sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Loistopuolikas Vantaan maratonilla

Kahden vuoden tauon jälkeen asetuin puolimaratonin lähtöviivalle Vantaalla. Luotto omaan kuntoon oli hyvä, sillä lenkit olivat viime aikoina kulkeneet erittäin hyvin. Päätin (uhka)rohkeasti lähteä matkaan edellispäivänä ostamillani uusilla Adidaksen lenkkareilla, koska tuntuma niillä oli alkuverryttelyssä erittäin menevä.

Juoksuni lähti hyvin liikkeelle, ja sain hyvin haettua oman paikkani ja vauhtini. Muutaman sadan metrin jälkeen 1.40-jänisryhmä soljui ohitseni, joten päätin lyöttäytyä heidän matkaansa. Ryhmä ei onneksi ollut suuri, joten peesissä oli vaivatonta juosta. Olin iloinen, ettei minun tarvinnut itse halkoa tuulta eikä stressata vauhtia: jänisten tasainen vauhdinjako sopi hyvin. Pientä keulimista heillä tosin alkumatkasta oli, sillä oman kelloni mukaan kirmasimme kuudennen ja seitsemännen kilometrin 4.30-tahdilla. Minulla alkoi olla haastavaa pysyä imussa mukana ja pelkäsin loppumatkan kanttaamista. Huomautin pupuille asiasta, minkä jälkeen vauhti onneksi hitusen hidastuikin. Kahdeksan kilometrin kohdalla huomasin, että askeleeni oli jälleen sopivan leppoisaa. 

Kärkipyörä ja maratonin voittaja Kristian Lindroos.

Puoliväli ohitettiin ajassa 49:22, ja fiilikseni oli erittäin hyvä. Askel tuntui niin kevyeltä, että nousin hetkeksi rupattelemaan jänisten rinnalle. Olisin yksin juostessani varmasti painellut siinä kohdin hitusen nopeampaa tahtia, mutta en uskaltanut vielä puolivälissä jättää hyvää porukkaa. Jänisten perässä oli kuitenkin niin paljon helpompaa juosta kuin yksinään. Lisäksi kokemuksesta tiesin, että matka saattaa alkaa salakavalasti painaa jo parinkin kilometrin päästä. Ja niinhän siinä kävikin, että kolmentoista kilometrin paikkeilla jalat tuntuivat jo selvästi aiempaa raskaammilta. Kuudessatoista totesin ääneen, että meno on jo aika hengästyttävää. Viimeisellä juomapisteellä jänöt jäivät taakseni, enkä jäänyt heitä enää odottelemaan. Yritin vain pinkoa niin kovaa, minkä raskailla kintuillani pääsin.

Maaliviivalla tuuletin nettoajassa 1:39:05. Keskitahdiksi muodostui tällöin 4.41 min./km. Aika on kolmanneksi paras aikani puolikkaalla. 

Maratoonarit matkalla

Maratonviestin vaihdossa Downtown 65

Olen ihan todella fiiliksissäni tästä juoksusta. Jänisten perässä oli helppoa painella. On upeaa, että saan olla näin hyvässä kunnossa ja nauttia juoksemisesta. Moni kertoo pitävänsä eniten maratoneista, koska niissä saa edetä leppoista tahtia, eikä tarvitse puuskuttaa henkihieverissä. Mutta en minä ainakaan koe puolikasta sen pahemmaksi. Selvästi hengästynyt olin vasta viimeisten viiden kilometrin aikana. Ehkä vauhtikestävyytenikään ei ole niin hyvä, että pystyisin koko matkaa painamaan äärirajoilla. Puolikas oli minulle ehdottomasti nautintoa.

maanantai 13. syyskuuta 2021

Nautiskellen Lasse Virén Hölkässä

Olipa ilo olla mukana Lasse Virén Hölkässä Myrskylässä. Tapahtuma oli hienosti järjestetty, ja oma juoksukin kulki erinomaisesti. Kellotin toiseksi parhaimman aikani Lassella.

Tänä vuonna sää oli poikkeuksellisesti sateinen, mutta ilma oli onneksi lämmin. Juoksun aikana tihutti hentoisesti, ja sade yltyi vasta viimeisen kilometrini aikana. Juuri maaliin päästyäni sade ryöpsähti hetkellisesti melko kovaksi. 

Olin Lassen hölkässä mukana kahdeksatta kertaa. Silti alkupätkän mäkisyys yllätti. Juoksu lähti onneksi hyvin liikkeelle, joten ylämäetkään eivät sinällään tuntuneet pahalta. Mutta kyllä niiden jälkeen aina hetki meni, että sai juoksurytmin taas nostettua entiseen. Vertailin viiden viimeisen Lassen hölkän tuloksiani ja havaitsin, että tänä vuonna viisi ensimmäistä kilometriä kulkivat kaikista hitaimmin. Eroa parhaimpaan aikaani kertyi lähes minuutti. En osaa sanoa, mistä hidas alkuvauhtini johtui, sillä en lähtenyt matkaan mitenkään varmistellen. Alamäetkin painelin jarruttelematta. Ehkä ikä kangistaa.

Rauhallinen alkutahti osoittautui kuitenkin toimivaksi, sillä minulla riitti hyvin voimia loppun saakka. Lopun hiekkatiepätkälläkin meno tuntui vahvalta, ja nautin todella paljon vetävästä askeleestani. Vauhdin eteen ei tarvinnut tehdä töitä, ja kilometrit täyttyivät nopsaan. Jälkikäteen mietin, etten ollut edes lopussa kovinkaan hengästynyt. Yleensä puuskutan viimeisillä kilometreillä todella paljon ja taistelen jaksaakseni aina seuraavalle lyhtypylväälle. Varaa olisi ehkä ollut kiristää, mutta toisaalta pääsin hyvään tulokseen nautinnollisemmallakin tahdilla. 

Loppuaikani 10,3 kilometrin mäkisellä reitillä oli 47:41, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.38 min./km. Reittiennätykseni, 46:56, olen juossut viisi vuotta sitten. Sijoituin naisten sarjassa kuudenneksi ja sain palkinnoksi hienon tapahtumapaidan lisäksi upean tuotekassin.

keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Piristystä Pentin hölkästä

Osallistuin viime perjantaina Elimäellä järjestettyyn Pentin hölkkään. Matkana aikuisilla oli rapsakat 4,2 kilometriä. Sää oli vielä sortseille sopiva: +11 astetta, ja sadepilvetkin kiersivät sopivasti kisa-alueen.

Jännitin juoksuani etukäteen melko paljon, sillä lenkkini eivät ole viime aikoina oikein kulkeneet. Hengitys on paikoin tuntunut jopa ahdistavalta, ja sykkeet nousseet pienestäkin mäennyppylästä. Vedoissa viiden minuutin kilometritahti on tuntunut työläältä pitää yllä. Asettauduin silti lähtöviivalla rohkeasti pienen osallistujajoukkomme etupäähän ja säntäsin matkaan reippaalla alkukiihdytyksellä. Kilpailu lähti oikein vetävästi liikkeelle.

Ensimmäinen kilometri asvaltilla kulki aikaan 4.15. Sen jälkeisellä hiekkatieosuudella tahti vähän tippui, mutta juoksu tuntui muutoin oikein hyvältä. Kilometrit täyttyivät nopeaan. Pian olinkin jo takaisin alun asvaltilla, ja edessä oli kilometrin raastava loppusuora. Perjantaina sekään ei tuntunut liian pitkältä.

Maalissa pysäytin kelloni aikaan 18:22, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.19 min./km. Aika jää melko paljon viime vuoden hurjasta tahdistani, mutta silloin pääsinkin juoksemaan hyvässä peesissä. Nyt taivalsin koko matkan yksinäni ja vastatuulikin puhalteli navakasti toisella ja neljännellä kilometrillä. Joka tapauksessa olen juoksuuni ja tuntemuksiini erittäin tyytyväinen. Ehkäpä tämä kovavauhtinen harjoitus avasi hiukan tukossa ollutta juoksukoneistoani.

Toivon todella, että kilpailuja pystytään jatkossa taas normaalisti järjestämään. Uskon, että kisojen ahkera kiertäminen on osaltaan pitänyt kovinta kilpailuvauhtiani yllä. Kilpailujännitys pysyy myös paremmin aisoissa, kun odotukset eivät kohdistu vain muutamiin harvoihin tapahtumiin. Ennen kaikkea tämäkin kilpailu piristi todella paljon mieltäni ja juoksuaskeltani.

torstai 29. heinäkuuta 2021

Hikinen Iitti-hölkkä

Sääennuste lupaili vielä viime viikolla auringonpaistetta ja hellelukemia Iitti-hölkkäillalle. Alkuviikosta ennusteessa väläyteltiin ukkosta ja kovia sateita. Lopulta sää oli onneksi todella suotuisa, sillä taivas oli pilvinen ja mittari näytti 20 plusastetta. Hyvä oli lähteä yhdeksättä kertaa tuttua maalaisreittiä kiertämään.

Iitti-hölkän 10 kilometrin reitistä suurin osa edetään hiekkateillä. Alussa ja lopussa pääsee painamaan pari kilometriä asvaltilla. Edellisenä päivänä helteessä tekemäni verryttelylenkki ei ollut kulkenut ollenkaan. Askel oli todella vetämätön. Sen perusteella minulla ei ollut suuria odotuksia illan kilpailuun.

Punainen naama ja läpimärkä paita todisteena kympin urakasta.

Kilpailuni lähti liikkeelle ihan mukavasti. Meno ei ollut kaikkein lennokkainta, mutta ei onneksi vetämätöntäkään. Alun asvaltilla ja terveyskeskuksen alamäessä oli helppoa kolme ensimmäistä kilometriä taittaa. Sen jälkeen tahti vakiintui 4.50:een, kunnes vasta viimeisellä raviratakierroksella sain vauhtia jälleen nostettua. 

Kymmenen kilometrin matka tuntui oikein sopivalta, eivätkä kilometrit olleet pitkiä. Siinä mielessä oikein mukava juoksu. Kello olisi toki voinut olla hitusen myötämielisempi. Maalissa oli mukava pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia muiden osallistujien kanssa.

Loppuaikani oli 47:31, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.44 min./km. Aika oli hyvää keskikastia, sillä Iitti-hölkässä juoksemani ajat ovat vuosien saatossa kovasti vaihdelleet. 2019 painelin juoksututtuni peesissä ennätysaikaan 45:38. Hitain suoritukseni, 49:44, kellotettiin viime vuonna. Tulevina viikkoina yritän löytää kadonnutta vauhtiani, ja seuraavia kisoja suunnittelen syyskuulle. Toivottavasti koronatilanne syksyn kisat mahdollistaa.

lauantai 17. heinäkuuta 2021

Hämeenlinnan Linnahölkkä

Osallistuin perjantaina Hämeenlinnassa järjestettyyn Linnahölkkään, jossa matkana oli virallisesti mitattu 10 kilometriä. Lähtö tapahtui iltaseitsemältä Loimua Areenan edestä, ja osallistujia oli noin 80.

Juoksu kulki Hämeen linnan vieritse. Arkistokuva (tapahtumapäivänä taivas oli pilvetön).

En ole sopeutunut juoksemaan lämpimässä säässä, vaikka hellekelejä on tänä kesänä riittänyt jo usean viikon ajan. Kisapäivänäkin mittari näytti 26 plusastetta. Oma kunto oli arvoitus myös sen takia, että kisaamaan ei ole päässyt tavallisten vuosien tapaan. Lähdin silti luottavaisena matkaan, sillä hyvää treeniä alla kuitenkin oli. 

Kilpailuni lähti liikkeelle ihan mukavasti, ja nautiskelin kauniista maisemista. Reitti kulki Vanajan rantateitä, ja matkan varrella ohitettiin mm. Hämeen linna. Alussa ja lopussa oli noin 1,5 kilometrin verran asvalttia, muutoin paineltiin pitkälti hiekkapohjalla. Rantareittiä reunustavat puut tarjosivat mukavasti varjoa. 

Aurinko porottaa ja taivas on pilvetön.

Juoksuvauhtini oli tasaisesti hidastuva: alun 4.35-lukemat nousivat aina viidellä sekunnilla parin kilometrin välein. Puolivälissä aloin saavuttaa edelläni juossutta naista, mikä toi hetkeksi mukavaa lisäbuustia. Sen jälkeen taivalsinkin taas yksin. Kilometrimerkintöjä en matkan varrella huomannut, enkä seurannut niitä kellostanikaan. Loppumatkasta sain kokea mieluisan yllätyksen, kun kuvittelin kellon piippaavan seitsemän kilometrin täyttymisen merkiksi. Hämmentyneenä vilkaisin näyttöä uudelleen ja tajusin kilometrejä olevan takana jo kahdeksan! Siitäkös innostuin kiristämään vauhtia ja juoksin viimeisen kilometrin aikaan 4.15. Olisikohan ollut varaa kiristää jo aiemmin, kun lopussa kiri irtosi noin hyvin?

Maalissa olin ajassa 46:37, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.40 min./km. Olen juoksuuni ja tulokseeni oikein tyytyväinen. Matalammilla lämpötiloilla ja asvaltilla ajasta saanee vielä nipistettyä pois.

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall