeellinen perä
Komean laivan ihailun lisäksi näyttelytiloissa saattoi tutustua tarkemmin laivan rakentamiseen ja kunnostamiseen. Siellä kerrottiin elämästä laivalla ja kuvailtiin 1600-luvun historiaa. Esillä oli laivasta löytyneitä esineitä. Lapset hieman harmittelivat, kun esittelytekstit olivat suurimmaksi osaksi vain ruotsiksi tai englanniksi. Yhdessä niitä sitten suomennettiin.

Pohjakerroksesta löytyi myös eläviä luurankoja, kuten seurueeseemme kuulunut 4-vuotias osuvasti hihkaisi.


Täytyy myöntää, että lapset eivät ihan valtavan pitkään jaksaneet museosta innostua. Olisivat kuulemma kaivanneet enemmän toimintaa. Mutta tuli siellä pari tuntia vietettyä. Sen jälkeen ehti vielä mukavasti keskustaan syömään ja kävelylle Gamla Staniin.


Näyttelytiloihin oli tehty myös poikkileikkaus laivasta. Eipä tuossa hirveästi yksityisyyttä miehistön jäsenillä ollut.

Olin etukäteen lukenut museon valtavista turistimääristä, joten yllätyin, kun siellä oli melko vähän ihmisiä. Ehkä syksyinen aamupäivä oli hyvä hetki vierailulle, sillä lähtiessämme jono lippuluukulta oli venynyt jo ulos asti.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Oivalluksia-haaste

Pikkuliten haastoi minut mukaan Oivalluksia-haasteeseen. Puhelimen kuva-arkistosta tuli poimia enintään 10 kuvaa, joista kumpuaa jotain oivalluksia. En juurikaan kuvaa puhelimellani, joten sovelsin tätä haastetta ottamalla mukaan myös kameralla otettuja kuvia.


Etunimi
Jaana, Jonna tai Jenna. Edelleen nimeä saa oikoa, vaikka se nykyään löytyy jo almanakastakin. Pidän silti kovasti harvinaisesta etunimestäni, joskin Stadionin valloitusta varten täytynee kehittää jokin taiteilijanimi.


Lentopallo. 
En ole lajia koskaan itse harrastanut, mutta ottelukatsomossa olen paljon istunut. Nykyään lasten lentopalloharrastuksen myötä laji on mukana arjessa. Myös miesten maajoukkueen pelejä tulee seurattua.

Vasen
Olen vasenkätinen. Väittävät vasenkätisten olevan luovia ja taiteellisia. En ole koskaan kokenut ongelmaksi väärän käden saksia tai purkinavaajaa. Harmittelen toisinaan, etten ryhtynyt lentopallon tai tenniksen pelaajaksi.


Oikein, nurin 
Rentouttavaa, koukuttavaa. Puikoilla on lähes aina jokin työ meneillään. Neulon useimmiten muiden suunnittelemia malleja, sillä neulon mieluummin kuin suunnittelen. Missä lie piileksii se vasenkätisen luovuus? Neuloessa olen muuten ajoittain pähkäillyt pitsikuvioita, miten ne vasenkätisesti tehdäänkään.


Luonto
Näissä maisemissa mieli lepää. Lenkkini juoksen mieluummin raittiissa ulkoilmassa kuin matolla.


Aamupala
Yksi päivän tärkeistä aterioistani on aamupala. Kaurapuuroa marjoilla, kiitos!


Ötökät.
Inhoan hämähäkkejä, koppakuoriaisia ynnä muita öttiäisiä. Rottia minulla sen sijaan on ollut lemmikkinä.


Juoksu
Ne harvat kännykästäni löytyvät kuvat on otettu juoksutapahtumista. Se kertonee paljon.

Haastan mukaan Pilkkujen kanssa lenkkeilevän sekä Hirveetä menoa Marikan. Haasteen alkuperäinen ohjeistus löytyy Ninan verkkareissa -blogista.
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall