perjantai 5. elokuuta 2022

Hämmentävä tulos kehonkoostumusmittauksesta

Kaupallinen yhteistyö

Olen monesti todennut, että harrastan liikuntaa, koska saan siitä nautintoa ja hyvää mieltä. En juokse, jotta laihtuisin. En käy kuntosalilla, jotta näyttäisin hyvältä ja lihaksikkaalta. Terveyskään ei ole lähtökohtana liikkumiseeni, mutta totta kai olen iloinen, että rakkaasta harrastuksestani on hyötyä myös terveydelle. Otin selvää liikunnan terveysvaikutuksista kehonkoostumusmittauksen avulla. 

Kävin mittaamassa kehonkoostumukseni Bodymajassa. Kyseessä on uusi palvelu, jossa netin kautta voi ostaa haluamansa tutkimuspaketin, ja käydä sen jälkeen ilman ajanvarausta omatoimisessa testauspisteessä. Tällä hetkellä toimipisteitä on kahdeksan eri kaupungin kauppakeskuksissa. Mittaus oli helppo suorittaa laitteen antamien ohjeiden mukaisesti, ja aikaa siihen meni vain minuutti. Tulokset tulivat nopeasti nähtäville Oma Body -palveluun, josta niitä oli selkeä lukea. Numeroiden lisäksi tulokset näytettiin graafisessa muodossa.  

Kehonkoostumukseni on hyvällä tasolla. Pistemäärää saisin luultavasti nostettua lihasmassaa kasvattamalla.

Olen käynyt vastaavassa kehonkoostumusmittauksessa muutaman kerran aiemminkin. Viimeisin kerta oli kolme vuotta sitten. Tulokset ovat joka kerta osoittaneet, että lihasten, rasvan ja nesteen määrä on kehossani tasapainossa. Mitään erityistä ei ole koskaan tullut ilmi. Samanlaista tulosta odotin nytkin, mutta raportissa kirkuikin punaisella yksi yllättävä lukema.

Lihaskuntoharjoittelu on aina ollut liikuntaharrastukseni heikkous. Olen aiemmin  tehnyt satunnaisesti kotikuntopiiriä kehonpainoharjoitteluna. Viime syksystä asti olen käynyt kerran viikossa kuntosalilla kolistelemassa ihan oikeiden painojen kanssa. Siksi oli mielenkiintoista katsoa, näkyykö painojen nostelu kehoni koostumuksessa. 


Viskeraalirasvan matala lukema hivelee silmää.

Bodymajan antaman kattavan raportin mukaan kehonkoostumukseni on hyvällä tasolla. Vartaloni ylä- ja alaosan lihaksisto on hyvässä tasapainossa keskenään, samoin nestetasapaino. Proteiinien ja mineraalien määrä on kohdillaan. Paino ja lihasmassa ovat normaalilla tasolla, mutta raportin suurin yllätys oli rasvaprosenttini. Lukema oli pudonnut kolmessa vuodessa kuusi prosenttiyksikköä, ja oli nyt selvästi naisten tavoitearvoa matalampi. Alkuun tulos totta kai hiveli mieltä: kuulostaahan se hienolta, kun kroppa on rasvaton. Lyhyen googlailun jälkeen tuumin, ettei tulos sittenkään ole kovin hyvä asia. Alhainen rasvaprosentti voi naisilla vaikuttaa estrogeenin tuotantoon sekä lisätä muun muassa osteoporoosin riskiä. 

Pohdin myös syitä rasvaprosenttini laskuun. Olen koko aikuisikäni, raskauksia lukuun ottamatta, painanut suunnilleen saman verran, joten painon muutoksesta tulos ei johdu. Lihasmassa on varmasti kuntosaliharjoittelun myötä jonkin verran lisääntynyt, mutta tuntuu hurjalta, että melko vähäisellä punttien heilutuksella olisi näin suuri vaikutus. Luultavasti saisin edelleen kasvattaa ruokieni annoskokoa, vaikka painoindeksini perusteella normaalipainoinen olenkin. Olen kyllä aiemminkin havainnut, että riittävään ruuan määrään on paljon liikkuvana hyvä kiinnittää huomiota. Ruokavajeen huomaan yleensä itsekin siitä, että iltaisin alkaa tehdä mieli ylimääräistä kakkupalaa.

Joka tapauksessa oli hienoa huomata, että liikuntaharrastus tukee hyvin terveyttäni. Jatkan siis samaan malliin.

torstai 28. heinäkuuta 2022

Iitti-hölkän 10-vuotisjuhlajuoksu

Eilen juhlistettiin 10-vuotiasta Iitti-hölkkää. Olen ollut mukana jokaisena vuotena ja nauttinut joka kerta kylähölkän hienosta tunnelmasta. Tapahtuman tarkoituksena on kannustaa ihan jokaista, kuntotasosta riippumatta, liikkumaan yhdessä vaikka koko perheen voimin. Juhlavuoden kunniaksi jokaiselle maaliintulijalle tarjoiltiin minttukaakaot ja kesäiset mansikkaviinerit. Lisäksi kaikkien osallistujien kesken arvottiin Jopo.

Sää oli tapahtuman suhteen ihanteellinen: puolipilvistä, +20°C. Aiempina vuosina olen seurannut tiiviisti lasten juoksuja ja ottanut heistä valokuvia. Omaan kisaan valmistautuminen on monesti jäänyt vähän puolitiehen. Tänä vuonna päätin keskittyä enemmän omaan kisaani, joten lähdin verkkaamaan samaan aikaan lasten juoksujen kanssa. Mukava olikin  avaavia vetoja tehdä, kun jalat tuntuivat erittäin kevyiltä. Luottavaisena siirryin kympin lähtöviivalle.

Juoksuni lähti hyvin käyntiin. Kiihdyttelin muiden mukana raviradalta alun asvalttiosuudelle. Tällä kertaa Kymijoki-Kympillä peesaamani nainen lähti sen verran rivakasti matkaan, että jättäydyin suosiolla taaemmas. Pääsin kuitenkin mukaan hyvään neljän juoksijan porukkaan, jossa taivalsimme yhdessä kilpailun puoliväliin saakka. Kolmessa kilometrissä asvaltti vaihtui hiekkaan, mutta tie oli pääosin kovapohjaista. Juoksu rullasin hyvin, eivätkä kilometrit tuntuneet pitkiltä. 

Viiden kilometrin kohdilla ajauduin porukkamme kärkeen, ja jouduin loppumatkan etenemään yksin. Rako edellä juokseviin oli kasvanut jo suureksi. Voimia oli onneksi hyvin jäljellä. Tuntui, että juoksin jopa liikaa mukavuusalueellani. Hengitys ei lopussakaan muuttunut puuskuttavaksi. Viimeisellä kierroksella irtosi vielä helposti kilpailun nopein kilometriaika 4.17. Vauhdinjako taisi olla melkoisen onnistunut. Juoksin toiseksi parhaan aikani Iitti-hölkässä: 45:56. Keskitahti oli 4:34 min./km. Olen juoksuuni todella tyytyväinen ja siitä jäi erittäin hyvä fiilis. Olisipa juoksu aina näin kepeää!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2022

Helteinen Kymijoki-Kymppi

Kymijoki-Kymppi tarjoaa loistavan mahdollisuuden ennätysjuoksuun: asvalttireitti on suora ja tasainen. Startista vaan hyvään pesiin ja sitten rallatellaan pitkää suoraa kääntöpaikalle ja takaisin. Mitään suuria maisemaelämyksiä reitiltä ei saa, mutta eipä sitä ennätysvauhdeissa maisemia ehdikään ihailemaan.

Olin kilpailua edeltävänä lauantaina juossut omatoimisen testijuoksun radalla. 5000 metriä kulki hienosti ennätysaikaan 21:07. Sen perusteella haaveilin kovasta ajasta myös Kymijoki-Kympillä. Suunnitelmissani oli lähteä jopa hieman riskillä matkaan. Kaikki vaikutti hyvältä, kunnes näin kisapäivän sääennusteen: silkkaa auringonpaistetta ja 28 asteen helle. Viileämmän sääjakson jälkeen helle tuntui todella läkähdyttävältä. Alkuverryttelyn aikana totesin, että riskillä ei todellakaan lähdetä matkaan, vaan tavoitteena on ainoastaan juosta kovavauhtinen kilpailu ilman aikatavoitetta.

Lyöttäydyin alkumatkasta tutun kilpakumppanin peesiin, sillä ajattelin, että vauhtimme saattaisivat nykykunnollani osua hyvin yksiin. Letkaamme liittyi vielä kolmas nainen, joten porukalla oli hyvä matkaa taittaa. Myös vauhti osoittautui itselleni oikein sopivaksi. Alun kilometrin kulkivat 4.30:een, sen jälkeen kääntöpaikalle asti noin 10 sekuntia hitaammin. Viiden kilometrin väliaika oli muutamaa sekuntia vaille 23 minuuttia. Puoliväliin mennessä vastaan oli tullut jo useita numerolappu kädessään käveleviä kilpailijoita. Kaikkiaan kuumassa kelissä keskeyttäneitä oli seitsemän.

Olin laittanut hiukseni kahdelle letille, mutta molemmat ponnarit irtosivat jo alkumatkasta. Maaliin tulossa hiukset hulmuten.

Helle verotti myös edelläni juosseen naisen voimia, joten hän joutui kääntöpaikan jälkeen antamaan hieman periksi vauhdissa. Kolmantena letkassa juossut päätti siinä vaiheessa lähteä omille teilleen, minä jäin vielä hetkeksi peesiin. Vauhti alkoi pian itsestänikin tuntua turhan hiljaiselta, joten kiihdytin vauhtiani, ja taivalsin sen jälkeen loppumatkan yksinäni. Kuumuus oli kova, enkä yksin saanut tahtia pidettyä yllä, vaan se hiipui tasaisesti maalia kohti. Viimeiset kolme kilometriä painuivat 4.50:een. Minkäänlaista loppukiriä ei irronnut. Loppuaikani kymmenellä kilometrillä oli 46:48. Keskitahti oli 4.40 min./km.

Ei tullut ennätysaikaa, mutta olen ihan tyytyväinen siihen, että kestin helteen ja jaksoin juosta maaliin saakka. Keskeyttäminen ei koskaan ole kivaa. Ja kannattihan se maaliin asti juosta, sillä sijoituin nelikymppisten naisen sarjassa ensimmäiseksi. Palkinnoksi sain maistuvan kauraleivän ja teekuppisetin. Tavoitellaan niitä ennätyksiä sitten jossain muussa kisassa.

maanantai 18. heinäkuuta 2022

Vitosen testijuoksu 1/2022

Juoksin lauantaina omatoimisen viiden kilometrin testijuoksun läheisellä urheilukentällä. Olen ottanut testijuoksuja ohjelmaani silloin, kun kisatarjonnasta ei ole löytynyt sille hetkelle sopivaa juoksutapahtumaa. Melko tylsäähän se on yksin lähteä rataa kiertämään, mutta osaan onneksi ottaa itsestäsi kaikkeni irti, vaikka tapahtuman tuomaa lisäadrenaliinia ei kehossa olisikaan.

Keväällä koin olevani erittäin hyvässä kunnossa ja odotin ennätysmielessä huhtikuulle suunniteltua puolimaratonia ja toukokuun lyhyempiä katukisoja. Kisaviikolla sairastuin koronaan, joten puolimaraton jäi keväällä kokonaan juoksematta, ja toukokuun kilpailutkin kulkivat vielä taudin jälkimainingeissa normaalia tasoani huonommin. Kesä-heinäkuun hyvän harjoittelukauden myötä kuntoni on taas noussut hyvälle tasolle. Peruslenkit ovat kulkeneet ihanan kevyesti, ja vihdoin sain hyvän fiiliksen ulosmitattua myös testijuoksussani.

Olin lähdössä kentälle viiden maissa illalla, mutta samaan hetkeen osui rankka sadekuuro. Hetken odottelin pahimman ryöpseen laantumista ja lähdin lopulta pienessä tihkusateessa verkkaamaan kohti kenttää. Kun asetin kenkäni 5000 metrin lähtöviivalle, ei kentällä näkynyt muita. Sade oli onneksi tauonnut. 

Koska tiesin olevani hyvässä kunnossa, lähdin tavoittelemaan ennätysvauhtiani. Pari vuotta sitten juoksemassani testijuoksussa olin juossut 1.42-kierroksia. Ensimmäinen ratakierros meni selvästi kovempaa, joten hidastin vähän tahtia. Samalla vakionopeudensäädin kytkeytyi automaattisesti päälle. Tarkasti nakuttelin kierroksia tavoitetahtiin. Vauhti oli minulle alusta lähtien kovantuntuista. Puuskutin äänekkäästi ja kädet puutuivat. Kolmessa kilometrissä olin jo niin uupunut, etten millään uskonut jaksavani maaliin saakka. Viimeiset viisi kierrosta oli pilkottava osiin. Ensimmäiset kaksi kuittasin kankeilla jaloillani. Sitten puoli kierrosta lisää, jotta neljä kilometriä täyttyisi. Viimeiset kaksi kierrosta painoin väkinäisesti hammasta purren ja vinkuvasti puuskuttaen. Minkäänlaista loppukiriä ei enää irronnut, mutta olen edelleen hämmästynyt, että vauhti oli loppua kohti jopa hitusen noussut. Kaikkeni annoin, ja maaliviivan jälkeen lakosin radalle makaamaan. Vasta usean minuutin kuluttua jaksoin vilkaista kelloani, joka näytti loppuajaksi 21:07.  Paransin ennätystäni 10 sekuntia. Keskitahdiksi muodostui 4.13 min./km.

Loppuverkan aikana sade taas yltyi, mutta se ei onnellista ennätysjuoksijaa haitannut tippaakaan.

torstai 23. kesäkuuta 2022

Jannen Iltalenkki - 10-vuotisjuhlajuoksu

Eilen nautiskelin Jannen Iltalenkin tunnelmasta ja hyvin järjestetystä juoksutapahtumasta. 10-vuotisjuhlakauden kunniaksi osallistuminen oli kaikille ilmaista. Tarjoukseen oli tarttunut 155 osallistujaa. Elimäen kauniissa maalaismaisemissa sai matkakseen valita viiden ja kymmenen kilometrin hiekkatiereitin tai kuuden kilometrin polkujuoksun. Lapsille oli omat matkansa.

Kaunis sää ja 23 asteen lämpö loivat osaltaan hyvää tunnelmaa. Omaa kisafiilistäni nostatin kahden nutturan kisakampauksellani sekä poskipäiden hopeisella glitterillä. Tarkoituksenani oli osallistua polkujuoksuun rennoin fiiliksin, turhia repimättä, sillä kropassani painoivat edellispäivien Lontoon- ja Oulun-reissut. Suunnitelma ei täysin toteutunut, olihan matkan varrella tarjotusta palkintopallisijasta taisteltava.

Polkujuoksu starttasi loivaan ylämäkeen ja jatkui siitä kapeana nauhana hyväkuntoista metsäpolkua pitkin. Ehdin lähdössä havaita, että kaksi naista kiirehti edelleni. Itse juoksin sopivan tuntuista vauhtia kahden miehen perässä, kunnes kilometrin kohdalla kolmas nainen ohitti letkamme. Koska vauhdissani oli kiristämisen varaa, annoin kilpailuvietilleni vallan. Kiirehdin miesten ohi ja lähdin tavoittelemaan kolmossijaa. 

Pääsin mukavasti minut ohittaneen naisen kantaan, ja siinä paineltiin peräkana melkoista haipakkaa. En yksikseni olisi niin kovaa vauhtia jaksanut ylläpitää. Kolmen kilometrin kohdalla saavutimme toisena juosseen naisen, joten mitalisijoitus alkoi varmistua. Vaikka reitti pääosin olikin hyväkuntoista polkua, oli matkalla myös heinikkoisempia pätkiä sekä haastavia mäkiä. En juurikaan juokse poluilla, joten annoin varmasti paljon tasoitusta juoksutekniikassani ja etenkin alamäissä, joita en uskaltanut harppoa kovalla vauhdilla. Onneksi edelläni juossut nainen otti loppumatkan ylämäet rauhallisesti, joten sain itsekin vähän tasata hengitystäni. Viimeisellä kilometrillä hiekkatiellä puuskutin silti äänekkäästi. Katse oli tiukasti edellä menevän selässä - perässä oli pysyttävä. Loppusuoralla kiihdytin ohi, ja olin maalissa naisten sarjan kakkosena, 10 sekuntia pronssinaista edellä. Voittajalle hävisin minuutin ja 46 sekuntia. 

Juoksun jälkeen nautin kakkukahvit ja huudoin hiet pois läheisellä lammella. Mukava oli vilvoittavasssa vedessä pulikoida ja kuunnella Aarne Tenkasen ja Tempuntekijöiden musisointia. Palkintopallilla tuuletin hopeasijaani.

Olin yllättynyt, miten hyvältä juoksu matkustuspäivien jälkeen tuntui. Loppuaikani 29:05 on uusi reittiennätykseni. 

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall