maanantai 13. syyskuuta 2021

Nautiskellen Lasse Virén Hölkässä

Olipa ilo olla mukana Lasse Virén Hölkässä Myrskylässä. Tapahtuma oli hienosti järjestetty, ja oma juoksukin kulki erinomaisesti. Kellotin toiseksi parhaimman aikani Lassella.

Tänä vuonna sää oli poikkeuksellisesti sateinen, mutta ilma oli onneksi lämmin. Juoksun aikana tihutti hentoisesti, ja sade yltyi vasta viimeisen kilometrini aikana. Juuri maaliin päästyäni sade ryöpsähti hetkellisesti melko kovaksi. 

Olin Lassen hölkässä mukana kahdeksatta kertaa. Silti alkupätkän mäkisyys yllätti. Juoksu lähti onneksi hyvin liikkeelle, joten ylämäetkään eivät sinällään tuntuneet pahalta. Mutta kyllä niiden jälkeen aina hetki meni, että sai juoksurytmin taas nostettua entiseen. Vertailin viiden viimeisen Lassen hölkän tuloksiani ja havaitsin, että tänä vuonna viisi ensimmäistä kilometriä kulkivat kaikista hitaimmin. Eroa parhaimpaan aikaani kertyi lähes minuutti. En osaa sanoa, mistä hidas alkuvauhtini johtui, sillä en lähtenyt matkaan mitenkään varmistellen. Alamäetkin painelin jarruttelematta. Ehkä ikä kangistaa.

Rauhallinen alkutahti osoittautui kuitenkin toimivaksi, sillä minulla riitti hyvin voimia loppun saakka. Lopun hiekkatiepätkälläkin meno tuntui vahvalta, ja nautin todella paljon vetävästä askeleestani. Vauhdin eteen ei tarvinnut tehdä töitä, ja kilometrit täyttyivät nopsaan. Jälkikäteen mietin, etten ollut edes lopussa kovinkaan hengästynyt. Yleensä puuskutan viimeisillä kilometreillä todella paljon ja taistelen jaksaakseni aina seuraavalle lyhtypylväälle. Varaa olisi ehkä ollut kiristää, mutta toisaalta pääsin hyvään tulokseen nautinnollisemmallakin tahdilla. 

Loppuaikani 10,3 kilometrin mäkisellä reitillä oli 47:41, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.38 min./km. Reittiennätykseni, 46:56, olen juossut viisi vuotta sitten. Sijoituin naisten sarjassa kuudenneksi ja sain palkinnoksi hienon tapahtumapaidan lisäksi upean tuotekassin.

keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Piristystä Pentin hölkästä

Osallistuin viime perjantaina Elimäellä järjestettyyn Pentin hölkkään. Matkana aikuisilla oli rapsakat 4,2 kilometriä. Sää oli vielä sortseille sopiva: +11 astetta, ja sadepilvetkin kiersivät sopivasti kisa-alueen.

Jännitin juoksuani etukäteen melko paljon, sillä lenkkini eivät ole viime aikoina oikein kulkeneet. Hengitys on paikoin tuntunut jopa ahdistavalta, ja sykkeet nousseet pienestäkin mäennyppylästä. Vedoissa viiden minuutin kilometritahti on tuntunut työläältä pitää yllä. Asettauduin silti lähtöviivalla rohkeasti pienen osallistujajoukkomme etupäähän ja säntäsin matkaan reippaalla alkukiihdytyksellä. Kilpailu lähti oikein vetävästi liikkeelle.

Ensimmäinen kilometri asvaltilla kulki aikaan 4.15. Sen jälkeisellä hiekkatieosuudella tahti vähän tippui, mutta juoksu tuntui muutoin oikein hyvältä. Kilometrit täyttyivät nopeaan. Pian olinkin jo takaisin alun asvaltilla, ja edessä oli kilometrin raastava loppusuora. Perjantaina sekään ei tuntunut liian pitkältä.

Maalissa pysäytin kelloni aikaan 18:22, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.19 min./km. Aika jää melko paljon viime vuoden hurjasta tahdistani, mutta silloin pääsinkin juoksemaan hyvässä peesissä. Nyt taivalsin koko matkan yksinäni ja vastatuulikin puhalteli navakasti toisella ja neljännellä kilometrillä. Joka tapauksessa olen juoksuuni ja tuntemuksiini erittäin tyytyväinen. Ehkäpä tämä kovavauhtinen harjoitus avasi hiukan tukossa ollutta juoksukoneistoani.

Toivon todella, että kilpailuja pystytään jatkossa taas normaalisti järjestämään. Uskon, että kisojen ahkera kiertäminen on osaltaan pitänyt kovinta kilpailuvauhtiani yllä. Kilpailujännitys pysyy myös paremmin aisoissa, kun odotukset eivät kohdistu vain muutamiin harvoihin tapahtumiin. Ennen kaikkea tämäkin kilpailu piristi todella paljon mieltäni ja juoksuaskeltani.

torstai 29. heinäkuuta 2021

Hikinen Iitti-hölkkä

Sääennuste lupaili vielä viime viikolla auringonpaistetta ja hellelukemia Iitti-hölkkäillalle. Alkuviikosta ennusteessa väläyteltiin ukkosta ja kovia sateita. Lopulta sää oli onneksi todella suotuisa, sillä taivas oli pilvinen ja mittari näytti 20 plusastetta. Hyvä oli lähteä yhdeksättä kertaa tuttua maalaisreittiä kiertämään.

Iitti-hölkän 10 kilometrin reitistä suurin osa edetään hiekkateillä. Alussa ja lopussa pääsee painamaan pari kilometriä asvaltilla. Edellisenä päivänä helteessä tekemäni verryttelylenkki ei ollut kulkenut ollenkaan. Askel oli todella vetämätön. Sen perusteella minulla ei ollut suuria odotuksia illan kilpailuun.

Punainen naama ja läpimärkä paita todisteena kympin urakasta.

Kilpailuni lähti liikkeelle ihan mukavasti. Meno ei ollut kaikkein lennokkainta, mutta ei onneksi vetämätöntäkään. Alun asvaltilla ja terveyskeskuksen alamäessä oli helppoa kolme ensimmäistä kilometriä taittaa. Sen jälkeen tahti vakiintui 4.50:een, kunnes vasta viimeisellä raviratakierroksella sain vauhtia jälleen nostettua. 

Kymmenen kilometrin matka tuntui oikein sopivalta, eivätkä kilometrit olleet pitkiä. Siinä mielessä oikein mukava juoksu. Kello olisi toki voinut olla hitusen myötämielisempi. Maalissa oli mukava pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia muiden osallistujien kanssa.

Loppuaikani oli 47:31, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.44 min./km. Aika oli hyvää keskikastia, sillä Iitti-hölkässä juoksemani ajat ovat vuosien saatossa kovasti vaihdelleet. 2019 painelin juoksututtuni peesissä ennätysaikaan 45:38. Hitain suoritukseni, 49:44, kellotettiin viime vuonna. Tulevina viikkoina yritän löytää kadonnutta vauhtiani, ja seuraavia kisoja suunnittelen syyskuulle. Toivottavasti koronatilanne syksyn kisat mahdollistaa.

lauantai 17. heinäkuuta 2021

Hämeenlinnan Linnahölkkä

Osallistuin perjantaina Hämeenlinnassa järjestettyyn Linnahölkkään, jossa matkana oli virallisesti mitattu 10 kilometriä. Lähtö tapahtui iltaseitsemältä Loimua Areenan edestä, ja osallistujia oli noin 80.

Juoksu kulki Hämeen linnan vieritse. Arkistokuva (tapahtumapäivänä taivas oli pilvetön).

En ole sopeutunut juoksemaan lämpimässä säässä, vaikka hellekelejä on tänä kesänä riittänyt jo usean viikon ajan. Kisapäivänäkin mittari näytti 26 plusastetta. Oma kunto oli arvoitus myös sen takia, että kisaamaan ei ole päässyt tavallisten vuosien tapaan. Lähdin silti luottavaisena matkaan, sillä hyvää treeniä alla kuitenkin oli. 

Kilpailuni lähti liikkeelle ihan mukavasti, ja nautiskelin kauniista maisemista. Reitti kulki Vanajan rantateitä, ja matkan varrella ohitettiin mm. Hämeen linna. Alussa ja lopussa oli noin 1,5 kilometrin verran asvalttia, muutoin paineltiin pitkälti hiekkapohjalla. Rantareittiä reunustavat puut tarjosivat mukavasti varjoa. 

Aurinko porottaa ja taivas on pilvetön.

Juoksuvauhtini oli tasaisesti hidastuva: alun 4.35-lukemat nousivat aina viidellä sekunnilla parin kilometrin välein. Puolivälissä aloin saavuttaa edelläni juossutta naista, mikä toi hetkeksi mukavaa lisäbuustia. Sen jälkeen taivalsinkin taas yksin. Kilometrimerkintöjä en matkan varrella huomannut, enkä seurannut niitä kellostanikaan. Loppumatkasta sain kokea mieluisan yllätyksen, kun kuvittelin kellon piippaavan seitsemän kilometrin täyttymisen merkiksi. Hämmentyneenä vilkaisin näyttöä uudelleen ja tajusin kilometrejä olevan takana jo kahdeksan! Siitäkös innostuin kiristämään vauhtia ja juoksin viimeisen kilometrin aikaan 4.15. Olisikohan ollut varaa kiristää jo aiemmin, kun lopussa kiri irtosi noin hyvin?

Maalissa olin ajassa 46:37, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.40 min./km. Olen juoksuuni ja tulokseeni oikein tyytyväinen. Matalammilla lämpötiloilla ja asvaltilla ajasta saanee vielä nipistettyä pois.

tiistai 22. kesäkuuta 2021

Kolmososuudella Kymijokiviestissä

Avasin kesän kilpailukauteni juoksemalla kolmososuuden Kymijokiviestissä. Koska ilma oli lämmin, eikä minulla ollut tuoreita kilpailuja alla, päätin lähteä maltilla matkaan. Koko joukkueen suoritusta ei uskaltanut riskeerata liian optimistisella säntäilyllä.

9-osuuksinen Kymijokiviesti juostiin Kotkasta Kouvolaan, ja osuuksien pituudet vaihtelivat kahdesta kilometristä kahteentoista. Yhteensä matkaa kertyi 66 kilometriä. Reitti myötäili nimensä mukaisesti Kymijoen vartta. Tänä vuonna kilpailijoilla ei ollut gps:ää mukanaan, mutta vaihtopisteiden väliaikoja pystyi seuraamaan reaaliaikaisesti. 

Joukkueeni kaksi ensimmäistä viestinviejää viilettivät huikeaa vauhtia, joten pääsin omalle osuudelleni kärkipäässä. Osallistujien väliset erot olivat kasvaneet jo tässä vaiheessa sen verran suuriksi, että sain taivaltaa lähes koko osuuteni ypöyksin. Starttasin samaan aikaan paikallisen urheiluseuran edustajan kanssa, mutta hänen vauhtiinsa en kyennyt. Loppumatkasta minut ohitti yksi joukkue. 

Olin toivonut itselleni 6-7 kilometrin mittaista osuutta, mutta päädyin lopulta kilpailun pisimmälle, lähes 12 kilometrin, matkalle. Puolet osuudesta oli asvalttia, puolet hyväpintaista hiekkatietä. Loivaa kumpuilua reitillä oli jonkin verran. Juomapiste tuli vastaan seitsemässä kilometrissä, mutta olisin kaivannut sitä jo huomattavasti aiemmin. Olinkin hitusen kateellinen niille joukkueille, joilla pyöräili huoltaja koko ajan rinnalla. 

Juoksuni kulki kilometri kerrallaan ilman sen kummempia tuntemuksia. Aika tylsäähän se oli yksin juosta, mutta numerolappu rinnassa antoi tarvittavaa buustia. Vauhtini oli normaalia kympin kisavauhtia selvästi hitaampaa, joten kovin hengästyttävää menoni ei ollut. Kovempaakaan en kuitenkaan kyennyt. Kuntoni ei selvästikään ollut ihan kohdillaan kesän avauskilpailussani. Yleensä lähden kympin kisaan reippaalla vauhdilla ja pystyn silti pitämään vauhtia yllä hengästyneenä. Nyt matka painoi lopussa niin paljon, etten saanut aikaan edes minkäänlaista loppukiriä. Viimeiset kaksi kilometriä olivatkin kaikista hitaimmat. Koko matkan keskitahdiksi muodostui 4:47 min./km. Olin silti tyytyväinen, että sain lähetettyä seuraavan viestinviejämme matkaan etukäteen arvioimassani ajassa.

Reitti myötäili Kymijokea

Oman juoksuni jälkeen pääsin kunnolla nauttimaan viestijuoksun tunnelmasta. Kannustin muita juoksijoita jopa niin innoissani, että eräskin mies hämmentyneenä huikkasi olevansa vasta alkuverkalla. Tällainen viestijuoksutapahtuma olisi vieläkin kivempi, jos joukkueiden kaikki viestinviejät juoksisivat samaa, lyhyttä kierrosta. Tällöin kannustusta olisi reitin varrella enemmän, eikä matkaa tarvitsisi taittaa yksin. 

Meidän joukkueemme oli naisten sarjassa reilussa johdossa neljän osuuden jälkeen, mutta harmillisesti viides viestinviejämme harhautui reitiltä. Neljän kilometrin lisälenkki tiputti meidät kauas kärjestä. Tunnelma latistui hetkellisesti, mutta todella hienosti loput juoksijamme tsemppasivat ja napsivat lopuilla osuuksilla selkiä niin paljon kuin pystyivät. 

Kymijokiviesti oli todella mukava tapahtuma, ja olen iloinen, että pääsin avaamaan kesän kilpailukauteni huippujoukkueessamme.

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall