maanantai 5. helmikuuta 2018

Lämpimän paikan leiri




Vietin perheeni kanssa viikon Gran Canarialla. Nautin arjen katkaisseesta lomaviikostamme todella paljon. Aurinko paistoi koko viikon pilvettömältä taivaalta, joten lyhythihaisessa vaatetuksessa tarkeni hyvin. Uudet maisemat ja lumettomat tiet toivat mukavaa vaihtelua myös juoksemiseen.

Sään puolesta olisi ollut järkevintä juosta aamuvarhaisella, mutta halusin lomalla herätä ilman kellon pirinää. Tuhti illallinen puolestaan vei mahdollisuuden juosta auringon jo laskettua. Kaikki lenkkini taittuivat siis auringon porottaessa täydeltä taivaalta. En kuitenkaan sinällään kokenut kuumuutta häiritsevänä. Kivahan se oli, kun ei lähtiessä tarvinnut pukea päälleen kuin topin ja sortsit. Juoksu ei etelän sulilla teillä kulkenut kuitenkaan niin hyvin kuin olisin toivonut. Liekö kuumuudella, riittämättömällä nestetyksellä tai lomapäivien muilla aktiviteeteillä ollut vaikutusta siihen, että jalat tuntuivat jokaisen lenkin alussa todella tönköiltä. Kyllähän ne siitä lenkin edetessä jonkin verran vertyivät ja vauhtikin sitä myöten nopeutui, mutta ei siinä mitään juoksun ja etelän huumaa kyllä päässyt kokemaan.


Lomaviikkomme aikana järjestettiin Las Palmasin marathon, johon etukäteen vähän perehdyin kilpailumielessä. Tapahtuma olisi osunut saapumistamme seuraavaan päivään, joten en pitkään osallistumista harkinnut. Mutta ei se juokseminen nähtävästi olisi ollut sen helpompaa muutaman lomapäivänkään jälkeen. Johonkin ulkomaiseen kilpailuun osallistuminen kyllä edelleen kiehtoisi, mutta en tiedä, uskallanko moiseen lähteä. Oliko nyt syynä vain kuumuus, vai olisivatko jalat olleet matkustamisesta jäykät myös viileämmällä kelillä? Joku Euroopan kaupunkipuolikas kyllä kiehtoisi. Ennätyksiä siellä ei niinkään tarvitsisi tavoitella, vaan hyvää tunnelmaa. Mutta tönköillä jaloilla hidasvauhtisempi fiilistelykään ei tunnu houkuttelevalta.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall