perjantai 30. lokakuuta 2020

Neulotut säärystimet

Raspberry Cream -pitsisäärystimet

Lanka: Drops Baby Merino

Puikot: 2,5 mm ja 3 mm

Ohje: Garnstudio / Drops Design


Heijastavat säärystimet

Lanka: Novita Hohde

Puikot: 4 mm

Ohje: Luo 48 s. ja neulo 2o, 2n -joustinneuletta 8 kerrosta. Lisää viimeisellä kerroksella 2 s.

Aloita ryppyneule:

1.-2. krs.: *5n, 5o*, toista koko kerroksen ajan *-*.

3.-4. krs: neulo koko kerros nurjaa.

5.-6. krs: *5o, 5n*, toista koko kerroksen ajan *-*.

7.-8. krs: neulo koko kerros oikeaa.

Toista 1.-8. krs haluamasi määrä ja aloita sitten 2o, 2n -joustinneule. Kavenna ensimmäisellä kerroksella 2 s. Neulo joustinneuletta 8 kerrosta ja päättele silmukat löyhästi.


Palmikkosäärystimet

Lanka: Novita 7 veljestä Lapintaika 

Puikot: 4 mm

Ohje: Palmikkokuvio on otettu Novitan julkaisemista palmikkosukista, jonka ohjeen olen aikoinaan tulostanut Novitan sivuilta. Enää en ko. mallia valitettavasti heidän sivuiltaan löytänyt.

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Lenkille flunssan jälkeen

Sairastuin flunssaan juuri ennen Vantaan maratonia. Kuumetta minulla ei ollut, mutta olo oli nuhainen ja tukkoinen. Lisäksi sykkeet olivat korkealla. Istuessa laskin pulssini jumpsuttavan parhaimmillaan lähes 80 kertaa minuutissa. Melkoisen paljon, kun yleensä se jää helposti alle 50:een.  

Oireet helpottivat viidessä päivässä, mutta syke pysyi korkealla. Kävin kuitenkin optimistisena kokeilemassa parilla pienellä lenkillä, miltä juoksu tuntuu. Askel oli ihanan kevyt, koska jalat olivat saaneet puolimaratonille valmistavan kovan treenin jälkeen kaivattua lepoa. Nautinnolliselta juoksu tuntui koko puolituntisen, mutta Garmin paljasti, että sykkeet olivat 10-15 pykälää normaalia korkeammat. Ylämäissä ne myös nousivat herkästi. 

Tajusin pian, ettei lenkille kannata edes yrittää, jos tietää leposykkeiden olevan selvästi koholla. Kevyitä kävelylenkkejä tein ja lentopalloa kävin pelaamassa. Hetken jo pelkäsin, että taustalla on jotain muutakin kuin flunssaa, sillä mielestäni olen aiemmin toipunut taudeista paljon nopeammin. Kahden viikon kuluttua sairastumisesta vihdoin ilokseni huomasin, että sykkeet ovat laskeneet lähelle normaalia. Onpa ihanaa päästä taas juoksemaan ja aloittamaan uutta peruskuntokautta.

Flunssan jälkeinen kevyt lenkki 30 min., 4,5 km, keskisyke 126.

torstai 22. lokakuuta 2020

Aikuisten pallokoulussa

Olen löytänyt hienon, uuden harrastuksen. Keskiviikkoiltaisin suuntaan läheiselle liikuntahallille aikuisten pallokouluun. Nimestään huolimatta ryhmässä ei niinkään harjoitella uusia kuvioita ja tekniikoita, vaan puolentoista tunnin ajan pelaamme lentopalloa höntsämielellä. Odotan viikoittaisia treenejämme jopa enemmän kuin juoksulenkkejäni.

En ole nuorempana pelannut lentopalloa, mutta ottelukatsomossa olen istunut paljonkin. Lasten harrastamisen myötä olen teoriassa oppinut pelikuvioita ja pallonkäsittelyn saloja. Tiedän, kuinka oikeaoppisesti tehdään hiha- ja sormilyönti ja miten kentällä pelaajat sijoittuvat eri pelitilanteissa. Kaikkihan näyttää niin helpolta, kun ammattilainen sen näyttää. Olen huomannut, että pelkkä teoria ei mihinkään riitä, vaan pallokosketuksia ja toistoja on itse kerryttettävä.

Vahvuuksiani kentällä ovat ehdottomasti innostuneisuuteni ja muiden tsemppaaminen. Pallonkäsittelytaidot vaativat paljon hiomista, mutta ilokseni olen huomannut, että kehitystäkin on parin vuoden aikana tapahtunut. Hihavastaanotot nousevat nykyään jo aika hyvin kohti passaria ja iskulyönneissä osun paremmin palloon. Huudan rohkeasti "minä", kun pallo on tulossa minua kohti ja pyrin joustamaan jaloilla. Eniten harjoitusta vaativat vielä sormilyönti ja passit. Samoin epävarmuus syötöissä. 

Koronakeväänä ja kesällä kävimme koko perhe ahkerasti läheisellä beach volley -kentällä pelailemassa. Nautin yhteisistä pelihetkistämme todella paljon. Lapsetkin ovat nykyään innolla mukana, kun äiti ei enää sössi jokaista palloa. 

Aikuisten pallokouluun on helppo aloittelijankin mennä mukaan, koska kentällä on aina mukana myös konkareita, jotka pystyvät pelastamaan epäonnistuneita nostoja ja tarjoilemaan loistavia passeja, joista on helppo harjoitella hyökkäyksiä. Pisteitä ei peleissämme lasketa, epäonnistumisille vain yhdessä nauretaan ("Pistäs vielä toinen yhtä paha!") ja toisia kannustetaan. Pelaisin mielelläni enemmänkin, jos siihen olisi mahdollisuus. Aikuisten tekniikkakurssillekin osallistuisin heti, jos sellainen olisi tarjolla.

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Minä juoksijana

Juoksen, koska nautin juoksemisesta ja saan siitä hyvää fiilistä. 

Koskaan en ole katunut, että olen lenkille lähtenyt. 

Juoksen viisi kertaa viikossa. Suurimmaksi osaksi etenen hidasta pk-vauhtia. Kerran viikossa mennään kovempaa ja viikonloppuna pitkis.

Harjotteluni on määrätietoista ja tavoittelen omia ennätyksiäni. Pidän siitä, että voin juosta valmiin ohjelman mukaisesti vaihtelevia ja monipuolisia treenejä.

Ihan parasta on huomata, että peruslenkillä sykkeet ovat normaalia matalammat ja askel kevyt.

Hölkkäkisat ovat harrastukseni suola.

Osallistun mieluummin pienehköön kylähölkkään kuin isoon kaupunkijuoksuun. Puolikas on silti kivointa juosta massatapahtumassa.

Juoksin ensimmäisen puolimaratonini yli kahteen tuntiin. Olen suorituksestani yhtä ylpeä kuin nykyisestä ennätystuloksestanikin.

Kilpailen aina itseäni vastaan. En perusta sijoituksesta.

Podiumille nousen toki mielelläni, jos palkintona on vaikkapa tuoretta leipää. Pokaaleja en kaipaa.

Juoksin toisen maratonini hitusen alle neljään tuntiin ja päätin lopettaa maratonurani huipulla.

Oikeasti maraton tuntui minusta liian pitkältä matkalta ja haluan säästää jalkojani maltillisilla harjoittelumäärillä.

Saisin juosta enemmän metsässä ja poluilla. Nyt sykkeeni nousevat jo pelkästä epätasaisen maaston ajattelemisesta.

Minulle tulee juostessa nopeasti lämmin. Sortsikeli on Suomessa maaliskuusta lokakuuhun.

Tarvitsen ryhtiliikettä juoksun oheisharjoitteluun. Tekniikkaharjoituksia teen aivan liian harvoin ja kuntopiiri on minulle pakkopullaa.

Ei ihme, että juoksuasentoni on kovin ryhditön. 

Minulla ei ole tarvetta lähteä juoksemaan joka päivä. Nautin mielelläni lepopäivistä ja voin korvata juoksulenkin hiihtämällä. Sisätiloissa en silti mielelläni koko päivääni vietä. Pieni happihyppely on välillä tarpeen.

Pidän juoksijoina kaikkia, jotka juoksuaskeleita ottavat. En ymmärrä vauhtiin perustuvaa jaottelua. Olen juoksija, vaikka en pysykään kärjen tahdissa.

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

DNS

Tunnelmia Vantaan maratonilta v. 2016

Osallistuin vuonna 2013 Vantaalla elämäni toiselle täyspitkälle maratonille. Sen jälkeen olen joka vuosi juossut samalla reitillä puolikkaan. Tasainen ja nopea reitti on tullut tutuksi, ja monta loistavaa juoksutarinaa minulla on sieltä kerrottavanani. Tänä vuonna tuloslistalla lukee nimeni perässä DNS, did not start.

Olen saanut harjoitella koko vuoden terveenä, ja juoksu on kulkenut hyvin. Odotin kovasti kauden ensimmäistä puolimaratonia, vaikka kilpailua edeltävissä treeneissä kovin vauhtini tuntui olevan kadoksissa. Miten sitten sattuikin niin, että juuri kisaviikolla sairastuin flunssaan. Kuumetta ei ollut, mutta nenä tukossa ja sykkeet normaalia korkeammat. Sairaana ei lähtöviivalle ollut asiaa.

Tilanne harmittaa, etenkin kun tämä olisi ollut vuoden ensimmäinen ja ainut puolimaraton. Todennäköisesti samalla myös vuoden viimeinen kilpailu, sillä marras-joulukuun tutut hölkkätapahtumat on jo koronan vuoksi peruttu. Normaalisti olen Vantaan jälkeen pitänyt pienen ylimenokauden ja marraskuussa  aloittanut uuden peruskuntokauden. Sama suunnitelma toteutunee tänäkin vuonna. Jospa sitä ensi viikolla pääsisi jo jotain liikuntaa tekemään. Rullasuksihiihtoa voisi ainakin käydä kokeilemassa, jos ilmat ei ole kovin sateisia. 

Vantaan maraton v. 2015

Tämä kausi päättyi nyt vähän lässähtäen, kun tuttua vuoden huipennusta ei saanut kokea. Onnistunut kausi minulla kuitenkin kaikkinensa on takana, ja tästä kyllä ihan innostunein mielin lähden rakentamaan kuntoa ensi kautta varten.

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall