torstai 31. joulukuuta 2020

Juoksuvuoteni 2020

Talvi 2020 oli vähäluminen. Hiihtämään ei päässyt, joten lenkkareita tuli kulutettua senkin edestä. Sain harjoitella alkuvuoden terveenä, ja sen myötä kunto kehittyi mukavasti. Peruslenkit taittuivat normaalia matalammilla sykkeillä, ja sulilla teillä tossu piti hyvin vauhdikkaammissakin harjoituksissa. Harjoituspäiväkirjassani lukee lähes jokaisen alkuvuoden lenkin kohdalla "helppoa, kevyttä ja nautinnollista".

Hyvin kulkeneiden harjoituslenkkien myötä odotin kovasti tulevia kilpailuja. Minun oli tarkoitus avata kevään kilpailukausi Aktia-maantiejuoksucupissa kymmenen kilometrin matkalla. Huhtikuussa vuorossa olisi ollut Kymijoki-Kevätkymppi sekä Helsinki Spring Marathonin yhteydessä järjestettävä SAULin puolimaraton. Uskoin niissä pystyväni juoksemaan lähelle ennätyksiäni.

Vaan koronapa sotki kerralla kaikki suunnitelmat. Harmitus oli alkuun todella suuri, mutta pian olin jo kiitollinen siitä, että pystyin kuitenkin jatkamaan rakasta harrastustani myös eristysaikana. En jäänyt jossittelemaan kuntoani, vaan päätin ulosmitata tulostasoni omissa testijuoksuissani.

Pentin hölkän pokaali

Lauantai-iltana voi siis aivan hyvin lähteä yksin urheilukenttää kiertämään ja kellottaa samalla uusia ennätyksiä. Cooperin testissä saavutin 2940 metriä, kolme kilometriä taittui aikaan 12:14 ja vitonen 21:17. Loistavia aikoja minulle.

Numerolapun kiinnitin rintaani tänä vuonna viisi kertaa. Luku on minulle todella pieni, sillä yleensä kierrän vuoden mittaan useita hölkkätapahtumia. Viime vuonna niitä kertyi 18. Tämän vuoden kisoista parhaiten mieleeni jäi kesäkuun alussa juostu Kymijoki-Kevätkymppi, joka toteutettiin väliaikalähdöin. Juoksin kympin aikaan 44:46, joka ei jää kauas ennätyksestäni (44:32). Syyskuun alussa juostu Pentin hölkkä kulki myös mainiosti.

Syksyn päätavoite Vantaan puolimaraton jäi flunssan vuoksi juoksematta. Se harmitti, sillä en päässyt koko vuonna puolikasta kokeilemaan. Syyskuinen Lasse Virén Hölkkä jäi siis vuoden viimeiseksi, eikä seuraavasta ole vielä tietoa.

Vaikka kilpailut jäivät tänä vuonna vähiin, sujui juoksuvuoteni muuten erittäin hyvin. Lenkit kulkivat kepeästi, joskin nyt loppuvuodesta kulku ei ole ollut niin hyvää kuin toivoisin. Sykkeet ovat nousseet peruslenkeillä turhan korkeiksi, eikä juoksun flow'ta ole päässyt kokemaan. Kilpailemattomuus on myös jonkin verran laskenut intoani juoksuharrastustani kohtaan. Toivotaan, että tilanne ensi vuonna paranee.

Juostuja kilometrejä kertyi tälle vuodelle yhteensä 2072. En pysty täysin vertaamaan lukua edellisvuosiin, koska niissä talven kilometreistä suuri osa on kertynyt hiihdosta. Minulle sopivalta luvulta se kuitenkin kuulostaa.

keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Vitosen testijuoksu, osa II

Juoksin eilen viiden kilometrin testijuoksun. Minun oli tarkoitus juosta se sisähallissa, jotta tulos olisi vertailukelpoinen marraskuussa urheilukentällä juoksemaani ensimmäiseen testilenkkiin. Harmillisesti halli oli koronan vuoksi suljettu, eikä ulkoradallakaan pystynyt lumen vuoksi juoksemaan. Onneksi kotini läheltä löytyi sopivan tasainen maantiereitti, johon ei sisältynyt tienylityksiä. Olosuhteetkin olivat ulkona ihan hyvät: lämpömittari näytti nollaa, ja lumiset tiet olivat auratut ja hiekoitetut. Juoksutakkini alle puin t-paidan, mutta silti minulle tuli juostessa liian kuuma.

Kuva ei liity suoritukseen.

Jalat tuntuivat alkuverkan aikana mukavan vetreiltä, joten hyvä oli niillä matkaan lähteä. Luminen tie ei sinällään ollut liukas - kesätossuilla pärjäsi hyvin - mutta kenkä selvästi hivenen lipsui joka askeleella. Pito oli erilainen kuin sulalla tiellä olisi ollut. Ensimmäiset kilometrit kulkivat aikaan 4:31 ja 4:37. Ne tuntuivat todella pitkiltä, sillä matka koostui yhdestä monotonisesta suorasta. Toisella ja kolmannella kilometrillä maisemat hieman vaihtuivat, mutta matkantekoa haittasi vastatuuli. Aika painui molemmilla 4:44:ään. Viimeisellä kilometrillä kaarroin takaisin alkumatkan suoralle ja sain tsempattua sen aikaan 4:27.

Loppuaikani oli 23:07, jolloin keskitahdiksi muodostuu 4:37 min./km. Juoksusta jäi hyvä fiilis. Ei se kovaa juokseminen niin kamalaa ollutkaan, vaikka etukäteen sitä jännitinkin. Mieluummin olisin tietysti juossut tämänkin testilenkin jossain kilpailussa, mutta perinteistä uudenvuodenjuoksuakaan ei tänä vuonna järjestetä. En osaa sanoa, oliko vauhtini hyvä vai huono, tulosta kun ei voi mitenkään verrata aiempiin ratajuoksuihini. Hyvä harjoitus se joka tapauksessa oli. 

lauantai 28. marraskuuta 2020

Juoksun aakkoset

A - Adidas

Adidaksen lenkkareilla olen juossut monet kilometrit ja kilpailut. Adios-mallin kapea lesti ja hyvä maatuntuma sopivat minulle.

B - Boston

Harmittelen monesti, etten ole innostunut maratoneista. Muutoin lähtisin ehdottomasti juoksemaan johonkin suureen kaupunkiin, kuten Bostonin. Nelikymppisen naisen tulosraja Bostonin Marathonille on 3 hrs 40 min. 00 sec.

C - Cooperin testi

12 minuuttia, 3000 metriä. Taitaa olla itselleni liian kova tavoite. Omaa kuntoa voi välillä haastaa tällä raastavalla matkalla.

D - Dynaamiset venytykset

Venyttelen säännöllisesti - kiitos nuoruuden tanssiharrastuksen. Ennen venyttely oli lähinnä staattista, nykyään pyrin tekemään myös dynaamisia venytyksiä.

E - Ennätys

Toivon, että pystyn vielä saavuttamaan uusia ennätyksiä.

F - Fartlek

Vedot ovat suosikkitreenejäni. Vauhtileikittelyssä vedot juostaan oman fiiliksen mukaan, lyhyistä spurteista parin minuutin pätkiin.

G - Garmin

Juoksen lenkkini sykkeiden mukaan. Kilpailussa en sykkeitä vahdi, vaan annan mennä tuntemusten mukaan.

H - Harjoittelu

Harjoitteluni noudattaa kaavaa, jossa kahta kovempaa viikkoa seuraa yksi kevyt. Juoksulenkkejä on viikossa viisi.

I - Iltalenkki

Juoksen lenkit mieluummin illalla kuin aamulla, koska silloin kroppa ehtii päivän aikana sopivasti vertyä. Jannen Iltalenkkiä voin myös tapahtumana suositella.

J - Jannan askeleet

Jotta en pitkästyttäisi kavereitani Facebookissa, puran suurimmat höyryt ja juoksun flow't blogissani.

K - Kuivannon Kymppi

Yksi loistavista talkootyöllä järjestetyistä kuntoilutapahtumista on Kuivannon Kymppi. Ilmainen tapahtuma keräsi viime vuonna yli 500 osallistujaa.

L - Lepo

Kunto kasvaa levossa.

M - Motivaatio

Saan juoksusta hyvää oloa ja fiilistä, joten en sinällään tarvitse motivaatiota lenkille lähtemiseen. Oheisharjoittelua, kuten lihaskuntoa, tulee kuitenkin tehtyä useammin, koska tiedän sen parantavan juoksuani.

N - Numerolappu

En tähtää vuodessa yhteen tai kahteen isoon juoksutapahtumaan, vaan kierrän useita pienempiä hölkkäkisoja. Viime vuonna kiinnitin numerolapun rintaani 18 kertaa, tänä vuonna lukema jää koronan vuoksi viiteen.

O - Onnistuminen

Onnistuminen ruokkii motivaatiota. 

P - Puoliso

Olen kirjoittanut blogitekstin otsikolla "Onnea on juokseva puoliso". Arvostan sitä, että saan miehestäni lenkkiseuraa ja voin hänen kanssaan jakaa harrastuksen ilot ja murheet. Juoksutapahtumaan osallistumisen voi kätevästi yhdistää parisuhdelomailuun.

Q - Quality

Mieluummin laatua kuin määrää. Pk-lenkit juoksen tarpeeksi hitaasti, jotta tehoa riittää kovempiin treenihin.

R - Ravinto

Syön päivässä aamupalan, välipalan ja kaksi lämmintä ateriaa. Olen huomannut, että mitä enemmän treenaan, sitä enemmän minulla on nälkä. Pyrin syömään riittävästi terveellistä kotiruokaa, mutta jätän tilaa myös herkuille.

S - Sunnuntaipitkis

Viikon päättää usein sunnuntaina juostu pitkä lenkki. Sen juoksen mieluusti aamulla, jotta loppupäivä jää aikaa rentoutumiseen.

T - Tukholman maraton

Tukholman maraton vuonna 2013 on ainut ulkomailla juostu kilpailuni.

U - Ulkoilma

En viihdy koko päivää sisätiloissa, joten juoksulenkin ohessa voin samalla nauttia raikkaasta ilmasta ja kauniista luonnosta.

V - Valmentaja

Pidän siitä, että valmentaja laatii juoksuohjelmani. Minun tarvitsee vain lähteä lenkille. Valmennuksen myötä harjoitteluni on järkevöitynyt ja monipuolistunut.

W - Wuhuu

Hyvää suoritusta on syytä maalissa tuulettaa.

X - X-hypyt

Juoksun oheen teen vähintään kerran viikossa kotikuntopiirin, johon sisältyy lihaskuntoliikkeiden lisäksi koordinaatioita, hyppyjä ja loikkia.

Y - Yksilöurheilu vs. yhteislenkit

Vaikka juoksu yksilöurheilua onkin, pystyy sitä helposti harrastamaan myös ryhmässä. Yhteislenkillä matkaa taittuu monesti huomaamatta.

Z - Zzzz

Tarvitsen paljon unta, enkä ole valmista siitä tinkimään. En herää aamuviideltä juoksulenkille.

Å - Årstider

Juoksen säässä kuin säässä, kesällä ja talvella. Paras vuodenaika juoksuun on alkusyksy, jolloin kesän helteet ovat taittuneet, mutta sortseissa vielä tarkenee.

Ä - Äiti

... ja isä. Olen saanut innostukseni juoksemiseen vanhemmiltani, ja toivon pystyväni välittämään liikunnan ilon myös lapsilleni. Mikään ei ole parempaa kuin yhteiset liikuntahetket koko perheen kanssa.

Ö - Överit

Mieluummin överit kuin vajarit. Tai ehkä sittenkin toisinpäin. Harjoittelen mieluummin maltillisesti, kuin tavoittelen absoluuttista parastani, jos siten pystyn välttämään loukkaantumisen ja ylirasituksen.

torstai 26. marraskuuta 2020

Kirjoneulesukkia

Pawsome socks

Nämä upeat tassuvillasukat ovat Jonna Kapelan suunnittelemat, ja ohje niihin löytyy Ravelrystä. 

Ohje: Jonna Kapela, Ravelry 

Lanka: Novita Nalle, väri farkku (160) ja valkoinen (011)

Puikot: 2,5-3 mm

Petäjä

Novitan uusimmassa sukkalehdessä oli useita kivoja malleja. Tykästyin etenkin kirjoneuleisiin, ja ensimmäisenä puikolle pääsivät lapsen jalkaan sopivat Petäjä-villasukat.

Ohje: Novita Sukkalehti 2020

Lanka: Novita Nalle, väri farkku (160) ja valkoinen (011)

Puikot: 3,5 mm

Leinikki

Kirjoneulevillasukat vauvalle valmistuivat nopeasti.

Ohje: Novita Sukkalehti 2020

Lanka: Novita Nalle, väri farkku (160) ja valkoinen (011)

Puikot: 3 mm

maanantai 9. marraskuuta 2020

Marraskuinen treeniviikko

Kylläpä on saatu marraskuun alussa nauttia loistavista juoksukeleistä. Vaikka illalla melko aikaisin pimeä tuleekin, on päivällä aurinko paistanut ja lämpömittarin lukemat nousseet yli kymmeneen plusasteeseen. Uusi peruskuntokausi on lähtenyt muutenkin oikein mukavasti liikkeelle.

Viime viikko sisälsi pari kevyttä pk:ta, yhden vauhtiharjoituksen, vajaan puolentoista tunnin pitkiksen ja radalla viiletetyn viiden kilometrin testijuoksun. Juoksu on tuntunut hyvältä, joskin olen huomannut, että lenkkivauhtini on selvästi laskenut alkusyksystä. Ilman sykemittarin kelloa en sitä tosin olisi huomannut: kuvittelen juoksevani paljon kovempaa kuin mittari tahdiksi näyttää. Alkuun vauhti oli jopa 30 sekuntia hitaampaa kuin aiemmin, mutta pikkuisen olen sitä saanut jo nostettua lähemmäs normaalia. Peruslenkin vauhdilla ei sinänsä mitään merkitystä ole, juoksenhan lenkkini sykeperusteisesti, mutta kyllähän se treenimieltä nostaa, jos vauhtikin on kohdillaan. Pääasia tietysti, että juoksu tuntuu hyvältä. Vauhtia ehtii talven aikana hilaamaan ylöspäin.

Keskiviikon lenkkiin sisältyi kuuden kilometrin reipas osuus, jossa juoksin tasaisesti 5.15 min./km -vauhdilla. Tahti osoittautui juuri sopivaksi: sen eteen ei tarvinnut juurikaan tehdä töitä, mutta loppua kohti alkoi jo sen verran painaa, että yhtään kovempaa ei olisi kannattanut mennä. Varsin kiva harjoitus, kun sai edetä vauhdikkaasti, mutta silti erittäin rennosti.

Viikon kovin harjoitus oli lauantaina juoksemani viiden kilometrin testijuoksu. Sää salli vielä juoksemisen ulkoradalla, mutta jatkossa samanlaiset testit on tarkoitus tehdä sisähallissa. Siellä olosuhteet pysyvät talven mittaan vakiona, joten tulosta on helppo vertailla aiempiin. Olen erittäin tyytyväinen lauantaiseen suoritukseeni. Vitosen loppuaika, 21:47, jäi vain 30 sekuntia kevään ennätyksestä, vaikka alla ei ollut nopeusharjoituksia. Osasin myös juosta hyvin tasaisella tahdilla, sillä 12 kokonaisesta ratakierroksesta 10 juoksin aikaan 1.45-1.46. Pitäisiköhän harkita jäniksen uraa?

lauantai 7. marraskuuta 2020

Vitosen testijuoksu, osa I

Wau, mikä marraskuun keli! Auringonpaistetta, 12 plusastetta.

Päätin juosta heti uuden peruskuntokauden alkuun viiden kilometrin testijuoksun, jotta tiedän, miltä tasolta alan kuntoa nostaa. Samanlaisia testijuoksuja on tarkoitus toistaa talven aikana muutamia kertoja. Ei sitten tarvitse keväällä ensimmäisissä kilpailuissa niin jännittää, miten juoksu mahtaa kulkea ja onko harjoitus tuottanut toivottua tulosta.

Testijuoksusarja kuulostaa teoriassa erittäin hyvältä idealta. Mutta totta kai sitä jännittää myös näitä testijuoksuja. Mitä jos harjoittelu ei olekaan toiminut, eikä juoksu kulje yhtään? Yksin toteutetut juoksut ovat myös oma haasteensa. Puuskuta nyt keskenäsi autiolla juoksuradalla sata lasissa 12,5 kierrosta. Kauhistuttaa jo ajatuskin.


Niin vain oli nytkin asetuttava lähtöviivalle ja uskallettava painaa starttinappulaa. Ensimmäinen kierros meni turhan vauhdikkaasti aikaan 1.38. Hitusen siitä hidastin, ja jatkossa kellotin kierrokset tarkasti välille 1.45-1.46. Vauhti tuntui siltä, että jaksan sillä viisi kilometriä painaa. Jotenkin löysän tuntuista se silti oli. Vauhdikkuus ja terävyys siitä puuttui. 

Juoksuni oli silti varsin onnistunut. Tahti pysyi tasaisena koko matkan, enkä sipannut missään vaiheessa. Vauhtia en toisaalta pystynyt lopussakaan kiristämään. Kovasti puuskuttaen saavuin maaliviivalle ajassa 21:47, jolloin keskitahdiksi muodostuu 4:21 min./km. Puoli minuuttia jäin keväällä juoksemastani ennätyksestä

Testijuoksusta jäi hyvä mieli. Tästä on kiva jatkaa treeniä kevättä kohti.

perjantai 30. lokakuuta 2020

Neulotut säärystimet

Raspberry Cream -pitsisäärystimet

Lanka: Drops Baby Merino

Puikot: 2,5 mm ja 3 mm

Ohje: Garnstudio / Drops Design


Heijastavat säärystimet

Lanka: Novita Hohde

Puikot: 4 mm

Ohje: Luo 48 s. ja neulo 2o, 2n -joustinneuletta 8 kerrosta. Lisää viimeisellä kerroksella 2 s.

Aloita ryppyneule:

1.-2. krs.: *5n, 5o*, toista koko kerroksen ajan *-*.

3.-4. krs: neulo koko kerros nurjaa.

5.-6. krs: *5o, 5n*, toista koko kerroksen ajan *-*.

7.-8. krs: neulo koko kerros oikeaa.

Toista 1.-8. krs haluamasi määrä ja aloita sitten 2o, 2n -joustinneule. Kavenna ensimmäisellä kerroksella 2 s. Neulo joustinneuletta 8 kerrosta ja päättele silmukat löyhästi.


Palmikkosäärystimet

Lanka: Novita 7 veljestä Lapintaika 

Puikot: 4 mm

Ohje: Palmikkokuvio on otettu Novitan julkaisemista palmikkosukista, jonka ohjeen olen aikoinaan tulostanut Novitan sivuilta. Enää en ko. mallia valitettavasti heidän sivuiltaan löytänyt.

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Lenkille flunssan jälkeen

Sairastuin flunssaan juuri ennen Vantaan maratonia. Kuumetta minulla ei ollut, mutta olo oli nuhainen ja tukkoinen. Lisäksi sykkeet olivat korkealla. Istuessa laskin pulssini jumpsuttavan parhaimmillaan lähes 80 kertaa minuutissa. Melkoisen paljon, kun yleensä se jää helposti alle 50:een.  

Oireet helpottivat viidessä päivässä, mutta syke pysyi korkealla. Kävin kuitenkin optimistisena kokeilemassa parilla pienellä lenkillä, miltä juoksu tuntuu. Askel oli ihanan kevyt, koska jalat olivat saaneet puolimaratonille valmistavan kovan treenin jälkeen kaivattua lepoa. Nautinnolliselta juoksu tuntui koko puolituntisen, mutta Garmin paljasti, että sykkeet olivat 10-15 pykälää normaalia korkeammat. Ylämäissä ne myös nousivat herkästi. 

Tajusin pian, ettei lenkille kannata edes yrittää, jos tietää leposykkeiden olevan selvästi koholla. Kevyitä kävelylenkkejä tein ja lentopalloa kävin pelaamassa. Hetken jo pelkäsin, että taustalla on jotain muutakin kuin flunssaa, sillä mielestäni olen aiemmin toipunut taudeista paljon nopeammin. Kahden viikon kuluttua sairastumisesta vihdoin ilokseni huomasin, että sykkeet ovat laskeneet lähelle normaalia. Onpa ihanaa päästä taas juoksemaan ja aloittamaan uutta peruskuntokautta.

Flunssan jälkeinen kevyt lenkki 30 min., 4,5 km, keskisyke 126.

torstai 22. lokakuuta 2020

Aikuisten pallokoulussa

Olen löytänyt hienon, uuden harrastuksen. Keskiviikkoiltaisin suuntaan läheiselle liikuntahallille aikuisten pallokouluun. Nimestään huolimatta ryhmässä ei niinkään harjoitella uusia kuvioita ja tekniikoita, vaan puolentoista tunnin ajan pelaamme lentopalloa höntsämielellä. Odotan viikoittaisia treenejämme jopa enemmän kuin juoksulenkkejäni.

En ole nuorempana pelannut lentopalloa, mutta ottelukatsomossa olen istunut paljonkin. Lasten harrastamisen myötä olen teoriassa oppinut pelikuvioita ja pallonkäsittelyn saloja. Tiedän, kuinka oikeaoppisesti tehdään hiha- ja sormilyönti ja miten kentällä pelaajat sijoittuvat eri pelitilanteissa. Kaikkihan näyttää niin helpolta, kun ammattilainen sen näyttää. Olen huomannut, että pelkkä teoria ei mihinkään riitä, vaan pallokosketuksia ja toistoja on itse kerryttettävä.

Vahvuuksiani kentällä ovat ehdottomasti innostuneisuuteni ja muiden tsemppaaminen. Pallonkäsittelytaidot vaativat paljon hiomista, mutta ilokseni olen huomannut, että kehitystäkin on parin vuoden aikana tapahtunut. Hihavastaanotot nousevat nykyään jo aika hyvin kohti passaria ja iskulyönneissä osun paremmin palloon. Huudan rohkeasti "minä", kun pallo on tulossa minua kohti ja pyrin joustamaan jaloilla. Eniten harjoitusta vaativat vielä sormilyönti ja passit. Samoin epävarmuus syötöissä. 

Koronakeväänä ja kesällä kävimme koko perhe ahkerasti läheisellä beach volley -kentällä pelailemassa. Nautin yhteisistä pelihetkistämme todella paljon. Lapsetkin ovat nykyään innolla mukana, kun äiti ei enää sössi jokaista palloa. 

Aikuisten pallokouluun on helppo aloittelijankin mennä mukaan, koska kentällä on aina mukana myös konkareita, jotka pystyvät pelastamaan epäonnistuneita nostoja ja tarjoilemaan loistavia passeja, joista on helppo harjoitella hyökkäyksiä. Pisteitä ei peleissämme lasketa, epäonnistumisille vain yhdessä nauretaan ("Pistäs vielä toinen yhtä paha!") ja toisia kannustetaan. Pelaisin mielelläni enemmänkin, jos siihen olisi mahdollisuus. Aikuisten tekniikkakurssillekin osallistuisin heti, jos sellainen olisi tarjolla.

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Minä juoksijana

Juoksen, koska nautin juoksemisesta ja saan siitä hyvää fiilistä. 

Koskaan en ole katunut, että olen lenkille lähtenyt. 

Juoksen viisi kertaa viikossa. Suurimmaksi osaksi etenen hidasta pk-vauhtia. Kerran viikossa mennään kovempaa ja viikonloppuna pitkis.

Harjotteluni on määrätietoista ja tavoittelen omia ennätyksiäni. Pidän siitä, että voin juosta valmiin ohjelman mukaisesti vaihtelevia ja monipuolisia treenejä.

Ihan parasta on huomata, että peruslenkillä sykkeet ovat normaalia matalammat ja askel kevyt.

Hölkkäkisat ovat harrastukseni suola.

Osallistun mieluummin pienehköön kylähölkkään kuin isoon kaupunkijuoksuun. Puolikas on silti kivointa juosta massatapahtumassa.

Juoksin ensimmäisen puolimaratonini yli kahteen tuntiin. Olen suorituksestani yhtä ylpeä kuin nykyisestä ennätystuloksestanikin.

Kilpailen aina itseäni vastaan. En perusta sijoituksesta.

Podiumille nousen toki mielelläni, jos palkintona on vaikkapa tuoretta leipää. Pokaaleja en kaipaa.

Juoksin toisen maratonini hitusen alle neljään tuntiin ja päätin lopettaa maratonurani huipulla.

Oikeasti maraton tuntui minusta liian pitkältä matkalta ja haluan säästää jalkojani maltillisilla harjoittelumäärillä.

Saisin juosta enemmän metsässä ja poluilla. Nyt sykkeeni nousevat jo pelkästä epätasaisen maaston ajattelemisesta.

Minulle tulee juostessa nopeasti lämmin. Sortsikeli on Suomessa maaliskuusta lokakuuhun.

Tarvitsen ryhtiliikettä juoksun oheisharjoitteluun. Tekniikkaharjoituksia teen aivan liian harvoin ja kuntopiiri on minulle pakkopullaa.

Ei ihme, että juoksuasentoni on kovin ryhditön. 

Minulla ei ole tarvetta lähteä juoksemaan joka päivä. Nautin mielelläni lepopäivistä ja voin korvata juoksulenkin hiihtämällä. Sisätiloissa en silti mielelläni koko päivääni vietä. Pieni happihyppely on välillä tarpeen.

Pidän juoksijoina kaikkia, jotka juoksuaskeleita ottavat. En ymmärrä vauhtiin perustuvaa jaottelua. Olen juoksija, vaikka en pysykään kärjen tahdissa.

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

DNS

Tunnelmia Vantaan maratonilta v. 2016

Osallistuin vuonna 2013 Vantaalla elämäni toiselle täyspitkälle maratonille. Sen jälkeen olen joka vuosi juossut samalla reitillä puolikkaan. Tasainen ja nopea reitti on tullut tutuksi, ja monta loistavaa juoksutarinaa minulla on sieltä kerrottavanani. Tänä vuonna tuloslistalla lukee nimeni perässä DNS, did not start.

Olen saanut harjoitella koko vuoden terveenä, ja juoksu on kulkenut hyvin. Odotin kovasti kauden ensimmäistä puolimaratonia, vaikka kilpailua edeltävissä treeneissä kovin vauhtini tuntui olevan kadoksissa. Miten sitten sattuikin niin, että juuri kisaviikolla sairastuin flunssaan. Kuumetta ei ollut, mutta nenä tukossa ja sykkeet normaalia korkeammat. Sairaana ei lähtöviivalle ollut asiaa.

Tilanne harmittaa, etenkin kun tämä olisi ollut vuoden ensimmäinen ja ainut puolimaraton. Todennäköisesti samalla myös vuoden viimeinen kilpailu, sillä marras-joulukuun tutut hölkkätapahtumat on jo koronan vuoksi peruttu. Normaalisti olen Vantaan jälkeen pitänyt pienen ylimenokauden ja marraskuussa  aloittanut uuden peruskuntokauden. Sama suunnitelma toteutunee tänäkin vuonna. Jospa sitä ensi viikolla pääsisi jo jotain liikuntaa tekemään. Rullasuksihiihtoa voisi ainakin käydä kokeilemassa, jos ilmat ei ole kovin sateisia. 

Vantaan maraton v. 2015

Tämä kausi päättyi nyt vähän lässähtäen, kun tuttua vuoden huipennusta ei saanut kokea. Onnistunut kausi minulla kuitenkin kaikkinensa on takana, ja tästä kyllä ihan innostunein mielin lähden rakentamaan kuntoa ensi kautta varten.

keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Vauhdittomana kohti Vantaata

Reilu viikko enää Vantaan puolimaratonille. Muuten ihan kiva, mutta kovemmat vauhtini tuntuvat kadonneen täysin. Juoksin tänään kolme kahden kilometrin mittaista vetoa, joissa vauhdit olivat 4.50, 4.40 ja 4.30 min./km. Alkuverkka tuntui kevyeltä, jalat vetreiltä ja sykkeetkin olivat matalat. Sen jälkeen juoksu ei sitten ollutkaan niin helppoa. Sain tosissani tehdä töitä, jotta pystyin pitämään haluttua vauhtia yllä. Sama juttu oli viime viikollakin. Silloin juoksin kahdeksan kilometriä tulevan puolimaratonin vauhdilla. Ei kulkenut sitten yhtään. Kovin sain silloinkin töitä tehdä, eikä puolikasta todellakaan olisi jaksanut maaliin asti niillä vauhdeilla. Kisassa vauhdin pitäisi vieläpä tuntua melko helpolta.

Syyskuun upeista juoksusäistä on kyllä nautittu!

Vantaa on tämän vuoden ensimmäinen ja ainut puolikkaani, ja olin haaveillut jopa uudesta ennätyksestä. Keväällä ja alkukesästä kuntoni oli erinomainen, ja juoksin silloin ennätykseni Cooperin testissä ja viidellä kilometrillä sekä ennätykseni tuntumaan kympillä. Vielä syyskuun alussa Pentin hölkässä nakuttelin oikein kivoja kilometriaikoja lyhyellä neljän kilometrin matkalla. Viikon päästä Lassen hölkässä kulku ei enää ollutkaan niin menevää, ja sen jälkeen peruslenkkeilykin on tuntunut hitusen nihkeältä.

Mutta ei auta itku näilläkään markkinoilla. Vauhtia ei viikossa ehdi kasvattaa, mutta oikeanlaisella keventelyllä yritetään hakea mahdollisimman hyvää kulkua kisapäivään. Toivotaan, että jalat ovat silloin vetreät ja juoksu nautinnollista.

maanantai 21. syyskuuta 2020

Taas yksi saliselfie

Tuttavani on julkaissut taas uuden saliselfien. Siinä se pullistelee hauistaan peilikuvalleen. Säännöllinen punttien kolistelu on kuulemma tuottanut tulosta: penkistä nousi ennätyslukemat. Onpa siinä itsekeskeinen ja turhamainen tyyppi. Haluaa vaan nostaa itseään jalustalle. "Katsokaa nyt, kuinka timmissä kunnossa olen!" Saako painaa älllötys-emojia?


Naapurini näkyy käyneen taas lenkillä. Siellähän se pururadalla pinkoo harva se ilta. Ei vissiin ole muuta elämää. Oli kuulemma nautinnollista menoa, oikeaa juoksijan flow'ta. Hehkuttaa, kuinka ahkera kenkien kulutus on nostanut vauhteja ja laskenut sykkeitä. Tulevalle puolimaratonille on lähdössä ennätysjahtiin. Todisteeksi on liitetty kuva sykemittarin näytöstä. Tiedämme nyt juostun matkan pituuden ja tahdin, sykkeet sekä kulutetut kalorit. Hohhoijaa, ketä kiinnostaa? En todellakaan tykkää.


Vanha työkaverini on selvästi pudottanut painoaan. Uu la laa, miten hyvännäköinen leidi kuvassa poseeraa. On kuulemma alkanut käydä säännöllisesti salilla ja maratoninkin on juossut lyhyen treenijakson jälkeen. Sisukkaasti oli taistellut maaliin saakka, vaikka polvi oli kipeytynyt jo puolivälissä matkaa. Painan sydäntä ja kirjoitan lukuisten kommenttien jatkeeksi: "Oot kyllä supernainen, silkkaa terästä!" Saisipa itsekin pois muutaman kilon. Pitäisikö hankkia salikortti? Ja olisihan se maratonkin kiva joskus juosta.


Juoksin eilen vajaan kahden tunnin pitkiksen. Hyvässä seurassa askel tuntui kevyeltä ja sykkeet pysyivät mukavan matalalla. 15,5 km, tahti 6:42 min./km, keskisyke 120, kalorit 682 kcal.

maanantai 14. syyskuuta 2020

Hyvässä säässä Lasse Virén Hölkässä


Sää hemmotteli meitä tänäkin vuonna Lasse Virén hölkässä. Aurinko paistoi ja mittari näytti 15 plusastetta. Tuuli oli paikoin navakka. Lapset pääsivät tuttuun tapaan ensimmäisenä kirmaamaan kilometrin mittaiselle pururatapätkälleen. Lennokas oli askel näissä sarjoissa. 


Aikuisille oli tarjolla puolimaraton, reilun kympin maantiejuoksu sekä 6 kilometrin mittainen patikkasarja. Itse osallistuin kympille seitsemättä kertaa. Osallistujista kaksi oli ollut mukana kaikilla 47 kerralla. Siinäpä hyvä tavoite itse kullekin: kunnossa kaiken ikää.

Alkuverryttelyssä kroppa ja jalat tuntuivat ihanan vetreiltä, ja avausvedoissakin vauhti irtosi helposti. Luottavaisena asetuin lähtövaatteen alle, vaikka tiesinkin, että alkuverryttelyn tuntemuksista ei pysty vielä päättelemään mitään tulevan kilpailun kulusta. Parhaimmat kilpailuni olen monesti juossut takkuisen alkulenkin jälkeen. 


Kipailu lähti hyvin liikkeelle, sillä alamäkeen oli helppo kiihdyttää askelta. Sen jälkeen matka jatkui kumpuilevalla reitillä, jossa alustana oli hiekkatietä, asvalttia ja lopussa vielä pehmeää pururataa. Päädyin sopivasti edellä menevän peesiin, ja siinä juoksu tuntui hyvältä. Terävin vauhti siitä vain tuntui puuttuvan. Garminin kilometriajoista päätellen juoksuni eteni hyvin samankaltaisesti edellisvuosiin verrattuna: hitaimmat ja nopeimmat kilometrit osuivat reitin varrella samoihin kohtiin. Erilaisten reittiprofiilien vuoksi luotettavimmat aikavertailut kannattaakin tehdä samalla reitillä juostuihin tuloksiin. 

Koska en saanut kisassa itsestäni kaikkea irti, ei juoksu lopussakaan tuntunut kamalan pahalta. Hengitys oli melko maltillista, ja maalisuoralla löytyi vielä helposti kirivaihde. Loppuaikani oli 48:28, joka jää puoli minuuttia viime vuodesta ja 1,5 minuuttia omasta reittiennätyksestäni. Olen silti tyytyväinen juoksuuni. Se oli helppoa ja nautinnollista. Kiva oli olla mukana hyvin järjestetyssä tapahtumassa. Muistoksi jokainen osallistuja sai hienon mitalin ja paidan.

sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Peräkanaa Pentin hölkässä


Osallistuin perjantaina vähän ex tempore piskuiseen Pentin hölkkään, koska löysin tiedon koko tapahtumasta vasta keskiviikkona. Juoksu on viimeisen kahden viikon aikana tuntunut oikein hyvältä, joten kiva oli päästä testaamaan kovempia vauhteja. 

Juuri kun saavuimme kilpailupaikalle, alkoi muutaman minuutin kestänyt pieni sadekuuro. Ilma oli melko hiostavan tuntuinen: hiki puski kroppaan jo alkulämmittelyssä. Paikalla oli vain kourallinen juoksijoita, patikkasarjalaisia suunnilleen saman verran.


Suunnittelin rohkeaa juoksua, jossa lähtisin heti alusta lähtien reippaasti matkaan. Päätinkin lyöttäytyä tutun kilpakumppanin peesiin, sillä tiesin hänen aloittavan kovaa. Päätös osoittautui loistavaksi: juoksu peesissä tuntui erittäin helpolta ja ensimmäinen kilometri asvaltilla kulki aikaan 4:08. Sen jälkeen matka jatkui parin kilometrin verran hiekkatiellä. Seuraamme liittyi myös kuusikymppisten sarjassa juokseva mies. Peräkanaa painelimme, minä letkan viimeisenä. Juoksu tuntui edelleen hyvältä, ja monessa kohtaa teki mieli nousta porukan kärkeen. Onneksi kuitenkin maltoin mieleni. Kilometri ennen maalia palasimme alun asvaltille, ja siinä vaiheessa tein ratkaisuni. Paluusuora tuntui pitkältä, ja pelkäsin koko ajan, että takaa-ajajat tulevat ohi. Matka oli pakko jakaa osiin: kunhan ensin jaksan tuon seuraavan puun kohdalle ja sen jälkeen tulevaan tienhaaraan. Siten sain pidettyä vauhdin yllä ja jahtaajat takana. 

Loppuaikani 4,2 kilometrin matkalla oli 18:02. Keskitahdiksi muodostui 4:14 min./km. Paransin vuonna 2017 juoksemaani reittiennätystä kahdeksan sekuntia. Olen todella tyytyväinen vahvaan ja helppoon juoksuuni.

sunnuntai 9. elokuuta 2020

Vetämätön Iitti-hölkkä

Kahdeksatta kertaa järjestetyssä Iitti-hölkässä oli mukana lähes 200 juoksijaa. Ilahduttavan paljon oli perheitä, joissa sekä lapset että vanhemmat osallistuivat. Aurinko paistoi, tunnelma oli hyvä ja kiva oli nähdä useita juoksututtuja. Omasta juoksustani ei sitten jäänytkään enää mitään hehkutettavaa.

Jo lasten sarjoja seuratessa tuntui, että aurinko läkähdyttää alleen. Olisi pitänyt pysyä enemmän varjossa, mutta minusta oli kiva kannustaa nuoria reitin varrella. Omaan juoksuun valmistautuminenkin jäi siinä tohinassa melko olemattomaksi.

Kympin ja vitosen juoksijat pääsivät matkaan klo 12. Aurinko porotti edelleen kuumasti, ja jo ensimmäisellä kilometrillä tiesin, että tänään ei juoksu kulje. Askel ei ollut vetävä eikä erityisen kevytkään. Oli masentavaa seurata, kuinka tutut kilpakumppanit katosivat heti alkuun selvälle etumatkalle. 

Vaikka askel oli raskas, ei matka sinällään tuntunut kovinkaan pahalta. Vauhti oli kuitenkin selvästi normaalia kisavauhtia hitaampaa, eikä sitä ollut tarvetta pitää väkisin yllä. Kunhan nyt maaliin asti hölköttelin. Nautin kyllä silti enemmän niistä kisoista, joissa juoksu kulkee, ja lopussa puuskuttaen taistelee viimeisiä kilometrejä vastaan. Nyt ei ollut lopussakaan enää intoa taistella sijoituksesta, vaikka kaksi naista viimeisellä kilometrillä tulivat ohitseni.

Kymmenen kilometrin loppuaikani painui lähes 50 minuuttiin. Se on yli neljä ja puoli minuuttia hitaampi kuin viime vuonna juoksemani reittiennätys. 

Tämä on jotenkin niin tyypillistä minua. Keväällä ja alkukesästä juoksen ennätysjuoksuja, ja seuraavassa hetkessä floppaan täysin. Ymmärtäisin, jos aikani olisi helteen vuoksi minuutin edellistä huonompi tai edes kaksi. - Mutta neljä ja puoli minuuttia! Jotain häikkää kropassa tosin luultavasti oli, sillä jo viikolla olin lenkeillä kiinnittänyt huomiota normaalia korkeampiin sykkeisiin. Mistä lie sitten johtuu? Toivotaan että sykkeet pian normalisoituvat ja seuraavassa kisassa otetaan Iitti-hölkästä revanssia.

perjantai 10. heinäkuuta 2020

Kymijoki-Kympillä


Torstaina juostiin taas Kymijoki-Kympillä. Osallistujia oli 123, joten mukavasti oli porukkaa lähtenyt viivalle. Tiedossa oli tuttu, tasainen reitti, joka soveltuu erinomaisesti ennätysjahtiin. Kesän avauskilpailussani kesäkuussa juoksinkin samalla reitillä lähelle omia ennnätyslukemiani. 

Minulla on tapana valmistautua kilpailuun hakemalla hyvää fiilistä musiikkia kuuntelemalla sekä lakkaamalla kisakynnet ja pyytämällä tytärtäni tekemään kisakampauksen. Pientä "hulluttelua" haettiin tällä kertaa kampaukseen suihkutetulla pinkillä värillä. Sää oli oikein sopiva, +16 astetta, joten päälleni puin hihattoman paidan ja sortsit. Jalkaani laitoin uudet Adidaksen Adiokset, jotka tuntuivat kilpailussa todella hyvältä. Kevyt oli tossu - ainakin menomatkalla.

                                                          Kuva: Kymijoki-Kymppi

Ensimmäiset kuusi kilometriä kulkivat taas kivasti. Askel oli kevyt ja hengitys rentoa. Myötätuulikin auttoi varmasti asiaan. Vauhtini oli tasaista, vähän alle 4.30 min./km -tahtia. Väliaikani viidessä kilometrissä oli 22:08.

Kääntöpisteen lähettyvillä pystyi tarkastelemaan omaa sijaintiaan ja moikkailla tuttuja kanssakilpailijoita. Siinä vaiheessa vauhti tuntui vielä hyvältä, mutta nopeasti kuuden kilometrin jälkeen jalat alkoivat jo painaa. Asiaa ei yhtään auttanut se, että etenkin peltoaukioiden kohdalla tuuli puhalsi todella navakasti vastaan. Juoksuasentoni oli varmaan taas aivan kamala: istuva ja kädet korkealle puristettuina. En viimeisellä kilometrilläkään jaksanut enää nostaa vauhtiani. Kello pysähtyi maalissa aikaan 45:04. 

Kuva: Kymijoki-Kymppi
                                                           Kuva: Kymijoki-Kymppi

Ei ole maaliintuloni lennokas! Mielenkiintoista on myös se, että kuvittelin pysäyttäväni kelloni vasta selvästi maaliviivan jälkeen. Kuva paljastaa karun totuuden - myös juoksuasennostani. 

Olen tyytyväinen loppuaikaani. Saavutin sillä voiton N40-sarjassa ja sain palkinnoksi herkullista leipää sekä juomapullo-rullan.

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Loistojuoksu kesän kisa-avauksessa


Kesän kilpailukausi on nyt virallisesti avattu. Osallistuin huhtikuulta siirrettyyn Kymijoki-Kevätkymppiin, ja tarkoituksena oli juosta kova aika edellisen ratapettymyksen jälkeen.

Sää oli juoksijoille varsin hyvä: pientä tihkusadetta, lämpöä +12°C. Osallistujia oli viitisenkymmentä, ja kilpailu toteutettiin väliaikalähdöin. Ensimmäinen kilpailija lähti matkaan klo 13, ja muut seurasivat perässä aina 10 sekunnin välein. Tämä sopi itselleni oikein hyvin, sillä juoksen aina omaa juoksuani itseäni vastaan, enkä niinkään muiden mukana. Peesiapua ei tosin tällä kertaa saanut. Lähdin matkaan kuudentena, joten tiedossa oli jo etukäteen, että itse en juurikaan pääse matkalla ohittelemaan, mutta minun ohitseni tullaan kyllä - ja kovaa. 

Lähtötunnelmissa

Olo tuntui alkuverkassa oikein hyvältä, joten luottavaisena asetuin lähtöviivalle. Ensimmäiset kilometrit kulkivatkin kepeästi, ehkä vähän turhan kovaakin. Saavutin kaikki edelläni lähteneet naiset, ja neljän kilometrin kohdalla ensimmäinen kova mieskisaaja kirmasi kevyesti ohitseni. Heidän peesistä oli turha haaveilla, joten yksin taistelin paluumatkan tuulta ja väsymystä vastaan. Tai tuulta en itse niinkään huomannut, sillä kaikki ajatukset piti keskittää taisteluun hiipuvaa askellusta vastaan. Viimeiset kolme kilometriä olivat todella raastavia, mutta jaksoin jotenkuten pitää vauhdin kohtuullisena. Tappiota alkupätkään kertyi kuitenkin 28 sekuntia. 

Taisteluni palkittiin maalissa loistavalla kympin ajalla 44:46. Keskitahdiksi muodostui 4:28 min./km. En jäänyt lopulta kuin 14 sekuntia kolme vuotta sitten juoksemastani ennätyksestä, joten aivan loistojuoksu tämä oli. Tästä on mahtavaa jatkaa taas harjoittelua. 


Sijoituin sarjassani ensimmäiseksi, ja sain palkinnoksi Risto Peltolan maistuvan kauraleivän. Toisen leivän voitin talvijuoksusarjan kokonaiskilpailun voitosta. Ai että maistui juoksun jälkeen hyvältä!

maanantai 18. toukokuuta 2020

Testikymppi päättyi pettymykseen


Eilisen ohjelmassa oli testikymppi. Päätin juosta sen radalla, jotta minun ei tarvitsisi miettiä, miten kätevimmin pörräisin vastaavan matkan maantiellä. Rataa puolsivat myös tasaisuus ja tarkka mitta. En ollut myöskään ennen juossut kilpaa 25 ratakierrosta. 

Aiemmin keväällä juoksemani testilenkit ovat kulkeneet todella hienosti, ja niiden perusteella kuvittelin kelottavani tälläkin matkalla ennätystahteja. Luottamus omaan kuntoon oli kohdallaan. Päätin kuitenkin saamani ohjeistuksen mukaan lähteä matkaan hieman tavoitevauhtejani hitaammin, jotta en pilaisi koko kilpailua alun liian kovilla vauhdeilla. Laskin valmiiksi kierrosvauhdit alun kahdelle kilometrille, ja sitä seuraavalle vauhdinnostolle.

Juoksu lähti hyvin liikkelle. Meno tuntui rennolta ja helpolta. Ensimmäinen kilometri täyttyi kaksi sekuntia tavoitetta hitaammin. Hyvä! Olin kerrankin todella malttanut lähteä rauhallisesti matkaan. Hieman tosin ihmettelin aikaa, koska mielestäni olin koko ajan juossut hieman tavoitekierrosvauhteja kovempaa. Kahdessa kilometrissä aika painui jo selvästi yli tavoitteen, ja vähän aloin mielessäni pohtia, ovatko kierrosaikani nyt kohdillaan. Silti vasta kolmessa kilometrissä todella tajusin, että olin muistanut kierrosvauhtini väärin, ja vauhti oli kaukana ennätystahdeista. Yritin lisätä vauhtia, mutta se ei ollutkaan helppoa. En uskaltanut niin alussa matkaa vielä ihan äärimmilleen puuskutustani nostaa. 

Puoliväli täyttyi ajassa 23:14. Ihan kelpo loppuaika silläkin vielä saavutettaisiin. Vaan matkapa alkoi painaa, eikä enää kovin suurta intoakaan ollut, joten vauhti vain hidastui loppua kohti. 25 kierrosta täyttyi lopulta ajassa 47:04. Hitaasta vauhdista kertoo sekin, että keskisykkeet jäivät selvästi normaalia kilpailua matalammiksi.

Jotenkin niin tyypillistä minulle. Saatan tässä hetkessä helposti juosta ennätykseni, ja seuraavassa floppaan ihan täysin. Jostain kun keksisi, mistä moinen vaihtelu johtuu. Mutta tuohan tämä toisaalta oman jännitysmomenttinsa jokaiseen kilpailuun. Ja kuka sitä aina jaksaisi lukea raportteja pelkästään onnistuneista juoksuista.

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Ratakolmetonninen


Lauantai-illan rypistyksenä oli radalla juostu kolmetuhatta metriä. En ollut ennen tuota matkaa kellottanutkaan. Alkuverryttelyssä sykkeet olivat normaalia korkeammat, ja muutamien nopeampien vetojen jälkeen kroppa tuntui vetämättömältä. Voikohan jännitys noin vaikuttaa tuntemuksiin? Itse kisan aikana hengitys kulki kuitenkin oikein hyvin ja jalat tuntuivat vetreiltä.

Kolme kilometriä radalla tarkoittaa 7,5 ratakierrosta. Ei kuulosta paljolta, mutta haastetta lisää se, että koko matka täytyy juosta omiin vauhteihin suhteutettuna melkoista haipakkaa. Lisäksi oman vauhdin arvioiminen voi olla vaikeaa, jolloin aloitusvauhti nousee helposti liian kovaksi. Itse olin maaliskuussa juossut Cooperin testin, joten arvioin sen perusteella juoksevani kolmetonnisen noin loppuaikaan 12:15.

Sää oli aurinkoinen, 13° lämmintä. Hyvin tarkeni juosta sortseissa ja t-paidassa. Ensimmäiset kolme kierrosta kulkivat yllättävän kepeästi. Riemuitsin, että lähes puolivälissä jo mennään, eikä vielä tunnu edes pahalta. Eikä se kovin kamalalta tuntunut lopussakaan. Matka täyttyi yllättävän nopeasti. En silti usko, että olisin pystynyt juurikaan kovempaa menemään. Ehkä peesissä olisi jonkun sekunnin voinut saada pois. 

Cooper tuli täyteen 2940 metrin kohdalla, ja siitä vielä kova loppurutistus maaliin ajassa 12:14. Keskitahdiksi muodostui 4.05 min./km. 

Omatoimiset testikisat tuovat kivasti virtaa juoksuharjoitteluuni, ja nämä alimatkan kilpailut toimivat myös loistavina harjoituksina. Näiden perusteella on helppo lähteä uudestaan viivalle, kun tietää kunnon olevan kohdillaan. Pidempien matkojen kilpailuvauhtejakin on helpompi arvioida. 

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Golden Heart -neulepusero


Postausluonnoksiini oli jäänyt tämä postaus jo kauan sitten neulomastani kaarrokepuserosta. Neule on osoittautunut käytössä todella hyväksi, ja se on valikoitunut usein päälleni.

Ohje sinapinkeltaiseen neuleeseen löytyi Garnstudion sivuilta, ja se on neulottu saumattomasti ylhäältä alas. Työ valmistui nopeasti, kun pyöröpuikoilla sai neuloa pelkästään oikeaa. Ohjeessa ilmoitettu lankamäärä loppui minulta hihoissa kesken. Ylimääräisellä kerällä tein saman tien helmaan lisää pituutta.

Malli: Drops Design Golden Heart 
Lanka: Drops Merino Extra Fine, sinapinkeltainen 450 g ja luonnonvalkoinen vajaa 50 g
Puikot: 3 mm ja 4 mm


Olen todella tyytyväinen tähän puserooni. Se istuu hyvin päälle, ja värikin on kiva.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Testikisoista virtaa harjoitteluun

Munahölkkä 2019
Viime sunnuntaina minun piti juosta SAULin puolimaraton Helsingissä. Se olisi ollut kevään pääkilpailuni. Uskon, että minulla olisi ollut hyvät mahdollisuudet jopa ennätysjuoksuun.

Koska kevään juoksutapahtumat on nyt peruttu, tuntuu moni kuntoilija siirtyneen takaisin peruskuntoharjoitteluun. Kuntoa ei tarvitse nyt terävöittää tai herkistellä tulevaa kilpailua varten. Näin varmasti toimisin itsekin, jos tavoitteenani olisi ollut pelkästään jokin pidempi kilpailumatka, kuten maraton. Puolimaratonkin kuulostaa turhan pitkältä yksin puuskutettavaksi.

Helsinki Spring Marathon 2019
Sunnuntaisen puolimaratonin lisäksi olin haaveillut hyvistä suorituksista myös lyhyemmillä matkoilla. Ja koska juoksu tuntuu tällä hetkellä oikein hyvältä, tuntuisi kurjalta siirtyä takaisin vain peruslenkkeilyyn. Sittenhän en saisi tietää, mikä kuntoni oikeasti tällä hetkellä on. Jälkikäteenkään ei sitten tarvitse jossitella sitä, että keväällä 2020 olisin ollut huippukunnossa, mutta koska kilpailuja ei järjestetty, tulokset jäivät saavuttamatta. Siksi haluan testata vauhtejani omilla testijuoksuilla. Minua ei edes haittaa se, että tulokset ovat epävirallisia. Itselleni ei kuitenkaan ole merkitystä sillä, olenko juossut ennätysvauhtini virallisessa kilpailussa vai omalla iltalenkilläni.

Suunnitelmissani on juosta touko-kesäkuussa kolmen, viiden ja kymmenen kilometrin testijuoksut.  Kolmonen ja vitonen ovat onneksi tuttuja jo muutaman viikon takaa, jolloin juoksin testimielessä Cooperin testin ja ratavitosen. Nyt olisi tarkoitus vähän vielä aikaa parantaa. Kympillä haluaisin myös kokeilla ennätysvauhteja.

Teutjärven ympärijuoksu 2019
Tulevat testikilpailut tuovat nyt kivasti piristystä ja mielekkyyttä harjoitteluuni. Toivottavasti oikeita kilpailuja pystytään siltikin jo pian järjestämään, sillä oikean juoksutapahtuman tunnelmaa ei yksin radalla pysty millään saavuttamaan.
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall