keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Vauhdittomana kohti Vantaata

Reilu viikko enää Vantaan puolimaratonille. Muuten ihan kiva, mutta kovemmat vauhtini tuntuvat kadonneen täysin. Juoksin tänään kolme kahden kilometrin mittaista vetoa, joissa vauhdit olivat 4.50, 4.40 ja 4.30 min./km. Alkuverkka tuntui kevyeltä, jalat vetreiltä ja sykkeetkin olivat matalat. Sen jälkeen juoksu ei sitten ollutkaan niin helppoa. Sain tosissani tehdä töitä, jotta pystyin pitämään haluttua vauhtia yllä. Sama juttu oli viime viikollakin. Silloin juoksin kahdeksan kilometriä tulevan puolimaratonin vauhdilla. Ei kulkenut sitten yhtään. Kovin sain silloinkin töitä tehdä, eikä puolikasta todellakaan olisi jaksanut maaliin asti niillä vauhdeilla. Kisassa vauhdin pitäisi vieläpä tuntua melko helpolta.

Syyskuun upeista juoksusäistä on kyllä nautittu!

Vantaa on tämän vuoden ensimmäinen ja ainut puolikkaani, ja olin haaveillut jopa uudesta ennätyksestä. Keväällä ja alkukesästä kuntoni oli erinomainen, ja juoksin silloin ennätykseni Cooperin testissä ja viidellä kilometrillä sekä ennätykseni tuntumaan kympillä. Vielä syyskuun alussa Pentin hölkässä nakuttelin oikein kivoja kilometriaikoja lyhyellä neljän kilometrin matkalla. Viikon päästä Lassen hölkässä kulku ei enää ollutkaan niin menevää, ja sen jälkeen peruslenkkeilykin on tuntunut hitusen nihkeältä.

Mutta ei auta itku näilläkään markkinoilla. Vauhtia ei viikossa ehdi kasvattaa, mutta oikeanlaisella keventelyllä yritetään hakea mahdollisimman hyvää kulkua kisapäivään. Toivotaan, että jalat ovat silloin vetreät ja juoksu nautinnollista.

maanantai 21. syyskuuta 2020

Taas yksi saliselfie

Tuttavani on julkaissut taas uuden saliselfien. Siinä se pullistelee hauistaan peilikuvalleen. Säännöllinen punttien kolistelu on kuulemma tuottanut tulosta: penkistä nousi ennätyslukemat. Onpa siinä itsekeskeinen ja turhamainen tyyppi. Haluaa vaan nostaa itseään jalustalle. "Katsokaa nyt, kuinka timmissä kunnossa olen!" Saako painaa älllötys-emojia?


Naapurini näkyy käyneen taas lenkillä. Siellähän se pururadalla pinkoo harva se ilta. Ei vissiin ole muuta elämää. Oli kuulemma nautinnollista menoa, oikeaa juoksijan flow'ta. Hehkuttaa, kuinka ahkera kenkien kulutus on nostanut vauhteja ja laskenut sykkeitä. Tulevalle puolimaratonille on lähdössä ennätysjahtiin. Todisteeksi on liitetty kuva sykemittarin näytöstä. Tiedämme nyt juostun matkan pituuden ja tahdin, sykkeet sekä kulutetut kalorit. Hohhoijaa, ketä kiinnostaa? En todellakaan tykkää.


Vanha työkaverini on selvästi pudottanut painoaan. Uu la laa, miten hyvännäköinen leidi kuvassa poseeraa. On kuulemma alkanut käydä säännöllisesti salilla ja maratoninkin on juossut lyhyen treenijakson jälkeen. Sisukkaasti oli taistellut maaliin saakka, vaikka polvi oli kipeytynyt jo puolivälissä matkaa. Painan sydäntä ja kirjoitan lukuisten kommenttien jatkeeksi: "Oot kyllä supernainen, silkkaa terästä!" Saisipa itsekin pois muutaman kilon. Pitäisikö hankkia salikortti? Ja olisihan se maratonkin kiva joskus juosta.


Juoksin eilen vajaan kahden tunnin pitkiksen. Hyvässä seurassa askel tuntui kevyeltä ja sykkeet pysyivät mukavan matalalla. 15,5 km, tahti 6:42 min./km, keskisyke 120, kalorit 682 kcal.

maanantai 14. syyskuuta 2020

Hyvässä säässä Lasse Virén Hölkässä


Sää hemmotteli meitä tänäkin vuonna Lasse Virén hölkässä. Aurinko paistoi ja mittari näytti 15 plusastetta. Tuuli oli paikoin navakka. Lapset pääsivät tuttuun tapaan ensimmäisenä kirmaamaan kilometrin mittaiselle pururatapätkälleen. Lennokas oli askel näissä sarjoissa. 


Aikuisille oli tarjolla puolimaraton, reilun kympin maantiejuoksu sekä 6 kilometrin mittainen patikkasarja. Itse osallistuin kympille seitsemättä kertaa. Osallistujista kaksi oli ollut mukana kaikilla 47 kerralla. Siinäpä hyvä tavoite itse kullekin: kunnossa kaiken ikää.

Alkuverryttelyssä kroppa ja jalat tuntuivat ihanan vetreiltä, ja avausvedoissakin vauhti irtosi helposti. Luottavaisena asetuin lähtövaatteen alle, vaikka tiesinkin, että alkuverryttelyn tuntemuksista ei pysty vielä päättelemään mitään tulevan kilpailun kulusta. Parhaimmat kilpailuni olen monesti juossut takkuisen alkulenkin jälkeen. 


Kipailu lähti hyvin liikkeelle, sillä alamäkeen oli helppo kiihdyttää askelta. Sen jälkeen matka jatkui kumpuilevalla reitillä, jossa alustana oli hiekkatietä, asvalttia ja lopussa vielä pehmeää pururataa. Päädyin sopivasti edellä menevän peesiin, ja siinä juoksu tuntui hyvältä. Terävin vauhti siitä vain tuntui puuttuvan. Garminin kilometriajoista päätellen juoksuni eteni hyvin samankaltaisesti edellisvuosiin verrattuna: hitaimmat ja nopeimmat kilometrit osuivat reitin varrella samoihin kohtiin. Erilaisten reittiprofiilien vuoksi luotettavimmat aikavertailut kannattaakin tehdä samalla reitillä juostuihin tuloksiin. 

Koska en saanut kisassa itsestäni kaikkea irti, ei juoksu lopussakaan tuntunut kamalan pahalta. Hengitys oli melko maltillista, ja maalisuoralla löytyi vielä helposti kirivaihde. Loppuaikani oli 48:28, joka jää puoli minuuttia viime vuodesta ja 1,5 minuuttia omasta reittiennätyksestäni. Olen silti tyytyväinen juoksuuni. Se oli helppoa ja nautinnollista. Kiva oli olla mukana hyvin järjestetyssä tapahtumassa. Muistoksi jokainen osallistuja sai hienon mitalin ja paidan.

sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Peräkanaa Pentin hölkässä


Osallistuin perjantaina vähän ex tempore piskuiseen Pentin hölkkään, koska löysin tiedon koko tapahtumasta vasta keskiviikkona. Juoksu on viimeisen kahden viikon aikana tuntunut oikein hyvältä, joten kiva oli päästä testaamaan kovempia vauhteja. 

Juuri kun saavuimme kilpailupaikalle, alkoi muutaman minuutin kestänyt pieni sadekuuro. Ilma oli melko hiostavan tuntuinen: hiki puski kroppaan jo alkulämmittelyssä. Paikalla oli vain kourallinen juoksijoita, patikkasarjalaisia suunnilleen saman verran.


Suunnittelin rohkeaa juoksua, jossa lähtisin heti alusta lähtien reippaasti matkaan. Päätinkin lyöttäytyä tutun kilpakumppanin peesiin, sillä tiesin hänen aloittavan kovaa. Päätös osoittautui loistavaksi: juoksu peesissä tuntui erittäin helpolta ja ensimmäinen kilometri asvaltilla kulki aikaan 4:08. Sen jälkeen matka jatkui parin kilometrin verran hiekkatiellä. Seuraamme liittyi myös kuusikymppisten sarjassa juokseva mies. Peräkanaa painelimme, minä letkan viimeisenä. Juoksu tuntui edelleen hyvältä, ja monessa kohtaa teki mieli nousta porukan kärkeen. Onneksi kuitenkin maltoin mieleni. Kilometri ennen maalia palasimme alun asvaltille, ja siinä vaiheessa tein ratkaisuni. Paluusuora tuntui pitkältä, ja pelkäsin koko ajan, että takaa-ajajat tulevat ohi. Matka oli pakko jakaa osiin: kunhan ensin jaksan tuon seuraavan puun kohdalle ja sen jälkeen tulevaan tienhaaraan. Siten sain pidettyä vauhdin yllä ja jahtaajat takana. 

Loppuaikani 4,2 kilometrin matkalla oli 18:02. Keskitahdiksi muodostui 4:14 min./km. Paransin vuonna 2017 juoksemaani reittiennätystä kahdeksan sekuntia. Olen todella tyytyväinen vahvaan ja helppoon juoksuuni.
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall