maanantai 27. tammikuuta 2020

Tammikuinen treeniviikko

Näyttää harmillisesti siltä, että tämän talven treenikilometrit kertyvät juoksutossuja kuluttamalla. Vaikka mikäs siinä, lumettomilla teillä ja plussakeleillä on ollut helppoa toteuttaa kovavauhtisetkin harjoitukset. Kaipaan silti kovasti lunta ja hiihtämistä. Se toisi mukavasti vaihtelua muuten niin yksipuoliseen juoksuharjoitteluuni.

Juoksu kyllä tuntuu kulkevan tällä hetkellä oikein mallikkaasti. Askel on kevyt ja sykkeet matalat. Intoa treeneihin riittää.

Tällä viikolla kävin juoksemassa viisi kertaa. Kilometrejä kertyi 49. En tosin varsinaisesti keräile kilometrejä, vaan mittaan lenkkini minuuteissa.


Tiistaina juoksin kevyesti 40 minuuttia ja tein lisäksi lyhyitä vetoja. Pimeällä urheilukentällä juoksin sata metriä melko kovaa kymmenen kertaa. Tuuli puhalteli vastaan välillä kovastikin. Pikajuoksussa minulla tuntuu olevan vaikeuksia pitää yllä hyvää rytmiä, eikä oikein kroppaakaan saa pidettyä ryhdikkäänä.

Keskiviikko sisälsi kevyen puolituntisen, jonka päälle tein koordinaatioita ja hyppyjä sekä kotikuntopiirin. Illalla kävin vielä pelailemassa höntsälentistä.

Torstaina ohjelmassa oli kevyt 70 minuutin lenkki. Sen juoksin Lahdessa. Mukavaa piristystä kotikylän lenkkimaisemiin, mutta maanantain vedot ja eilisen kuntopiiri selvästi painoivat kropassa.

Viikon vetotreenin tein lauantaina juoksumatolla. 4 x 2 km vedot kiihtyvällä vauhdilla sujuivat oikein mallikkaasti. Jalat olivat vertyneet ja vauhti tuntui rennolta.

Viikon päätti tunnin ja 40 minuutin pitkis. Kolmen juoksijan kimpassa matka eteni mukavasti. Yhteensä 15,5 km keskisykkeillä 124.

Hyvä fiilis jäi tämän viikon treeneistä.

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Oletko juossut maratonin?


Monesti, kun uusien tuttavuuksien kanssa tulee puheeksi juoksuharrastukseni, minulta kysytään ensimmäiseksi, kuinka monta kertaa viikossa juoksen ja heti perään tiedustellaan, olenko juossut maratonin.

Maraton tuntuu edelleen olevan monelle se suuri kuninkuusmatka, jonka juossutta voidaan pitää todellisena juoksijana. Juoksupiireissä sekään ei enää tunnu riittävän, kun tarjolla on yli sadan kilometrin ultramatkoja. Somessa koetaan alemmuudentunnetta, kun itse ei pystytä samoihin suorituksiin kuin muut.

Häpeillen kerrotaan, kuinka polkujuoksukilpailussa oma matka oli vain 30 kilometriä ja vuodessa juostuja kilometrejä kertyi vain tuhat (muiden liikuntasuoritusten lisäksi). Vauhtikin on etanajaostoa.

Maraton tai polkujuoksu-ultra voi toimia hyvänä motivaattorina juoksuharrastukselle, mutta yhtä hyvä tavoite on jokin lyhyempikin matka. Juoksijoita ovat kaikki, jotka juoksuaskeleita ottavat. Tärkeintä on se, että liikkuu ja mieluusti siitä myös nauttii. Suorituksia pitäisi aina verrata omiin aikaisempiin tekemisiinsä. Jos viime vuonna juoksi tuhat kilometriä, voi tänä vuonna yrittää juosta 1100. Se on ihan yhtä hienoa kuin yli kolmen tuhannen lukemat.

Ja kyllä se maraton on itsellänikin toiminut innoittajana. Maratontarinani voit lukea täältä.

lauantai 4. tammikuuta 2020

Juoksutavoitteeni vuodelle 2020

Kuivannon Kympillä, kuva: Studio Kuvaajari
Juoksuharrastukseni lähti lentoon vuoden 2011 alussa, jolloin muutimme uudelle paikkakunnalle. Pikkulapsiarjessa en ollut aiemmin saanut lenkkeilystä säännöllistä, vaikka useaan kertaan sen olinkin aina aloittanut. Muuttovuosi oli hyväluminen, ja hiihtoladut kulkivat lähellä kotiamme. Innostuin. Hiihdin siihen saakka, kun lumet sulivat, ja sen jälkeen monot vaihtuivat helposti lenkkareihin. Tästä alkaa nyt kymmenes perättäinen juoksuvuoteni.

Juoksemisesta on tullut tärkeä osa elämääni, enkä sinällään tarvitse tavoitteita pitääkseni harrastustani yllä. Kilpailulliset tavoitteet rytmittävät kuitenkin kivasti harjoitteluani ja tekevät niistä monipuolisempia.

Tänä vuonna mennään samalla kaavalla kuin viime vuonnakin: yksi puolimaraton keväälle, toinen syksylle. Siihen väliin lyhyempiä kylähölkkiä. Monesti haaveilen jostakin ulkomaisesta kisasta, mutta päädyn sitten kuitenkin aina kotimaiseen. Haluaisin kokea suuren ulkomaisen tapahtuman tunnelman, mutta tiedän, että kisavalmistelujen ja itse juoksun osalta parempi vaihtoehto minulle on kotimaan kilpailu.

Haaveilen edelleen enkkavauhdeista, vaikka tässä on ollut pari tasaisempaa kautta takana. Nykyisen tason säilyttäminenkin olisi ihan mukavaa.

torstai 2. tammikuuta 2020

Juoksuvuoteni 2019


Juoksuvuoteni 2019 oli hyvä. Nautin tästä harrastuksesta edelleen todella paljon ja olen kiitollinen, että olen saanut terveenä kilometrejä taittaa. Harjoittelin koko vuoden tavoitteellisesti, mikä toi treeneihin samalla monipuolista vaihtelua.

Juoksukilpailut ovat harrastukseni suola. Osallistuin viime vuonna yhteensä 18 hölkkätapahtumaan. Pisimmät kolme olivat puolimaratoneja (SAUL, HHM ja Vantaa), muut lyhyempiä matkoja. Kympin ja puolikkaan ennätyksiin en yltänyt, mutta monta hyvää juoksua ja reittiennätystä vuoteen mahtui. Osan kilpailuista juoksin harjoitusmielellä.

Viime vuoden tekemistä kuvaa ehkä parhaiten epävarmuus. En yleensä koskaan ennen kisaa osannut sanoa, kulkeeko juoksu vai ei. En uskaltanut asettaa mitään aikatavoitetta tai kertoa ääneen, että tavoittelen ennätystä. Toisinaan juoksu yllätti positiivisesti, välillä ei kulkenut sitten yhtään. Poikkeuksen muodostaa Uusi Lahti -juoksu, jota ennen olin kokenut olevani hyvässä kunnossa.

Vaikka kilpailuvauhtien suhteen olo on ollut epäileväinen, ovat peruslenkit kulkeneet kyllä oikein hyvin. Olen jopa huomannut, että sykkeet pysyvät matalina entistä reippaammissa vauhdeissa. Ja perustekeminenhän se kaikkein tärkeintä tässä onkin.

Juoksukilpailujen lisäksi osallistuin talvella Anjalan 24 tunnin viestihiihtoon sekä syksyllä kahden tunnin suunnistus-rogainingiin. Mukavia tapahtumia molemmat.

Juoksukilometrejä vuoteen kertyi 1625. Lisäksi alkuvuodesta hiihdin 401 km.

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Uudenvuoden yöjuoksu




Juoksuvuosi 2019 oli mukava päättää rakettien räiskyessä Orimattilan taivaalla. Sää oli ajankohtaan nähden erittäin suosiollinen: -2°C ja pääosin sulat tiet. Lähtöviivalle asettui yhteensä 68 juoksijaa.

Oma juoksuni oli todella helppoa ja vahvaa menoa loppuun asti. Nautin! 8,6 kilometriä taittui hujauksessa. Reitin varrella oli taas kivasti kannustusta, mutta muutamiin pimeisiin tienpätkiin olisi kaivannut vaikka ulkotulia pientä valoa tuomaan. Nyt täytyi vain toivoa, ettei edessä ollut kuoppaa tai jäätä, sillä niitä ei pimeässä olisi huomannut.


Tässä kisassa pohdin peesin hyötyjä. Pääsin kahteen eri otteeseen peesaamaan, ja juoksu tuntui siinä toisen imussa erittäin helpolta. Ei tarvinnut ajatella mitään, sen kun vaan seurasi tiiviisti toista. Mutta johtuiko juoksun helppous oikeasti peesistä vai siitä, että vauhti oli omaan kisavireeseeni nähden liian hidasta? Tuntui rohkealta jättää hyvä peesi ja lähteä yksin tuulta halkomaan. Entä jos en yksin jaksaisikaan pitää tahtia yllä? Eilen riskinotto kannatti, sillä juoksuvauhtini nousi selvästi, kun uskalsin mennä ohi.

Tällaisia kisoja toivon lisää, kiitos. Helppoutta ja vahvuuden tunnetta. Ja onhan se reipas vauhtikin plussaa. 8,6 km taittui aikaan 39:33, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.34 min./km. 
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall