maanantai 27. toukokuuta 2019

Hyvässä vauhdissa kympillä


Lauantaina osallistuin kymmenen kilometrin kilpailuun Uusi Lahti -juoksussa. Yhdentoista asteen sää oli juoksijalle oikein mainio. Alkumatkasta ripotteli hentoa tihkusadetta, mutta loppumatkasta se muuttui kastelevaksi. Lenkit ovat viime aikoina kulkeneet sen verran hyvin, että uskalsin ennen starttia todeta ääneen, että tavoittelen ennätysvauhteja.


Matkaan lähdettiin Lahden stadionilta kohti Fellmaninpuistoa ja Pikku-Veskua. Siitä jatkettiin tasaista asvalttia Ruoriniemen kärkeen asti. Paluumatka kulki Vesijärven rantaa pitkin. Osa matkasta oli hiekkatietä.

Oma juoksuni kulki alkuun oikein mainiosti. Pääsin puolikasta juoksevan naisen peesiin ja yritin samalla tihentää omaa harvaa askellustani hänen tiheään tahtiinsa sopivaksi. Kello näytti hyviä kilometritahteja, ja viiden kilometrin väliaikani oli 22:06. Pian alkoi paluumatka kuitenkin tuntua pitkältä. Askel alkoi painaa, ja puuskutuskin oli jo kovaa. En harmikseni enää pystynyt havainnoimaan kannustajia tai maisemia, sillä ajatukset keskittyivät vain omaan etenemiseeni. Yhdessä kohdassa olin jopa juosta harhaan, kun seurasin vain tiukasti edelläni juossutta naista (, joka siis hänkin oli menossa vikasuuntaan). Onneksi katsoja heti huusi meidät takaisin oikealle reitille.


Tässä kuvassa mennään jo viimeistä kilometriä, joka tuntui aivan kauhealta. Millään en enää olisi jaksanut, ja vielä oli edessä lievää nousua kohti stadionia. Maalissa olin aivan finito.

Puoli minuuttia jäätiin ennätyksestä, mutta olen silti loppuaikaani, 45:04, todella tyytyväinen. Toiseksi paras aikani kympillä.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Kuumaa kipitystä Helsingissä - Helsinki City 5

Omassa yksinäisyydessään saa rauhassa puuskuttaa

Osallistuin lauantaina Helsinki City Running Dayn yhteydessä juostuun viiden kilometrin kilpailuun. Hain numerolapun ja tapahtumapaidan hyvissä ajoin Töölön kisahallin exposta, ja menin sen jälkeen hetkeksi fiilistelemään tunnelmaa maalialueelle. Puolimaratonin juoksijoita saapui maaliin pitkänä letkana. Muutamia tuttujakin onnistuin loppusuoralta bongaamaan. 

Viiden kilometrin lähtö tapahtui Ruoholahden torilta, jonne oli tarkoitus mennä hyvissä ajoin. En kuitenkaan osannut arvioida oikein siirtymiseen tarvittavaa aikaa. Saavuin paikalle vain puolta tuntia ennen starttia, ja siinä vaiheessa piti vielä vaihtaa kisavaatteet ylle. Alkuverkka jäi harmillisesti turhan hätäiseksi. Mutta sillä mentiin tällä kertaa.

Hannu Granberg ja Ossi Kekki tasatahdissa

Lähtöviivalla meitä oli kaikkiaan yli tuhat juoksijaa. Hienosti oli osallistujien määrä kasvanut edellisvuodesta. Kärjessä matkaan lähti kovia naisia, kuten Camilla Richardsson, Annemari Kiekara ja Janica Rauma. Mutta upeasti mukana oli kaikentasoisia juoksijoita.

Vitonen on sen verran lyhyt pyrähdys, että torven soitosta oli lähdettävä jo kovaa matkaan. Alun pienen ruuhkan jälkeen huomasin juoksevani taas yksin. Rako edellä meneviin oli selvä. Miten voi olla mahdollista, että tuhannesta juoksijasta ei löydy matkaseuraa? Saipahan toisaalta puuskutella muita häiritsemättä.

Keli oli todella kuuma. Huomasin kaipaavani juotavaa, mutta en silti pysähtynyt juomapisteelle. Ensimmäiset kolme kilometriä kulkivat oikein mallikkaasti, ja oma Garmin näytti hienoja kilometritahteja. Neljännellä ja viidellä matka alkoi painaa, mutta hyvin ne jaksoi taistella, kun tiesi matkan pian loppuvan. Reitin loppupäässä oli ylämäkiä, jotka vähän vauhtiani laskivat. Eläintarhan kentän kupeessa sain myös todella loistavaa kannustusta. 


Maalisssa kello pysähtyi aikaan 22:04, joka on tasan sama kuin viime vuonna juoksemani. Olen erittäin tyytyväinen juoksuuni. Siitä ja koko tapahtumasta jäi hyvä fiilis.  
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall