sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Monipuolista liikuntaa viikolla 8


Tällä viikolla tuli liikuttua varsin monipuolisesti. Juoksun lisäksi pääsin vihdoin kunnolla hiihtämään. Lisäksi kävin kokeilemassa crosstraining-tuntia läheisellä salilla.

Juoksulenkillä kävin vain kahdesti. Tiistaina juoksin tunnin kevyen lenkin. Torstaina ohjelmassa oli tasavauhtinen reipas, jossa juoksin 12 kilometriä noin vitosen vauhtia.

Keskiviikkona ja torstaina satoi vihdoin niin paljon lunta, että ensimmäistä kertaa tänä talvena hiihtoladuille saatiin ajettua perinteisen latu-urat. Loppuviikon juoksulenkit korvautuivat välittömästi hiihdolla. Sunnuntaina kiersimme ensin koko perhe tunnin lenkin, ja sen jälkeen sivakoimme vielä mieheni kanssa kahdestaan toisen kierroksen. Nyt maltoin pitää tahdinkin riittävän rauhallisena, enkä lähtenyt ylämäissä liiaksi repimään. Laduilla tuli vastaan paljon muitakin hiihtämisestä innostuneita.


Keskiviikkoisen tekniikka- ja lihaskuntotreenin lisäksi osallistuin lauantaina paikallisen liikuntasalin tarjoamalle crosstraining-tunnille. En ole aiemmin sellaista kokeillutkaan. Tunnin aikana kävimme kiertoharjoitteluna läpi monipuolisesti eri lihasryhmiä. Tuntiin sisältyi muun muassa traktorinrenkaan pyöritystä, kuntopallon heittoa, köysien tamppausta, penkillenousua ja leuanvetoa. Ihan kiva tunti, mutta kyllä minua raitis ulkoilma edelleen houkuttelee liikkumaan sisätiloja enemmän.

Ma: Lepo
Ti: Juoksu 60 min.
Ke: Tekniikkaa ja lihaskuntoa 1,5 h
To: Juoksu 15 min. + TV reipas 12 km + 10 min.
Pe: Hiihto 60 min.
La: Crossfit 60 min.
Su: Hiihto 2 h

torstai 23. helmikuuta 2017

Pöllösukat


Pöllösukat

Innostuin neulomaan pöllösukkia. Kolmet parit ovat jo valmiina, ja yhdet niistä lähdössä postitse erästä pikkutyttöä ilahduttamaan. Kahdet sukat neuloin luonnonvalkoisesta langasta ja yhdet harmaasta. Valkoisten pöllöjen ruskeat silmät olivat kätevät kiinnittää silmukkaan pujottaen, kuten ohjeessa neuvotaan. Mustat helmet eivät mahtuneet silmukasta läpi, joten ne jouduin ompelemaan käsin jälkikäteen.

Ohje: Täältä
Lanka: 7 veljestä, luonnonvalkoinen (010) tai harmaa kallio (048)
Puikot: 3,5 mm
Lisätarvikkeet: 8 askarteluhelmeä

maanantai 20. helmikuuta 2017

Abimon go

Abit laittoivat tämän hölköttelijän kyykkäämään torstaina. Aamupäivän kevyt lenkki osui sopivasti (ehkä vähän suunnitellustikin) penkkariajelureitille. Torvet soivat jo kaukaa takanani ja "jaksaa, jaksaa" -huudot raikuivat. Päättivät samalla lisätä harjoitukseeni lisää tehoja ripottelemalla karkkeja maahan tasaisin välimatkoin. Kyykkyyn, ylös - kyykkyyn, ylös! Kelpo saaliin mukaani sainkin.


Illalla kävin vielä katsomassa Wanhojen tansseja.

lauantai 18. helmikuuta 2017

Tahmeaa taivallusta Talvijuoksusarjassa

Talvijuoksu Cup Iitti
Iitissä järjestettiin paikallisen Talvijuoksu Cupin neljäs osakilpailu. Lähdin mukaan kymmenen kilometrin matkalle. Viivalle kanssani asettui reilut 60 juoksijaa.

Juoksuni oli tänään melkoisen tahmeaa. Ensimmäiset viisi kilometriä tuntuivat vielä ihan hyvältä, vaikka väliajoista toki heti näki, ettei tänään ylletä samoihin vauhteihin kuin Joulumarkkinajuoksussa. Puolivälin jälkeen takanani tiukasti juossut tuttu kilpakumppani tarjoutui vetäjän rooliin. Todella hieno juttu toki, mutta en vain pysynyt hänen peesissään. Matka alkoi kuuden kilometrin jälkeen painaa, ja seitsemän jälkeen hyydyin täysin. Ei toivoakaan lennokkaasta loppukiristä. Maalissa loppuaikani oli 48:41, joka on minuutin hitaampi kuin Joulumarkkinajuoksussa juoksemani.



Mukava oli silti käydä tänään juoksemassa ja ottaa osaa tähän tapahtumaan. Talvijuoksu Cupin viimeinen osakilpailu juostaan aprillipäivänä Elimäellä. Josko silloin olisi jo sulat tiet ja kunto paremmin kohdallaan. Siellä voisi nopealla reitillä tavoitella uutta ennätystä.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Helmitreeniä


Helmikuun toisella viikolla iloitsin aiempaa valoisammista illoista. Viiden aikaan ei tarvinnut vielä sulkea ikkunaverhoja. Vitsit, kohtahan sitä saa tehdä iltalenkitkin valoisaan aikaan. Lumi narskui kivasti kenkien alla viime viikollakin, ja juoksu tuntui kulkevan hyvin. Treenaamiseen käytin aikaa kaikkinensa seitsemän tuntia. Kilometrejä kertyi reilut 50.

Viikon helmi oli tiistain kevyt lenkki, jonka juoksin viidentoista asteen pakkasilla. Sää oli onneksi tyyni, joten kylmä ei tullut. Pakkanen taikoi kulmat ja ripsetkin näyttävän valkoisiksi. Ihmettelin heti lenkin alkuun epäilyttävän matalia sykkeitä. Mietin jo virheellistä lukemaa, mutta kun numerot kuitenkin normaalisti reagoivat ylä- ja alamäkeen, aloin uskoa mataliin sykkeisiin. Puolen tunnin juoksun jälkeen sain kokea todellista juoksun flow'ta. Hengitys ja askellus olivat höyhenenkevyitä. Nautiskelin. Lisää tällaista!


Perjantaina leivoimme tyttären kanssa pitkästä aikaa mokkapaloja. Ai että olivat herkullisia! Pohjastakin onnistuimme saamaan kuohkean ja kohonneen.

Ensi lauantaina vuorossa on paikallisen Talvijuoksu Cupimme neljäs osakilpailu Iitissä. Kympin matka odottaa tätä juoksijaa. Saas nähdä, millainen on talven kilpakunto...

Ma: Lepo
Ti: Pk 70 min.
Ke: Tekniikkaa ja lihaskuntoa 1,5 h
To: Kiihtyvä vetotreeni 80 min.
Pe: Lepo
La: Pk 50 min.
Su: Superpitkis 2 h 18 min.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Sunnuntain pitkä lenkki

Juoksuviikkoni päättää yleensä sunnuntain pitkä lenkki. Lenkin pituus vaihtelee puolestatoista tunnista kahteen. Lähden matkaan yleensä aamupäivällä, jotta loppupäivän saa ottaa rennosti ilman pitkän lenkin aikatauluja. Juoksuvauhtini on viikon muita lenkkejä hitaampi, jotta sykkeet pysyvät tarpeeksi matalalla. Nykyään parikin tuntia taittuu mukavasti, eikä matka tunnu liian pitkältä. Mutta ehdottomasti kuitenkin maksimilta. Lähes aina pohdiskelen, miten ihmeessä jaksaisin lähteä maratonille, kun pitäisi vielä toinen mokoma juosta perään. Ja vielä kovemmalla vauhdillakin.


Monet sanovat, että pitkä lenkki on viikon harjoituksista se kaikista nautinnollisin, kun saa rauhassa nauttia luonnosta ja omista ajatuksistaan. Itse pidän kuitenkin enemmän lyhyemmistä peruslenkeistä tai vetotreeneistä. Vaikka pitkä lenkki ei juostessa yleensä pitkältä tunnukaan, vie se venyttelyineen, suikussakäynteineen ja vaatteidenvaihtoineen päivän aikataulusta ison osan. Ihan joka väliin ei moista rupeamaa mahduteta.

Pitkät lenkit on kuitenkin hyvä pitää säännöllisesti mukana juoksuohjelmassa, sillä ne parantavat hapenottokykyä ja lisäävät pienten hiusverisuonien verkostoa. Pitkän lenkin tarkoituksena on myös totuttaa jalkoja iskutuksiin ja opettaa kroppaa käyttämään kehoon varastoituneita rasvoja energianlähteenä.

Tänään juoksin poikkeuksellisen pitkän pitkiksen: 2 h 15 min. Vajaan seiskan keskivauhdilla kilometrejä kertyi tasan 20. Juoksu tuntui kevenevän taas loppua kohti.

torstai 9. helmikuuta 2017

Kaunis Puerto de Mogán



Teimme Gran Canarian lomallamme päiväretken Puerto de Mogániin. Tätä pientä kalastajakylää on kutsuttu myös Kanarian Venetsiaksi.



Kävelimme kapeilla, viihtyisillä kujilla, joilla värikkäät kukkaköynnökset koristivat valkoisten talojen seinämiä. Rantaan oli ankkuroitu lukuisia purjeveneitä. Kylän reunamilta saattoi nousta näköalatasanteelle, josta oli upeat näkymät yli koko kylän. Samalla näimme myös paikallista asutusta.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Loman jälkeen juoksu kulkee taas

Metsämieli
Etelän lomaviikko teki kyllä hyvää monella tapaa. Sekä mieli että kroppa tuntuu levänneeltä. Juoksukin kulkee taas. Uudella innolla palasin kovaan harjoitteluviikkoon. Kilometrejä kertyi poikkeuksellisen paljon: lähes 60. Ihan mielellään sitä olisi nämäkin lenkit juossut etelänleirillä, mutta toisaalta, eipähän ainakaan lämpö haitannut suoritusta.

Sunnuntain vajaan kahden tunnin pitkä lenkki oli viikon harjoituksista selkeästi raskain. Lähdin matkaan lähes suoraan ruokapöydästä, mikä rasitti etenkin alkumatkasta. Lisäksi jaloissa painoi edellisillan reipasvauhtinen lenkki. Olin lauantaina juossut ensin tasaista hieman yli vitosen vauhtia puoli tuntia ja jatkoin sitten seuraavan puolituntisen hitusen alle. Alkupätkä tuntui kulkevan suhteellisen helpostikin, mutta puolivälin jälkeinen vauhdinnosto tuntui haastavalta.

Puuropaketti palkintona
Viikonloppuna olimme mukana Talvirieha-tapahtumassa, jossa oli tarjolla mäenlaskua, Muumihiihtokoulua, lumikenkäilyä, poniajelua ja Runebergin torttua. Kiersimme Metsämieli-radan, ja esikoisen kanssa osallistuimme lumikenkäviestiin. Ensimmäisellä yrityksellä toinen lumikenkä irtosi jalastani heti alkumetreillä. Toisella kerralla lähdin niin räväkästi matkaan, että lensin rähmälleni heti alkukiihdytyksen jälkeen. Lumikengillä juokseminen ei ollutkaan niin helppoa... Kaatumisestani huolimatta ylsimme palkintopallille ja voitimme paketillisen puuroa.

perjantai 3. helmikuuta 2017

Miten säilyttää hauskuus huippu-urheilussa?

Lapset liikkuvat, koska se on hauskaa. Liikkuminen tuottaa heille riemua ja iloa. Miten tämä toteutuu urheilijalla, joka harjoittelee tavoitteellisesti ja tähtää huipulle? Kysyin Urheilugaalaan saapuneilta urheilijoilta, miten hauskuus säilytetään huippu-urheilussa.

Nyrkkeilijä Mira Potkonen
Rion Olympialaisista pronssimitalin itselleen nyrkkeillyt Mira Potkonen kertoi, että nyrkkeily ja tekeminen itsessään on jo hauskaa. Uusien tekniikoiden opettelu on haastavaa, mutta mukavaa. Potkonen toteaa, että hänellä on lajissaan vielä paljon uutta opittavaa, mikä pitää hauskuuden ja mielenkiinnon yllä.

Keihäänheiton olympiavoittaja ja Kuortaneen urheiluopiston rehtori Tapio Korjus pohti vastaustaan hetken aikaa, mutta totesi sitten, että liikkeen ja kuormituksen tuoma nautinto on vapauttavaa. Korjuksen kanssa tuli pohdittua myös sitä, miten nuoret saadaan pysymään liikunnan parissa. Ohje on selkeä: lasten liikkumisen tulisi olla monipuolista, mutta ei liian ohjattua. Yksipuolisuus tappaa. Korjus kertoo itse kilpailleensa nuorena 12 eri lajissa vuodenaikojen ja seurojen mukaan. Hän korostaa seuratoiminnan ulkopuolisen liikkumisen tärkeyttä.

Vuoden urheilija, nelinkertainen paralympiakultamitalisti Leo-Pekka Tähti neuvoo, että kilpaurheilussakaan ei tulisi puristaa liikaa, vaan rentous on pidettävä mukana. Näin hauskuus säilyy huipullakin.

Ratakelaaja Leo-Pekka Tähti
Aikajuoksija Oskari Mörö
Nuori aitajuoksija Oskari Mörö puolestaan muistuttaa, että urheilu ei saa olla koko elämä. Epäonnistumisia ei myöskään tule pelätä. Jääkiekon Stanley Cupin voittanut Jari Kurri lisää tähän, että huipullakin tulee urheilla pilke silmäkulmassa. Huumori pitää hauskuuden yllä.

Yhdistetyn huipulle paluuta tekevällä Hannu Mannisella on ollut palo liikuntaan pienestä pojasta asti. Liikkumisen riemu on automaattista ja se kantaa häntä urheilussa eteenpäin. Mannisen kanssa samoilla linjoilla on myös autourheilija Heikki Kovalainen. Hauskuus tekemisessä säilyy, koska liikkuminen ja ajaminen on yksinkertaisesti kivaa.

Yhdistetyn arvokisamenestyjä Hannu Manninen
Yhteenvetona voidaan todeta, että liikkumiseen saatu kipinä kantaa pitkälle myös huippu-urheilussa. Uusien liikkeiden ja tekniikoiden oppiminen tuo nautintoa ja pitää siten hauskuuden yllä. Urheilua ei kilpatasollakaan saa ottaa liian vakavasti, eikä epäonnistumisia pidä pelätä. Huumori ja rentous tulee säilyttää tekemisessä.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Roque Nublon vaellus

"Rukoileva munkki" 

Ayacatan laakso
Gran Canarian reissulla vuokrasimme auton ja lähdimme ajamaan mutkaista tietä ylös vuorille. Määränpäänä oli Ayacata ja sen lähistöllä sijaitseva La Goletan tasanne, josta lähtee vaellusreitti Roque Nublolle. Tiellä tuli vastaan paljon pyöräilijöitä, jotka alamäissä hurjastelivat lähes yhtä kovaa vauhtia autojen kanssa. Auton ikkunasta pelotti katsoa alaspäin kohti jyrkkää vuorenrinnettä. Mutkaisella tiellä osalle matkaseurueesta tuli myös paha olo. Matka Maspalomasista La Goletaan kesti noin 80 minuuttia.

Roque Nublo eli Pilvikallio

Näkymä Roque Nublolta - taustalla siintää Teide
Lähdimme vaeltamaan 1813 metrin korkeudessa sijaitsevalle Roque Nublolle eli Pilvikalliolle, joka on ollut alkuasukkaiden muinainen palvontapaikka. Alun jyrkähkö ylämäki sai hyväkuntoisenkin hengästymään. Auringonpaisteessa tarkeni hyvin lyhythihaisessa, mutta paikoin tuuli puhalsi kylmästi. Lämmintä vaatetta kannattaa siis varata mukaan.

Puolen tunnin patikoinnin jälkeen saavutimme huipun, ja Roque Nublo siinsi edessämme. Näköalat olivat upeat. Teneriffan korkein huippu Teide näkyi horisontissa.



Evästauon jälkeen kiersimme vielä Roque Nubloa ympäröivän vaellusreitin. Leveä ja helppokulkuinen polku johdatti mäntymetsien läpi. Matkalta löytyi mahtavan kokoisia männynkäpyjä. Kaikkinensa vaellusta kertyi mittariin viisi kilometriä ja aikaa siihen meni (eväs- ja kuvaustaukoinen) hitusen vajaat kaksi tuntia.
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall