sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Helsinki Spring Marathonin ja Saulin puolikkaalla



Suomen Aikuisurheiluliiton SM-puolimaraton juostiin tänä vuonna Helsinki Spring Marathonin yhteydessä. Kaikkinensa puolimaratonilla oli osallistujia vajaat 400. Lisäksi samaa reittiä kiersivät maratoonarit ja kympin juoksijat.

Ilma oli pilvinen ja hieman tuulinen. Lämpötila + 6°C. Sää tuntui verkkaillessa melko kylmältä, mutta kilpailuun valitsin silti shortsit ja ohuen, pitkähihaisen puseron. Hyvin niillä tarkenin.


Startti tapahtui klo 15, jolloin maratoonarit olivat olleet matkalla kaksi tuntia. Huono onni oli niillä maratoonareilla, jotka sattuivat lähtemään uudelle kierrokselle juuri puolikkaan lähtölaukauksen pamahtaessa. Katu oli hetkessä ihan tukossa. Itsekin olin ryhmittynyt lähdössä turhan taakse, ja jouduin puikkelehtimaan pientareita pitkin. Onneksi ruuhka oli nopeasti ohi, ja pääsin juoksemaan omaa vauhtiani.

Ensimmäisellä kierroksella nautin todella paljon juoksustani. Askel oli tasaisella asfalttireitillä kepeä. Sain ilokseni vielä juosta kahden juoksijan kanssa samassa ryhmässä, jossa vauhti pysyi hyvin tasaisena. Mukava oli matkaa muutenkin taittaa, kun pääosin sai itse tuoreilla jaloilla ohitella edessä meneviä maratoonareita. Puolivälissä olo oli hyvä, ja edessä toinen kierros nyt jo tuttua reittiä.


Kolmeentoista kilometriin asti vauhti pysyi hyvänä, mutta sen jälkeen alkoi kroppa hyytyä. Juoksu ei sinällään tuntunut pahalta, mutta kankeampaa se oli ja hitaampaa. Ei auttanut muu, kuin edetä kilometri kerrallaan. Iloisten liikenteenohjaajien kannustukset toivat piristystä. Samoin ohitseni ajanut pyöräilijä, joka kehui, kuinka jalat vielä hyvin nousevat. Itse puolestani kannustin minua ohittaneita juoksijoita ja samalla yritin vielä päästä jonkun imuun. Viimeisellä kilometrillä sain jopa tsempattua niin, että se oli lopulta kisan kovin kilometrini aikaan 4.30.

Loppuaikaani,1:39:08, olen oikein tyytyväinen.

Kiva oli taas käydä kisaamassa ja nauttia hyvin kulkeneesta juoksusta sekä kilpailun tunnelmasta. Mukava oli myös vaihtaa kuulumisia monen tapahtumassa mukana olleen juoksututtuni kanssa.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Juoksun flow'ta Aktia-maantiejuoksucupissa


Eilen sain nauttia todellisesta juoksun flow'sta Vantaalla järjestetyssä Aktia-maantiejuoksucupissa. Hiihtopainotteisen talven jäljiltä vauhdikkaampi juoksu oli treeneissä tuntunut nihkeältä, mutta niin vain vauhti jostain taas kilpailussa löytyi.

Lämpömittari näytti kolmea plusastetta, ja tiet olivat sulat. Rohkeimmat lähtivät matkaan shortseissa, mutta minusta tuuli puhalsi sen verran kylmästi, että puin pitkähihaisen paidan päälle vielä takinkin. Kilpailussa oli mukana yli 460 juoksijaa, joten mukavasti letkaa riitti niin eteen kuin taaksekin. Jostain kumman syystä en kuitenkaan päässyt mukaan mihinkään ryhmään, vaan jouduin yksinäni tuulta halkomaan. Paikoitellen se puhalsi jopa niin kovaa, että luulin lähteväni lentoon. Onneksi tuuli ei pahemmin ainakaan omaa juoksuani häirinnyt.


Mitään aikatavoitetta minulla ei kilpailuun ollut, vaan lähdin taas vain hyvältä tuntuvaa vauhtia matkaan. Ensimmäisen kilometrin aika, 4.30 min., olikin iloinen yllätys. Vakionopeudensäädin kytkeytyi automaattisesti päälle, joten samalla tahdilla jatkoin eteenpäin. Kahden kilometrin jälkeen tuli fiilis, että tämähän kulkee. Annoin hyvän flow'n viedä - ja nautiskelin.

Puolivälin mäet vähän rikkoivat tasaista vauhdinjakoa, mutta rytmi palautui entiselleen helposti. Oli mahtavaa aina kilometritolppien kohdilla vilkaista kelloa ja todeta, että jälleen sama 4.30-aika. Eikä meno edes tuntunut pahalta.

Kuva: Kimmo Rönnberg
Kymmenen kilometriä ei tuntunut yhtään pitkältä matkalta. Vaikka lopussa kovin jo puuskutinkin, ei meno muuttunut väkinäiseksi ja jaksoin säilyttää hyvän tahdin maaliin asti. Loppuaikani oli 45:30, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.33 min./km. Täsmälleen sama aika kuin viime vuoden kisassa.

Tällä kisan jälkeisellä fiiliksellä leijailen helposti seuraavan viikon.

lauantai 2. helmikuuta 2019

Talvijuoksukymppi

Tänään kiinnitin kilpailunumeron rintaani Kymijoen talvikympillä. Vuorossa oli vuoden 2019 ensimmäinen lappujuoksuni. Sää oli mukavan talvinen, -5 °C. Kesätossuillakaan ei askel tasaisella reitillä lipsunut.


Aikuisten sarjassa oli vain reilut 30 osallistujaa, joten aavistin jo etukäteen, että melko yksin saa taas matkaa taittaa. Alussa pääsin kuitenkin kivasti kahden miehen peesiin, mutta jo kahden kilometrin kohdalla letkan johtaja jäi sitomaan kengännauhojaan, ja toisena juossut kiristi sen jälkeen vauhtia. Peesissä en enää pysynyt, joten loppumatkan taivalsin yksinäni.

Reitti kulki tasaisella kevyenliikenteenväylällä. Viisi kilometriä suoraan, ja toiset viisi takaisin. Melkoisen raastavaa, kun edessä häämötti pitkä suora, mutta edellä menevää juoksijaa ei enää näkynyt, eikä myöskään seuraavaa kilometrikylttiä. Pientä piristystä toivat kääntöpaikan jälkeen vastaan tulleet kärkijuoksijat.


Matka alkoi kuuden kilometrin jälkeen painaa. Seitsemässä piti jo todella keskittyä askeltamiseen, että se pysyi edes jonkinlaisessa kuosissa. Tunsin kuinka jännitin käsiäni ja hartioitani, mikä näkyykin hyvin tuossa juoksukuvassani. Ilokseni pystyin kuitenkin jopa nostamaan vauhtiani, ja toinen puolikas kulkikin selvästi kovempaa kuin ensimmäinen. Tämähän toimi aivan loistavana harjoituksena!

Tässä tapahtumassa iloitsin negatiivisesta splitistäni ja liikenteenohjaajien hienosta kannustuksesta. Pokaalien sijaan juoksijat palkittiin kauraleivällä ja Kaslinkin juomilla. Loppuaikaani, 48.10, on hyvä lähteä parantamaan kevään kuluessa.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Tanssitytöstä juoksijaksi

Estradilla kevätnäytöksessä
Kotikylällämme aloitti uusi tanssikoulu, kun olin 9-vuotias. Siitä alkoi seitsemän vuotta kestänyt modernin jazztanssin harrastukseni. Pidin tunneista ja tanssimisesta todella paljon. Mieleen ovat jääneet tanko- ja keskilattiatyöskentelyt, loikat ja hypyt salin poikki sekä tiestysti venyttelyt. Harrastus loppui yhdeksännen luokan keväällä, jolloin koin, etten saanut tunneilta tarpeeksi vastinetta. Suurin osa ajasta tuntui menevän joulu- tai kevätnäytöksen harjoitteluun. Lisäksi opettaja oli usein sairaana. Tanssitausta näkyy minussa yhä: kotona pyörähtelen mielelläni piruetteja, ja venyttely on rutiinia. Juoksun koordinaatioharjoituksissa ojennan automaattisesti nilkat, vaikka monissa liikkeissä niin ei pitäisi nimenomaan tehdä. Tanssitunnille olisi kyllä kiva joskus taas päästä!

Lukioiässä tanssin tilalle tuli aerobic. Mitä enemmän tunneilla hypittiin sitä parempi. Vuoden ajan olin mukana kilpa-aerobic-ryhmässä, ja niistä treeneistä nautin. Harmillisesti opettajamme muutti toiselle paikkakunnalle, eikä uutta, vastaavaa ryhmää perustettu. Ryhmäaerobic kuitenkin jatkui vielä opiskeluvuosien alussa.

Juoksulenkkejä olen tehnyt epäsäännöllisesti yläaste- ja lukioaikoina. Vanhempieni mukana osallistuin joskus joihinkin hölkkäkisoihin. Säännöllinen harrastuksesta tuli vasta opiskelujen jälkeen. Mieheni kanssa treenasimme yhdessä ja osallistuimme ensimmäiselle puolimaratonille vuonna 2004. Olin tuolloin 26-vuotias.

Juoksuharrastus jäi tauolle lasten saamisen jälkeen. Vaunulenkkejä tuli tehtyä päivittäin, ja lasten kanssa ulkoiltua, mutta hyvää juoksufiilistä en onnistunut löytämään. Aloitin kyllä monta kertaa, mutta innostus ei kestänyt pitkään.

Todellinen kipinä juoksuun syttyi vuonna 2011, kun muutimme uudelle paikkakunnalle. Talvi oli hyväluminen, ja laduille oli helppo päästä. Hiihdin paljon, ja kun lumet keväällä sulivat, vaihtuivat monot helposti lenkkareihin. Ja sillä tiellä ollaan.

Tähän kirjoitukseen minut innosti Candy on the Runin Karoliina.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Haaga Run - vauhtia etsimässä


Lähdin lauantaina etsimään kateissa olevaa juoksuvauhtiani Helsingistä. Haaga Run tarjosi tasaista viiden ja kymmenen kilometrin matkaa. Ajattelin vauhtini löytyvän helpommin lyhyemmältä.

Runner's High'n ja FC Pohun yhteistyössä järjestämä Haaga Run kilpailtiin nyt toista kertaa. Kilpailunumerot haettiin Lassilan liikuntapuistosta, jossa oli myös maali. Lähtö sen sijaan tapahtui Runar Schildin puistosta, noin 700 metrin päässä maalialueelta.



Lähdimme kaikki 130 osallistujaa yhtä aikaa matkaan. Reitti eteni pääosin asfaltilla. Viimeinen kilometri oli hiekkapohjaa. Oma juoksuni tuntui taas alusta lähtien jotenkin raskaalta. Lennokkuus oli kaukana, ja juoksu melkoisen väkinäistä. Ensimmäinen kilometri taittui aikaan 4.30, ja sillä tahdilla painelin melko tasaisesti loputkin neljä. Matka alkoi lopussa jo painaa. En olisi pystynyt juoksemaan kovempaa, enkä toisaalta tuolla tahdilla yhtään pidempäänkään. Viisi kilometriä oli siis tänään juuri sopiva matka.


Loppuaikani viiden kilmetrin matkalla oli 22:30. Hieno aika, mutta kovempaakin olen päässyt. Peruslenkit kulkevat tällä hetkellä oikein  kivasti. Se juoksun lennokkuus kun vielä jostain löytyisi.
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall