keskiviikko 16. elokuuta 2017

Onneton suunnistaja

Auto sentään löytyi!
Päätin pitkästä aikaa lähteä miehen mukana iltarasteille. Ajattelin sen tuovan kivaa vaihtelua juoksuharjoitteluun. Palauttavaan viikkoon oikein oiva suunnitelma.

Vaan heti kakkosrastilla itku silmässä muistin, miksi suunnistukset ovat tänä kesänä jääneet vähiin: olen onneton suunnistaja. Jokin hahmottamisongelma minulla täytyy olla, sillä joudun pitkään vertaamaan kartan risteäviä teitä ja polkuja todelliseen näkymään, enkä sittenkään aina osaa kääntyä oikeaan suuntaan. Kartalla kuopat ja kukkulat näyttävät selkeiltä, mutta maastosta en osaa niitä hahmottaa. Tuurilla joskus päädyn oikeaan.

Pari rastiväliä kuljin kanssani samaa b-rataa suunnistavan naisen jalanjäljissä, ja parilla rastilla osuttiin sattumoisin a-rataa menevän miehen kanssa samoille rastiväleille. Heidän kanssaan kartta ja metsä tuntuivat avautuvan täysin selkeinä eteeni. Tuossa on tuo polku ja tuossa tuo harjanne. Helppoa! Mutta sitten taas seuraavalla yksinäisellä rastillani putosin kartalta täysin. Reilun tunnin metsässä tarvottuani päätin keskeyttää ja toisen suunnistajan avustuksella sain itseni taas kartalle ja löysin takaisin maalialueelle.

Harjoitusta ja lisää harjoitustahan tämä homma kaipaisi, mutta tällä hetkellä tuntuu, etten nauti hommasta yhtään. Kaverin kanssa sujuu, yksin olen ihan pihalla ja lisäksi sykkeet kohoavat metsässä yli peekoon.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Helsinki Street Run ja Helsinki City Marathon 2017



Huh, on kai se melkoista hulluutta lähteä juoksemaan Helsinki Street Runia kesän kuumimpana päivänä! Onneksi itselläni matkaa oli vain sen 17 kilometriä. Voin vain kuvitella, miten maratoonarit ovat helteen kestäneet. Heistä osa sai vielä loppumatkasta myrskysateet haasteekseen. Itse pääsin kotiin asti ennen kuin salamointi alkoi ja sähköt kotoa katkesivat.


Helsinki City Marathon
Kilpailunumero piti hakea Töölön Kisahallilta yhteen mennessä, joten minulla jäi ennen starttia kolmisen tuntia odotteluaikaa. Onneksi mies oli huoltojoukoissa mukana, joten yksin ei tarvinnut aikaa kuluttaa. Eikä tuo aika lopulta pitkältä edes tuntunut. Istuskelimme Eläintarhan kentän katsomossa ja seurasimme Minimarathonin osallistujien iloista temmellystä radalla ja pomppupatjoilla. Samalla otin lounaaksi vähän patonkia, vaikken siitä kovin montaa haukkausta pystynyt syömäänkään. Sen jälkeen kävimme Talvipuutarhassa ihastelemassa kauniita ruusuja ja kaktuksia.

Kulkisikohan omakin juoksu vauhdikkaammin, jos tankkaisi kasan suukkoja juuri ennen lähtöä? Janilla tuntui ainakin toimivan.
Helsinki City Marathonin juoksijat starttasivat kolmelta, ja heitä kävimme kannustamassa matkaan. Sen jälkeen lähdinkin jo itse alkuverkkailemaan Töölönlahden rantaan. Hiki virtasi jo kivasti. Varttia ennen lähtöä treffasin iloisen Poppiksen ja hänen kaverinsa, ja heidän kanssaan rupatellessa lähtöä ei onneksi ehtinyt enää jännittää.

Poppis ja minä
Juoksuni lähti mukavasti liikkeelle: ensimmäiset kilometrit kulkivat noin 4.40-kilometritahdilla. Kuumuus iski kyllä koko kroppaan jo ensikilometreistä alkaen, eikä alkuvauhtia pystynyt pitkään pitämään yllä. Juomapisteitä oli melko tiheään, ja otin niistä jokaisesta mukillisen urheilujuomaa. Vesimukin komasin päälleni. Pääsin oikeastaan koko matkan juoksemaan pienessä porukassa, joten kiva, ettei tarvinnut yksin matkaa taivaltaa.


Helsinki Street Run - liilapaidat matkalla
Vaikka vauhtini helteen vuoksi ei kaikkein kovinta ollutkaan, nautin juoksusta ja tapahtumasta koko matkan. Juoksu tuntui hyvältä loppuun asti. Kannustajia oli todella kivasti pitkin matkaa, ja heitä pyrin ohijuostessani kiittämään. Lasten kanssa oli ilo heittää ylävitosia.

Maaliin Telia Areenalle saavuin ajassa 1:23:34. Oma mittarini näytti matkaksi 17,2 kilometriä, jolloin keskitahdiksi muodostuu 4:51 min./km. Tapahtumasta ja juoksusta jäi todella hyvä fiilis. Maalissa riemuitsimme yhdessä Poppiksen ja muiden kanssakisailijoiden kanssa. Kiitos Seat Finland osallistumisesta!
Voittajana maalissa!

perjantai 4. elokuuta 2017

Iitti-hölkkä 2017


Iitti-hölkässä saatiin tänä vuonna nauttia lämpimästä elokuisesta illasta. Tapahtuman kannalta sää oli erittäin hyvä, mutta juoksijana olisin viihtynyt hieman viileämmässäkin kelissä. Viidettä kertaa järjestetyssä tapahtumassa oli mukana lähes 200 kuntoilijaa. Paikalla oli paljon tuttuja juoksukumppaneita, ja ilahduttavasti myös monia uusiakin juoksuharrastuksesta innostuneita tai muuten vain omaa kuntoaan haastaneita.


Lasten sarjat juostiin tuntia ennen aikuisten lähtöä, joten ehdin hyvin innokkaita urheilijanalkuja kannustamaan. Kunnioitettavasti oli nuoria 13-sarjassakin kiertämässä kahta kilometrin mittaista raviratakierrosta. Lasten juoksujen jälkeen kävin itse alkuverkkailemassa, ja askel tuntui hyvältä. Tuleva kympin koitos ei juurikaan jännittänyt.



Kuten etukäteen vähän pelkäsinkin, lähtöpistoolin pamahtaessa taivaalla ei näkynyt enää pilveäkään ja hiki virtasi jo ensikilometreistä lähtien. Lähdin mielestäni reippaasti matkaan, mutta silti tutut kilpasiskot ampaisivat raketin lailla karkuun. Upeita tulosparannuksia he tekivätkin. Omakin juoksu tuntui kulkevan ihan hyvin, ei millään lailla valittamista. Kisakello vaan ei ollut kanssani samaa mieltä. Matka ei oikeastaan missään vaiheessa tuntunut pitkältä: kilometritolpat tulivat vastaan tasaisen varmasti, vaikka vauhti selvästi hidastui puolivälin jälkeisellä metsätiepätkällä.

Loppusuoran raastoa
Viimeisellä kilometrillä raviradalla sain vielä selvästi nostettua tahtia, vaikka hävisinkin selkeästi loppukiritaistelussa aiemmin ohittaneelleni naiselle. Loppuaikani kympin reitillä oli 46:20. Tappiota viime vuoteen kuusi sekuntia. Garminin datasta huomasin, että juoksu on ollut hyvinkin identtinen viime vuoteen verrattuna. Kilometriajat lähes sekunnilleen samoja. Muutaman sekunnin tappio on tullut loppupuoliskolla. Vaikka tavoitteenani oli parantaa viime vuoden aikaani, olen silti juoksuuni tyytyväinen. Askel kulki, eikä matka tuntunut ylivoimaiselta. Tapahtumasta ja sen fiiliksestä nautin kovasti. Maalissa oli kiva vaihtaa ajatuksia vanhojen ja uusien juoksututtujen kanssa.
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall