Lapinjärven ympärijuoksu 2017

Lapinjärven ympärijuoksu 2017

Lapinjärven ympärijuoksu järjestetään perinteisesti helatorstaina. Tänä vuonna jo 43. kerran. Tapahtuma on ollut vuosittain suunnitelmissani, mutta syystä tai toisesta se on kuitenkin aina jäänyt väliin. Nyt juoksu mahtui sopivasti kalenteriini ja toimi samalla hyvänä reippaana harjoituksena ennen kahden viikon päästä juostavaa Helsinki Half Marathonia.

Tapahtuman nimen mukaisesti 12,5 kilometrin reitti kiertää Lapinjärven ympäri. Matkaan startattiin lasten sarjojen jälkeen tasan kahdeltatoista. Ensimmäinen kilometri kulki kivasti aikaan 4.35 min., mutta pian sen jälkeen alkoi jo jaloissa tuntua raskaalta. Seuraavat neljä kilometriä menivät vielä mukavasti asfaltilla noin 4.43-vauhtia. Asfalttiosuuden jälkeen alkoi kilometrin mittainen metsäpolkuosuus, jossa sai edetä myös lyhyitä pätkiä pitkospuita pitkin. Hyvä juoksurytmi katosi samantien. Kokemattomuus poluilta näkyi selkeänä vauhdin hidastumisena. Eräässä juurakkoisessa kohdassa nilkkani hieman väännähti, mutta onneksi siinä ei käynyt pahemmin. Pystyin jatkamaan juoksuani. Metsäosuuden jälkeen matka jatkui hiekkatietä pitkin. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, ja hiki virtasi. Juoksu alkoi painaa toden teolla. Taivallustani ei auttanut yhtään sekään, että sain juosta koko matkan aivan yksinäni: edellä menevät olivat kaukana, eikä takanakaan kukaan ihan niskaan hengittänyt. Sinnittelin kilometrin kerrallaan.

Vauhtini hidastui selkeästi loppua kohti. Kuuden kilometrin jälkeiset kilometriajat painuivat yli vitoseen. Lopun asfalttiosuudellakaan ei ollut enää voimia tiivistää tahtia. Viimeinen kilometri ennen maaliviivaa kierrettiin vielä lasten juoksema pururatareitti ylämäkineen.

En tänään varsinaisesti juoksusta nauttinut, mutta maalissa olin jo ihan hyvillä mielin. Nautiskelin järjestäjien tarjoamaa mehua ja jugurttista tuorepuuroa. Tällainen juoksu tällä kertaa.

Lapinjärven ympärijuoksu 12,5 km
Loppuaika: 1:00:34, keskitahti 5 min./km
Sää: +19°C, aurinkoista

Servettikukka

Taittelin serveteistä näyttäviä kukkia koristeeksi. Ohje kukkien tekemiseen on helppo:

1. Avaa servetti puoliksi ja repäise pitkästä, taitetusta reunasta irti noin 1 cm levyinen suikale.

2. Taittele servetti haitariksi ja sido se keskeltä kiinni irrottamallasi suikaleella.

3. Erottele varovasti servettikerrokset toisistaan.

4. Muotoile 

Aitajuoksuhulluttelua

Lähdin maanantaina saattamaan tytärtäni yleisurheiluharjoituksiin. Itselläni oli suunnitelmissa kevyt puolen tunnin lenkki ja pieni kuntopiiri. Tytär kertoi, että heillä on yleensä harkkojen alussa juoksutekniikkaa, joten ajattelin kysyä valmentajalta, josko voisin olla alkuun ryhmässä mukana. Niinpä pääsin juoksemaan ja hyppimään pikkuaitoja. Korkeushyppypatjalla teimme polvennostojuoksua ja mittarimatovenytyksiä. Loppuun vielä radalla muutamia perusliikkeitä, kuten saksi- ja pakarajuoksua. Tämän jälkeen porukka jakaantui kahtia: osa lähti harjoittelemaan korkeushyppyä, osa jäi maalisuoralle aitajuoksukouluun. Valmentaja pyysi minua mukaan aitaharjoituksiin ja totesin, että mikäs siinä, aitakävely tekee vain hyvää.

Aloitimmekin mukavasti kävelemällä aitojen ylitse ja hetken päästä toistimme samat pienellä hypyllä. Pikku hiljaa aitojen väliä kuitenkin pidennettiin, ja ensin aitojen välissä hypättiin yksi väliaskel. Kohta kuitenkin huomasin jo juoksevani aitoja kolmen askeleen tahdilla. Yli piti ponnistaa sekä vahvemmalla että heikommalla jalalla. En edes haluaisi tietää, millaiselta oma meno mahtoi näyttää. Niin holtitonta ja tasapainotonta se oli. Kädet hakivat tasapainoa viuhtomalla jossain kaukana vartalosta, ja täysi työ oli päästä ne aitavälit kolmella askeleella. Ei siinä ehtinyt miettiä, miten nopeasti etujalka maahan tuli tai oliko nilkka koukussa niin kuin piti. Takajalkaa yritin vahvasti tuoda heti ponnistuksen jälkeen eteen, jotta sain tarpeeksi voimaa ja vauhtia seuraavaan aitaväliin. Vaikka oma tekeminen oli melkoista räpistelyä, nautin treeneistä todella paljon. Todellista liikunnan iloa ja itsensä likoon laittamista. Ennen kaikkea mukavaa vaihtelua peruslenkkeihin. Jalat tosin olivat aika kovilla moisesta tartanilla hyppimisestä.

Ensimmäinen puolimaraton - Helsinki City Run 2004

Helsinki City Run - osallistumispaita vuodelta 2004 - puuvillaa tietysti

Juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin vuonna 2004 Helsinki City Runilla eli HCR:lla. Mukana juoksuporukassa olivat myös mieheni sekä vanhempani. Harmikseni minulla ei ole tuolta ajalta tallella mitään juoksupäiväkirjaa, lienenkö sellaista pitänytkään, joten en pysty sanomaan, millaisella valmistautumisella kilpailuun lähdettiin. Säännöllistä juoksuharrastusta taustalla jonkin verran kuitenkin oli.

Sykemittari minulla tuohon aikaan oli, mutta se ei vielä mitannut matkaa, eikä sen tietoja pystynyt siirtämään tietokoneelle. Pääsimme kilpailussa testaamaan jotain uutta olkavarteen kiinnitettävää sykemittaria, joka tallensi sykkeet ja vauhdit, mutta siitäkään ei ole tallella kaikkia tietoja.

Arkistokuva vuodelta 2004

Puolimaraton oli tuohon aikaan vielä melkoisen uusi juttu. Juostessa ei vielä juurikaan käytetty teknisiä vaatteita. Ihmisillä oli päällään puuvillapaitoja ja verkkarihousuja.

Vuoden 2004 Helsinki City Runilla maaliin juoksi reilut 2600 osallistujaa. Olen päiväkirjaani kirjoittanut, että lämpötila oli +14 astetta ja aurinko lämmitti. Lähdimme matkaan porukan häntäpäästä. Massan takia ensimmäinen kilometri oli todella hidas, lähes yhdeksän minuuttia. Minulla kulki alusta alkaen todella kevyesti, muut joutuivat jopa toppuuttelemaan, etten liikaa innostunut. Mitään juoksusuunnitelmaa minulla ei ollut, eikä mitään aikatavoitettakaan. Tavoitteena oli jaksaa juosta koko matka ja päästä maaliin. Koko matkan keskinopeus on ollut 10,2 km/h. Loppuaikani 2:04 oli iloinen yllätys. Juoksuni on ollut ilmeisesti nousujohteinen, sillä olen päiväkirjaani kirjoittanut, että loppumatkasta selkiä tuli yhä enemmän vastaan.

Seuraava HCR oli juoksutauon vuoksi vuorossa vasta vuonna 2012, jolloin kahden tunnin maaginen raja alittui juuri ja juuri.

P.S. Olen myöhemmin tuloksista katsonut, että vuoden 2004 HCR:n voitti Janne Sakkara ajalla 1:12:46. Nykyään Janne on tullut tutuksi paikallisista hölkkätapahtumista sekä tietysti Jannen Iltalenkiltä.

Pitkä lenkki Keskuspuistossa

Auroransilta

Juoksin sunnuntaina viikon pitkän lenkin Keskuspuistossa. Olimme lauantai-iltana olleet mieheni kanssa Anssi Kelan korsertissa Jäähallissa ja jäimme sen jälkeen Helsinkiin yöksi. Seuraavalle päivälle oli sovittu tapaaminen lukioaikaisten tyttökavereiden kanssa, joten aamulla ehti hyvin käydä kuluttamassa tossuja uusissa maisemissa. Juoksimmepa samalla HCR:n reitiltä tuttua Auroransiltaakin pitkin.

Kiersimme alkuun Töölönlahden rantamilla ja jatkoimme siitä Keskuspuiston hiekkateille. Matkan varrella ihastelin upeita valkovuokkomättäitä. Uimastadionin hyppytornia koristivat värikkäät ilmapallot avajaispäivän kunniaksi. Juoksimme ohi ratsastuskenttien ja puutarhapalstojen. Nuoret ratsastajat valmistautuivat estekilpailuun uljaiden hevostensa kanssa. Juoksijoita tuli vastaan joka käänteessä. Keskuspuiston tiet tuntuivat risteilevän jos minnekin suuntaan. Olisin varmasti yksin ollut jo eksyksissä. Onneksi oli mies mukana oppaana. Vajaa kaksituntinen seiskan tahdilla kulki leppoisasti.

P.S. Lauantaina Finlandia-talon edustalla oli väriestejuoksu-tapahtuma. Vaikutti mukavan rennolta kisailulta. Etenkin jos päätti ujuttautua läpi tuosta r-kirjaimen yläosasta.

Vappuviikon tunnelmia

Vappuviikolla olen...

... käynyt elämäni ensimmäistä kertaa hierojalla: jalat ja pakarat on nyt huollettu.

... ollut toimitsijana lasten maastojuoksukilpailuissa. Olipa kiva huomata, miten iloisin ilmein lapset säntäsivät matkaan.

... herkutellut munkeilla. Hyvältä maistui!



... seuraillut lintujen pesänrakennuspuuhia. Linnunpönttömme on saanut uuden asukkaan.

... ihaillut krookuksia lumipeitteessä ja kukkaloistossaan. Jälkimmäinen miellytti enemmän.

... neulonut ketturepolaisen pipoa. Toivottavasti sitä tarvitaan seuraavan kerran vasta syksyllä.

... juossut pitkän lenkin. Sykemittari oli vapputunnelmissa ja näytti lähes maksimaalisia sykkeitä.

... osallistunut vappupäivänä puistojuoksukilpailuun. Lopputuloksissa olin toinen kahdesta       osallistujasta. T-paidassa tarkeni hyvin.