perjantai 10. heinäkuuta 2020

Kymijoki-Kympillä


Torstaina juostiin taas Kymijoki-Kympillä. Osallistujia oli 123, joten mukavasti oli porukkaa lähtenyt viivalle. Tiedossa oli tuttu, tasainen reitti, joka soveltuu erinomaisesti ennätysjahtiin. Kesän avauskilpailussani kesäkuussa juoksinkin samalla reitillä lähelle omia ennnätyslukemiani. 

Minulla on tapana valmistautua kilpailuun hakemalla hyvää fiilistä musiikkia kuuntelemalla sekä lakkaamalla kisakynnet ja pyytämällä tytärtäni tekemään kisakampauksen. Pientä "hulluttelua" haettiin tällä kertaa kampaukseen suihkutetulla pinkillä värillä. Sää oli oikein sopiva, +16 astetta, joten päälleni puin hihattoman paidan ja sortsit. Jalkaani laitoin uudet Adidaksen Adiokset, jotka tuntuivat kilpailussa todella hyvältä. Kevyt oli tossu - ainakin menomatkalla.

                                                          Kuva: Kymijoki-Kymppi

Ensimmäiset kuusi kilometriä kulkivat taas kivasti. Askel oli kevyt ja hengitys rentoa. Myötätuulikin auttoi varmasti asiaan. Vauhtini oli tasaista, vähän alle 4.30 min./km -tahtia. Väliaikani viidessä kilometrissä oli 22:08.

Kääntöpisteen lähettyvillä pystyi tarkastelemaan omaa sijaintiaan ja moikkailla tuttuja kanssakilpailijoita. Siinä vaiheessa vauhti tuntui vielä hyvältä, mutta nopeasti kuuden kilometrin jälkeen jalat alkoivat jo painaa. Asiaa ei yhtään auttanut se, että etenkin peltoaukioiden kohdalla tuuli puhalsi todella navakasti vastaan. Juoksuasentoni oli varmaan taas aivan kamala: istuva ja kädet korkealle puristettuina. En viimeisellä kilometrilläkään jaksanut enää nostaa vauhtiani. Kello pysähtyi maalissa aikaan 45:04. 

Kuva: Kymijoki-Kymppi
                                                           Kuva: Kymijoki-Kymppi

Ei ole maaliintuloni lennokas! Mielenkiintoista on myös se, että kuvittelin pysäyttäväni kelloni vasta selvästi maaliviivan jälkeen. Kuva paljastaa karun totuuden - myös juoksuasennostani. 

Olen tyytyväinen loppuaikaani. Saavutin sillä voiton N40-sarjassa ja sain palkinnoksi herkullista leipää sekä juomapullo-rullan.

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Loistojuoksu kesän kisa-avauksessa


Kesän kilpailukausi on nyt virallisesti avattu. Osallistuin huhtikuulta siirrettyyn Kymijoki-Kevätkymppiin, ja tarkoituksena oli juosta kova aika edellisen ratapettymyksen jälkeen.

Sää oli juoksijoille varsin hyvä: pientä tihkusadetta, lämpöä +12°C. Osallistujia oli viitisenkymmentä, ja kilpailu toteutettiin väliaikalähdöin. Ensimmäinen kilpailija lähti matkaan klo 13, ja muut seurasivat perässä aina 10 sekunnin välein. Tämä sopi itselleni oikein hyvin, sillä juoksen aina omaa juoksuani itseäni vastaan, enkä niinkään muiden mukana. Peesiapua ei tosin tällä kertaa saanut. Lähdin matkaan kuudentena, joten tiedossa oli jo etukäteen, että itse en juurikaan pääse matkalla ohittelemaan, mutta minun ohitseni tullaan kyllä - ja kovaa. 

Lähtötunnelmissa

Olo tuntui alkuverkassa oikein hyvältä, joten luottavaisena asetuin lähtöviivalle. Ensimmäiset kilometrit kulkivatkin kepeästi, ehkä vähän turhan kovaakin. Saavutin kaikki edelläni lähteneet naiset, ja neljän kilometrin kohdalla ensimmäinen kova mieskisaaja kirmasi kevyesti ohitseni. Heidän peesistä oli turha haaveilla, joten yksin taistelin paluumatkan tuulta ja väsymystä vastaan. Tai tuulta en itse niinkään huomannut, sillä kaikki ajatukset piti keskittää taisteluun hiipuvaa askellusta vastaan. Viimeiset kolme kilometriä olivat todella raastavia, mutta jaksoin jotenkuten pitää vauhdin kohtuullisena. Tappiota alkupätkään kertyi kuitenkin 28 sekuntia. 

Taisteluni palkittiin maalissa loistavalla kympin ajalla 44:46. Keskitahdiksi muodostui 4:28 min./km. En jäänyt lopulta kuin 14 sekuntia kolme vuotta sitten juoksemastani ennätyksestä, joten aivan loistojuoksu tämä oli. Tästä on mahtavaa jatkaa taas harjoittelua. 


Sijoituin sarjassani ensimmäiseksi, ja sain palkinnoksi Risto Peltolan maistuvan kauraleivän. Toisen leivän voitin talvijuoksusarjan kokonaiskilpailun voitosta. Ai että maistui juoksun jälkeen hyvältä!

maanantai 18. toukokuuta 2020

Testikymppi päättyi pettymykseen


Eilisen ohjelmassa oli testikymppi. Päätin juosta sen radalla, jotta minun ei tarvitsisi miettiä, miten kätevimmin pörräisin vastaavan matkan maantiellä. Rataa puolsivat myös tasaisuus ja tarkka mitta. En ollut myöskään ennen juossut kilpaa 25 ratakierrosta. 

Aiemmin keväällä juoksemani testilenkit ovat kulkeneet todella hienosti, ja niiden perusteella kuvittelin kelottavani tälläkin matkalla ennätystahteja. Luottamus omaan kuntoon oli kohdallaan. Päätin kuitenkin saamani ohjeistuksen mukaan lähteä matkaan hieman tavoitevauhtejani hitaammin, jotta en pilaisi koko kilpailua alun liian kovilla vauhdeilla. Laskin valmiiksi kierrosvauhdit alun kahdelle kilometrille, ja sitä seuraavalle vauhdinnostolle.

Juoksu lähti hyvin liikkelle. Meno tuntui rennolta ja helpolta. Ensimmäinen kilometri täyttyi kaksi sekuntia tavoitetta hitaammin. Hyvä! Olin kerrankin todella malttanut lähteä rauhallisesti matkaan. Hieman tosin ihmettelin aikaa, koska mielestäni olin koko ajan juossut hieman tavoitekierrosvauhteja kovempaa. Kahdessa kilometrissä aika painui jo selvästi yli tavoitteen, ja vähän aloin mielessäni pohtia, ovatko kierrosaikani nyt kohdillaan. Silti vasta kolmessa kilometrissä todella tajusin, että olin muistanut kierrosvauhtini väärin, ja vauhti oli kaukana ennätystahdeista. Yritin lisätä vauhtia, mutta se ei ollutkaan helppoa. En uskaltanut niin alussa matkaa vielä ihan äärimmilleen puuskutustani nostaa. 

Puoliväli täyttyi ajassa 23:14. Ihan kelpo loppuaika silläkin vielä saavutettaisiin. Vaan matkapa alkoi painaa, eikä enää kovin suurta intoakaan ollut, joten vauhti vain hidastui loppua kohti. 25 kierrosta täyttyi lopulta ajassa 47:04. Hitaasta vauhdista kertoo sekin, että keskisykkeet jäivät selvästi normaalia kilpailua matalammiksi.

Jotenkin niin tyypillistä minulle. Saatan tässä hetkessä helposti juosta ennätykseni, ja seuraavassa floppaan ihan täysin. Jostain kun keksisi, mistä moinen vaihtelu johtuu. Mutta tuohan tämä toisaalta oman jännitysmomenttinsa jokaiseen kilpailuun. Ja kuka sitä aina jaksaisi lukea raportteja pelkästään onnistuneista juoksuista.

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Ratakolmetonninen


Lauantai-illan rypistyksenä oli radalla juostu kolmetuhatta metriä. En ollut ennen tuota matkaa kellottanutkaan. Alkuverryttelyssä sykkeet olivat normaalia korkeammat, ja muutamien nopeampien vetojen jälkeen kroppa tuntui vetämättömältä. Voikohan jännitys noin vaikuttaa tuntemuksiin? Itse kisan aikana hengitys kulki kuitenkin oikein hyvin ja jalat tuntuivat vetreiltä.

Kolme kilometriä radalla tarkoittaa 7,5 ratakierrosta. Ei kuulosta paljolta, mutta haastetta lisää se, että koko matka täytyy juosta omiin vauhteihin suhteutettuna melkoista haipakkaa. Lisäksi oman vauhdin arvioiminen voi olla vaikeaa, jolloin aloitusvauhti nousee helposti liian kovaksi. Itse olin maaliskuussa juossut Cooperin testin, joten arvioin sen perusteella juoksevani kolmetonnisen noin loppuaikaan 12:15.

Sää oli aurinkoinen, 13° lämmintä. Hyvin tarkeni juosta sortseissa ja t-paidassa. Ensimmäiset kolme kierrosta kulkivat yllättävän kepeästi. Riemuitsin, että lähes puolivälissä jo mennään, eikä vielä tunnu edes pahalta. Eikä se kovin kamalalta tuntunut lopussakaan. Matka täyttyi yllättävän nopeasti. En silti usko, että olisin pystynyt juurikaan kovempaa menemään. Ehkä peesissä olisi jonkun sekunnin voinut saada pois. 

Cooper tuli täyteen 2940 metrin kohdalla, ja siitä vielä kova loppurutistus maaliin ajassa 12:14. Keskitahdiksi muodostui 4.05 min./km. 

Omatoimiset testikisat tuovat kivasti virtaa juoksuharjoitteluuni, ja nämä alimatkan kilpailut toimivat myös loistavina harjoituksina. Näiden perusteella on helppo lähteä uudestaan viivalle, kun tietää kunnon olevan kohdillaan. Pidempien matkojen kilpailuvauhtejakin on helpompi arvioida. 

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Golden Heart -neulepusero


Postausluonnoksiini oli jäänyt tämä postaus jo kauan sitten neulomastani kaarrokepuserosta. Neule on osoittautunut käytössä todella hyväksi, ja se on valikoitunut usein päälleni.

Ohje sinapinkeltaiseen neuleeseen löytyi Garnstudion sivuilta, ja se on neulottu saumattomasti ylhäältä alas. Työ valmistui nopeasti, kun pyöröpuikoilla sai neuloa pelkästään oikeaa. Ohjeessa ilmoitettu lankamäärä loppui minulta hihoissa kesken. Ylimääräisellä kerällä tein saman tien helmaan lisää pituutta.

Malli: Drops Design Golden Heart 
Lanka: Drops Merino Extra Fine, sinapinkeltainen 450 g ja luonnonvalkoinen vajaa 50 g
Puikot: 3 mm ja 4 mm


Olen todella tyytyväinen tähän puserooni. Se istuu hyvin päälle, ja värikin on kiva.
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall