perjantai 31. joulukuuta 2021

Juoksuvuoteni 2021

Alkuvuosi 2021 oli hyväluminen. Korvasin suuren osan peruskuntolenkeistäni hiihtämällä. Lähiladun heikko huoltaminen tosin harmitti, kun lunta olisi latuihin hyvin riittänyt. Parempien hiihtourien perässä täytyi ajella naapurikunnan puolelle. Kovempivauhtiset treenit tein juosten, useimmiten pitävällä alustalla juoksumatolla. Vasta huhtikuussa vaihdoin monot kokonaan lenkkareihin. 

Koronan vuoksi keväällä ei vielä järjestetty juoksutapahtumia. Juoksin talven aikana muutaman omatoimisen viiden kilometrin testilenkin. Ne oli tarkoitus alun perin juosta sisähallissa, jotta tulokset olisivat olosuhteiden suhteen vertailukelpoisia, mutta hallikin oli koronan vuoksi suljettu. Huhtikuussa juoksin urheilukentällä jäniksen peesissä 5000 metriä aikaan 21:31. Tulos ei jäänyt kuin 14 sekuntia ennätyksestäni.

Hiihdin talvella n. 400 kilometriä.

Ensimmäinen virallinen kisatapahtuma oli kesäkuussa, kun juoksin kolmososuuden Kymijoki-viestissä. Kuntoni ei vielä ollut ihan kohdillaan, joten 12 kilometrin yksinäinen hiekkatietaival ei saanut minua hihkumaan riemusta. Vauhtini hidastui selvästi loppua kohti, enkä saanut aikaan edes loppukiriä. 

Kesällä hellekelit haittasivat selvästi menoa. Sykkeet olivat hitusen koholla ja pienetkin mäennyppylät  hengästyttivät. Mietin jo alipalautumista, mutta en oikein löytänyt siihen syytä. Toisaalta vauhtitreenit tuntuivat kulkevan ihan mallikkaasti. Heinäkuussa juoksin Hämeenlinnan Linnahölkässä 10 km kelpo vauhtia aikaan 46:37. 

Alkusyksystä Pentin ja Lassen hölkässä juoksemani kilpailut toivat piristystä ja viitteitä nousevasta kunnosta. Harjoittelin luottavaisena kohti puolimaratonia. Kahden vuoden tauon jälkeen pääsin vihdoin puolikkaan lähtöviivalle Vantaalla. Juoksu kulki jänisten peesissä loistavasti. Loppuaikani 1:39:05 on kautta aikain kolmanneksi paras tulokseni puolikkaalla.

Kahden vuoden tauon jälkeen puolikkaalla.

Puolikkaan jälkeen kuntoni kohosi huippuunsa. Askel tuntui lenkeillä todella kevyeltä ja sykkeet pysyivät matalalla. Lähdin Aktia-maantiejuoksucupiin tavoittelemaan kovaa aikaa. Juoksu kulki hyvissä olosuhteissa kuin unelma, ja kellotin kympin uudeksi ennätyksekseni 44:07. Huikeaa, että pystyin parantamaan neljän vuoden takaista ennätystäni jopa 25 sekuntia! 

Kokonaisuutena juoksuvuoteni 2021 oli loistava. Askel keveni ja nopeutui loppuvuotta kohti. Ennätysvauhdit motivoivat taas jatkamaan kohti uutta kautta. Kylähölkkiä ja niiden tunnelmaa jäin tältä vuodelta kaipaamaan. Toivottavasti koronatilanne tästä helpottaa ja juoksutapahtumiin pääsee taas osallistumaan normaalisti.

Juoksin tänä vuonna yhteensä 1830 kilometriä ja hiihdin 410. Kilpailunumeron kiinnitin paitaani kahdeksan kertaa.

sunnuntai 12. joulukuuta 2021

Lipsuva vitonen Aktia-cupissa

Lauantaina järjestettiin maantiejuoksucupin kauden toinen osakilpailu Vantaalla. Mietin osallistumistani ihan viime minuuteille asti. Menohaluja kyllä riitti, mutta sääennuste sai pohtimaan juoksun mielekkyyttä. Lähtöhetkelle luvattiin yhtä pakkasastetta (joka voimakkaan tuulen vuoksi tuntuu kuin -6) sekä runsasta lumisadetta. Sääolosuhteet ovat tietysti jokaiselle samat, mutta se ei minua lohduttanut, sillä kilpailen lähinnä itseäni vastaan. Lopulta innokkuuteni vei voiton järkeilystä.

Kympille kirmaamassa.

Saavuin kilpailukeskukseen 50 minuuttia ennen oman matkani lähtöä. Ilmoittautuessa näytin ensimmäistä kertaa koronapassiani. Oloni tuntui alkuverryttelyssä oikein hyvältä, joten luottavaisena asetuin lähtöviivalle. Vaihdoin vain takin pitkähihaiseen puseroon ja kesäkelin tossut nastakenkiin. Ilma ei ollutkaan niin kylmä kuin ennusteessa oli uumoiltu.

Kympin juoksijat lähtivät matkaan klo 13, ja me vitosen viilettäjät kymmenen minuuttia myöhemmin. Tavoitteenani oli ehtiä maaliin ennen kympin voittajaa. Ensimmäinen kilometri kirmattiin loivaa alamäkeä. Tie oli loskainen, ja edellä juoksevien kengistä lensi suuhuni kuraa. Vauhtini (4.16) osoittautui jo tässä vaiheessa hitaammaksi kuin neljä viikkoa sitten kauden avauksessa. Toisesta kilometristä lähtien tie muuttui jäiseksi. Tossu lipsui joka askeleella, vaikka alla oli nastat. Sade ei onneksi oman juoksuni aikana häirinnyt, mutta kympin osallistujat saivat niskaansa myös jäisiä pisaroita. Kilpailunjohtaja Harri Mannermaa kirjoitti Aktia-cupin Facebook-tilillä, että reilun 30 vuoden kisahistoriassa tämä oli varmasti yksi hankalimmista keleistä, mitä on sattunut kohdalle.

Vitosen juoksijat matkalla.

Puolivälin käännökseen asti sain juosta pienessä porukassa, mutta sen jälkeen edelläni juossut kaksikko kiristi vauhtia, enkä pysynyt enää heidän peesissään. Oma tahtini (4.35 min./km) pysyi tasaisena, enkä ehkä saanut itsestäni ihan kaikkea irti. Toki paluumatka oli haastavampi, koska alun alamäki vaihtui nyt ylämäkeen ja jouduin juoksemaan yksin. Lopussa sentään irtosi pieni loppukiri.

Kohti maalia ylhäisessä yksinäisyydessäni.

Loppuaikani oli 22:37, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.31 min./km. Tahti on kuusi sekuntia hitaampaa, kuin neljä viikkoa sitten juoksemallani kympin matkalla. Paljon saa siis laittaa kelin piikkiin. Juoksusta jäi silti hyvä fiilis, ja oli todella kiva käydä taas kisaamassa. 

torstai 9. joulukuuta 2021

Mikä saa minut liikkeelle?

Juoksuharrastukseni heikkous on lihaskuntoharjoittelu. En ole koskaan viihtynyt salilla, ja kotikuntopiirikin on hirvittävän tylsää puuhaa. En ole löytänyt kuntosalilta samaa liikunnan iloa mitä monesta muusta liikunnasta saan. Lihaskuntotreeniin minua motivoi vain yksi asia: "pakko". Tiedän, että hyvä lihaskunto auttaa parempiin juoksutuloksiin ja ikääntyvän kropan hyvinvointiin. Siksi sitä on "pakko" tehdä.

Tänä syksynä ilmoittauduin mukaan kunnan järjestämään kuntosaliryhmään. Kun tunti on merkitty kalenteriin ja siitä etukäteen maksettu, tulee salille lähdettyä. Siltikin joka maanantai totean, että joko se on maanantai ja taasko sitä on salille raahauduttava. Ja silti joka kerta salilla totean, että menipä tunti nopsaan. Olipa mukava treeni.

Keskiviikon aikuisten pallokoulu taas on liikuntaviikkoni kohokohta. Sitä en mielelläni jätä välistä. Nautin todella paljon puolentoista tunnin lentopallohöntsäilystä. Liikunnan ilo onkin varmasti kaikkein paras motivaattori. Lentopallon suhteen minulla ei ole erityisiä tavoitteita, mutta mielelläni harjoittelisin nostoja, passeja ja iskuja useamminkin kuin kerran viikossa. Sosiaalinen pelailu on myös mukavaa vastapainoa monesti yksinäiselle juoksuharjoittelulle ja kotona tehtävälle etätyölle. 

Juokseminen on minulle nykyään rutiinia, ja nautin lenkkeilystä todella paljon. Mikä sen mukavampaa kuin kevyt askel raikkaassa ulkoilmassa. Harjoitteluun minua motivoivat paremmat tulokset ja hölkkäkisojen kiertäminen. Kun kalenteriin on merkitty viikon treenit, tulee ne tehtyä säännöllisesti ja monipuolisesti. Tiedän, että ilman valmentajan laatimaa ohjelmaa juoksisin kaikki lenkit pitkälti samaa reittiä ja vauhtia. Monipuolinen harjoittelu on parantanut kuntoani, ja askel on muuttunut aiempaa kevyemmäksi. Helppouden myötä juoksun nautinnollisuuskin on lisääntynyt. 

Koska juoksuharrastus on minulle rutiini, lähdin ulos myös tällä viikolla, kun mittari näytti 20 pakkasastetta. Uusi merinovillakerrasto lämmitti trikoiden alla, eikä tuulikaan onneksi ollut pureva. Nautin juoksusta ja lumen narskeesta sekä liikunnan tuomasta energiasta ja hyvästä olosta.

Liikuntaharrastuksessa vaikeinta on usein lähteminen: sohvalta ylös kampeaminen ja vaatteiden vaihto. Onneksi ovesta ulos astuttaessa jo helpottaa. Harvemmin olen lenkille lähtemistä jälkikäteen katunut. 

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall