maanantai 26. maaliskuuta 2018

Aktia-maantiejuoksucupissa



Lähdin lauantaina etsimään kateissa ollutta juoksuvauhtiani Vantaalta. Aktiacupin talvijuoksusarjan osakilpailu sopi vihdoinkin hyvin kalenteriini, joten pääsin samalla fiilistelemään vähän isomman tapahtuman tunnelmia. Viivalle juoksijoita kerääntyi lähemmäs 400.

Lämpötila oli asteen verran plussalla, mutta tuuli puhalteli välillä varsin reippaasti. Edellisenä iltana olin jo lukenut tapahtuman Facebook-sivuilta, että vitosen ja kympin reitit olivat täysin sulat. Olin siis pakannut mukaani kesän uudet kilpakenkäni! Saavuin kilpailukeskuksena toimineelle Sotungin koululle hyvissä ajoin ennen kilpailun starttia. Paikalla oli jo täysi kuhina päällä. Jonkin verran tuttuja kasvoja bongailin. Tuli kyllä heti hyvä kisafiilis.

Vitosen juoksijat lähtivät kymmenen minuuttia kympin juoksijoiden perään.

Reipasvauhtinen juoksu on harjoituksissa tuntunut viime aikoina suorastaan ahdistavalta. Puuttuva vauhti ei minua niinkään ole häirinnyt, vaan juoksun raskaus ja hengityksen vaikeus. Mutta niin vain tälläkin kertaa todistin, etten ennakkofiilisteni perusteella pysty ennustamaan kilpailun lopputulosta. 

Juoksu tuntui jo alkuverryttelyn aikana mukavan kevyeltä, joten lähtöviivalle siirryin toiveikkaana. Yhdeltä lähdimme kaikki kympin kisaajat pitkänä letkana etenemään. Reitti kulki edestakaisena maantien reunaa pitkin. Rallattelin ensimmäisen kilometrin aikaan 4:23 ja kauhistuin aloittaneeni liian kovaa. Olin aivan varma, että vauhti alkaa jo seuraavasta selkeästi hidastua. Kilpailupäivälle sattunut hyvä vire, sula tie ja tapahtumasta saatu adrenaliini siivittivät kuitenkin minua hyvää vauhtia eteenpäin. Nakuttelin tasaisesti noin 4.32-kilometriaikoja. Juoksijoita riitti tasaiseksi letkaksi koko matkan, joten yksin ei tarvinnut missään kohtaa taivaltaa. Viiden kilometrin kääntöpaikan jälkeen olin jo niin iloinen hyvästä juoksustani, että ajattelin jokaisen tällä vauhdilla edetyn lisäkilometrin olevan vain plussaa. Sillä vaikka juoksu sinällään tuntui ihan hyvältä, tulivat kilometritolpat minusta turhan hitaasti vastaan. Yllätyksekseni vauhti ei kuitenkaan edes lopussa hyytynyt, vaan jaksoin hyvin maaliin saakka. En ole varmaan koskaan juossut kilpailussa näin, lähes sekunnilleen, tasaisia kilometrejä.


Loppuaikani kymmenen kilometrin matkalla oli 45:32. Aivan loistava kevään juoksukauden avaus. Tästä on hyvä jatkaa treeniä kohti uusia haasteita. 

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Kevään kolme kovaa


Kevään juoksukalenterini rakentuu kolmen kotimaisen juoksutapahtuman ympärille. Kahden puolimaratonin lisäksi osallistun lyhyemmille matkoille. Ohjelmassa on sekä massatapahtumia että pieniä kylähölkkiä.

Aikuisurheiluliiton SM-puolimaraton Vierumäellä 14.4.2018

Suomen aikuisurheiluliiton eli SAULin SM-puolimaraton juostaan samana päivänä yleisen sarjan SM-maantiejuoksun kanssa. Päätin osallistumisestani liittyessäni vuodenvaihteessa paikallisen urheiluveteraaniseuran jäseneksi. Myös tapahtuman läheinen sijainti ja huhtikuun mahdollinen hyvä juoksusää puolsivat osallistumista.

Onhan se kiva osallistua ihan Suomen mestaruuskilpailuihin, kun niihin kerran iän puolesta pääsen. Mielenkiintoista tässä kilpailussa on myös se, että matka juostaan reilun kolmen kilometrin kierroksina. Erittäin katsojaystävällinenkin siis. (Vink, vink kannustajat!)


Helsinki City Running Day Helsingissä 19.5.2018

SUL on uudistanut juoksutapahtumiansa ja siirtänyt perinteisesti elokuussa juostun Helsinki City Marathonin samalle päivälle Helsinki City Run -puolimaratonin kanssa. Näiden lisäksi tarjolla on viiden kilometrin katujuoksu, maratonviesti ja perheen pienimmille suunnattu Minimarathon. Siitä luulisi löytyvän jokaiselle sopiva matka osallistuttavaksi.

Sain tammikuussa kutsun tapahtuman esittelytilaisuuteen ja sen myötä ilmaisen osallistumisen valitsemalleni matkalle. Koska kevään ohjelmassani oli jo kaksi puolikasta, halusin täällä juosta lyhyemmän matkan. Maratonviesti olisi ollut todella houkutteleva, mutta päädyin lopulta valitsemaan vitosen. Virallisesti mitatulla reitillä saisin viideltä kilometriltäkin tilastokelpoisen ajan.

Helsinki City Marathon on yleensä houkutellut hyvin kannustajia reitin varrelle, ja sellaisessa tapahtumassa on aina kiva olla mukana.

Helsinki Half Marathon Helsingissä 9.6.2018

Viidettä kertaa mukana tässä viidettä kertaa järjestettävässä tapahtumassa. Puolimaratonin reitti kulkee läpi kauniin pääkaupunkimme. Varhainen lähtöaika klo 8.45 sopii minulle. Ei tarvitse koko päivää lähtöä jännittää. Lämpötilakaan ei toivottavasti ehdi kivuta kovin korkealle.

Näiden kolmen kovan kilpailun lisäksi osallistun paikallisiin kylähölkkiin, joissa myös on oma mukava tunnelmansa. Kylähölkkiin voi ilmoittautua fiiliksen mukaan vaikka vasta kisapäivänä, kun osallistumismaksut eivät onneksi ole isojen tapahtumien luokkaa.

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Avausosuudella 24 tunnin viestihiihdossa



Anjalassa järjestettiin perjantain ja lauantain aikana 24 tunnin hiihto. Tapahtumaan osallistui sekä viestijoukkueita että yksinhiihtäjiä, jotka pyrkivät vuorokauden aikana keräämään mahdollisimman monta hiihdettyä kilometriä. Olin lupautunut mukaan paikallisen seuramme 12-henkiseen joukkueeseen. Avausosuus valikoitui minulle, koska pääsin hyvin paikalle perjantaina puoleltapäivin, jolloin startti tapahtui.

Lähtöviivalla oli hyvä tunnelma, ja oli mahtavaa olla mukana avaamassa joukkueemme taivalta. Kilpailussa kierrettiin 2,3 kilometrin maastoreittiä. Olin jotenkin etukäteen kuvitellut pääseväni hiihtämään tasaista baanaa, joten järkytys oli melkoinen, kun heti stadionilta lähdettäessä alkoi pitkä nousu. Eikä se siihen jäänyt, vaan ylämäkiä tuli reitin varrella vastaan vielä lisää. Vastasatanut lumi toi urakkaan vielä omat haasteensa, sillä latu oli muuttunut pöpperöiseksi ja siten nihkeäksi hiihtää. Puutteellinen vapaan tekniikkani ei tietenkään asiassa yhtään auttanut.



Oma osuuteni kesti puolitoista tuntia, ja kiersin siinä ajassa kahdeksan kierrosta. Vauhdistani kertoo hyvin se, että hiihdin alussa samaa tahtia puusuksilla perinteistä edenneen vanhemman miehen kanssa. Ylämäissä hän suihki vauhdilla ohi, ja alamäissä minä liu'uin hänet kiinni. Kierroksen paras hetki oli lasketella takaisin maalialueelle, jossa sai hetken luistella tasaisella urheilukentällä. Kunnes taas lähdettiin uudelle kierrokselle ylämäkeä tahkoamaan... Viimeisillä kierroksilla en enää meinannut millään jaksaa liu'uttaa suksea ylämäessä. Helpottuneena luovutin jo viestikapulan seuraavalle.


Pidin kovasti tapahtuman tunnelmasta. Mukana oli kaikentasoista ja -ikäistä hiihtäjää. Toiset kisailivat tiukasti kelloa vastaan; toiset vain nauttivat hiihdon hurmasta. Joukkueilla tuntui olevan hauskaa, vaikka jotkut viestinviejistä joutuivatkin hiihtämään sovittua enemmän, kun seuraavaa viestinviejää ei sovittuna vaihtovuorona näkynytkään. Meidän joukkueella vaihdot onneksi sujuivat mallikkaasti. Toisia joukkueita myös kannustettiin hyvässä hengessä.

Tällaiset tapahtumat ovat minusta kivoja. Tuollaisella kelillä olisin varmasti jättänyt kotihiihtolenkkini kesken, mutta nyt sitä vaan täytyi jatkaa matkaansa. Eikä se edes tuntunut pahalta. Tapahtuma antoi melkoista lisäbuustia. Harmitti vain, että oma tekniikka ja kunto olivat niin onnettomat, että ylämäissä joutui liikaa antamaan tasoitusta muille. Mutta hyvää harjoitustahan tuo oli. Lähtisin ehdottomasti uudelleen. Jossakin juoksuviestijoukkueessakin olisi kiva joskus olla mukana.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Hiihtämisestä hullaantunut


Voi miten olenkaan nauttinut lumisesta helmikuusta ja hienoista hiihtokeleistä! Voisin nimittäin hiihtää vaikka joka päivä. Hiihtäminen ei tunnu lainkaan niin kuormittavalta kuin juoksulenkit, ja matkaan voi lähteä vaikka suoraan ruokapöydästä, kun mahakaan ei pääse kovasti hölskymään. Aika kuluu laduilla kuin siivillä, eikä parin tunnin hiihtolenkki tunnu ollenkaan pitkältä.

Hiihdon tekniikka ei minulla ole mikään kummoinen, mutta rauhallisella pertsan tahdilla eteneminen sujuu. Vapaan tyyli tuntuu paljon raskaammalta, sillä tekniikka on siinä vielä enemmän hakusessa. Melkoista räpiköimistä ja tasapainon hakemista. Ja koska vapaan tyyli ja etenkin se tasapaino eivät ole hallinnassa, tulee hiihdettyä liian kovaa ja sykkeet nousevat yli peekoon. Pitäisi siksi harjoitella enemmän sitä suksen liu'uttamista. Toisaalta sanotaan, että perinteisen tekniikka tukee enemmän juoksuharjoittelua, joten miksipä en jatkaisi pelkästään minulle paremmin sopivalla perinteisen tyylillä.


Olin sitä paitsi nuoruudessani hiihtänyt kaikki vapaan lenkkini kuokalla, ja vasta muutama talvi sitten aikuisten hiihtokoulussa kuulin, että sitä voisi välillä vaihtaa myös mogrenille. Oppia ikä kaikki.

Täksi talveksi ostin itselleni uudet pitopohjasukset. Olen ollut niiden helppohoitoisuuteen todella tyytyväinen. Ja hyvin nuo ovat tähän asti pelittäneet. Luisto ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta kaipaankin enemmän hyvää pitoa. Mikään ei lannista hiihtämisen iloa enemmän kuin lipsuvat sukset.
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall