Eilen sain nauttia todellisesta juoksun flow'sta Vantaalla järjestetyssä Aktia-maantiejuoksucupissa. Hiihtopainotteisen talven jäljiltä vauhdikkaampi juoksu oli treeneissä tuntunut nihkeältä, mutta niin vain vauhti jostain taas kilpailussa löytyi.
Lämpömittari näytti kolmea plusastetta, ja tiet olivat sulat. Rohkeimmat lähtivät matkaan shortseissa, mutta minusta tuuli puhalsi sen verran kylmästi, että puin pitkähihaisen paidan päälle vielä takinkin. Kilpailussa oli mukana yli 460 juoksijaa, joten mukavasti letkaa riitti niin eteen kuin taaksekin. Jostain kumman syystä en kuitenkaan päässyt mukaan mihinkään ryhmään, vaan jouduin yksinäni tuulta halkomaan. Paikoitellen se puhalsi jopa niin kovaa, että luulin lähteväni lentoon. Onneksi tuuli ei pahemmin ainakaan omaa juoksuani häirinnyt.
Mitään aikatavoitetta minulla ei kilpailuun ollut, vaan lähdin taas vain hyvältä tuntuvaa vauhtia matkaan. Ensimmäisen kilometrin aika, 4.30 min., olikin iloinen yllätys. Vakionopeudensäädin kytkeytyi automaattisesti päälle, joten samalla tahdilla jatkoin eteenpäin. Kahden kilometrin jälkeen tuli fiilis, että tämähän kulkee. Annoin hyvän flow'n viedä - ja nautiskelin.
Puolivälin mäet vähän rikkoivat tasaista vauhdinjakoa, mutta rytmi palautui entiselleen helposti. Oli mahtavaa aina kilometritolppien kohdilla vilkaista kelloa ja todeta, että jälleen sama 4.30-aika. Eikä meno edes tuntunut pahalta.
![]() |
Kuva: Kimmo Rönnberg |
Tällä kisan jälkeisellä fiiliksellä leijailen helposti seuraavan viikon.