maanantai 16. toukokuuta 2022

Kärkipyörän perässä Helsinki City 5:lla


Sainpahan melko erikoisen juoksukokemuksen lauantaina Helsinki City 5:lla. En ollut tajunnut ilmoittautumisen yhteydessä merkitä tavoiteaikaani, joten päädyin starttaamaan toisessa lähtöryhmässä, jossa osallistujien aikatavoitteena viiden kilometrin matkalle oli yli puoli tuntia. Kun sitten lähtölaukauksesta kiihdytin loivaan alamäkeen, huomasin hetkessä, että muut jäivät kauas taakse. Oli todella absurdi fiilis painella ihan yksin kärjessä - kuin huippujuoksija konsanaan. Poliisimoottoripyörä avasi minulle tietä edeltä, ja vierelläni polki turvapyöräilijä. Alkumatkasta ohittelin ensimmäisen lähtöryhmän viimeisiä menijöitä, mutta sen jälkeen tiet olivat tyhjät. Täysin soolojuoksuna painelin koko matkan. Kaksi miestä minut sentään matkalla ohitti, mutta heistäkään en seuraa saanut. Kiitokset lähetän vierelläni polkeneelle turvapyöräilijälle, joka upeasti minua tsemppasi ja kannusti. Eihän sitä kuulemma ihan joka tyyppi saa turvapyöräilijää rinnalleen.

Maratoonarit matkalla

Olympiastadionilla sijainneeseen maaliin kurvasin loppuajassa 22:22, joka tarkoittaa 4.29-keskitahtia. En tiedä, olisiko ykkösryhmässä juokseminen mitenkään vaikuttanut aikaani - tuskin ainakaan merkittävästi - mutta juoksukokemuksena se olisi ollut täysin erilainen. Olin ilmoittautunut isoon tapahtumaan nimenomaan siksi, että pääsisin juoksemaan isossa porukassa samantasoisten juoksijoiden kanssa. Virhe oli tietysti täysin omani, kun en ollut tavoiteaikaani täyttänyt, mutta kenttä saisi kyllä olla pakollinen, jos sillä on näin suuri vaikutus järjestelyihin. Jatkossa osaan olla tarkempi ilmoittautumiskenttiä täyttäessäni. 

Hyvällä fiiliksellä maalissa. Mitali kaulassa ja ikimuistoinen kokemus taskussa.

Muutoin nautin kyllä ison tapahtuman tunnelmasta, sponsorijäätelöstä, aurinkoisesta Helsingistä ja kirsikkapuiden kukinnasta. Löysinpä itselleni exposta myös uuden juoksutakin. Eihän sitä ihan joka juoksussa pääse kärkipyörän perässä pinkomaan!

sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Vastatuulessa Lahti-juoksussa

Osallistuin eilen Lahdessa kymmenen kilometrin juoksuun. Päivä oli lämmin, +17°C, ja aurinko paistoi. Tuuli puhalteli paikoin voimakkaasti. Tapahtumaan oli ilmoittautunut viitisensataa osallistujaa, ja juoksumatkoista oli valittavana viiden ja kymmenen kilometrin lisäksi puolimaraton. Ilahduttavinta minusta oli Mäntsälän lukion mukanaolo. Punaisissa tiimipaidoissa liikkui yli sata lukiolaista. Mäntsälän Uutisten mukaan tempauksella haluttiin parantaa oppilaiden yhteishenkeä ja tukea heidän hyvinvointiaan. Opettajat olivat painottaneet, ettei tapahtumaan tarvinnut osallistua kilpailumielessä, vaan yhtä tärkeää oli yhteisöllinen kokemus. Kuulostaa minusta todella upealta. Hyvä Mäntsälän lukio!

Torstaina Vesijärvi oli vielä jäässä, lauantaina vesi kimalteli kauniisti auringonpaisteessa.

Kaikki osallistujat lähtivät matkaan samaan aikaan Lahden Stadionilta. Pääsin alusta lähtien juoksemaan omaa, hyvää vauhtiani ja kiidinkin alkuhuumassa ensimmäisen kilometrin aikaan 4.08. Juoksu tuntui hyvältä, vaikka paras lennokkuus siitä tuntui puuttuvan. Tahtini tasoittui seuraavien kilometrien aikana noin 4.30:een. Muutaman kilometrin pääsin juoksemaan minut ohittaneen miehen peesissä. Juoksuni kulki hyvin Ruoriniemen kärkeen asti, mutta kuuden kilometrin jälkeen matka alkoi painaa. Paluumatkalla Vesijärven rantareitillä tuuli iski kovasti vastaan. Tuntui todella kankealta puskea eteenpäin. Yleensä jaksan kilpailussa nostaa vauhtiani viimeisellä kilometrillä, mutta nyt se painui kaikista hitaimmaksi. Vasta viimeisellä sadalla metrillä sain irti sen verran loppukiriä, että hilasin itseni sijoituksissa yhtä ylemmäs. Loppuaikani, 46:37, tarkoittaa 4:39 min./km -keskitahtia. 

Sen verran koville kilpailu otti, etten ollut kuullut tuttavan kannustuksia reitin varrella. Yleensä huomioin kaikkien tuntemattomienkin taputukset huikkaamalla kiitoksen tai kättä heilauttamalla. Väitin myös, ettei reitille oltu merkitty kilometritolppia, mutta kyllä ne siellä kuulemma olivat olleet. Tiukasti olen siis keskittynyt vain reittiviivan seuraamiseen. Vaikka kilpailuvauhtini ei kaikkein kovinta ollutkaan, jäi tapahtumasta hyvä fiilis. Järjestelyt toimivat, ja kasvissosekeitto Stadionin katsomossa maistui. Kaikkinensa kilpailu toimi erinomaisena kovavauhtisena harjoituksena, ja tästä lähdetään taas tavoittelemaan parempia tuloksia. 

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall