perjantai 31. joulukuuta 2021

Juoksuvuoteni 2021

Alkuvuosi 2021 oli hyväluminen. Korvasin suuren osan peruskuntolenkeistäni hiihtämällä. Lähiladun heikko huoltaminen tosin harmitti, kun lunta olisi latuihin hyvin riittänyt. Parempien hiihtourien perässä täytyi ajella naapurikunnan puolelle. Kovempivauhtiset treenit tein juosten, useimmiten pitävällä alustalla juoksumatolla. Vasta huhtikuussa vaihdoin monot kokonaan lenkkareihin. 

Koronan vuoksi keväällä ei vielä järjestetty juoksutapahtumia. Juoksin talven aikana muutaman omatoimisen viiden kilometrin testilenkin. Ne oli tarkoitus alun perin juosta sisähallissa, jotta tulokset olisivat olosuhteiden suhteen vertailukelpoisia, mutta hallikin oli koronan vuoksi suljettu. Huhtikuussa juoksin urheilukentällä jäniksen peesissä 5000 metriä aikaan 21:31. Tulos ei jäänyt kuin 14 sekuntia ennätyksestäni.

Hiihdin talvella n. 400 kilometriä.

Ensimmäinen virallinen kisatapahtuma oli kesäkuussa, kun juoksin kolmososuuden Kymijoki-viestissä. Kuntoni ei vielä ollut ihan kohdillaan, joten 12 kilometrin yksinäinen hiekkatietaival ei saanut minua hihkumaan riemusta. Vauhtini hidastui selvästi loppua kohti, enkä saanut aikaan edes loppukiriä. 

Kesällä hellekelit haittasivat selvästi menoa. Sykkeet olivat hitusen koholla ja pienetkin mäennyppylät  hengästyttivät. Mietin jo alipalautumista, mutta en oikein löytänyt siihen syytä. Toisaalta vauhtitreenit tuntuivat kulkevan ihan mallikkaasti. Heinäkuussa juoksin Hämeenlinnan Linnahölkässä 10 km kelpo vauhtia aikaan 46:37. 

Alkusyksystä Pentin ja Lassen hölkässä juoksemani kilpailut toivat piristystä ja viitteitä nousevasta kunnosta. Harjoittelin luottavaisena kohti puolimaratonia. Kahden vuoden tauon jälkeen pääsin vihdoin puolikkaan lähtöviivalle Vantaalla. Juoksu kulki jänisten peesissä loistavasti. Loppuaikani 1:39:05 on kautta aikain kolmanneksi paras tulokseni puolikkaalla.

Kahden vuoden tauon jälkeen puolikkaalla.

Puolikkaan jälkeen kuntoni kohosi huippuunsa. Askel tuntui lenkeillä todella kevyeltä ja sykkeet pysyivät matalalla. Lähdin Aktia-maantiejuoksucupiin tavoittelemaan kovaa aikaa. Juoksu kulki hyvissä olosuhteissa kuin unelma, ja kellotin kympin uudeksi ennätyksekseni 44:07. Huikeaa, että pystyin parantamaan neljän vuoden takaista ennätystäni jopa 25 sekuntia! 

Kokonaisuutena juoksuvuoteni 2021 oli loistava. Askel keveni ja nopeutui loppuvuotta kohti. Ennätysvauhdit motivoivat taas jatkamaan kohti uutta kautta. Kylähölkkiä ja niiden tunnelmaa jäin tältä vuodelta kaipaamaan. Toivottavasti koronatilanne tästä helpottaa ja juoksutapahtumiin pääsee taas osallistumaan normaalisti.

Juoksin tänä vuonna yhteensä 1830 kilometriä ja hiihdin 410. Kilpailunumeron kiinnitin paitaani kahdeksan kertaa.

sunnuntai 12. joulukuuta 2021

Lipsuva vitonen Aktia-cupissa

Lauantaina järjestettiin maantiejuoksucupin kauden toinen osakilpailu Vantaalla. Mietin osallistumistani ihan viime minuuteille asti. Menohaluja kyllä riitti, mutta sääennuste sai pohtimaan juoksun mielekkyyttä. Lähtöhetkelle luvattiin yhtä pakkasastetta (joka voimakkaan tuulen vuoksi tuntuu kuin -6) sekä runsasta lumisadetta. Sääolosuhteet ovat tietysti jokaiselle samat, mutta se ei minua lohduttanut, sillä kilpailen lähinnä itseäni vastaan. Lopulta innokkuuteni vei voiton järkeilystä.

Kympille kirmaamassa.

Saavuin kilpailukeskukseen 50 minuuttia ennen oman matkani lähtöä. Ilmoittautuessa näytin ensimmäistä kertaa koronapassiani. Oloni tuntui alkuverryttelyssä oikein hyvältä, joten luottavaisena asetuin lähtöviivalle. Vaihdoin vain takin pitkähihaiseen puseroon ja kesäkelin tossut nastakenkiin. Ilma ei ollutkaan niin kylmä kuin ennusteessa oli uumoiltu.

Kympin juoksijat lähtivät matkaan klo 13, ja me vitosen viilettäjät kymmenen minuuttia myöhemmin. Tavoitteenani oli ehtiä maaliin ennen kympin voittajaa. Ensimmäinen kilometri kirmattiin loivaa alamäkeä. Tie oli loskainen, ja edellä juoksevien kengistä lensi suuhuni kuraa. Vauhtini (4.16) osoittautui jo tässä vaiheessa hitaammaksi kuin neljä viikkoa sitten kauden avauksessa. Toisesta kilometristä lähtien tie muuttui jäiseksi. Tossu lipsui joka askeleella, vaikka alla oli nastat. Sade ei onneksi oman juoksuni aikana häirinnyt, mutta kympin osallistujat saivat niskaansa myös jäisiä pisaroita. Kilpailunjohtaja Harri Mannermaa kirjoitti Aktia-cupin Facebook-tilillä, että reilun 30 vuoden kisahistoriassa tämä oli varmasti yksi hankalimmista keleistä, mitä on sattunut kohdalle.

Vitosen juoksijat matkalla.

Puolivälin käännökseen asti sain juosta pienessä porukassa, mutta sen jälkeen edelläni juossut kaksikko kiristi vauhtia, enkä pysynyt enää heidän peesissään. Oma tahtini (4.35 min./km) pysyi tasaisena, enkä ehkä saanut itsestäni ihan kaikkea irti. Toki paluumatka oli haastavampi, koska alun alamäki vaihtui nyt ylämäkeen ja jouduin juoksemaan yksin. Lopussa sentään irtosi pieni loppukiri.

Kohti maalia ylhäisessä yksinäisyydessäni.

Loppuaikani oli 22:37, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.31 min./km. Tahti on kuusi sekuntia hitaampaa, kuin neljä viikkoa sitten juoksemallani kympin matkalla. Paljon saa siis laittaa kelin piikkiin. Juoksusta jäi silti hyvä fiilis, ja oli todella kiva käydä taas kisaamassa. 

torstai 9. joulukuuta 2021

Mikä saa minut liikkeelle?

Juoksuharrastukseni heikkous on lihaskuntoharjoittelu. En ole koskaan viihtynyt salilla, ja kotikuntopiirikin on hirvittävän tylsää puuhaa. En ole löytänyt kuntosalilta samaa liikunnan iloa mitä monesta muusta liikunnasta saan. Lihaskuntotreeniin minua motivoi vain yksi asia: "pakko". Tiedän, että hyvä lihaskunto auttaa parempiin juoksutuloksiin ja ikääntyvän kropan hyvinvointiin. Siksi sitä on "pakko" tehdä.

Tänä syksynä ilmoittauduin mukaan kunnan järjestämään kuntosaliryhmään. Kun tunti on merkitty kalenteriin ja siitä etukäteen maksettu, tulee salille lähdettyä. Siltikin joka maanantai totean, että joko se on maanantai ja taasko sitä on salille raahauduttava. Ja silti joka kerta salilla totean, että menipä tunti nopsaan. Olipa mukava treeni.

Keskiviikon aikuisten pallokoulu taas on liikuntaviikkoni kohokohta. Sitä en mielelläni jätä välistä. Nautin todella paljon puolentoista tunnin lentopallohöntsäilystä. Liikunnan ilo onkin varmasti kaikkein paras motivaattori. Lentopallon suhteen minulla ei ole erityisiä tavoitteita, mutta mielelläni harjoittelisin nostoja, passeja ja iskuja useamminkin kuin kerran viikossa. Sosiaalinen pelailu on myös mukavaa vastapainoa monesti yksinäiselle juoksuharjoittelulle ja kotona tehtävälle etätyölle. 

Juokseminen on minulle nykyään rutiinia, ja nautin lenkkeilystä todella paljon. Mikä sen mukavampaa kuin kevyt askel raikkaassa ulkoilmassa. Harjoitteluun minua motivoivat paremmat tulokset ja hölkkäkisojen kiertäminen. Kun kalenteriin on merkitty viikon treenit, tulee ne tehtyä säännöllisesti ja monipuolisesti. Tiedän, että ilman valmentajan laatimaa ohjelmaa juoksisin kaikki lenkit pitkälti samaa reittiä ja vauhtia. Monipuolinen harjoittelu on parantanut kuntoani, ja askel on muuttunut aiempaa kevyemmäksi. Helppouden myötä juoksun nautinnollisuuskin on lisääntynyt. 

Koska juoksuharrastus on minulle rutiini, lähdin ulos myös tällä viikolla, kun mittari näytti 20 pakkasastetta. Uusi merinovillakerrasto lämmitti trikoiden alla, eikä tuulikaan onneksi ollut pureva. Nautin juoksusta ja lumen narskeesta sekä liikunnan tuomasta energiasta ja hyvästä olosta.

Liikuntaharrastuksessa vaikeinta on usein lähteminen: sohvalta ylös kampeaminen ja vaatteiden vaihto. Onneksi ovesta ulos astuttaessa jo helpottaa. Harvemmin olen lenkille lähtemistä jälkikäteen katunut. 

sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Uusi kympin ennätys Aktia-cupissa


Juoksu on viime aikoina tuntunut helpolta ja kevyeltä, joten lauantaina Aktia-maantiejuoksucupissa juoksemani uusi kympin ennätys ei ollut yllätys. Edellisen ennätykseni olin juossut yli neljä vuotta sitten Vauhdin Kevätjuoksussa.

Vantaan lauantainen sää oli juoksuun ihanteellinen: yksi plussa-aste, ilma tuuleton ja sateeton. Numerolappua jonottaessani hytisin kylmästä, mutta alkuverkan aikana sain kroppani hyvin lämpimäksi. Lähtöviivalla päätin riisua vielä pääpannan ja käsineet. Eturivistä syöksyttiin matkaan sortseissa.


Kiihdytin alussa reippaasti vauhtiani ja löysin hyvin tilaa alun ruuhkassakin. Ensimmäinen alamäkivoittoinen kilometri kulki aikaan 4.10. Niin kovaa en ole aikoihin kilpailuani aloittanutkaan. Koska vauhtini siitä luonnollisesti hieman tasaantui, tuntui ensimmäisillä kilometreillä, etten päässyt oikein kenenkään peesiin. Jäin jälkeen edelläni kulkevista, ja takaa tulevatkin painelivat turhan kovaa ohitse. Onneksi osallistujia oli sen verran paljon, että lopulta löysin sopivan paikan pienessä ryhmässä. Seuraavat kolme kilometriä tasaisella asvaltilla taittuivat 4.24-tahdilla. Vauhti ei hyytynyt edes neljännen kilometrin ylämäessä. Siinä vaiheessa vastaan tulleet kärjen juoksijat toivat mukavasti pirteyttä omaankin juoksuuni.


Juoksuni tuntui viiden kilometrin kääntöpaikan kohdalla erittäin hyvältä. Ohittelin jopa muutamia kanssakilpailijoita. Kilometrit tuntuivat myös täyttyvän nopeaan, ja ihmettelin vain joka kerta, kun kello piippasi alle 4.30-tahteja. Seitsemässä kilometrissä aloin jo uskoa kovaan loppuaikaan. Puuskutin toki siinä vaiheessa todella paljon, mutta jalat eivät tuntuneet väsyneiltä, enkä joutunut tekemään töitä vauhdin ylläpitämiseksi. Jalat vain kiidättivät minua kohti uutta ennätystäni. 

Maalissa kello pysähtyi uuteen ennätysaikaan 44:07. Keskitahdiksi muodostui 4.24 min./km. Edellinen ennätykseni parani 25 sekuntia.

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Loistopuolikas Vantaan maratonilla

Kahden vuoden tauon jälkeen asetuin puolimaratonin lähtöviivalle Vantaalla. Luotto omaan kuntoon oli hyvä, sillä lenkit olivat viime aikoina kulkeneet erittäin hyvin. Päätin (uhka)rohkeasti lähteä matkaan edellispäivänä ostamillani uusilla Adidaksen lenkkareilla, koska tuntuma niillä oli alkuverryttelyssä erittäin menevä.

Juoksuni lähti hyvin liikkeelle, ja sain hyvin haettua oman paikkani ja vauhtini. Muutaman sadan metrin jälkeen 1.40-jänisryhmä soljui ohitseni, joten päätin lyöttäytyä heidän matkaansa. Ryhmä ei onneksi ollut suuri, joten peesissä oli vaivatonta juosta. Olin iloinen, ettei minun tarvinnut itse halkoa tuulta eikä stressata vauhtia: jänisten tasainen vauhdinjako sopi hyvin. Pientä keulimista heillä tosin alkumatkasta oli, sillä oman kelloni mukaan kirmasimme kuudennen ja seitsemännen kilometrin 4.30-tahdilla. Minulla alkoi olla haastavaa pysyä imussa mukana ja pelkäsin loppumatkan kanttaamista. Huomautin pupuille asiasta, minkä jälkeen vauhti onneksi hitusen hidastuikin. Kahdeksan kilometrin kohdalla huomasin, että askeleeni oli jälleen sopivan leppoisaa. 

Kärkipyörä ja maratonin voittaja Kristian Lindroos.

Puoliväli ohitettiin ajassa 49:22, ja fiilikseni oli erittäin hyvä. Askel tuntui niin kevyeltä, että nousin hetkeksi rupattelemaan jänisten rinnalle. Olisin yksin juostessani varmasti painellut siinä kohdin hitusen nopeampaa tahtia, mutta en uskaltanut vielä puolivälissä jättää hyvää porukkaa. Jänisten perässä oli kuitenkin niin paljon helpompaa juosta kuin yksinään. Lisäksi kokemuksesta tiesin, että matka saattaa alkaa salakavalasti painaa jo parinkin kilometrin päästä. Ja niinhän siinä kävikin, että kolmentoista kilometrin paikkeilla jalat tuntuivat jo selvästi aiempaa raskaammilta. Kuudessatoista totesin ääneen, että meno on jo aika hengästyttävää. Viimeisellä juomapisteellä jänöt jäivät taakseni, enkä jäänyt heitä enää odottelemaan. Yritin vain pinkoa niin kovaa, minkä raskailla kintuillani pääsin.

Maaliviivalla tuuletin nettoajassa 1:39:05. Keskitahdiksi muodostui tällöin 4.41 min./km. Aika on kolmanneksi paras aikani puolikkaalla. 

Maratoonarit matkalla

Maratonviestin vaihdossa Downtown 65

Olen ihan todella fiiliksissäni tästä juoksusta. Jänisten perässä oli helppoa painella. On upeaa, että saan olla näin hyvässä kunnossa ja nauttia juoksemisesta. Moni kertoo pitävänsä eniten maratoneista, koska niissä saa edetä leppoista tahtia, eikä tarvitse puuskuttaa henkihieverissä. Mutta en minä ainakaan koe puolikasta sen pahemmaksi. Selvästi hengästynyt olin vasta viimeisten viiden kilometrin aikana. Ehkä vauhtikestävyytenikään ei ole niin hyvä, että pystyisin koko matkaa painamaan äärirajoilla. Puolikas oli minulle ehdottomasti nautintoa.

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall