tiistai 13. syyskuuta 2022

Upeassa syyssäässä Lasse Virén Hölkässä

Myrskylän Myrsky järjesti taas hienon kuntoilutapahtuman ja taikoi vielä kauniin syyssään Lasse Virén Hölkän osallistujille. Maalaismaisemissa kulkeneella reitillä paistoi aurinko koko matkan. Lämpötila oli viitisentoista astetta.

Saavuin kisakeskukseen Kiparkattiin puoliltapäivin. Lasten juoksut olivat juuri alkaneet. Tällä kertaa en ehtinyt jäädä nuoria juoksijoita kannustamaan. Hain vain kilpailunumeroni ja lähdin alkuverryttelylle. Loistavasti kulkeneen Pentin hölkän jälkeen jalkani olivat viikon mittaan tuntuneet hieman kireiltä, mutta alkulämmittelyn aikana en tukkoisuuteen kiinnittänyt huomiota.

Puolimaratoonarit liikkeellä

10,3 kilometrin lähtö tapahtui klo 13. Olin lähtökarsinassa sijoittunut melko lähelle kärkeä, joten siitä oli helppo ampaista matkaan. Vähän turhan liukkaasti matkaan lähdinkin, mutta minkäs sille voi, kun alun huuma ja alamäki vie mukanaan. Harvemmin jään alussa muutenkaan passailemaan, vaikka monesti se voisi olla ihan viisasta. Ensimmäiset kaksi kilometriä kulkivat 20 sekuntia kovempaa kuin viime vuonna. Juoksu tuntui hyvältä, ja puoliväliin asti pääsin hyödyntämään sopivaa peesiä.

Tuttu reitti kulki niin hiekalla kuin asvaltillakin. Kuudessa kilometrissä hengitykseni muuttui selvästi aiempaa raskaammaksi, ja seitsemästä eteenpäin tuntui, että vauhti ja jalat kangistuvat. Kulku oli kovin väkinäistä. Loppumatkasta ohittelin kuuden kilometrin kävelijöitä, mutta lennokkuus ohituksista puuttui. Kun alun viisi kilometriä olin juossut 22 sekuntia kovempaa kuin viime vuonna, loput hyytyivät 40 sekuntia tappiolle. Voi olla, että räväkkä aloitus kostautui, tai sitten ei vain ollut hyvän kulun päivä. Maalissa sain kaikkien osallistujien tavoin mitalin, osallistumispaidan sekä urheilujuomaa.  

Loppuaikani oli 48:05, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.40 min./km. Tulos riitti naisten sarjassa neljänteen sijaan. Pääsin mukaan palkintojenjakoon viiden muun juoksijan kanssa. Sain todella upean palkintokassin sekä kultaisen kädenpuristuksen olympiavoittaja Lasse Viréniltä. 

Vaikka juoksuni ei tällä kertaa ihan loppuun asti kantanutkaan, jäi osallistumisesta hyvä fiilis. Aion olla mukana myös ensi vuonna, jolloin tapahtuma järjestetään 50. kerran. 

maanantai 5. syyskuuta 2022

Uudelle minuuttiluvulle Pentin hölkässä

Juoksulenkit ovat viime aikoina kulkeneet erittäin hyvin, joten odotin innolla syksyn ensimmäistä kilpailua. Viime viikonloppuna olisi ollut tarjolla Ruotsi-ottelun yhteydessä juostu katukymppi, johon sai osallistua kuka tahansa. Olisi varmasti ollut huikeata päästä nauttimaan ottelun huumasta samalla reitillä yhdessä maajoukkuejuoksijoiden kanssa. Tapahtuman korkean hinnan vuoksi lähdin kuitenkin mieluummin mukaan Elimäellä järjestettyyn Pentin hölkkään. Lähialueen kisaa puolsivat myös kilpailun ajankohta perjantai-iltana, lyhyt ajomatka sekä reitin pituus. Oli kiva aloittaa kisakausi lyhyellä, reilun neljän kilometrin, pyrähdyksellä.

Pentin hölkkään voivat osallistuja sekä juoksijat että kävelijät. Virallinen aika otetaan vain juoksijoille, joten kävelijät lähtevät usein matkaan jo ennen virallista lähtölaukausta. Tapahtuman lopuksi kaikkien osallistujien kesken arvotaan tuotepalkintoja. Tänä vuonna etenkin juoksijoita oli mukana harmillisen vähän. Naisia asettui viivalle vain kolme, ja kaikkiaan meitä juoksijoita oli alle kaksikymmentä. Melkoisen yksin sai reitillä siis painella. Siinä mielessä ottelukymppi olisi varmasti ollut elämyksellisempi.

Sää oli syksyn juoksutapahtumalle erinomainen: +10 astetta, puolipilvistä. Melko kova tuuli tosin puhalteli ajoittain. Lähdin matkaan luottavaisena omasta kunnostani. Ensimmäisen kilometrin asvaltilla kuvittelin meneväni kovaa, mutta silti tuntui, että kovin hitaasti etenin, koska kärki ampaisi karkuun heti alkumetreillä. Peesiin ei tietenkään voinut edes yrittää, joten tyydyin omaan vauhtiini ja omaan yksinäisyyteeni, sillä kanssani saman vauhtista juoksijaa ei tällä kertaa kilpailussa mukana ollut. Ensimmäinen kilometrini kulki hienosti aikaan 4.08. Sen jälkeen reitti jatkui hiekkatiellä. Ohittelin aiemmin matkaan lähteneitä kävelijöitä, mutta muuten etenin edelleen yksin. En kokenut sitä ongelmaksi matkan lyhyyden vuoksi. Toinen kilometri kulki aikaan 4.18 ja kolmas 4.15.

Hiekkatielenkin jälkeen reitti palasi alun asvaltille. Olin jakanut voimani ilmeisen hyvin, sillä tällä kertaa loppusuorakaan ei tuntunut liian pitkältä. Viimeisen 50 metrin aikana kiristin vielä vauhtini äärimmilleen, sillä tiesin, että minulla oli mahdollisuus hyvään aikaan. Ja sekuntipeliksihän se lopulta meni, mutta onneksi sekunnit olivat puolellani. Loppuaikani noin 4,2 kilometrin matkalla oli 17.59. Se on kolme sekuntia parempi kuin kaksi vuotta sitten juoksemani edellinen ennätys. Kuntoni on siis todellakin kohdillaan.

perjantai 19. elokuuta 2022

Miksipä ei kulkisi!

Laitoin sunnuntaina valmentajalleni raporttia kuluneen kahden viikon treeneistä. Totesin, ettei minulla tälläkään kertaa ole sen kummempaa kerrottavaa. Juoksu kun kulkee edelleen erittäin hyvin. Valmentaja siihen vastasi, että hienoa kuulla, kun juoksu kulkee. - Miksipä ei kulkisi? Niinpä. Helppoahan sen juoksun pitäisi optimaalisen harjoittelun myötä ollakin. Jos juoksu jatkuvasti takkuaa, on syytä miettiä, mikä harjoittelussa on pielessä. Tai onko kenties arjessa sellaisia kuormittavia tekijöitä, jotka vievät voimia liikkumisesta.

Juoksuohjelmaani sisältyy yleensä kolme kevyttä pk-lenkkiä, yksi reipasvauhtinen juoksu sekä sunnuntain pitkis. Yhteen kevyeen lenkkiin lisään loppuun monesti esimerkiksi sadan metrin vetoja. Kahta kovempaa viikkoa seuraa yksi kevyt, jolloin treenejä on viikossa vain neljä. Nousujohteinen harjoittelu on tuonut toivottua tulosta: lenkit kulkevat aiempaa kevyemmin ja matalammilla sykkeillä. 30 asteen helteetkään eivät ole menoani juuri haitanneet. Sykkeet nousevat toki jonkin verran, mutta muuten en kuumuutta ole haitaksi kokenut. Ehkä hyvä kunto auttaa siinäkin. Mieluiten toki juoksisin parikymmentä astetta viileämmässä kelissä.

Nyt kun kunto on saatu hyvään nosteeseen, on kiva suunnitella syksyn kilpailukalenteria. Vantaan puolimaraton lokakuussa on päätavoitteeni, sillä kevään puolikas jäi sairastamani koronan vuoksi juoksematta. Uskon olevani ennätyskunnossa, jos vain sairasteluilta säästyn. Ennen Vantaata haen vauhtia 2.9. järjestettävästä Pentin hölkästä, jossa matkana on reilu neljä kilometriä. Siitä viikon päästä juoksen reilun kympin Lasse Virén Hölkässä. Hienoja kylähölkkiä kumpikin. Molemmissa tapahtumissa olen ollut mukana useita kertoja, joten omaa aikaa on helppo verrata aiempien vuosien suorituksiin. 

Harmikseni olen huomannut, että monia lähialueen perinteisiä hölkkäkisoja ei enää järjestetä. Koronavuodet ovat luultavasti vieneet loputkin innot. Olen ollut mukana järjestämässä urheilutapahtumia, joten tiedän, miten iso työ niiden eteen täytyy tehdä. Talkoolaisia tarvitaan paljon, mutta nykyään niiden haaliminen on haastavaa. Kukaan ei ainakaan oma-aloitteisesti ilmoittaudu mukaan, vaan jokaista täytyy kysyä henkilökohtaisesti. Sponsoreitakin pitäisi löytää. Pieniä lähialueen hölkkäkisoja on ollut helppo ottaa mukaan ohjelmaan, koska matkustamiseen ei tarvitse varata paljoa aikaa ja osallistumismaksu on selvästi edullisempi kuin isojen kaupunkien massatapahtumissa. Monet kylähölkät myös järjestetään arki-iltoina, joten viikonloppuisin jää aikaa rentoutumiseen tai muille menoille.

Odottavin ja positiivisin tunnelmin kohti syksyn kisoja!

perjantai 5. elokuuta 2022

Hämmentävä tulos kehonkoostumusmittauksesta

Kaupallinen yhteistyö

Olen monesti todennut, että harrastan liikuntaa, koska saan siitä nautintoa ja hyvää mieltä. En juokse, jotta laihtuisin. En käy kuntosalilla, jotta näyttäisin hyvältä ja lihaksikkaalta. Terveyskään ei ole lähtökohtana liikkumiseeni, mutta totta kai olen iloinen, että rakkaasta harrastuksestani on hyötyä myös terveydelle. Otin selvää liikunnan terveysvaikutuksista kehonkoostumusmittauksen avulla. 

Kävin mittaamassa kehonkoostumukseni Bodymajassa. Kyseessä on uusi palvelu, jossa netin kautta voi ostaa haluamansa tutkimuspaketin, ja käydä sen jälkeen ilman ajanvarausta omatoimisessa testauspisteessä. Tällä hetkellä toimipisteitä on kahdeksan eri kaupungin kauppakeskuksissa. Mittaus oli helppo suorittaa laitteen antamien ohjeiden mukaisesti, ja aikaa siihen meni vain minuutti. Tulokset tulivat nopeasti nähtäville Oma Body -palveluun, josta niitä oli selkeä lukea. Numeroiden lisäksi tulokset näytettiin graafisessa muodossa.  

Kehonkoostumukseni on hyvällä tasolla. Pistemäärää saisin luultavasti nostettua lihasmassaa kasvattamalla.

Olen käynyt vastaavassa kehonkoostumusmittauksessa muutaman kerran aiemminkin. Viimeisin kerta oli kolme vuotta sitten. Tulokset ovat joka kerta osoittaneet, että lihasten, rasvan ja nesteen määrä on kehossani tasapainossa. Mitään erityistä ei ole koskaan tullut ilmi. Samanlaista tulosta odotin nytkin, mutta raportissa kirkuikin punaisella yksi yllättävä lukema.

Lihaskuntoharjoittelu on aina ollut liikuntaharrastukseni heikkous. Olen aiemmin  tehnyt satunnaisesti kotikuntopiiriä kehonpainoharjoitteluna. Viime syksystä asti olen käynyt kerran viikossa kuntosalilla kolistelemassa ihan oikeiden painojen kanssa. Siksi oli mielenkiintoista katsoa, näkyykö painojen nostelu kehoni koostumuksessa. 


Viskeraalirasvan matala lukema hivelee silmää.

Bodymajan antaman kattavan raportin mukaan kehonkoostumukseni on hyvällä tasolla. Vartaloni ylä- ja alaosan lihaksisto on hyvässä tasapainossa keskenään, samoin nestetasapaino. Proteiinien ja mineraalien määrä on kohdillaan. Paino ja lihasmassa ovat normaalilla tasolla, mutta raportin suurin yllätys oli rasvaprosenttini. Lukema oli pudonnut kolmessa vuodessa kuusi prosenttiyksikköä, ja oli nyt selvästi naisten tavoitearvoa matalampi. Alkuun tulos totta kai hiveli mieltä: kuulostaahan se hienolta, kun kroppa on rasvaton. Lyhyen googlailun jälkeen tuumin, ettei tulos sittenkään ole kovin hyvä asia. Alhainen rasvaprosentti voi naisilla vaikuttaa estrogeenin tuotantoon sekä lisätä muun muassa osteoporoosin riskiä. 

Pohdin myös syitä rasvaprosenttini laskuun. Olen koko aikuisikäni, raskauksia lukuun ottamatta, painanut suunnilleen saman verran, joten painon muutoksesta tulos ei johdu. Lihasmassa on varmasti kuntosaliharjoittelun myötä jonkin verran lisääntynyt, mutta tuntuu hurjalta, että melko vähäisellä punttien heilutuksella olisi näin suuri vaikutus. Luultavasti saisin edelleen kasvattaa ruokieni annoskokoa, vaikka painoindeksini perusteella normaalipainoinen olenkin. Olen kyllä aiemminkin havainnut, että riittävään ruuan määrään on paljon liikkuvana hyvä kiinnittää huomiota. Ruokavajeen huomaan yleensä itsekin siitä, että iltaisin alkaa tehdä mieli ylimääräistä kakkupalaa.

Joka tapauksessa oli hienoa huomata, että liikuntaharrastus tukee hyvin terveyttäni. Jatkan siis samaan malliin.

torstai 28. heinäkuuta 2022

Iitti-hölkän 10-vuotisjuhlajuoksu

Eilen juhlistettiin 10-vuotiasta Iitti-hölkkää. Olen ollut mukana jokaisena vuotena ja nauttinut joka kerta kylähölkän hienosta tunnelmasta. Tapahtuman tarkoituksena on kannustaa ihan jokaista, kuntotasosta riippumatta, liikkumaan yhdessä vaikka koko perheen voimin. Juhlavuoden kunniaksi jokaiselle maaliintulijalle tarjoiltiin minttukaakaot ja kesäiset mansikkaviinerit. Lisäksi kaikkien osallistujien kesken arvottiin Jopo.

Sää oli tapahtuman suhteen ihanteellinen: puolipilvistä, +20°C. Aiempina vuosina olen seurannut tiiviisti lasten juoksuja ja ottanut heistä valokuvia. Omaan kisaan valmistautuminen on monesti jäänyt vähän puolitiehen. Tänä vuonna päätin keskittyä enemmän omaan kisaani, joten lähdin verkkaamaan samaan aikaan lasten juoksujen kanssa. Mukava olikin  avaavia vetoja tehdä, kun jalat tuntuivat erittäin kevyiltä. Luottavaisena siirryin kympin lähtöviivalle.

Juoksuni lähti hyvin käyntiin. Kiihdyttelin muiden mukana raviradalta alun asvalttiosuudelle. Tällä kertaa Kymijoki-Kympillä peesaamani nainen lähti sen verran rivakasti matkaan, että jättäydyin suosiolla taaemmas. Pääsin kuitenkin mukaan hyvään neljän juoksijan porukkaan, jossa taivalsimme yhdessä kilpailun puoliväliin saakka. Kolmessa kilometrissä asvaltti vaihtui hiekkaan, mutta tie oli pääosin kovapohjaista. Juoksu rullasin hyvin, eivätkä kilometrit tuntuneet pitkiltä. 

Viiden kilometrin kohdilla ajauduin porukkamme kärkeen, ja jouduin loppumatkan etenemään yksin. Rako edellä juokseviin oli kasvanut jo suureksi. Voimia oli onneksi hyvin jäljellä. Tuntui, että juoksin jopa liikaa mukavuusalueellani. Hengitys ei lopussakaan muuttunut puuskuttavaksi. Viimeisellä kierroksella irtosi vielä helposti kilpailun nopein kilometriaika 4.17. Vauhdinjako taisi olla melkoisen onnistunut. Juoksin toiseksi parhaan aikani Iitti-hölkässä: 45:56. Keskitahti oli 4:34 min./km. Olen juoksuuni todella tyytyväinen ja siitä jäi erittäin hyvä fiilis. Olisipa juoksu aina näin kepeää!

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall