perjantai 23. helmikuuta 2018

Monipuolista treeniä viikolla 8


Mahtavaa, että vihdoin on satanut riittävästi lunta ja meidänkin kylälle on saatu ajettua kunnon hiihtoladut. Mielelläni olen juoksulenkkejä hiihtämällä korvannut.

Tiistaina olin toimitsijahommissa koululaisten hiihtokilpailuissa. Reitin varrella oli kiva kannustaa nuoria hiihtäjiä ja ohjata heitä oikealle reitille. Ylimääräinen villasukkapari olisi varpaiden suojana kyllä saanut olla. Kilpailun jälkeen pääsin vielä itsekin sivakoimaan oman hiihtolenkkini. Hiihdin rauhallisella tahdilla pellolle tehdyllä ladulla. Mukava oli tasaisessa maastossa perinteistä hiihtää. Mittariin kertyi 15 kilometriä.

Keskiviikkoiltana mittari näytti -13 °C. Kävin juoksemassa 45 minuutin kevyen lenkin ja tein päälle satasen vetoja. Olkavarsissa tuntui hieman kylmältä, mutta muuten pakkanen ei menoa haitannut. Ripsetkin saivat hienon huurteisen mascaran.

Viikon lihaskuntotreenit urheiluhallilla mentiin melko kovalla tempolla. Verryttelynä pelasimme käsipalloa. Ottelu oli kiihkeä, ja erään pallontavoittelutilanteen jälkeen makasinkin jo pitkin pituuttani salin lattialla. Onneksi ei käynyt pahasti. Ainoastaan oikean lonkan vihertävä mustelma vielä muistuttaa tilanteesta. Lopputunti sisälsi tuttuun tapaan hyppyjä, loikkia, aitakävelyä sekä kuntopallon heittoa. Erittäin hyvä fiilis jäi näistä treeneistä.

Lauantaisen vetotreenin päätin tehdä juoksumatolla. Vetojen vauhti tuntui helpolta, mutta muuten en mattojuoksusta niin perustanut. Hirmuisen tylsää puuhaa. Aikakin tuntuu kulkevan paljon hitaammin kuin ulkona reippaillessa.

Viikon päätti parin tunnin hiihtolenkki. Vaikka hiihtäminen kulkee minusta yleensä paljon kevyemmin kuin juoksu, ei viikon päättäneeseen hiihtolenkkiin tuntunut löytyvän riittävästi potkua.

Ma: Lepo
Ti: Hiihto 1 h 40 min.
Ke: Juoksu 45 min. + satasen vedot
To: Tekniikkaa ja lihaskuntoa 75 min.
Pe: Lepo
La: Juoksumatolla 4 x 2 km vedot alku- ja loppuverkkoineen
Su: Hiihto 2 h

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Raskas lappujuoksu

Kuva: Kajo Triatlon

Lauantaina kiinnitin juoksunumeron rintaani Valkealassa, jossa järjestettiin talvijuoksusarjan neljäs osakilpailu. Olen viime aikoina korvannut peruslenkkejä hiihtämällä, ja kovemmat vedot olen päässyt tekemään juoksumatolla. Kosketus lumisille teille on jäänyt vähäiseksi. Torstaina juoksin pienen tunnustelulenkin kylällä. Sen perusteella en odottanut kilpailusta kovinkaan sutjakkaa suoritusta.

Lähdin liikkeelle porukan häntäpäästä. Melko vähäisen osallistujamäärän vuoksi pääsin sieltäkin helposti hakemaan oman paikkani. Meno tuntui alusta lähtien kovin nihkeältä. Olin jo parin kilometrin jälkeen melkoisen puhki, ja kympin urakka tuntui toivottomalta.

Matka jatkui kilometri kerrallaan auraamattomalla ja kumpuilevalla reitillä. Ajatukset kiinnittyivät reitinvalintaan: juoksenko muiden jalanjälkiä pitkin vai haenko vähän tasaisempaa alustaa puhtaalta lumelta? Samalla yritin pysyä edellä menevän miehen ja naisen peesissä.

Kaunis, talvinen sää, -4C

Neljän kilometrin jälkeen alkoi kärki tulla kääntöpaikan jälkeen vastaan. Heitä siinä kannustin, ja samalla ihailin kärkinaisten komeaa menoa. Jossain vaiheessa liityin takaani tulleen miehen kantaan ja sain siten pidettyä juoksuvauhtia yllä, vaikka en lopulta ihan hänen peesissään pysynytkään. Kaksi kilometriä ennen maalia päästiin takaisin auratulle tielle, ja askel tuntui heti kevyemmältä. Sainkin lopussa hyvin nostettua vauhtiani.

En muista, koska olisin viimeksi käyttänyt kympin matkaan aikaa viittäkymmentä minuuttia. Hieman se mietityttää, vaikka varmasti kelin ja reitin piikkiin saa tällä kertaa jonkin verran laittaa. Itse tapahtumasta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Järjestelyt toimivat, ja sää oli talviseen ulkoiluun ihanteellinen. Maalissa oli kiva vaihtaa ajatuksia muiden juoksijoiden kanssa. Harmi että kärki oli jo ehtinyt paikalta poistua. Olisi ollut kiva kuulla, miten he juoksunsa tällä kelillä kokivat.

maanantai 5. helmikuuta 2018

Lämpimän paikan leiri




Vietin perheeni kanssa viikon Gran Canarialla. Nautin arjen katkaisseesta lomaviikostamme todella paljon. Aurinko paistoi koko viikon pilvettömältä taivaalta, joten lyhythihaisessa vaatetuksessa tarkeni hyvin. Uudet maisemat ja lumettomat tiet toivat mukavaa vaihtelua myös juoksemiseen.

Sään puolesta olisi ollut järkevintä juosta aamuvarhaisella, mutta halusin lomalla herätä ilman kellon pirinää. Tuhti illallinen puolestaan vei mahdollisuuden juosta auringon jo laskettua. Kaikki lenkkini taittuivat siis auringon porottaessa täydeltä taivaalta. En kuitenkaan sinällään kokenut kuumuutta häiritsevänä. Kivahan se oli, kun ei lähtiessä tarvinnut pukea päälleen kuin topin ja sortsit. Juoksu ei etelän sulilla teillä kulkenut kuitenkaan niin hyvin kuin olisin toivonut. Liekö kuumuudella, riittämättömällä nestetyksellä tai lomapäivien muilla aktiviteeteillä ollut vaikutusta siihen, että jalat tuntuivat jokaisen lenkin alussa todella tönköiltä. Kyllähän ne siitä lenkin edetessä jonkin verran vertyivät ja vauhtikin sitä myöten nopeutui, mutta ei siinä mitään juoksun ja etelän huumaa kyllä päässyt kokemaan.


Lomaviikkomme aikana järjestettiin Las Palmasin marathon, johon etukäteen vähän perehdyin kilpailumielessä. Tapahtuma olisi osunut saapumistamme seuraavaan päivään, joten en pitkään osallistumista harkinnut. Mutta ei se juokseminen nähtävästi olisi ollut sen helpompaa muutaman lomapäivänkään jälkeen. Johonkin ulkomaiseen kilpailuun osallistuminen kyllä edelleen kiehtoisi, mutta en tiedä, uskallanko moiseen lähteä. Oliko nyt syynä vain kuumuus, vai olisivatko jalat olleet matkustamisesta jäykät myös viileämmällä kelillä? Joku Euroopan kaupunkipuolikas kyllä kiehtoisi. Ennätyksiä siellä ei niinkään tarvitsisi tavoitella, vaan hyvää tunnelmaa. Mutta tönköillä jaloilla hidasvauhtisempi fiilistelykään ei tunnu houkuttelevalta.

torstai 1. helmikuuta 2018

N40

Ykkönenkin on vain numero

Täytän loppuvuodesta 40 vuotta. Vihdoinkin saan juoksuharrastukseni myötä ottaa kaiken ilon irti nuoruudestani! Pääsen vetreänä 39-vuotiaana kilpailemaan nelikymppisten sarjaan. Liityinkin tällä viikolla paikalliseen urheiluveteraaniseuraan. Nykyään tosin puhutaan aikuisurheilijoista. Suomen Aikuisurheiluliiton eli SAULin toimintaan ja tapahtumiin pääsee mukaan 30 vuotta täytettyään.

Lähes kaikissa juoksutapahtumissa on tarjolla ikäsarjat, joten minun ei enää tarvitse kilpailla nuoria huippuja vastaan. Vaikka yhtään helpommalla en toki pääse varttuneimpienkaan sarjassa. Ainakin monissa pienemmissä kylähölkissä 40-sarjan naiset painelevat usein kovinta vauhtia. Ja todisteita löytyy ihan Suomen huipultakin. Kanssani samana vuonna syntynyt Anne-Mari Hyryläinen juoksi juuri Dubaissa kovan maratonajan 2:28:53. Tilastoissa tulos on kaikkien aikojen neljänneksi paras Suomessa. Ritva Lemettisen SE-aika 2:28:00 ei ole kaukana. Viime vuonna maratonin Suomen mestaruuden puolestaan nappasi upea Paula Tukiainen. Hänkin jo yli 40. Hienoja esimerkkejä ja idoleita molemmat.

Laura Manninen voitti maratonin Suomen mestaruuden 2016 Lahdessa, yli 40-vuotiaana

Tässä iässä on siis vielä hyvät mahdollisuudet tavoitella omia ennätyksiä. Lasten kasvettua elämäntilannekin tarjoaa tilaisuuden harjoitella säännöllisesti. Lenkkivuoroa ei enää tarvitse miehen kanssa vaihtaa läpsystä eteisessä. Parasta on myös se, että juoksuharrastuksen voi aloittaa vasta ikäsarjaikäisenäkin, eikä aikaisempaa juoksutaustaa tarvita. Hyvä esimerkki on kuvassa kiitävä Laura Manninen, joka aloitti juoksemisen vasta kolmekymppisenä, ja voitti maratonin Suomen mestaruuden Lahdessa 2016.

Suomen Aikuisurheiluliitto järjestää omia Suomen mestaruuskilpailujaan, jotka kilpaillaan monesti yleisen sarjan kanssa samana viikonloppuna. Nyt keväällä on tarjolla esimerkiksi puolimaratonin SM-kilpailut Vierumäellä 14.4. ja SM-maastot Perniössä 5.5.

Ikä on vain numeroita!
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall