torstai 22. kesäkuuta 2017

Jannen Iltalenkki 2017


Eilen lähdimme koko perhe jo viidettä kertaa Iltalenkille Jannen kanssa. Komeat olivat jälleen puitteet Elimäen maalaismaisemissa. Pysäköimme auton pellolle ja haimme kilpailunumerot sekä ennakkoilmoittautujille luvatut Jannen Iltalenkki -fleecet. Paikalla oli jo paljon juoksututtuja.

Lasten sarjat juostiin tuntia ennen aikuisten starttia, joten ehdimme hyvin kannustaa pieniä juoksijanalkuja, jotka iloisina, hymyssä suin matkaan säntäsivät. Yksi musta pilvi näkyi illan aikana taivaalla, ja sade ropisi alas juuri nuorten kahden kilometrin matkan aikana. Maaliin saapui melkoisen uitettuja juoksijoita. Onneksi olimme pakanneet mukaan riittävästi vaihtovaatetta.



Puoli seitsemältä paisteli taas aurinko, kun matkaan lähetettiin kympin, vitosen ja polkujuoksun osallistujat. Itse olin viime vuoden tapaan valinnut reitikseni polun, jolle oli tarkoitus lähteä rennon reippaalla askeleella, turhia repimättä. Silti tuntui jopa hieman ahdistavalta asettua lähtöviivalle, sillä pelkäsin, että juoksu ei vieläkään kulje. Mutta metsäisillä poluilla olikin ihan mukava juoksennella. Reitti oli jonkin verran muuttunut vuodentakaisesta, joten en pysty täysin vertaamaan suoritusta aiempaan. Aika samoilla tahdeilla taisin kuitenkin maastossa edetä.

PuusuksiTeam
Alussa jouduin puikkelehtimaan muutamien kuralätäkköjen lävitse, mutta muutoin ei tarvinnut pinkkien kenkieni puolesta pelätä. :) Etenimme hyväkuntoisia polkuja ja hiekkateitä pitkin, mutta reittiin mahtui myös metsikköisempiä osuuksia, joissa sai tarkkaan varoa askeliaan, ettei muhkuraisella polulla nitkauttanut nilkkaansa. Ensimmäiset kaksi kilometriä tuntuivat tooodella pitkiltä. Kilometrit eivät meinanneet millään vaihtua. Juoksin koko matkan muutaman juoksijan letkassa, ja yhdessä vaiheessa juoksimme kaikki muuttuneen reitin vuoksi harhaan. Onneksi erhe havaittiin nopeasti. Loppua kohti matka taittui jo joutuisammin, ja viimeisellä kilometrillä hiekkatiellä sain tahdin vielä selkeästi nostettua maaston vauhdeista. Matkaa mittariin kertyi kuusi kilometriä ja loppuaika hitusen alle 29 minuuttia. Juoksusta jäi hyvä fiilis.

Miesten yleisen sarjan voittajakolmikko Henri Ansio, H-P Pukema, Anssi Laine


Illan päätteeksi sain nousta palkintopallilla korkeimmalle korokkeelle ja vastaanottaa upeat palkinnot Annemari Kiekaralta.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Puhti poissa


Helsinki Half Marathon taisi imeä minusta kaikki mehut, sillä juoksupuhti tuntuu olevan totaalisesti kadoksissa. Juoksin tiistaina ensimmäisen kevyen lenkin puolikkaan jälkeen, eikä se kulkenut ollenkaan. Juoksu ei ole varmasti ikinä tuntunut niin raskaalta. Askel panoi kuin lyijy, ja hengittäminen oli raskasta. Ei kyllä jatkuisi juoksuharrastus pitkään, jos meno olisi aina yhtä kamalaa.

Piristystä viikkoon toi perjantaina alkanut aikuisten liikuntaryhmä, jossa ohjaaja lupaa monipuolisia ja vaihtelevia treenejä sykettä nostattavista liikesarjoista lihaskunto-osuuksiin. Tiedossa on lenkkeilyä, kuntopalloilua, koorninaatioita, harjoittelua oman kehon painoilla sekä mäkitreeniä. Liikkeitä voi jokainen tehdä oman kuntonsa ja jaksamisensa mukaan. Ensimmäisellä kerralla teimme alkuverkan jälkeen koordinaatiohyppyjä matalien aitojen ylitse sekä heittelimme kuntopalloa. Juuri sellaista treeniä, mitä itse juoksun oheen kaipaan, mutta mitä itse saan harvoin aikaiseksi tehdä.


Lauantaista hellepäivää lähdimme nauttimaan mökille. Juoksimme koko perhe puolen tunnin saunalenkin mökkitiellä, jossa suopursujen tuoksu levittäytyi läheisestä metsästä. Ei voinut kuin ihastella lasten kevyttä kirmaamista kaukana edellä. Oma juoksu kulki jo paremmin kuin tiistaina, mutta ei missään nimessä vielä kevyesti.  Lenkin jälkeen heitin vihdoin talviturkkini. Vesi tuntui raikkaan viileältä.

Ensi keskiviikkona vuorossa on Jannen Iltalenkki Elimäellä. Annemari Kiekaran vauhtiin en lähde, vaan nautiskelen polkujuoksusta rennon reippaalla askeleella. Tai ainakin toivon, että kroppa olisi sen verran palautunut, että nautiskelemaan pääsisi.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Helsinki Half Marathon 2017


Helsinki Half Marathon eli HHM järjestettiin lauantaina neljättä kertaa. Kävin perjantai-iltana noutamassa kilpailunumeroni ja upean, pinkin osallistumispaidan Forumista. Yöksi suuntasimme mieheni kanssa Scandic Parkiin, josta oli aamulla lyhyt matka kisakeskukseen Finlandia-talon edustalle.

Startti tapahtui tänäkin vuonna aikaisin aamulla varttia vaille yhdeksän. Nukuin yöni hyvin, eikä aikainen herätys tuntunut pahalta. Hotellin aamupalalla söin puuroa ja tankkasin vielä pari lasia mehua. Tuntia ennen starttia lähdimme alkuverkalle. Juoksu tuntui hyvältä, ja muutamat nopeat spurtitkin kulkivat oikein lupaavasti. Ainoastaan auringonpaiste tuntui turhan kuumalta.



Päätin lähteä rohkeasti tavoittelemaan kovaa aikaa, vaikka hieman epäilinkin kuntoni kestävyyttä nihkeästi sujuneen Lapinjärven juoksun jälkeen. Askel lähtikin rullaamaan mukavasti iloisen juoksuporukan mukana. Alusta lähtien pääsin etenemään omaa, hyvää tahtiani. Muutaman kilometrin jälkeen 1.40-jänikset ohittivat minut, ja lyöttäydyin heidän porukkaansa. Siinä oli hyvä edetä massan keskellä tasaista vauhtia. Jänikset myös tsemppasivat ja ohjeistivat juoksussa todella kivasti. Kiitos heille siitä! Vitosen väliaika oli 23.07 eli hitusen kovempaa kuin olin etukäteen ajatellut. Mieleen alkoi hiipiä ajatus, että tätä vauhtia ei loppuun asti painella.

Toisella juomapisteellä jäin jänisporukasta joitakin metrejä, enkä saanut kurottua välimatkaa kiinni, vaikka toinen jäniksistä kovasti kannustikin ottamaan rakoa kiinni. Kymmeneen kilometriin asti kuitenkin sinnittelin vielä hyvässä vauhdissa. Oman mittarini mukaan kympin väliaika oli 46.28, mutta järjestäjien kilometritolppa tuli vastaan hieman myöhemmin. 


Puolivälin jälkeen tapahtui totaalinen katkeaminen ja vauhti hidastui huomattavasti: lähenneltiin jo vitosen kilometriaikoja. Voimat olivat tyystin kadonneet. Jossain vaiheessa 1.45-jänikset ohittivat minut, ja ajattelin sinnitellä heidän perässään, mutta lopulta luovutin senkin suhteen. Viimeiset kuusi kilometriä hölköttelin jo kutosen vauhdeilla. Olisin ollut valmis keskeyttämään jo puolivälin jälkeen, mutta jotenkin onnistuin sinnittelemään maaliin asti. Loppuaika 1:50.

Juoksuun käytetty aika ei minua niinkään harmita, vaan se, etten väsymykseltäni pystynyt loppumatkasta nauttimaan tämän hienosti järjestetyn kilpailun upeasta tunnelmasta ja reitin varrella saadusta kivasta kannustuksesta. Mieleen jäivät kuitenkin Märskyn mäessä kannustavat cheerleaderit sekä Pienet sammakot -kappaletta soittanut pieni huilisti. Maalissa sain kaulaani uniikin, puisen mitalin.


Kaikkinensa HHM oli jälleen kerran upeasti järjestetty, hyvätunnelmainen kilpailu, jota voin lämpimästi kaikille suositella.

P.S. Déjà vu: Espoon rantapuolikas syksyllä 2015.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Olen nähnyt Kölnin tuomiokirkon

Olen hiihtänyt jään yli Seurasaareen
olen ajanut hiomavaunulla sumuisena aamuna
Olen seissyt laiturilla kolme
ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon.

Tästä Utra Bran säkeestä on toteutunut nyt neljäs kohta.

Kölnin tuomiokirkko

Tein muutaman päivän reissun Saksan Kölniin. Kaupungin tunnetuin nähtävyys on vuonna 1880 rakennettu Kölnin tuomiokirkko. Se on samalla myös kaupungin näkyvimpiä rakennuksia, sillä sen tornit ulottuvat 157 metrin korkeuteen. Kipusin sen 533 kierreporrasta ylös kirkon näköalatasanteelle.

Komea ja kaunis oli Kölnin kaupunki muutenkin. Etenkin Rein-joen vieremillä sain ihastella upeita, värikkäitä taloja.




Rakkauslukkosillalla piti tietysti käydä lukemassa kaiverruksia lukuisista sillankaiteeseen kiinnitetyistä lukoista.



Yhden päivän aikana kävelin lähes 30 kilometriä. Kävellen menin myös Kölnin kasvitieteelliseen puutarhaan, joka sijaitsee aivan eläintarhan vieressä.


TrianglePanomarama-näköalatornista kävin myös katselemassa kaupunkia yläilmoista. Sisäänpääsy torniin maksoi kolme euroa.


torstai 25. toukokuuta 2017

Lapinjärven ympärijuoksu 2017

Lapinjärven ympärijuoksu 2017
Lapinjärven ympärijuoksu järjestetään perinteisesti helatorstaina. Tänä vuonna jo 43. kerran. Tapahtuma on ollut vuosittain suunnitelmissani, mutta syystä tai toisesta se on kuitenkin aina jäänyt väliin. Nyt juoksu mahtui sopivasti kalenteriini ja toimi samalla hyvänä reippaana harjoituksena ennen kahden viikon päästä juostavaa Helsinki Half Marathonia.


Tapahtuman nimen mukaisesti 12,5 kilometrin reitti kiertää Lapinjärven ympäri. Matkaan startattiin lasten sarjojen jälkeen tasan kahdeltatoista. Ensimmäinen kilometri kulki kivasti aikaan 4.35 min., mutta pian sen jälkeen alkoi jo jaloissa tuntua raskaalta. Seuraavat neljä kilometriä menivät vielä mukavasti asfaltilla noin 4.43-vauhtia. Asfalttiosuuden jälkeen alkoi kilometrin mittainen metsäpolkuosuus, jossa sai edetä myös lyhyitä pätkiä pitkospuita pitkin. Hyvä juoksurytmi katosi samantien. Kokemattomuus poluilta näkyi selkeänä vauhdin hidastumisena. Eräässä juurakkoisessa kohdassa nilkkani hieman väännähti, mutta onneksi siinä ei käynyt pahemmin. Pystyin jatkamaan juoksuani. Metsäosuuden jälkeen matka jatkui hiekkatietä pitkin. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, ja hiki virtasi. Juoksu alkoi painaa toden teolla. Taivallustani ei auttanut yhtään sekään, että sain juosta koko matkan aivan yksinäni: edellä menevät olivat kaukana, eikä takanakaan kukaan ihan niskaan hengittänyt. Sinnittelin kilometrin kerrallaan.


Vauhtini hidastui selkeästi loppua kohti. Kuuden kilometrin jälkeiset kilometriajat painuivat yli vitoseen. Lopun asfalttiosuudellakaan ei ollut enää voimia tiivistää tahtia. Viimeinen kilometri ennen maaliviivaa kierrettiin vielä lasten juoksema pururatareitti ylämäkineen.

En tänään varsinaisesti juoksusta nauttinut, mutta maalissa olin jo ihan hyvillä mielin. Nautiskelin järjestäjien tarjoamaa mehua ja jugurttista tuorepuuroa. Tällainen juoksu tällä kertaa.

Lapinjärven ympärijuoksu 12,5 km
Loppuaika: 1:00:34, keskitahti 5 min./km
Sää: +19°C, aurinkoista

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Servettikukka

Taittelin serveteistä näyttäviä kukkia koristeeksi. Ohje kukkien tekemiseen on helppo:

1. Avaa servetti puoliksi ja repäise pitkästä, taitetusta reunasta irti noin 1 cm levyinen suikale.

2. Taittele servetti haitariksi ja sido se keskeltä kiinni irrottamallasi suikaleella.


3. Erottele varovasti servettikerrokset toisistaan.


4. Muotoile 

torstai 18. toukokuuta 2017

Aitajuoksuhulluttelua


Lähdin maanantaina saattamaan tytärtäni yleisurheiluharjoituksiin. Itselläni oli suunnitelmissa kevyt puolen tunnin lenkki ja pieni kuntopiiri. Tytär kertoi, että heillä on yleensä harkkojen alussa juoksutekniikkaa, joten ajattelin kysyä valmentajalta, josko voisin olla alkuun ryhmässä mukana. Niinpä pääsin juoksemaan ja hyppimään pikkuaitoja. Korkeushyppypatjalla teimme polvennostojuoksua ja mittarimatovenytyksiä. Loppuun vielä radalla muutamia perusliikkeitä, kuten saksi- ja pakarajuoksua. Tämän jälkeen porukka jakaantui kahtia: osa lähti harjoittelemaan korkeushyppyä, osa jäi maalisuoralle aitajuoksukouluun. Valmentaja pyysi minua mukaan aitaharjoituksiin ja totesin, että mikäs siinä, aitakävely tekee vain hyvää.

Aloitimmekin mukavasti kävelemällä aitojen ylitse ja hetken päästä toistimme samat pienellä hypyllä. Pikku hiljaa aitojen väliä kuitenkin pidennettiin, ja ensin aitojen välissä hypättiin yksi väliaskel. Kohta kuitenkin huomasin jo juoksevani aitoja kolmen askeleen tahdilla. Yli piti ponnistaa sekä vahvemmalla että heikommalla jalalla. En edes haluaisi tietää, millaiselta oma meno mahtoi näyttää. Niin holtitonta ja tasapainotonta se oli. Kädet hakivat tasapainoa viuhtomalla jossain kaukana vartalosta, ja täysi työ oli päästä ne aitavälit kolmella askeleella. Ei siinä ehtinyt miettiä, miten nopeasti etujalka maahan tuli tai oliko nilkka koukussa niin kuin piti. Takajalkaa yritin vahvasti tuoda heti ponnistuksen jälkeen eteen, jotta sain tarpeeksi voimaa ja vauhtia seuraavaan aitaväliin. Vaikka oma tekeminen oli melkoista räpistelyä, nautin treeneistä todella paljon. Todellista liikunnan iloa ja itsensä likoon laittamista. Ennen kaikkea mukavaa vaihtelua peruslenkkeihin. Jalat tosin olivat aika kovilla moisesta tartanilla hyppimisestä.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Ensimmäinen puolimaraton - Helsinki City Run 2004

Helsinki City Run - osallistumispaita vuodelta 2004 - puuvillaa tietysti
Juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin vuonna 2004 Helsinki City Runilla eli HCR:lla. Mukana juoksuporukassa olivat myös mieheni sekä vanhempani. Harmikseni minulla ei ole tuolta ajalta tallella mitään juoksupäiväkirjaa, lienenkö sellaista pitänytkään, joten en pysty sanomaan, millaisella valmistautumisella kilpailuun lähdettiin. Säännöllistä juoksuharrastusta taustalla jonkin verran kuitenkin oli.

Sykemittari minulla tuohon aikaan oli, mutta se ei vielä mitannut matkaa, eikä sen tietoja pystynyt siirtämään tietokoneelle. Pääsimme kilpailussa testaamaan jotain uutta olkavarteen kiinnitettävää sykemittaria, joka tallensi sykkeet ja vauhdit, mutta siitäkään ei ole tallella kaikkia tietoja.

Arkistokuva vuodelta 2004
Puolimaraton oli tuohon aikaan vielä melkoisen uusi juttu. Juostessa ei vielä juurikaan käytetty teknisiä vaatteita. Ihmisillä oli päällään puuvillapaitoja ja verkkarihousuja.

Vuoden 2004 Helsinki City Runilla maaliin juoksi reilut 2600 osallistujaa. Olen päiväkirjaani kirjoittanut, että lämpötila oli +14 astetta ja aurinko lämmitti. Lähdimme matkaan porukan häntäpäästä. Massan takia ensimmäinen kilometri oli todella hidas, lähes yhdeksän minuuttia. Minulla kulki alusta alkaen todella kevyesti, muut joutuivat jopa toppuuttelemaan, etten liikaa innostunut. Mitään juoksusuunnitelmaa minulla ei ollut, eikä mitään aikatavoitettakaan. Tavoitteena oli jaksaa juosta koko matka ja päästä maaliin. Koko matkan keskinopeus on ollut 10,2 km/h. Loppuaikani 2:04 oli iloinen yllätys. Juoksuni on ollut ilmeisesti nousujohteinen, sillä olen päiväkirjaani kirjoittanut, että loppumatkasta selkiä tuli yhä enemmän vastaan.

Seuraava HCR oli juoksutauon vuoksi vuorossa vasta vuonna 2012, jolloin kahden tunnin maaginen raja alittui juuri ja juuri.

P.S. Olen myöhemmin tuloksista katsonut, että vuoden 2004 HCR:n voitti Janne Sakkara ajalla 1:12:46. Nykyään Janne on tullut tutuksi paikallisista hölkkätapahtumista sekä tietysti Jannen Iltalenkiltä.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Pitkä lenkki Keskuspuistossa

Auroransilta
Juoksin sunnuntaina viikon pitkän lenkin Keskuspuistossa. Olimme lauantai-iltana olleet mieheni kanssa Anssi Kelan korsertissa Jäähallissa ja jäimme sen jälkeen Helsinkiin yöksi. Seuraavalle päivälle oli sovittu tapaaminen lukioaikaisten tyttökavereiden kanssa, joten aamulla ehti hyvin käydä kuluttamassa tossuja uusissa maisemissa. Juoksimmepa samalla HCR:n reitiltä tuttua Auroransiltaakin pitkin.


Kiersimme alkuun Töölönlahden rantamilla ja jatkoimme siitä Keskuspuiston hiekkateille. Matkan varrella ihastelin upeita valkovuokkomättäitä. Uimastadionin hyppytornia koristivat värikkäät ilmapallot avajaispäivän kunniaksi. Juoksimme ohi ratsastuskenttien ja puutarhapalstojen. Nuoret ratsastajat valmistautuivat estekilpailuun uljaiden hevostensa kanssa. Juoksijoita tuli vastaan joka käänteessä. Keskuspuiston tiet tuntuivat risteilevän jos minnekin suuntaan. Olisin varmasti yksin ollut jo eksyksissä. Onneksi oli mies mukana oppaana. Vajaa kaksituntinen seiskan tahdilla kulki leppoisasti.



P.S. Lauantaina Finlandia-talon edustalla oli väriestejuoksu-tapahtuma. Vaikutti mukavan rennolta kisailulta. Etenkin jos päätti ujuttautua läpi tuosta r-kirjaimen yläosasta.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Vappuviikon tunnelmia

Vappuviikolla olen...

... käynyt elämäni ensimmäistä kertaa hierojalla: jalat ja pakarat on nyt huollettu.

... ollut toimitsijana lasten maastojuoksukilpailuissa. Olipa kiva huomata, miten iloisin ilmein lapset säntäsivät matkaan.

... herkutellut munkeilla. Hyvältä maistui!



... seuraillut lintujen pesänrakennuspuuhia. Linnunpönttömme on saanut uuden asukkaan.

... ihaillut krookuksia lumipeitteessä ja kukkaloistossaan. Jälkimmäinen miellytti enemmän.


... neulonut ketturepolaisen pipoa. Toivottavasti sitä tarvitaan seuraavan kerran vasta syksyllä.


... juossut pitkän lenkin. Sykemittari oli vapputunnelmissa ja näytti lähes maksimaalisia sykkeitä.


... osallistunut vappupäivänä puistojuoksukilpailuun. Lopputuloksissa olin toinen kahdesta       osallistujasta. T-paidassa tarkeni hyvin.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Suijankoskenjuoksu 2017


Suijankoskenjuoksu järjestettiin eilen Sippolan maalaismaisemissa. Aikuisten 6,2 kilometrin reitillä juostiin sekä asfaltilla että hiekkateillä. Lämpömittari näytti kuutta plusastetta, ja tuuli puhalsi ainakin lähtöä odotellessa melko kylmästikin. Automatkalla vatsanpohjassa vähän kutitteli - taisin hieman jännittää ensimmäistä starttia flunssan jälkeen. Miltä juoksu mahtaa tuntua? Saako siitä nautiskella vai onko askel kovinkin raskas? Onneksi kilpailupaikalle saavuttuamme turha jännitys kaikkosi ja hyvillä mielin valmistauduin lähtöön.

Suijankoskenjuoksun nopein Sami Maamela haastattelussa
Aikuiset ja lapset lähtivät yhtä aikaa liikkeelle, joten alkusuoralla sai edetä varovasti puikkelehtivien juoksijoiden keskellä. Onneksi ruuhka pian tasoittui ja pääsin juoksemaan omaa vauhtiani. Ensimmäisen kilometrin aikana juoksu tuntui jotenkin oudolta. En osannut yhtään sanoa, millaista vauhtia mahdoin edetä. Kärki meni jo kaukana edellä, ja tutun kilpakumppanin kanssa päädyimme juoksemaan peräkanaa.

Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4.20, ja sitä seuraavat 4.26, 4.18 ja 4.19. Nyt juoksussa oli jo hyvä tuntuma, vaikka puuskutinkin jo melkoisesti. Kilometrit vaihtuivat nopeaan tahtiin, ja eihän tuo kuusi kilometriä onneksi pitkä matka ollutkaan. Neljän kilometrin paikkeilla käännyimme hiekkatieltä asfaltille, mistä sain kivasti lisätsemppiä. Kilpakumppani jäi muutaman metrin jälkeen. Lopussa sai vielä lasketella loivaa alamäkeä. Kaksi viimeistä kilometriä kulkivat aikaan 4.24 ja 4.15. Maalissa olin naisten sarjan kolmonen.


Loppuaikani oli 26:24. Oma mittarini näyttää keskivauhdiksi 4.21 min./km. Tuntuu aika uskomattomalta, että pystyn näin kovaa juoksemaan. Kilpailun voittajalle Johanna Mertaselle (23:06) hävisin toki reilusti, mutta en vertaakaan itseäni muihin. Tämä taso tuntuu itsestä kovalta.

Nautin juoksusta ja kilpailufiiliksestä. Olipa kiva olla taas mukana lähtöviivalla.
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall