maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kevät yllätti juoksijan


Vaikka olen hehkuttanut valoisia iltoja ja sulien teiden myötä parantuneita juoksuvauhteja, pääsi kevään lämpö tänäkin vuonna yllättämään tämän juoksijan.

Puin päälleni vanhasta tottumuksesta pitkät trikoot, takin alle pitkähihaisen paidan, päähän pipon ja käsineet käsiin. Kaulaan vielä tuubihuivi lämmittämään,

- vaikka lämpömittari näytti lähtiessä + 9 astetta, ja aurinkokin paistoi

- vaikka tiedän, että minulle tulee juostessa helposti kuuma

- vaikka sanotaan, että lämpömittarin lukemaan tulee lisätä 10 astetta ja pukeutua lenkille sen mukaisesti

- vaikka mies päätti laittaa t-paidan takin alle

- vaikka pihalla seistessä ei tuntunut tippaakaan kylmältä.

Niinpä niin. Voitte arvata, että kuuma tuli ja hiki virtasi pipon alla. Kuumuuden olisin tosin vielä kestänyt, mutta lisäksi askel tuntui raskaalta ja sykkeet nousivat tavallista korkeammalle. Päivän pitkä lenkki kutistui puoleen.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Jani Lakanen: Polkuni mestariksi

Jani Lakanen - Polkuni mestariksi

Jani Lakanen
Polkuni mestariksi - elän kuten opetan
Fitra 2017
176 sivua

"Elämän tarkoitus ei ole tavoite tai päämäärä, vaan matka eli tämä hetki kohti tavoitetta."

Jani Lakanen on urallaan voittanut kahden suunnistuksen maailmanmestaruuden lisäksi kuusi muuta MM-mitalia sekä kaksi Euroopan mestaruutta. Lisäksi hänellä on lukuisia Suomen mestaruuksia. Viime vuonna hän voitti Jukolan viestin Kooveen joukkueessa.

Kirjassaan Polkuni mestariksi Lakanen kertoo vuosi vuodelta elämästään ja tiestään suunnistuksen huipulle. Samalla hän pohtii fyysistä ja henkistä valmentautumista.

Lakanen painottaa kirjassaan oman polun löytämisen tärkeyttä. Urheilijan ei tule hakea valmentajalta valmiita vastauksia, vaan kuunnella omaa kehoaan. Mielen ja kehon tasapaino löytyy opettelun ja oivaltamisen kautta.

Lakanen harjoittelee määrätietoisesti kohti kilpailua, ja hän toteaakin, että onnistuneen suorituksen taustalla on hyvä valmistautuminen. Lakanen elää urheilijan elämää myös harjoitusten ulkopuolella. Hän korostaa kuitenkin, että urheiluun ja harjoitteluun tulee suhtautua leikkisästi. Tosissaan, mutta ei vakavasti. Levon ja palauttelun tärkeys tuli kirjassa esiin.

"Teen parhaani, katsotaan mihin se riittää." Kirjassa avataan myös ajatusta tämän kliseisen sanonnan takaa. Hyvän, onnistuneen suorituksen jälkeen voi olla tyytyväinen siihen neljänteenkin sijaan, vaikka mitalista olisi jäänyt vain muutaman sekunnin. Silloin voi hyvillä mielin iloita myös muiden onnistuneista suorituksista.

Kirja antoi paljon ajateltavaa, ja voin suositella sitä kaikille urheilusta, suunnistuksesta tai tavoitteellisesta harjoittelusta kiinnostuneille.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kevään 2017 kilpailukalenteri


Juoksija-lehden välissä kolahti postiluukkuun Juoksukalenteri. Lehtiseen on listattu loppuvuoden juoksutapahtumia Suomessa. Tapahtumia selaillessani hahmottelin samalla omaa kevään kilpailukalenteriani.

1.4. Vauhdin kevätjuoksu Elimäki

Vauhdin kevätjuoksu aloittaa kevään kilpailukauteni, vaikka se virallisesti onkin Talvijuoksu Cupin päätösosakilpailu. Sulilla teillä voisi tällä virallisesti mitatulla kympin reitillä tavoitella 45 minuutin alitusta.

17.4. Munahölkkä Hamina

27.4. Suijankoskenjuoksu 

Munahölkässä ja Suijakoskenjuoksussa on molemmissa matkana reilut kuusi kilometriä. Nämä kilpailut sopivat hyvin kovemman vauhdin kokeilemiseen. Munahölkkä järjestetään perinteisesti toisena pääsiäispäivänä, ja hölkkäsarjan viimeinen palkitaan kahdella kilolla kananmunia.

Toukokuu ammottaa vielä tyhjyyttään. Sinne olisi kiva löytää joku tapahtuma. Täytyy selailla Juoksukalenteri vielä ajatuksella toiseen kertaan.

10.6. Helsinki Half Marathon

Kevätkauden päätavoitteeni on HHM eli Helsinki Half Marathon, johon ilmoittauduin jo viime kesänä edulliseen ennakkohintaan. Olisipa hienoa puolikkaalla alittaa 1:40.


Puolimaratonia lyhyemmät matkat ja kilpailut toimivat hyvinä harjoituksia ennen Helsinki Half Marathonia. Niistä saa samalla hyvää osviittaa puolikkaan juoksuvauhteihin. Toki kympin kisoissa olisi kiva tavoitella myös sitä 45 minuutin alitusta.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Valoa ja vauhtia


Maaliskuun puolivälissä minua ilahduttaa lenkkeilijänä erityisesti kaksi asiaa: iltojen valoisuus ja sulat tiet. Erityisesti tuo jälkimmäinen. Juoksuvauhtia on tullut lisää ihan huomaamatta. Tosin enää ei voi takkuista lenkkiä pistää lumen, pakkasen tai sohjon syyksi.

Vauhdin lisääntymisen huomasin etenkin viime lauantain reipasvauhtisella lenkillä. Kymmenen kilometriä taittui 160 tuntumassa olevilla sykkeillä kivasti 5.10 min./km -tahtiin.

Valon ja lämmön lisäksi kevääseen kuuluvat tietysti myös mäkivedot, joilla haetaan voimaa ja potkua juoksuun. Juoksija-lehden sivuilta löytyy mäkivedoista hyvä artikkeli. Itse sorruin taas vetojen pahimpaan viholliseen: liian kovaan alkuvauhtiin. Tarkoituksena oli juosta kuusi vetoa kiihtyvänä sarjana, mutta se toteutui ainoastaan neljännessä ja viidennessä vedossa. Loput menin aika lailla samaa tahtia. Kuvittelin juoksevani ensimmäisen vedon maltillisesti, mutta puolitoista minuuttia loivaan ylämäkeen osoittautui yllättävän pitkäksi ajaksi. Ensi kerralla vaan vieläkin maltillisemmin matkaan!

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Värikkäät Aurora-pitsisukat


Aurora-pitsisukat

Nämä pitkävartiset palmikkovillasukat on neulottu uudesta Novitan Aurora-langasta. Luonnonvalkoisella neulottu resori ja kantapää rauhoittavat mukavasti kirjavaa Auroraa. Novitan sivuilla on ohje näihin sukkiin keväisen keltaisissa väreissä.

Ohje: Novita
Lanka: Novita 7 veljestä Aurora, esikko (855) ja Novita 7 veljestä, luonnonvalkoinen (010)
Puikot: 3,5 mm

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Metso hiihtoladulla ja muita kertomuksia

Metso hiihtoladulla
Olen jo useampana vuotena kuullut tarinoita hiihtolatujamme vartioivasta metsosta. Paikallinen lehtikin on uutisoinut tästä "hiihtäjiä piinaavasta vihaisesta linnusta". Itse en ollut vielä kertaakaan nähnyt edes vilausta kyseisestä häiriköstä, mutta nyt olen törmännyt siihen jo kahdesti.


Lähdimme lauantaiaamuna koko perhe tutulle kymmenen kilometrin hiihtolenkille. Tällä kertaa jätimme alun mäkisen osuuden välistä ja hiihdimme tasaisempaa baanaa edestakaisin. Keli oli varsin lennokas: tasatyönnöllä mentiin lähes koko matka. Ylämäissä vaihdettiin vapaalle. Vähän ennen puoliväliä vastaan tullut mies huikkasi, että mäen päällä on nyt metso vartiopaikallaan. Jännittyneinä kipusimme huipulle vain todetaksemme, ettei ladulla mitään näkynyt. Vilkuilimme ympärillemme ja kohta havaitsimme liikettä metsikössä. Metsohan se siellä hyvin maastoon naamioituneena. Kaivoin kännykän taskustani ja nappasin muutaman kuvan. Meidät havaitessaan lintu tuli valppaana keskelle latua ja pörhisteli pyrstöään. Liu'utimme varmuudeksi jo suksiamme taaksepäin. Emme koittaneet onneamme, vaan käännyimme suosiolla takaisin tulosuuntaan. Perässä tulleelta hiihtäjältä kuulimme, että tämä yksilö on kahdesta alueella päivystävästä metsosta säyseämpi. Se jolta puuttuu yksi pyrstösulka, on ärhäkkäämpi puolustamaan reviiriään.


Lasten kanssa tehdyt hiihtolenkit toimivat taas sopivan rentoina ja matalasykkeisinä höntsäilyinä. Viikko oli myös juoksun osalta varsin kevyt. Yhden kovavauhtisen lenkin tein torstaina. Juoksin 8 x 500 metriä minuutin palautuksilla. Vedot tuntuivat vahvoilta, eikä reippaan vauhdin ylläpito tuottanut vaikeuksia. Kahdessa viimeisessä pätkässä koin, että juoksuasento ei pysy yllä yhtä hyvin kuin alussa.

Juoksukaverikirjan vastauksistani inspiroituneena mieheni päätti lauantaina ilahduttaa meitä leipomallaan juustokakulla. Ai että oli hyvää!

Viikon 10 treenit

Ma: Lepo
Ti: Juoksu 40 min.
Ke: Tekniikkaa ja lihaskuntoa 1,5 h
To: Juoksu 15 min. + 8 x 500m vedot + 10 min.
Pe: Juoksu 40 min.
La: Hiihto 80 min. kevyesti lasten kanssa. 
Su: Hiihto 80 min. kevyesti lasten kanssa. Illalla kevyt juoksu 80 min.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Juoksukaverikirja


Marika haastoi minut kirjoittamaan Takomorunnersin juoksukaverikirjaan.

Kuka olet? Janna, innokas lenkkeilijä ja käsityönharrastaja.

Missä päin vaikutat? Kymenlaakson ja Päijät-Hämeen rajamailla.

Lempiruokasi? Kalaruuat. Jälkkäriksi juustokakkua, kiitos!

Mitä harrastat? Juoksua ja käsitöitä. Lukemisestakin pidän.

Mitkä ovat lempilajisi? No se juoksu. Pitkät matkat.

Minkä merkkinen juoksukenkä olisit? Adidas: Hyvin istuva. Rullaava.

Kerro lempparikisasi jos sellainen on? Kuivannon kymppi ja muut mahtavat kylätapahtumat.

Mikä on paras juoksutuloksesi? Vuonna 2004 juoksin ensimmäisen puolimaratonin Helsingissä aikaan 2:04. Viime syksynä Vantaalla sama matka taittui 1.40. Molempiin suorituksiini olin todella tyytyväinen.

Mikä on mieleenpainunein liikuntahetkesi? Yhteiset liikuntahetket koko perheenä. Toissa vuoden Vantaan puolimaratonin jälkimmäinen puolikas, jossa tuulettelin hyvävoimaisena minua kannustaneelle liikenteenohjaajalle jo pari kilometriä ennen maalia.

Mitkä ovat vahvuutesi liikkujana? Olen innostunut ja nautin tekemisestä. Ahkera harjoittelija.

Entä heikkoutesi? Keskivartalo. Juoksutyyli.

Jos saisit lisätunteja vuorokauteen... Lukisin, nukkuisin, tekisin metsäretkiä...

Mitä haaveita sinulla on juoksun suhteen? Että saisin harjoitella terveenä ja saisin juosta ja liikkua mahdollisimman pitkään. Hiihtää stadionilla vielä 92-vuotiaanakin, kuten Siiri Rantanen.

Missä maassa haluaisit juosta? Jos harjoittelisin maratonille, pyrkisin ilman muuta vaikka New Yorkiin tai Berliiniin. Lyhyemmän matkan voisi juosta vaikka Espanjassa.

Keksi itsellesi supersankarinimi seuraavaa juoksukisaa varten. Vahva Loppukiri. Tai ihan vaan SuperJanna!

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Virkattu poliisiauto

Virkattu poliisiauto - Kaija Papu
Taidemuseo Sinkassa Keravalla on meneillään Näkyväksi neulottu -taidenäyttely. Näyttely on avoinna vielä 19.3.2017 asti, joten vielä hetken ehtii siellä vierailla.

Käsityöharrastajalle tämä oli mieluisa ja mielenkiintoinen näyttely. Poliisiauto ja virkatut ihmishahmot olivat todella taidokkaita tarkkoine yksityiskohtineen. Virkattu mies näytti ensivilkaisulla elävältä.

Weijo - Liisa Hietanen


Taideteoksia oli näyttelyssä kolmessa kerroksessa. Näkyväksi oli virkattu muun muassa matemaattisia malleja. Seteleiden ihmishahmot olivat saaneet langoista elävämmät hiustyylit. Ihmisen muotokuva oli hienosti ikuistettu paitaan ja seinäryijyyn.

Jenni Haili

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Hiihtoa ja kulttuuririentoja


Lapsilla oli viime viikolla hiihtoloma. Tai talvilomaksi sitä taidetaan nykyään kouluissakin kutsua. Liikunnan lisäksi viikkoon mahtui myös monenlaista kulttuuririentoa.

Maanantaina lähdimme minilomalle pääkaupunkiseudulle. Kävimme vähän shoppailemassa, elokuvissa katsomassa Onnelia ja Annelia ja pomppimassa trampoliineilla Tempputemmellyksessä. Kotimatkalla poikkesimme vielä Keravalla Taidekeskus Sinkassa, jossa tutustuimme Näkyväksi neulottu -näyttelyyn.

Torstaina nautimme MM-kisahuumasta Lahdessa. Kannustimme viestinaisia ladun varrella ja mäkihyppääjiä suurmäen montussa. Kisoja tuli viikon aikana katsottua myös kotona telkkarista.


Liikunnan osalta parhaimmat lenkit ja fiilikset osuivat viikonloppuun. Perjantaina juoksimme lasten kanssa puolen tunnin kevyen lenkin ja päälle teimme muutamat satasen vedot. Viikon ehdottomasti parhaimman tunteen koin juurikin noissa lyhyissä vedoissa. Oikein hätkähdin, kun tossu tarrautui sulaan asfalttiin. Tällaiseltäkö juoksu tuntuu, kun askel on todella pitävä? En malta odottaa kevättä!

Sunnuntaina lähdimme hiihtämään omien ja yhden lainalapsen kanssa. Keli oli mitä parhain: aurinko paistoi ja ladut olivat luistavat. Kaksi lapsista paineli vapaalla tyylillä jo niin kovaa, että olisi tehnyt tiukkaa pysyä tahdissa mukana. Kaksi muuta olivat onneksi armollisempia ja sallivat äidin nauttia hiihtoretkestä rauhallisemmilla sykkeillä. Päivän hiihtolenkki taisi toimia oivallisena alkulämmittelynä illan kovavauhtiselle harjoitukselle. Vedot kulkivat todella mallikkaasti. 

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Tunnelmia Lahden MM-kisoista 2017

Aino-Kaisa Saarinen ja Kerttu Niskanen verryttelemässä

Lahti MM 2017 - naisten viesti


Viestiankkurit Stina Nilsson ja Krista Pärmäkoski
Lahden MM-hiihdot 2017 järjestetään läheisen Salpausselän maastoissa, joten pitihän se lähteä fiilistelemään tunnelmaa myös paikan päälle. Hyvään kisatunnelmaan pääsi kyllä nopeasti, sillä tapahtuma-alueella tuli heti vastaan sveitsiläisten kisaturistien ja kannustajien ryhmä, joka kumisteli komeasti isoja lehmänkelloja. Matalaääninen rummutus kaikui pitkälle. Suomalaisilla kisaturisteilla oli Suomen lippuja poskissaan. Aitoja oli koristeltu vanhoilla suksilla.

Röllin talvimaassa lapset saivat laskea liukurimäkeä, hypätä minisuksilla pienestä hyppyrimäestä tai kokeilla curlingia. Hiihtoladut kulkivat sopivasti talvimaan vieritse, joten aikuiset pystyivät hyvin sieltäkin seuraamaan kilpailua. Mielensäpahoittajille oli oma metsäkatsomonsa.

Torstaina ohjelmassa oli naisten viesti, johon Suomi lähti joukkueella Aino-Kaisa Saarinen, Kerttu Niskanen, Laura Mononen ja Krista Pärmäkoski. Päätimme kannustaa hiihtäjiä metsän siimeksessä. Ladun varteen menimme hyvissä ajoin. Aika ei kuitenkaan käynyt pitkäksi, sillä kilpailijat ja huoltotiimi hiihtivät verryttelylenkillään useampaan kertaan ohitsemme. Kilpailun aikana meteli oli melkoinen. Oma ääni hukkui muiden kannustushuutoihin ja torvien tuuttailuun. Perinteisten osuuksien jälkeen vaihdoimme paikkaa vapaan reitille. Metsässä oli paikoitellen kaiuttimet, joista kuuli Antero Mertarannan kisaselostuksen. Meidän paikkaamme tuo selostus ei valitettavasti kuulunut, mutta onneksi joku laittoi radion sen verran kovalle, että pysyimme kärryillä kilpailun kulusta. Suomen naiset hiihtivätkin hienosti pronssille.



Röllin Talvimaa
Illan päätti suurmäen kilpailu. Mäkimontussa tunnelma oli kohdillaan suomalaisten hypätessä, mutta muiden kilpailijoiden suoritusten aikana olisin kaivannut enemmän myös yleisön innostumista.


Lahti MM 2017 - suurmäen kilpailu

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Pitoa nastalenkkareista

Yön aikana pihamme oli muuttunut luistelukentäksi. Aamulla lehteä postilaatikolta hakiessani päätin seuraavaksi kaivaa kaapista esiin Sarva Xeron nastalenkkarit.


Kuten mainoksessa todetaan, kunnon pito on nasta juttu. Lause taitaa viitata Icebugin nastakenkiin, mutta hyvin pitävät nämä Sarvatkin. Nykyään en tällaisilla liukkailla keleillä lähtisi lenkille ilman nastoja. Niin paljon varmuutta ja tasapainoa ne juoksuun tuovat.



Tänään pääsin testaamaan askeleen pitoa kolmella erilaisella alustalla: sulalla, sohjolla ja jäisellä. Paikoitellen tiet olivat jo sulat. Niillä kohdin meno tuntui tietysti kaikkein parhaimmalta, vaikka hiekka asfaltin päällä vielä pyörikin. Mutta ei se jäinen tiekään paha ollut. Hieman epätasaista ja röpelöistä, mutta kova ja helppo juosta. Sohjolla askel sen sijaan lipsui harmillisesti.

Juoksin kahden minuutin vetoja, ja viimeisillä pätkillä mietin, kuinka kamalalta hiihtäjistä mahtaa MM-laduilla tuntua, kun viimeisillä voimillaan vielä yrittää kiristää ja maalisuoralla kaikkensa itsestään likoon laittaa. Tästä taistelutahdosta hienon näytön tänään Iivo Niskanen antoikin. Hurraa maailmanmestari!
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall