maanantai 13. syyskuuta 2021

Nautiskellen Lasse Virén Hölkässä

Olipa ilo olla mukana Lasse Virén Hölkässä Myrskylässä. Tapahtuma oli hienosti järjestetty, ja oma juoksukin kulki erinomaisesti. Kellotin toiseksi parhaimman aikani Lassella.

Tänä vuonna sää oli poikkeuksellisesti sateinen, mutta ilma oli onneksi lämmin. Juoksun aikana tihutti hentoisesti, ja sade yltyi vasta viimeisen kilometrini aikana. Juuri maaliin päästyäni sade ryöpsähti hetkellisesti melko kovaksi. 

Olin Lassen hölkässä mukana kahdeksatta kertaa. Silti alkupätkän mäkisyys yllätti. Juoksu lähti onneksi hyvin liikkeelle, joten ylämäetkään eivät sinällään tuntuneet pahalta. Mutta kyllä niiden jälkeen aina hetki meni, että sai juoksurytmin taas nostettua entiseen. Vertailin viiden viimeisen Lassen hölkän tuloksiani ja havaitsin, että tänä vuonna viisi ensimmäistä kilometriä kulkivat kaikista hitaimmin. Eroa parhaimpaan aikaani kertyi lähes minuutti. En osaa sanoa, mistä hidas alkuvauhtini johtui, sillä en lähtenyt matkaan mitenkään varmistellen. Alamäetkin painelin jarruttelematta. Ehkä ikä kangistaa.

Rauhallinen alkutahti osoittautui kuitenkin toimivaksi, sillä minulla riitti hyvin voimia loppun saakka. Lopun hiekkatiepätkälläkin meno tuntui vahvalta, ja nautin todella paljon vetävästä askeleestani. Vauhdin eteen ei tarvinnut tehdä töitä, ja kilometrit täyttyivät nopsaan. Jälkikäteen mietin, etten ollut edes lopussa kovinkaan hengästynyt. Yleensä puuskutan viimeisillä kilometreillä todella paljon ja taistelen jaksaakseni aina seuraavalle lyhtypylväälle. Varaa olisi ehkä ollut kiristää, mutta toisaalta pääsin hyvään tulokseen nautinnollisemmallakin tahdilla. 

Loppuaikani 10,3 kilometrin mäkisellä reitillä oli 47:41, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.38 min./km. Reittiennätykseni, 46:56, olen juossut viisi vuotta sitten. Sijoituin naisten sarjassa kuudenneksi ja sain palkinnoksi hienon tapahtumapaidan lisäksi upean tuotekassin.

keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Piristystä Pentin hölkästä

Osallistuin viime perjantaina Elimäellä järjestettyyn Pentin hölkkään. Matkana aikuisilla oli rapsakat 4,2 kilometriä. Sää oli vielä sortseille sopiva: +11 astetta, ja sadepilvetkin kiersivät sopivasti kisa-alueen.

Jännitin juoksuani etukäteen melko paljon, sillä lenkkini eivät ole viime aikoina oikein kulkeneet. Hengitys on paikoin tuntunut jopa ahdistavalta, ja sykkeet nousseet pienestäkin mäennyppylästä. Vedoissa viiden minuutin kilometritahti on tuntunut työläältä pitää yllä. Asettauduin silti lähtöviivalla rohkeasti pienen osallistujajoukkomme etupäähän ja säntäsin matkaan reippaalla alkukiihdytyksellä. Kilpailu lähti oikein vetävästi liikkeelle.

Ensimmäinen kilometri asvaltilla kulki aikaan 4.15. Sen jälkeisellä hiekkatieosuudella tahti vähän tippui, mutta juoksu tuntui muutoin oikein hyvältä. Kilometrit täyttyivät nopeaan. Pian olinkin jo takaisin alun asvaltilla, ja edessä oli kilometrin raastava loppusuora. Perjantaina sekään ei tuntunut liian pitkältä.

Maalissa pysäytin kelloni aikaan 18:22, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.19 min./km. Aika jää melko paljon viime vuoden hurjasta tahdistani, mutta silloin pääsinkin juoksemaan hyvässä peesissä. Nyt taivalsin koko matkan yksinäni ja vastatuulikin puhalteli navakasti toisella ja neljännellä kilometrillä. Joka tapauksessa olen juoksuuni ja tuntemuksiini erittäin tyytyväinen. Ehkäpä tämä kovavauhtinen harjoitus avasi hiukan tukossa ollutta juoksukoneistoani.

Toivon todella, että kilpailuja pystytään jatkossa taas normaalisti järjestämään. Uskon, että kisojen ahkera kiertäminen on osaltaan pitänyt kovinta kilpailuvauhtiani yllä. Kilpailujännitys pysyy myös paremmin aisoissa, kun odotukset eivät kohdistu vain muutamiin harvoihin tapahtumiin. Ennen kaikkea tämäkin kilpailu piristi todella paljon mieltäni ja juoksuaskeltani.

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall