tiistai 16. tammikuuta 2018

Tammikuun tossuttelut


Tammikuun ja uuden vuoden juoksuharjoittelu on lähtenyt hyvin käyntiin. Ohjelmassa on ollut loppuvuoden ylimenokauden jälkeen taas nopeutta kehittäviä vetoja sekä parituntisia pitkiksiä. Viikkokilometrimäärät ovat olleet lähellä viittäkymmentä.

Juoksu on kulkenut viime aikoina oikein hyvin, ja olen nauttinut kovien treenien tekemisestä. Pitkät lenkitkään eivät ole tuntuneet pitkiltä. Viime sunnuntain kaksituntisen aikana en montaa kertaa kelloani lenkin aikana vilkaissut. Ja silloin kun vilkaisin, totesin, että nopeasti on aika ja matka taittunut.


Kerran viikossa käyn nuorten yleisurheilujunnujen mukana treenaamassa juoksutekniikkaa ja lihaskuntoa läheisessä liikuntahallissa. Olen tästä mahdollisuudesta todella iloinen, sillä olen kotona melko saamaton noiden tekniikkaharjoitusten kanssa. Kotona tulisi myös todennäköisesti tehtyä aina hyvin samanlaisia liikkeitä. Nuorten junnujen kimmoisuutta ja taidokkuutta en edes havittele, mutta uskon omasta pomppimisestani olevan itselleni hyötyä. Tässä iässä ei onneksi heidän tasolleen tarvitse yltääkään. Kuntoni on selvästi tälläkin saralla kehittynyt, sillä jaksan tunnit paremmit kuin ennen, eivätkä lihaksetkaan ole enää koko loppuviikkoa jumissa. Hiki kylläkin edelleen virtaa jo alkulämmittelystä lähtien.


Lumisilla teillä, pikkupakkasessa tossuttelu tuo kivasti virtaa arkeen. Tällä viikolla saan kuitenkin nauttia kevyen viikon tuomista vähäisemmistä kilometreistä. Jospa lähtisin juoksun sijaan lasten kanssa luistelemaan. Viime sunnuntaina sitä jo kokeilin ja hyvin pystyssä pysyin.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Orimattilan uudenvuoden yöjuoksu 2017



Osallistuin uudenvuodenaattona Orimattilan yöjuoksuun, jossa startti tapahtui rakettien paukkuessa iltaseitsemältä. Lämpötila oli pari astetta pakkasen puolella, ja tiet lumiset ja osin liukkaat. Osallistujamäärä jäi tänä vuonna harmillisen vähäiseksi, mihin varmasti osaltaan vaikutti se, ettei tästä perinteisestä juoksusta löytynyt vielä kahta viikkoa ennen tapahtumaa mitään tietoa netistä.


Lähdin matkaan nastakengillä, mutta mies oli pärjännyt hyvin tavallisillakin tossuilla. Itse halusin ottaa varman päälle, jottei alamäissä ja mutkissa tarvinnut suotta varoa askeltaan. Alkuverryttelyssä juoksuni tuntui todella helpolta ja kevyeltä. Ja siltä se tuntui kilpailussakin ensimmäisten kilometrien aikana, jotka juoksin osittain alamäkeen alle 4.30-vauhdilla. Puolivälin jälkeen matka alkoi kuitenkin painaa, joten vauhti hidastui selvästi viidennessä ja kuudennessa kilometrissä. Kahden viimeisen kilometrin aikana sain hitusen tsempattua, kun yritin pysyä minut ohittaneen naisen perässä. Voimia ei kuitenkaan enää ollut niin paljoa, että olisin pystynyt sijoituksesta taistelemaan.



Reitin varrella oli taas mukavasti yleisöä, joka liikenteenohjaajien ohella upeasti kannusti. Hyvä, hyvä -huutoja sai kuulla useaan otteeseen, ja lehmänkellot kilkattivat. Tästä taas pisteet Orimattilan porukoille. Arvonnasta voitin vielä itselleni villasukat ja mies maisemakalenterin. Molemmat pääsivät heti käyttöön.

Loppuaikani noin 8,6 kilometrin matkalla oli 40:23, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.41 min./km. Varsin hyvä suoritus lumisilla teillä.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Juoksuvuoteni 2017


Vuosi 2017 oli minulle juoksun juhlaa. Nautin tavoitteellisesta harjoittelusta, ja se tuotti myös loistavaa tulosta: paransin vuoden aikana sekä kympin että puolimaratonin ennätystäni. Juostuja kilometrejä vuoteen kertyi hitusen vaille 1900, joka on melko lailla sama määrä kuin edellisvuotenakin. Olen kiitollinen siitä, että sain harjoitella terveenä.

Osallistuin vuoden aikana kahdelle puolimaratonille: kesäkuussa Helsinki Half Marathon ja lokakuussa Vantaan maraton. Lisäksi kiersin lähialueen tuttuja hölkkäkilpailuja, joissa matkat vaihtelivat Pentin hölkän neljän kilometrin pyrähdyksestä Helsinki Street Runin seitsemääntoista hellekilometriin. Kisastartteja vuoteen kertyi yhteensä 16. Koen että nämä hölkkätapahtumat ovat koko juoksuharrastukseni suola. Nautin tapahtumien tunnelmasta, toisten juoksijoiden kohtaamisesta ja useimmiten myös itse suorituksesta. Kun kunto on kohdallaan, kovakin juoksu tuntuu kevyeltä.


Kävin vuoden alussa Pajulahdessa määrittämässä kynnyssykkeeni ja niiden mukaisesti olen harjoitellut: peruslenkit riittävän hitaasti matalilla sykkeillä, kerran kaksi viikossa vauhtia on haettu selvästi reippaammalla tahdilla.

Kilpailukausi alkoi loistavalla ennätysjuoksulla Vauhdin kevätjuoksussa. Sulilla teillä ja nopealla reitillä juoksin uudeksi kympin ennätyksekseni 44:32. Olin aikoinaan todennut, että olen juoksu-urani huipulla, jos joskus alitan kympillä 45 minuuttia. Joten tässä sitä nyt ollaan - juoksu-urani huipulla!


Keväällä juoksin vielä toisen loistavan kilpailun Suijankoskella, jossa kuuden kilometrin matkalla keskivauhtini oli 4.21 min./km. Kesäkuinen HHM sen sijaan oli pettymys. Vauhti hiipui totaalisesti puolivälin jälkeen, enkä pystynyt kunnolla nauttimaan ison tapahtuman hienosta tunnelmasta.

Pettymys onneksi unohtui nopeasti ja katse kohdistui lokakuun Vantaan puolimaratonille. Tunsin olevani hyvässä kunnossa, mistä todisteita antoivat loistava kaksikko: Pentti ja Lasse. Vantaalla sainkin sitten nauttia todellisesta juoksun huumasta. Loppuaika 1:38:02 on uusi, upea ennätykseni.

Tänä vuonna 2018 toivon saavani edelleen kokea juoksun huumaa ja sen tuomaa hyvää fiilistä. Kilpailuissa koittaa uusi aika, kun pääsen kovatasoisten kanssakilpailijoiden seuraan N40-sarjaan!
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall