perjantai 30. huhtikuuta 2021

Testijuoksu jäniksen peesissä

Olen monesti haaveillut jäniksen hyödyntämisestä kilpailujuoksuissani. Vauhdista ei tarvitsisi itse huolehtia, voisi vain roikkua rennosti mukana. Eilen pääsin vihdoin testaamaan "rentoa roikkumista", kun juoksututtavani tarjoutui jäniksen rooliin viiden kilometrin testijuoksussani. 

Jänisjuoksun huono puoli on se, että juoksuvauhti pitää päättää etukäteen. Yleensähän lähden matkaan sopivalta tuntuvaa vauhtia, enkä pyri väkisin pysymään tietyssä tahdissa. Jänisjuoksu sopiikin varmasti parhaiten sellaisiin tilanteisiin, joissa oman kuntotasonsa tietää melko tarkasti. Itse päätin ottaa pienoisen riskin ja lähdin tavoittelemaan viime kevään ennätystäni 21:17. Pyysin jänikseltä 1.42-kierroksia, mikä tarkoittaa 4.15 min./km -tahtia. 


Alkuverkassa sykkeet olivat normaalia korkeammat ja avausvedot hengästyttivät kummallisen paljon. Liekö jännitys vaikuttanut, vai sattuiko vain kankea päivä. Toisaalta alkuverryttelyn aikaiset tuntemukset eivät ole ennenkään ennustaneet tulevaa suoritustani. 

Jäniksen perässä oli todellakin helppoa juosta. Tuijotin pelkästään edessä kiitävää selkää, enkä vilkuillut kelloani kertaakaan. Kierroksissa yritin jotenkin pysyä ajan tasalla. Jänis hoiti hommansa kellontarkasti. Harmi vain, etten ihan jaksanut pysyä mukana tilaamassani vauhdissa. Kolmessa kilometrissä olin jo valmis luovuttamaan, enkä oikeastaan osaa edes sanoa, miten ihmeessä taistelin vielä viimeiset viisi kierrosta. Jänis jarrutteli tuulisella etusuoralla, jotta saisin hänet kiinni ja pyrki sen jälkeen hivuttamaan vauhtia taas ylöspäin. Ilman jänistä en varmastikaan olisi jaksanut tsempata loppuun asti, vaikka en mielelläni kisoja keskeytäkään. 


Maalissa vilkaisin ensimmäistä kertaa kelloani, joka näytti aikaa 21:31. Alkuun olin tulokseeni pettynyt, mutta pian tajusin, etten jäänyt ennätyksestäni kuin 14 sekuntia. Keskitahdiksi muodostui 4:18 min./km. Viime vuonna olin juossut nousujohteisesti koko alkutalven, nyt olen nostanut juoksukuntoani hiihtopainotteisen kauden jäljiltä vasta kuukauden. 

maanantai 19. huhtikuuta 2021

Kesäkuntoon 2021 ja muita juoksukuulumisia

Juoksimme eilen viikon pitkää lenkkiä kolme juoksijan porukassa. 17 asteessa tarkeni hyvin sortseissa ja t-paidassa. Yhtään lämpimämpiä juoksukelejä en oikeastaan edes kaipaa. Lenkin loppupuolella vastaamme pyöräili nuori mies, joka huikkasi meille "kesäkuntoon 2021 - projektista". Kyllä, kyllä, nyökyttelimme - hyvää kesäkuntoa tässä toki tavoitellaan. Kesäkunto-projekti mielletään usein kuitenkin lyhytjänteiseksi bikinivartalon tavoitteluksi, jossa liikunta ja ruokavalion muutos harvoin jäävät pysyviksi. Siksi noudatankin ennemmin "kunnossa kaiken ikää" -projektia.  En harrasta liikuntaa ulkonäköni vuoksi. Juoksen, koska nautin siitä ja saan siitä positiivista virtaa - niin henkisesti kuin fyysisestikin. 

Viime viikolla avasimme perheeni kanssa beach volley -kauden. Olipa todella kivaa päästä pitkästä aikaa pelaamaan. Edellisen kerran olen palloa pompotellut marraskuun lopulla aikuisten pallokoulussa. Tauko näkyi selvästi tekemisessäni: vastaanottamani pallot nousivat ihan muualle kuin passarille, ja harvat iskulyöntiyritykseni pysähtyivät verkkoon. Hauskaa minulla silti oli ja nautin pelaamisesta koko perheen kesken. Lentopalloa pidän myös hyvänä hyötyliikuntana juoksuharjoittelun ohessa. 

Erinomaista hyötyliikuntaa kertyi myös luontoretkeilystä. Kipusin ihailemaan maisemia 60 metrin korkeuteen Kymijoen pinnasta kohoavalle Hiidenvuorelle. Komeat oli näkymät.

Lauantaina seurasin Pyhtäällä järjestettyjä maantiejuoksun SM-kilpailuja. Paikan päällä en tietenkään voinut olla, mutta live-tuloksista jännitin aikoja ja sijoituksia. Naisten puolimaratonin voitti eilen 48 vuotta täyttänyt Laura Manninen ajalla 1:16:33. Suomen Urheiluliiton sivuilla julkaistussa haastattelussa Laura kertoo nauttivansa juoksuharjoittelusta. Kilpailut tuovat oman höysteensä tekemiseen, mutta hän ei oikeastaan harjoittele kilpailuja varten. Itse olen Lauran kanssa samoilla linjoilla. Nautin monipuolisesta harjoittelusta, ja parasta on, kun juoksu peruslenkeillä kulkee. Itse tähtään kyllä vielä kilpailuihinkin ja tavoittelen niistä hyviä tuloksia, mutta ennen kaikkea kilpailutapahtumat ovat mukava lisä harrastukseen. Kilpailuihin kannattaa osallistua jo pelkästään hyvän tunnelman vuoksi.

Viime viikolla mittariini kertyi 52,7 harjoituskilometriä. Se on minulle hyvä määrä. Havaitsin, että 5.20 min./km on tällä hetkellä hyvä tahti reippaalle lenkille. Juoksu tuntuu rennolta, eikä vauhdin eteen tarvitse vielä tehdä paljoakaan töitä. Mukavaa vaihtelua toivat myös sekä ylä- että alamäkeen tehdyt 20 sekunnin vedot. 

Leskenlehdet, sinivuokot ja sitruunaperhoset ilahduttavat keväistä luonnossa liikkujaa. Nautinnollisia liikuntahetkiä!

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Monipuolisuus motivoi

Viimeiseen kahteen viikkoon sisältyi enää yksi hiihtolenkki, jolla korvasin toissasunnuntaisen pitkiksen. Laduilla olisi ehkä pystynyt vielä muutaman päivän ajan hiihtämään, mutta uusi juoksuohjelma imaisi minut niin mukanaan, etten viitsinyt lähteä enää latujen kuntoa testaamaan.

Omaa juoksukuntoani päätin sen sijaan testata viiden kilometrin testijuoksulla. Juoksuhan kulki oikein hyvin, ja nyt taas tiedetään, missä mennään. Testilenkin lisäksi juoksuohjelmani on sisältänyt monipuolisia harjoituksia. Peruslenkkien lisäksi olen juossut mäkivetoja, kahden minuutin vetoja sekä pidempiä pätkiä "helppoa, reipasta". Läheinen urheilukenttä oli alkuviikosta lähes kokonaan sulanut, joten päätin tehdä yhden vetotreeneistä siellä. Sorruin tietysti klassiseen virheeseen: nopealla alustalla vauhdit nousivat jo alussa niin koviksi, etten lopulta jaksanut tehdä viimeistä vetoa. Loppuviikon mäkivedoissa aloitusvauhtini olikin selvästi leppoisampi.

Suurelta osin jo sulaa. Takakaarteessa vielä luminen osuus.

Hiihdosta juoksuun siirtyminen on selvästi nostanut treenimotivaatiotani. Hiihtäessä jokainen lenkki tuli tehtyä samaa rauhallista tahtia. Se oli nautinnollista sunnuntaihiihtelyä, mutta ei tuonut minkäänlaista vaihtelua. Juostessa on ollut kiva päästä välillä irrottelemaan. 

Juoksu on tuntunut toistaiseksi hyvältä, mutta tarkkana pitää olla, etten yhtäkkisellä juoksun lisäämisellä saa jalkojani täysin jumiin. Hiekkateitä ja polkuja olisi varmasti hyvä suosia, mutta ne ovat vielä märkiä ja lumisia. 

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall