maanantai 6. marraskuuta 2017

Kuivannon Kymppi 2017


Osallistuin sunnuntaina jo seitsemättä perättäistä kertaa Kuivannon Kympille. Tästä marraskuisesta kylätapahtumasta on siis muodostunut minulle jo pienoinen perinne. Viime vuonna mittari näytti pakkasasteita, mutta tänä vuonna sää oli juoksutapahtumalle mitä parhain: +7° C, tuuletonta ja ilma sateen jäljiltä hapekas.


Saavuimme paikalle hyvissä ajoin ja saimme auton parkkeerattua sopivasti lähelle kilpailukeskuksena toimivaa Kuivannon seurantaloa. Ennen starttia ehdimme tutustua esillä olleisiin, Kuivannon Kympistä kertoviin lehtileikkeisiin. Ensimmäinen Kuivannon Kymppi järjestettiin vuonna 1981, jolloin osallistujia oli 24. Siitä osallistujamäärät nousivat nopeasti ensimmäisten vuosien jälkeen, ja parhaimmillaan reitin on kiertänyt yli 800 kuntoilijaa. Tänä vuonna reippailijoita oli lähes 500.


Olin keskiviikkona osallistunut paikallisen urheiluseuran lihaskuntotreeneihin ja saanut niistä lihakseni melkoisen kipeiksi. Jalat eivät vielä sunnuntainakaan olleet kaikkein vetreimmät. Alkuverkan aikana en pystynyt tekemään teräviä spurtteja, kun jalat kirrasivat. Hieman epävarmoin ajatuksin siirryin lähtövaatteen alle odottelemaan starttia.

Juoksu lähti onneksi kulkemaan ihan mukavasti. Alkuun sain käyttää melko paljon ohituskaistaa, ennen kuin löysin oman paikkani samaa tahtia kulkevien joukosta. Parasta koko matkan aikana olikin se, että yksin ei tarvinnut missään vaiheessa matkaa taittaa. Juoksijoita oli tasaisesti sekä edessä että takana. Vauhdinjakoni oli tällä kertaa erittäin onnistunut. Etenin lähes koko matkan samaa, tasaista tahtia. Mäet toivat kilometriaikoihin pientä vaihtelua. Erityisen iloinen olen siitä, että viiden kilometrin kohdilla alkaneella hiekkatien pätkälläkin vauhti pysyi hyvänä. Kilometritolpat tuntuivat tulevat vastaan ripeästi, eikä matka missään vaiheessa tuntunut pitkältä. Sen verran keskittynyt tosin juoksuuni olin, että maisemia en hirveästi vilkuillut. Mies kertoi matkalla nähneensä lehmiä, hevosia ja lampaita. Itselläni ei ole niistä mitään havaintoa.

Kuva otettu Kuivannon Kympin sivuilta, kuvaajana Kuvaajari
Maalisuoralla irtosi vielä kivasti loppukiri, ja päätin aivan ennen maaliviivaa parantaa vielä sijoitustani parilla pykälällä. Tytär totesi yllä olevasta kuvasta, että kyynärpäätaktiikallako maaliin ryntäsin.

Loppuaikani 10,6 kilometrin matkalla oli 49:32. Lähes sekunnilleen sama kuin viime vuonna. Keskitahdiksi muodostui 4.39 min./km. Juoksusta jäi erittäin positiivinen fiilis. Taisaisen vauhdin taktiikalla juoksu ei missään vaiheessa tuntunut liian raskaalta, ja lopun loivassa ylämäessäkin jaksoin vielä rutistaa loppukirin.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall