maanantai 16. toukokuuta 2022

Kärkipyörän perässä Helsinki City 5:lla


Sainpahan melko erikoisen juoksukokemuksen lauantaina Helsinki City 5:lla. En ollut tajunnut ilmoittautumisen yhteydessä merkitä tavoiteaikaani, joten päädyin starttaamaan toisessa lähtöryhmässä, jossa osallistujien aikatavoitteena viiden kilometrin matkalle oli yli puoli tuntia. Kun sitten lähtölaukauksesta kiihdytin loivaan alamäkeen, huomasin hetkessä, että muut jäivät kauas taakse. Oli todella absurdi fiilis painella ihan yksin kärjessä - kuin huippujuoksija konsanaan. Poliisimoottoripyörä avasi minulle tietä edeltä, ja vierelläni polki turvapyöräilijä. Alkumatkasta ohittelin ensimmäisen lähtöryhmän viimeisiä menijöitä, mutta sen jälkeen tiet olivat tyhjät. Täysin soolojuoksuna painelin koko matkan. Kaksi miestä minut sentään matkalla ohitti, mutta heistäkään en seuraa saanut. Kiitokset lähetän vierelläni polkeneelle turvapyöräilijälle, joka upeasti minua tsemppasi ja kannusti. Eihän sitä kuulemma ihan joka tyyppi saa turvapyöräilijää rinnalleen.

Maratoonarit matkalla

Olympiastadionilla sijainneeseen maaliin kurvasin loppuajassa 22:22, joka tarkoittaa 4.29-keskitahtia. En tiedä, olisiko ykkösryhmässä juokseminen mitenkään vaikuttanut aikaani - tuskin ainakaan merkittävästi - mutta juoksukokemuksena se olisi ollut täysin erilainen. Olin ilmoittautunut isoon tapahtumaan nimenomaan siksi, että pääsisin juoksemaan isossa porukassa samantasoisten juoksijoiden kanssa. Virhe oli tietysti täysin omani, kun en ollut tavoiteaikaani täyttänyt, mutta kenttä saisi kyllä olla pakollinen, jos sillä on näin suuri vaikutus järjestelyihin. Jatkossa osaan olla tarkempi ilmoittautumiskenttiä täyttäessäni. 

Hyvällä fiiliksellä maalissa. Mitali kaulassa ja ikimuistoinen kokemus taskussa.

Muutoin nautin kyllä ison tapahtuman tunnelmasta, sponsorijäätelöstä, aurinkoisesta Helsingistä ja kirsikkapuiden kukinnasta. Löysinpä itselleni exposta myös uuden juoksutakin. Eihän sitä ihan joka juoksussa pääse kärkipyörän perässä pinkomaan!

sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Vastatuulessa Lahti-juoksussa

Osallistuin eilen Lahdessa kymmenen kilometrin juoksuun. Päivä oli lämmin, +17°C, ja aurinko paistoi. Tuuli puhalteli paikoin voimakkaasti. Tapahtumaan oli ilmoittautunut viitisensataa osallistujaa, ja juoksumatkoista oli valittavana viiden ja kymmenen kilometrin lisäksi puolimaraton. Ilahduttavinta minusta oli Mäntsälän lukion mukanaolo. Punaisissa tiimipaidoissa liikkui yli sata lukiolaista. Mäntsälän Uutisten mukaan tempauksella haluttiin parantaa oppilaiden yhteishenkeä ja tukea heidän hyvinvointiaan. Opettajat olivat painottaneet, ettei tapahtumaan tarvinnut osallistua kilpailumielessä, vaan yhtä tärkeää oli yhteisöllinen kokemus. Kuulostaa minusta todella upealta. Hyvä Mäntsälän lukio!

Torstaina Vesijärvi oli vielä jäässä, lauantaina vesi kimalteli kauniisti auringonpaisteessa.

Kaikki osallistujat lähtivät matkaan samaan aikaan Lahden Stadionilta. Pääsin alusta lähtien juoksemaan omaa, hyvää vauhtiani ja kiidinkin alkuhuumassa ensimmäisen kilometrin aikaan 4.08. Juoksu tuntui hyvältä, vaikka paras lennokkuus siitä tuntui puuttuvan. Tahtini tasoittui seuraavien kilometrien aikana noin 4.30:een. Muutaman kilometrin pääsin juoksemaan minut ohittaneen miehen peesissä. Juoksuni kulki hyvin Ruoriniemen kärkeen asti, mutta kuuden kilometrin jälkeen matka alkoi painaa. Paluumatkalla Vesijärven rantareitillä tuuli iski kovasti vastaan. Tuntui todella kankealta puskea eteenpäin. Yleensä jaksan kilpailussa nostaa vauhtiani viimeisellä kilometrillä, mutta nyt se painui kaikista hitaimmaksi. Vasta viimeisellä sadalla metrillä sain irti sen verran loppukiriä, että hilasin itseni sijoituksissa yhtä ylemmäs. Loppuaikani, 46:37, tarkoittaa 4:39 min./km -keskitahtia. 

Sen verran koville kilpailu otti, etten ollut kuullut tuttavan kannustuksia reitin varrella. Yleensä huomioin kaikkien tuntemattomienkin taputukset huikkaamalla kiitoksen tai kättä heilauttamalla. Väitin myös, ettei reitille oltu merkitty kilometritolppia, mutta kyllä ne siellä kuulemma olivat olleet. Tiukasti olen siis keskittynyt vain reittiviivan seuraamiseen. Vaikka kilpailuvauhtini ei kaikkein kovinta ollutkaan, jäi tapahtumasta hyvä fiilis. Järjestelyt toimivat, ja kasvissosekeitto Stadionin katsomossa maistui. Kaikkinensa kilpailu toimi erinomaisena kovavauhtisena harjoituksena, ja tästä lähdetään taas tavoittelemaan parempia tuloksia. 

perjantai 29. huhtikuuta 2022

Sujuvasti Suijankoskella

Osallistuin eilen Suijankoskenjuoksuun kolmen vuoden tauon jälkeen. Kyllä tuntuu hienolta, kun koronavuosien jälkeen pystytään taas järjestämään piskuisia kylähölkkiä. Itselleni tämä oli ensimmäinen kilpailu kolme viikkoa sitten sairastamani taudin jälkeen.

Suomen kevät osoitti jälleen oikullisuutensa. Kolme vuotta sitten Suijankoskella juostiin 20 asteen lämmössä, eilen mittari oli nollan tuntumassa ja taivaalta satoi lunta. Tuuli tuntui myös kovin kylmältä. Sään piikkiin en voi tulostani kuitenkaan laittaa.

Pellot peittyivät kilpailun aikana lumesta.

Koska minulla ei ollut kilpailussa mukana hovikuvaajaa, jouduin itse nappaamaan kuvan lähtöviivalle asettuneista juoksijoista. Tämä tapahtui samalla hetkellä, kun kuuluttaja ilmoitti lähtöpamauksen tapahtuvan minuutin päästä. Pienoinen paniikki meinasi iskeä siinä vaiheessa, kun kymmenen sekuntia ennen starttia yritin vielä pujottaa kännykkää rullalle kääntyneeseen juoksuvyöhöni. Onneksi se lopulta taskuun sujahti, joten juoksun alkumetreillä keskityin enää vain hansikkaiden käsiini pujottamiseen. 

Kuuden kilometrin reitistä puolet painellaan hiekkatietä ja puolet asvalttia. Hiekkatien pienet kivenmurikat muljuivat ilkeästi kenkien alla, mutta muutoin juoksu tuntui alusta lähtien oikein sujuvalta. En havainnut poikkeavaa hengityksessäni tai kropassani. Ainoastaan kovan vauhdin tuomaa positiivista hengästymistä. Aloitusvauhtini oli normaalia hitaampaa, mutta sitäkin onnistuin lisäämään kilpailun edetessä. Jokainen kilometri oli hitusen edellistä nopeampi, ja viimeisellä alamäkipätkällä sain vielä reilusti vauhtia lisättyä. Loppuaikani oli tasan 27 minuuttia, jolloin keskitahdiksi muodostui 4:27 min./km. Olen tulokseeni ja juoksutuntemuksiini todella tyytyväinen. Tästä on kiva jatkaa kevään muihin kilpailuihin.

Liekö koronavuodet vai kolea sää ollut syynä siihen, että kilpailussa oli mukana vain viitisenkymmentä juoksijaa. Tavallista vähäisempi osallistujamäärä tarkoittaa yleensä sitä, että paikalla ovat vain kovatasoisimmat menijät. Niin oli valitettavasti nytkin. Rauhallisemmin reitistä nautiskelleita ei mukana juuri ollut. Se on sääli, sillä liputan vahvasti kylähölkkien ja lyhyiden matkojen puolesta. Näistä kisoista saisi moni maratoonari lisää vauhtia ja oivaa harjoitusta. Mutta jos tuloslistoissa vilkkuu vain kovia nimiä, eivät hölkkääjät lähtöviivalle uskaltaudu. Ja kurjahan se on omassa yksinäisyydessään reittiä kiertää. 

tiistai 12. huhtikuuta 2022

Korona sotki juoksusuunnitelmat

Alkuviikosta ilmaantuivat oireet: nuhaa ja pientä lämpöä. Seuraavana päivänä koronatesti näytti positiivista. Sunnuntaille suunniteltu puolimaraton sai väistyä taudin tieltä.

Kilpailun väliin jääminen harmitti, sillä kevään juoksuharjoitteluni oli sujunut hyvin. Juoksu oli kulkenut etenkin vauhdikkailla lenkeillä erittäin hyvin, ja sykkeet pysyivät aiempaa matalammalla. Vielä sairastumista edeltävänä päivänäkin leposykkeet olivat ennätysalhaiset. En kilpailun peruuntumista kuitenkaan pitkään harmitellut, sillä eihän sairastumiselle mitään mahda. Kilpailuja tulee ja menee, joten toivoin vain, että parantuisin pian ja muu perhe tartunnan välttäisi. 

Kipeänä ei koskaan ole mukavaa olla. Itse kärsin kuitenkin eniten siitä, että jouduin makoilemaan pitkiä aikoja sängyssä. Olisin jaksanut touhuilla perusaskareita, mutta päätin vältellä muissa tiloissa liikkumista ensimmäisten oirepäivien aikana, jotta muu perhe taudilta mahdollisesti säästyisi. Muutoin pääsin onneksi helpolla sairastumiseni kanssa. Pieni lämpöily helpotti kolmen päivän jälkeen, ja nyt nuhakin alkaa olla selätetty. Erikoista oli se, että taudin aikana leposykkeeni ei juurikaan noussut normaalista. Muistan edellisen nuhaflunssan, jossa kuumetta ei ollut, mutta sykkeet huitelivat istuessa 70-80 välillä. Tein viikonloppuna ensimmäiset kävelylenkit, jotka kulkivat hyvin. Ihan vielä ei juoksemaan tehnyt mieli, vaikken mitään poikkeavaa tuntenutkaan. Sykkeet eivät nousseet normaalia ylemmäs, eikä hengitys tuntunut ahdistavalta. Toivottavasti sama tunne säilyy myös ensimmäisillä juoksulenkeillä.

Tästä lähdetään taas uuteen nousuun ja kohti kevään muita kilpailuja. Sunnuntaina en luultavasti olisi Helsinki Spring Marathonilla ennätystä juossut, vaikka starttiviivalle olisin päässyt. Olosuhteet olivat olleet haastavat, sillä reitillä oli kovan tuulen lisäksi ollut vielä paikoin lunta ja sohjoa. Osallistujiakaan ei kovin paljoa ollut, joten melko yksin olisi saanut juosta.

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Viikon päästä puolimaratonille

Osallistun ensi sunnuntaina kauden ensimmäiselle puolimaratonille. Juoksen sen Helsinki Spring Marathonin yhteydessä. Samassa tapahtumassa olen juossut kerran aikaisemminkin. Vuonna 2019 juoksin reitillä loppuajan 1:39:08.

Olin etukäteen ajatellut, että huhtikuun alku on hyvä ajankohta puolikkaalle, koska lumet ovat jo suurimmaksi osaksi sulaneet ja lämpötila keikkuu kymmenen asteen tienoilla. Hellelukemista ei olisi vaaraa. Tällä hetkellä saan kuitenkin jännittää, onko maa kilpailuaamuna valkoinen ja nouseeko lämpömittari edes plussan puolelle. Katuja ei varmaan ainakaan ole vielä lakaistu.

Kuntoni suhteen olen luottavainen. Avasin kevään kilpailukauteni kolme viikkoa sitten Maantiejuoksucupissa Vantaalla. Kymmenen kilometriä kulki erittäin hyvin aikaan 44:40. Sen jälkeen olen saanut nauttia kevyestä askeleesta myös harjoituslenkeillä. Olen pystynyt juoksemaan pk-sykkeillä aiempaa kovempaa vauhtia, ja askel on reippaassa vauhdissa tuntunut kimmoisalta. Olen huomannut sykkeiden laskun myös levossa: sohvalla rauhallisesti istuskellessa sykkeet laskevat lähemmäs 40:ää. Uskallan sanoa ääneen, että tavoittelen kilpailussa uutta ennätystäni.

Viimeisen viikon aikana en voi enää juurikaan vaikuttaa juoksukuntooni. Sopivalla harjoitusmäärien vähentämisellä varmistan, että juoksu tuntuu kisapäivänä mahdollisimman kevyeltä. Toivotaan, että kuntopiikki saadaan ajoitettua oikein. Tällä viikolla ohjelmassani on kevyiden puolituntisten lisäksi parit reipasvauhtiset vedot.

Ennen kilpailua käyn vielä läpi järjestäjän tiedot kilpailusta ja aikataulusta sekä silmäilen reittikarttaa. Lopullinen vaatteiden valinta jää kisa-aamuun. Viimeisten päivien aikana pyrin pitämään yllä hyvää kisafiilistä sekä syön ja nukun riittävästi. 

torstai 24. maaliskuuta 2022

Tiivis kevään kilpailukalenteri

Eilen illalla Facebookin uutisvirta paljasti ystävieni olevan kiinnostuneita lähialueella järjestettävistä juoksutapahtumista. Olinkin jo kovasti odottanut, miten tuttuja kylähölkkiä mahdetaan kahden koronavuoden jälkeen järjestää. Onneksi innokkaita talkoolaisia yhä riittää ja pääsen kaupunkien massatapahtumien lisäksi nauttimaan myös pienempien maalaishölkkien ilmapiiristä. Huhti-toukokuulle olen merkinnyt kalenteriini jo viisi kiinnostavaa kilpailua.

10.4. Helsinki Spring Marathon 

Kevään puolimaratonin juoksen reilun kahden viikon päästä Helsingissä. Huhtikuu on yleensä kelien puolesta hyvä ajankohta, kun hellesäistä ei ole vielä pelkoa. Viime viikolla juoksemani 10 km:n kilpailu osoitti, että olen hyvässä kilpailukunnossa, joten tavoitteenani HSM:lla on hätyytellä jopa ennätysaikaani.

18.4. Munahölkkä

Munahölkkä järjestetään perinteisesti 2. pääsiäispäivänä Haminassa. 6,6 kilometrin reitille osuu sekä hiekkatietä että asvalttia. Yksi pitkä ylämäki täytyy ennen maalisuoraa kivuta. Reitistä kauimmin nauttinut on yleensä palkittu kennollisella munia.

28.4. Suijankoskenjuoksu

Suijankoskenjuoksu on hieno esimerkki pienestä kylähölkästä. Reitti kiemurtelee kauniissa maalaismaisemissa, ja tunnelma paikan päällä on hyvä. Lapset on yleensä palkittu tavarapalkinnoin ja kaikkien osallistujien kesken arvotaan polkupyörä. Aikuisilla matkana on 6,2 km.

7.5. Uusi Lahti -juoksu

Lahdessa on mahdollisuus kellottaa vaikka uusi ennätys virallisesti mitatulla kympillä tai puolikkaalla. Reitti kulkee Vesijärven maisemissa. Ilmoittauduin tapahtumaan jo viime vuonna, mutta osallistuminen siirtyi koronan vuoksi.

14.5. Helsinki City 5

Suomen suurimmassa juoksutapahtumassa HCRD:ssä voi valita matkakseen maratonin, puolikkaan tai viiden kilometrin pikapyrähdyksen. Koska juoksen puolimaratonin jo huhtikuussa, on oma valintani nopea vitonen. Tässä tapahtumassa pääsee nauttimaan ison massatapahtuman huumasta. Juoksuseuraa löytyy varmasti kaiken tasoisille kilpailijoille.

Mielelläni osallistuisin näistä kaikkiin, mutta tiivis aikataulu voi osoittautua haastavaksi. Jokaisessa kilpailussa ei tietenkään tarvitse tavoitella ennätysvauhteja, joten osan voi juosta läpi harjoituslenkkinä. Samalla pääsee kuitenkin nauttimaan tapahtuman tunnelmasta. Toivottavasti saan pysyä terveenä, jotta pääsen mahdollisimman monen tapahtuman kokemaan. Kahden koronakevään aikana näitä on ollut jo kova ikävä! 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Upea kisakauden avaus

Lähtöä odotellessa. Kuva: Pikkuliten.

Avasin kevään kilpailukauteni lauantaina Maantiejuoksucupissa Vantaalla. Edellisestä startistani oli kulunut kolme kuukautta, joten hieman etukäteen jännitin, miten kovaa vauhtia pystyn ylläpitämään. Olosuhteet juoksuun olivat erittäin hyvät: +7°C, auringonpaistetta ja sulat tiet. Osallistujia kilpailussa oli 320.

Alun pienen ruuhkan jälkeen pääsin hyvin etenemään omaa vauhtiani. Tällä kertaa se ei harmikseni osunut yksiin muiden kanssa. Jouduin juoksemaan lähes koko matkan yksin, enkä saanut sopivaa peesiä. Onneksi juoksijoita sentään näkyi sekä edessä että takana. Ensimmäinen ja viimeinen kilometri olivat kilpailuni nopeimmat, muutoin etenin hyvin tasaisesti 4.30-tahdissa. 

Tasan neljän kilometrin kohdalla vastaan tuli kärjessä viilettänyt Jarkko Järvenpää, joka voitti kilpailun ajalla 30.25. Hänen jälkeensä juoksijoita ehti tulla vastaan melkoinen liuta ennen kuin itse saavutin viiden kilometrin kääntöpaikan. Laskeskelin olevani kaikista naisista noin 26:s. Perässäni juoksijoita oli selvästi vähemmän. 

Juoksuni tuntui vahvalta vielä kääntöpaikan jälkeenkin. Vauhti säilyi tasaisena, eivätkä kilometrit tuntuneet pitkiltä. Viimeisellä kilometrillä minulla oli varaa vielä kiristää tahtia. Maalissa kello pysähtyi aikaan 44:40, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.28 min./km. Olen aikaani todella tyytyväinen. Tämä oli vasta urani neljäs 45 minuutin alitus, ja nyt se tapahtui heti kauden avauksessa. Kilpailusta jäi muutenkin positiivinen fiilis, joten tästä on erittäin motivoivaa jatkaa kauden seuraaviin koitoksiin.

Maalisuoralla. Kuva: Petteri Jokela

Kilpailu oli kaikkinensa todella kovatasoinen. Naisten 5 kilometriä voitti Ilona Mononen ajalla 16.29 ja kymmenen kilometriä Alisa Vainio ajalla 34.11. Riitta Rasimus juoksi 80-vuotiaiden Suomen ennätyksen. Viisi kilometriä kulki aikaan 34.50.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2022

Hyvä treeni, parempi mieli

Kunpa voisin pullottaa eilisen lenkkini fiiliksen ja pullosta ennen jokaista lenkkiä päälleni pirskottaa! Tiistai-illan juoksu kulki kuin unelma: hengitys oli helppoa ja askel kevyt ja kimmoisa. Loppuun juostut sadan metrin vedotkin tuntuivat todella teräviltä lumesta sulalla asvaltilla. Nautin!

Toista oli fiilis tammikuussa, jolloin juoksu- ja hiihtolenkit eivät kulkeneet ollenkaan. Hengitys tuntui paikoin jopa ahdistavalta, ja sykkeet nousivat helposti pienestäkin mäennyppylästä. Vedoissa vauhtien eteen sai tehdä kohtuuttoman paljon töitä. Osa oireista meni varmasti kelin piikkiin, mutta googlailin kyllä jo alipalautumisen syitä. Mihinkään pitkäkestoiseen ylikuormittumiseen en uskonut, sillä harjoittelumääräni ja vauhtini ovat pysyneet maltillisina aiempaan nähden, eikä arjessani ole kuormittavia tekijöitä. En stressaa työstäni, nukun hyvin ja syön monipuolisesti. Ferritiinikin on viitearvossaan. Rauhoitin silti harjoitteluani ja nostin sen jälkeen taas maltilla treenien määrää ja tehoa. Muutamien viikkojen jälkeen tuntuma on kääntynyt aivan päälaelleen, kun tällä hetkellä saan nautiskella silkasta juoksun flow'sta.

Olen todella iloinen, että juoksu kulkee taas. Moni kertoo, että liikunnasta saatu hyvä fiilis leviää kehoon treenin jälkeen. Itse haluan nauttia hyvästä fiiliksestä jo treenin aikana. En koe mielekkääksi sitä, että itse suoritus olisi vastenmielistä rääkkiä, josta palkinnoksi saan hyvän mielen. Tai että ainut ilo juoksuharrastuksesta olisivat ennätysjuoksut kilpailuissa. Suurin osa harjoittelustani on kevyttä peruslenkkiä, joten aika vähiin jäisivät mielihyvän kokemukset, jos vain kovista treeneistä saisi fiiliksiä. Nautin juoksuharrastuksessani eniten juurikin niistä peruslenkeistä. On aivan parasta, kun askel tuntuu kevyeltä ja tunnin lenkki kulkee. 

Juoksuharrastus on iso osa elämääni, joten olen huomannut, että lenkkien kulku vaikuttaa paljon myös yleiseen mielialaani. Jos juoksu on pitkään takkuista, en jaksa innostua normaalilla tavalla arkipäivänkään asioista. Eilisen helpon lenkin jälkeen taas hihkuin intoa moneen muuhunkin asiaan. Siksi on tärkeää, että harjoitteluni pysyy tasapainossa, eikä liika kuormitus pilaa lenkkien nautintoa.

Viikon päästä avaan tämän vuoden kilpailukauteni Maantiejuoksucupin viimeisessä osakilpailussa Vantaalla. Toivottavasti hyvä juoksutunne säilyy ja saan nautiskella myös kovemman suorituksen hurmasta. Matkaksi aion valita kymmenen kilometriä.

tiistai 15. helmikuuta 2022

Helmikuun haasteita

Juoksen ulkona ympäri vuoden, enkä yleensä juurikaan surkuttele säätä. En kavahda vesisadetta tai kovia pakkasia. Helteisiinkin sopeutuu. Liukkaalla alustalla saan pitoa nastakengistä. Talvella lähden mielelläni pimeinäkin iltoina ulos juoksemaan tai hiihtämään. Ihan ehdottomasti vietän illastani mieluummin hetken raikkaassa ulkoilmassa, kuin juoksen lenkkini sisätiloissa juoksumatolla. Viime viikkojen runsaat lumisateet ovat saaneet minut kuitenkin haaveilemaan etelän leiristä. 

Leppoisilla peruskuntolenkeillä lumi ei ole minua haitannut, mutta kovempivauhtisiin vetotreeneihin se on tuonut haastetta. Lumenpöpperöisillä teillä askeleeseen ei saa pitoa ja sykkeetkin nousevat normaalia korkeammiksi. Edellisessä tasavauhtisessa reippaassa lenkissäni vauhtia ei irronnut millään. Auraamattomilla teillä eteneminen oli todella raskasta. Seuraavan viikon kilometrivetojen sarja jäi kesken, kun vauhti vain hiipui veto vedolta. 

Hiihtoladuillakin sää on koetellut. Karvapohjasukseni toimivat yleensä omaan hiihtotarpeeseeni oikein hyvin, mutta lumisade on niiden kauhistus. Irtolumi paakkuuntuu herkästi suksen pohjaan, eikä suksi sen jälkeen tietenkään enää luista mihinkään. Yhdellä hiihtolenkillä lumisade sakeni niin, että paluumatkalla latu-urasta ei ollut enää tietoakaan. Olosuhteiden lisäksi kropassani on ollut selvästi myös jotain häikkää, sillä muutamalla hiihtolenkillä tuntui, etten jaksanut liu'uttaa suksiani millään. Ylämäet olivat kauhistus, mutta tasaisellakaan ei tuntunut kulkevan normaalisti. Syytä moiseen väsymystilaan en keksinyt.

Näiden tuntemusten jäljiltä pidin varmuuden vuoksi viime viikon treenien osalta kevyenä. Maantiejuoksusarjan helmikuun osakilpailunkin jätin välistä. Kävin viikon aikana kerran pienellä juoksulenkillä ja hiihtelin peltoladuilla leppoisalla tahdilla. Tällä hetkellä minulla ei siis ole minkäänlaista tuntemusta siitä, millainen kuntoni on. Toivotaan, että askel lähtee tästä taas rullaamaan ja vauhtikestävyyttä saadaan nostettua kohti kevään kilpailuja. Kohtahan se on jo maaliskuu! 

tiistai 25. tammikuuta 2022

Juoksutavoitteeni vuodelle 2022

Voi miten haluaisin jo merkitä kalenteriini kevään juoksutapahtumia! Yleensä olen aloittanut kilpailukauteni maaliskuussa ja kiertänyt kisoja tasaisesti läpi huhti- ja toukokuun. Kesällä on monesti omaan makuuni turhan lämmin, joten silloin osallistun vain muutamaan tapahtumaan kilpailuvireen ylläpitämiseksi. Syyskuusta lähtien tähyilen taas enemmän ennätysyrityksiin sopivia reittejä. 

Tällä hetkellä kilpailukalenteriini on merkitty maaliskuussa järjestettävä Vantaan Maantiejuoksucup sekä toukokuulle viime vuodelta siirtyneet Helsinki City 5 ja Uusi Lahti -juoksu. Huhtikuussa juoksisin mielelläni puolimaratonin, jos sopivan tapahtuman löydän. Helsinki Spring Marathon voisi olla varteenotettava vaihtoehto. Mukaan mahtuisi myös tuttuja kylähölkkiä, mutta niistä ei vielä löydy mitään tietoa. Toivon todella, että korona ei ole kokonaan tukahduttanut talkoovoimin järjestettyjä pieniä kylätapahtumia.  

Kylähölkässä maalaismaisemissa

Juoksutavoitteeni pohjautuvat siis pitkälti juoksukisojen kiertämiseen. Nautin kisojen tunnelmasta, mutta tavoittelen edelleen myös ennätysaikoja. Osallistun mieluiten 5-10 kilometrin mittaisille matkoille sekä puolimaratonille, mutta maratonille tai polku-ultraan en haikaile. En tavoittele vuoteen tiettyä kilometrimäärää, vaan pyrin harjoittelemaan mahdollisimman laadukkaasti tärkeimpiä kilpailuja varten. Kierrän useimpia hölkkätapahtumia myös harjoitusmielessä. Virallisia ennätyksiä tavoittelen muutamissa kympin tai puolikkaan kisoissa. Niihin pyrin valitsemaan nopean ja tasaisen asvalttireitin. Tutut kyläkisat toimivat myös oivallisina kunnon mittareina, kun omaa aikaa voi verrata edelliseen samalla reitillä juostuun tulokseen.

Ennen kaikkea tavoittelen tietysti ehjää juoksuvuotta, jonka aikana saisin nauttia kepeistä askeleista niin harjoituslenkeillä kuin kisoissa. 

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall