perjantai 29. huhtikuuta 2022

Sujuvasti Suijankoskella

Osallistuin eilen Suijankoskenjuoksuun kolmen vuoden tauon jälkeen. Kyllä tuntuu hienolta, kun koronavuosien jälkeen pystytään taas järjestämään piskuisia kylähölkkiä. Itselleni tämä oli ensimmäinen kilpailu kolme viikkoa sitten sairastamani taudin jälkeen.

Suomen kevät osoitti jälleen oikullisuutensa. Kolme vuotta sitten Suijankoskella juostiin 20 asteen lämmössä, eilen mittari oli nollan tuntumassa ja taivaalta satoi lunta. Tuuli tuntui myös kovin kylmältä. Sään piikkiin en voi tulostani kuitenkaan laittaa.

Pellot peittyivät kilpailun aikana lumesta.

Koska minulla ei ollut kilpailussa mukana hovikuvaajaa, jouduin itse nappaamaan kuvan lähtöviivalle asettuneista juoksijoista. Tämä tapahtui samalla hetkellä, kun kuuluttaja ilmoitti lähtöpamauksen tapahtuvan minuutin päästä. Pienoinen paniikki meinasi iskeä siinä vaiheessa, kun kymmenen sekuntia ennen starttia yritin vielä pujottaa kännykkää rullalle kääntyneeseen juoksuvyöhöni. Onneksi se lopulta taskuun sujahti, joten juoksun alkumetreillä keskityin enää vain hansikkaiden käsiini pujottamiseen. 

Kuuden kilometrin reitistä puolet painellaan hiekkatietä ja puolet asvalttia. Hiekkatien pienet kivenmurikat muljuivat ilkeästi kenkien alla, mutta muutoin juoksu tuntui alusta lähtien oikein sujuvalta. En havainnut poikkeavaa hengityksessäni tai kropassani. Ainoastaan kovan vauhdin tuomaa positiivista hengästymistä. Aloitusvauhtini oli normaalia hitaampaa, mutta sitäkin onnistuin lisäämään kilpailun edetessä. Jokainen kilometri oli hitusen edellistä nopeampi, ja viimeisellä alamäkipätkällä sain vielä reilusti vauhtia lisättyä. Loppuaikani oli tasan 27 minuuttia, jolloin keskitahdiksi muodostui 4:27 min./km. Olen tulokseeni ja juoksutuntemuksiini todella tyytyväinen. Tästä on kiva jatkaa kevään muihin kilpailuihin.

Liekö koronavuodet vai kolea sää ollut syynä siihen, että kilpailussa oli mukana vain viitisenkymmentä juoksijaa. Tavallista vähäisempi osallistujamäärä tarkoittaa yleensä sitä, että paikalla ovat vain kovatasoisimmat menijät. Niin oli valitettavasti nytkin. Rauhallisemmin reitistä nautiskelleita ei mukana juuri ollut. Se on sääli, sillä liputan vahvasti kylähölkkien ja lyhyiden matkojen puolesta. Näistä kisoista saisi moni maratoonari lisää vauhtia ja oivaa harjoitusta. Mutta jos tuloslistoissa vilkkuu vain kovia nimiä, eivät hölkkääjät lähtöviivalle uskaltaudu. Ja kurjahan se on omassa yksinäisyydessään reittiä kiertää. 

tiistai 12. huhtikuuta 2022

Korona sotki juoksusuunnitelmat

Alkuviikosta ilmaantuivat oireet: nuhaa ja pientä lämpöä. Seuraavana päivänä koronatesti näytti positiivista. Sunnuntaille suunniteltu puolimaraton sai väistyä taudin tieltä.

Kilpailun väliin jääminen harmitti, sillä kevään juoksuharjoitteluni oli sujunut hyvin. Juoksu oli kulkenut etenkin vauhdikkailla lenkeillä erittäin hyvin, ja sykkeet pysyivät aiempaa matalammalla. Vielä sairastumista edeltävänä päivänäkin leposykkeet olivat ennätysalhaiset. En kilpailun peruuntumista kuitenkaan pitkään harmitellut, sillä eihän sairastumiselle mitään mahda. Kilpailuja tulee ja menee, joten toivoin vain, että parantuisin pian ja muu perhe tartunnan välttäisi. 

Kipeänä ei koskaan ole mukavaa olla. Itse kärsin kuitenkin eniten siitä, että jouduin makoilemaan pitkiä aikoja sängyssä. Olisin jaksanut touhuilla perusaskareita, mutta päätin vältellä muissa tiloissa liikkumista ensimmäisten oirepäivien aikana, jotta muu perhe taudilta mahdollisesti säästyisi. Muutoin pääsin onneksi helpolla sairastumiseni kanssa. Pieni lämpöily helpotti kolmen päivän jälkeen, ja nyt nuhakin alkaa olla selätetty. Erikoista oli se, että taudin aikana leposykkeeni ei juurikaan noussut normaalista. Muistan edellisen nuhaflunssan, jossa kuumetta ei ollut, mutta sykkeet huitelivat istuessa 70-80 välillä. Tein viikonloppuna ensimmäiset kävelylenkit, jotka kulkivat hyvin. Ihan vielä ei juoksemaan tehnyt mieli, vaikken mitään poikkeavaa tuntenutkaan. Sykkeet eivät nousseet normaalia ylemmäs, eikä hengitys tuntunut ahdistavalta. Toivottavasti sama tunne säilyy myös ensimmäisillä juoksulenkeillä.

Tästä lähdetään taas uuteen nousuun ja kohti kevään muita kilpailuja. Sunnuntaina en luultavasti olisi Helsinki Spring Marathonilla ennätystä juossut, vaikka starttiviivalle olisin päässyt. Olosuhteet olivat olleet haastavat, sillä reitillä oli kovan tuulen lisäksi ollut vielä paikoin lunta ja sohjoa. Osallistujiakaan ei kovin paljoa ollut, joten melko yksin olisi saanut juosta.

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Viikon päästä puolimaratonille

Osallistun ensi sunnuntaina kauden ensimmäiselle puolimaratonille. Juoksen sen Helsinki Spring Marathonin yhteydessä. Samassa tapahtumassa olen juossut kerran aikaisemminkin. Vuonna 2019 juoksin reitillä loppuajan 1:39:08.

Olin etukäteen ajatellut, että huhtikuun alku on hyvä ajankohta puolikkaalle, koska lumet ovat jo suurimmaksi osaksi sulaneet ja lämpötila keikkuu kymmenen asteen tienoilla. Hellelukemista ei olisi vaaraa. Tällä hetkellä saan kuitenkin jännittää, onko maa kilpailuaamuna valkoinen ja nouseeko lämpömittari edes plussan puolelle. Katuja ei varmaan ainakaan ole vielä lakaistu.

Kuntoni suhteen olen luottavainen. Avasin kevään kilpailukauteni kolme viikkoa sitten Maantiejuoksucupissa Vantaalla. Kymmenen kilometriä kulki erittäin hyvin aikaan 44:40. Sen jälkeen olen saanut nauttia kevyestä askeleesta myös harjoituslenkeillä. Olen pystynyt juoksemaan pk-sykkeillä aiempaa kovempaa vauhtia, ja askel on reippaassa vauhdissa tuntunut kimmoisalta. Olen huomannut sykkeiden laskun myös levossa: sohvalla rauhallisesti istuskellessa sykkeet laskevat lähemmäs 40:ää. Uskallan sanoa ääneen, että tavoittelen kilpailussa uutta ennätystäni.

Viimeisen viikon aikana en voi enää juurikaan vaikuttaa juoksukuntooni. Sopivalla harjoitusmäärien vähentämisellä varmistan, että juoksu tuntuu kisapäivänä mahdollisimman kevyeltä. Toivotaan, että kuntopiikki saadaan ajoitettua oikein. Tällä viikolla ohjelmassani on kevyiden puolituntisten lisäksi parit reipasvauhtiset vedot.

Ennen kilpailua käyn vielä läpi järjestäjän tiedot kilpailusta ja aikataulusta sekä silmäilen reittikarttaa. Lopullinen vaatteiden valinta jää kisa-aamuun. Viimeisten päivien aikana pyrin pitämään yllä hyvää kisafiilistä sekä syön ja nukun riittävästi. 

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall