Hikinen Iitti-hölkkä

Sääennuste lupaili vielä viime viikolla auringonpaistetta ja hellelukemia Iitti-hölkkäillalle. Alkuviikosta ennusteessa väläyteltiin ukkosta ja kovia sateita. Lopulta sää oli onneksi todella suotuisa, sillä taivas oli pilvinen ja mittari näytti 20 plusastetta. Hyvä oli lähteä yhdeksättä kertaa tuttua maalaisreittiä kiertämään.

Iitti-hölkän 10 kilometrin reitistä suurin osa edetään hiekkateillä. Alussa ja lopussa pääsee painamaan pari kilometriä asvaltilla. Edellisenä päivänä helteessä tekemäni verryttelylenkki ei ollut kulkenut ollenkaan. Askel oli todella vetämätön. Sen perusteella minulla ei ollut suuria odotuksia illan kilpailuun.

Punainen naama ja läpimärkä paita todisteena kympin urakasta.

Kilpailuni lähti liikkeelle ihan mukavasti. Meno ei ollut kaikkein lennokkainta, mutta ei onneksi vetämätöntäkään. Alun asvaltilla ja terveyskeskuksen alamäessä oli helppoa kolme ensimmäistä kilometriä taittaa. Sen jälkeen tahti vakiintui 4.50:een, kunnes vasta viimeisellä raviratakierroksella sain vauhtia jälleen nostettua. 

Kymmenen kilometrin matka tuntui oikein sopivalta, eivätkä kilometrit olleet pitkiä. Siinä mielessä oikein mukava juoksu. Kello olisi toki voinut olla hitusen myötämielisempi. Maalissa oli mukava pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia muiden osallistujien kanssa.

Loppuaikani oli 47:31, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.44 min./km. Aika oli hyvää keskikastia, sillä Iitti-hölkässä juoksemani ajat ovat vuosien saatossa kovasti vaihdelleet. 2019 painelin juoksututtuni peesissä ennätysaikaan 45:38. Hitain suoritukseni, 49:44, kellotettiin viime vuonna. Tulevina viikkoina yritän löytää kadonnutta vauhtiani, ja seuraavia kisoja suunnittelen syyskuulle. Toivottavasti koronatilanne syksyn kisat mahdollistaa.

Hämeenlinnan Linnahölkkä

Osallistuin perjantaina Hämeenlinnassa järjestettyyn Linnahölkkään, jossa matkana oli virallisesti mitattu 10 kilometriä. Lähtö tapahtui iltaseitsemältä Loimua Areenan edestä, ja osallistujia oli noin 80.

Juoksu kulki Hämeen linnan vieritse. Arkistokuva (tapahtumapäivänä taivas oli pilvetön).

En ole sopeutunut juoksemaan lämpimässä säässä, vaikka hellekelejä on tänä kesänä riittänyt jo usean viikon ajan. Kisapäivänäkin mittari näytti 26 plusastetta. Oma kunto oli arvoitus myös sen takia, että kisaamaan ei ole päässyt tavallisten vuosien tapaan. Lähdin silti luottavaisena matkaan, sillä hyvää treeniä alla kuitenkin oli. 

Kilpailuni lähti liikkeelle ihan mukavasti, ja nautiskelin kauniista maisemista. Reitti kulki Vanajan rantateitä, ja matkan varrella ohitettiin mm. Hämeen linna. Alussa ja lopussa oli noin 1,5 kilometrin verran asvalttia, muutoin paineltiin pitkälti hiekkapohjalla. Rantareittiä reunustavat puut tarjosivat mukavasti varjoa. 

Aurinko porottaa ja taivas on pilvetön.

Juoksuvauhtini oli tasaisesti hidastuva: alun 4.35-lukemat nousivat aina viidellä sekunnilla parin kilometrin välein. Puolivälissä aloin saavuttaa edelläni juossutta naista, mikä toi hetkeksi mukavaa lisäbuustia. Sen jälkeen taivalsinkin taas yksin. Kilometrimerkintöjä en matkan varrella huomannut, enkä seurannut niitä kellostanikaan. Loppumatkasta sain kokea mieluisan yllätyksen, kun kuvittelin kellon piippaavan seitsemän kilometrin täyttymisen merkiksi. Hämmentyneenä vilkaisin näyttöä uudelleen ja tajusin kilometrejä olevan takana jo kahdeksan! Siitäkös innostuin kiristämään vauhtia ja juoksin viimeisen kilometrin aikaan 4.15. Olisikohan ollut varaa kiristää jo aiemmin, kun lopussa kiri irtosi noin hyvin?

Maalissa olin ajassa 46:37, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.40 min./km. Olen juoksuuni ja tulokseeni oikein tyytyväinen. Matalammilla lämpötiloilla ja asvaltilla ajasta saanee vielä nipistettyä pois.