Lomalla Gran Canarialla

Puerto de Mogán

Näistä hienoissa maisemissa lomailimme perheeni kanssa viime viikon. Nautimme Gran Canarian lämmöstä, auringosta ja kimaltelevasta merestä. Hypimme alas hiekkadyyneiltä, herkuttelimme hyvällä ruualla ja retkeilimme lähiympäristössä. Bongailimme kauniita kasveja ja kukkia.

Viikon aikana kävin ainoastaan kerran juoksulenkillä. Palautimme mieheni kanssa vuokra-auton ja juoksimme puolisen tuntia takaisin hotellille. Lisäksi kävimme vaeltamassa vuoristossa ja pelailimme useampana päivänä lasten kanssa käsipalloa. Kerran osallistuin myös hotellin järjestämälle boot camp -tunnille. Juoksimme pitkin rantakatuja ja teimme ohikulkijoiden kannustamana lihaskuntoliikkeitä. 

Juoksuharrastuksen aloittaminen

Voin lämpimästi suositella juoksuharrastusta. Niin paljon iloa ja hyvää fiilistä se on minun elämääni tuonut. Lenkille on helppo lähteä mihin kellonaikaan tahansa suoraan kotiovelta, eikä oman juoksuclubin jäsenyys euroja juurikaan kuluta. Hyviin juoksulenkkareihin tosin kannattaa hieman panostaa. Kirjoitin ylös vinkkejä juoksemisen aloittamiseen.

Merkitse treenipäivät kalenteriin
Kun lenkkipäivät on merkitty kalenteriin, et tule sopineeksi siihen muuta menoa ja lenkit tulee todennäköisemmin myös tehtyä. Toteutuneet treenit kannattaa myös kirjata ylös. Niistä on myöhemmin kiva seurata kunnon kehittymistä.

Kävely-juoksu
Jos et ole aiemmin juurikaan liikkunut, kannattaa lenkit alkuun tehdä kävellen. Kun olet saanut kävelyharrastuksen säännölliseksi (3-4 lenkkiä viikossa), voit lisätä joukkoon juoksuaskeleita. Juokse alkuun pari-kolme lyhtypylvään väliä ja sitten taas jatkat kävellen. Pikku hiljaa lisäät juoksumatkan pituutta. Myöhemmin voit vaikka alkuun kävellä 10 minuuttia, sitten juosta 5 minuuttia, ja taas kävellä. Huomaamatta tulee tehtyä samalla intervallitreeniä.

Etanavauhti
Lähde liikkeelle hi-taas-ti. Anna sauvakävelijöiden rauhassa pyyhältää ohitsesi. Pitää-pystyä-puhumaan-puuskuttamatta -sääntö kehittää parhaiten peruskuntoa. Aseta lenkin tavoitteeksi ennemmin tietty minuuttimäärä (esim. 60 min.) kuin matka (esim. 10 km). Alkuun on hyvä kehittää pelkästään peruskuntoa. Lisää ensin viikossa juostavien lenkkien määrää ja pituutta, vasta sen jälkeen vauhtia.

Vauhdin lisääminen
Vaihtele peruslenkin lomassa nopeutta, vauhtileikittele. Ota välillä lyhyitä spurtteja tai juokse ylämäet reipasta vauhtia. Myöhemmin voit alkaa tehdä varsinaisia intervalliharjoituksia ja tasavauhtisia reippaita lenkkejä.

Muista lepo
Uuden harrastuksen alkuhuumassa monelta unohtuvat lepopäivät. Lenkille lähdetään lähes joka päivä ja juoksulenkit tehdään kovalla temmolla. Eihän siinä tahdissa kestä kroppa eikä mieli. Merkitse kalenteriisi siis reilusti myös lepopäivät, sillä levossa kunto kohenee. Muista myös riittävä yöuni ja monipuolinen ruokavalio.

Älä vertaa itseäsi muihin
Jokainen treenaa ja kehittyy omassa tahdissa, omalla tasollaan. Vertailu muihin on turhaa. Kuulet tarinoita tuttavista, jotka parin kuukauden treenin jälkeen juoksevat maratonin hirmuaikaan. Taustalta löytyykin ehkä nuoruuden kilpaharrastus tai mahtavat geenit.

Miksi juoksen?
Mikä sinua motivoi juoksemaan? Onko se liikunnasta saadut lukuisat terveyshyödyt, kiinteämpi kroppa vai ensi kesän puolimaraton? Tavoitteet ja motivaatio pitävät juoksuinnostuksen yllä. Vaihda ajatuksia muiden juoksemisesta innostuneiden kanssa. Liity vaikka Facebookin KPK24/7-liikuntaryhmään tai seuraa sinua kiinnostavia juoksublogeja.

Yhteislenkit
Pyydä kaveri mukaan lenkille tai mene rohkeasti mukaan eri seurojen yhteislenkeille. Porukassa juoksu kulkee kuin huomaamatta.

Juoksuoppaat
Hyviä vinkkejä juoksuharrastuksen aloittamiseen saat esimerkiksi Sofia Kilpikiven Maratonmimmi-kirjasta.

Värikäs huivi ja lapaset

Schachenmayr Winter Ombré -kolmiohuivi

Neuloin Schachenmayrin pehmoisesta villasekoitelangasta tyttärelle kolmiohuivin. Se on neulottu vyötteestä löytyneen ohjeen mukaisesti. Ohje löytyy myös netistä englanninkielisenä täältä. Huivi on nopea ja helppo toteuttaa kutosen puikoilla.

Lanka: Schachenmayr Winter Ombré
Materiaali: 80% akryyli, 20% villa
Puikot: 6 mm
Langanmenekki: 120 g

Novita Rustika -lapaset

Värikäs linja jatkui Novitan Rustika-langasta neulomissani lapasissa. Alhaalle tein nirkkoreunuksen. Helpot ja nopeat neuloa nämäkin.

Lanka: Novita Rustika (860)
Materiaali: 70% akryyli, 30% villa
Puikot: 4 mm
Ohje: Peruslapaset peukalokiilalla

Juoksuvire kateissa viikolla 3

Viime viikolla juoksu tuntui melko raskaalta, ja sykkeet olivat järjestään normaalia korkeammat. Kevyt hölkkä vielä meni, mutta heti pienessäkin ylämäessä huomasi, että paras vire oli kateissa.

Jos juoksu on tuntunut viime aikoina raskaalta, ovat keskiviikon sisätreenit sujuneet mukavasti. On ollut upea huomata, miten kunto on siinäkin kehittynyt. Liittyessäni ryhmään reilu vuosi sitten olin harjoitusten jälkeen melkoisen puhki. Nykyään tekniikkasarjat jaksaa hyvin, eikä puhti lopu kesken tunnin. Haastavimmat hypyt ja loikat jätän kyllä edelleen suosiolla väliin jo ihan loukkaantumisriskin takia. Noissa hyppysarjoissa huomaa hyvin, miten helpolta tekeminen vierestä katsottuna näyttää. Perässätekeminen on jo vaikeampaa. Junnujen loikat ovat ihaltavan kimmoisia ja rytmikkäitä.

Torstaina ohjelmassa olivat tonnin vedot. Juoksuvire ei edelleenkään ollut hyvä, ja kahden ensimmäisen vedon jälkeen ajattelin, etten varmaan kolmea enempää tänään jaksa. Paikat kuitenkin hitaasti vertyivät, sillä seuraavat kolme tonnia sujuivat yllättävän mutkattomasti. Tilannetta helpotti sekin, että juoksin kaikki vedot samaa vauhtia. Vauhdinlisäykseen en varmasti olisi kyennyt.

Viikonlopun pidin vapaata. Lepo on nyt paikallaan.

Ma: Pk 60 min.

Ti: Lepo
Ke: Tekniikkaa ja lihaskuntoa 1,5 h

To: Alkuverkka + 5x1000 m vedot + loppuverkka

Pe: Pitkis 1 h 45 min.

La: Lepo

Su: Lepo

Antti Tuisku juoksee Papiidipaadin tahtiin - Robin treenaa uuden tempun joka kiertueelle

Antti Tuisku Urheilugaalassa

Sain Urheilugaalassa tilaisuuden vaihtaa muutaman sanasen Antti Tuiskun ja Robinin kanssa. Koska Urheilugaalassa oltiin ja liikkuminen on lähellä tämän bloggaajan sydäntä, juttelimme tietysti Antin ja Robinin liikkuntaharrastuksista. Molemmat musiikkitähdet olivat todella sympaattisia ja iloisia haastateltavia. Oli mukava heitä jututtaa.

Papiidipaadin tahdissa

Antti Tuiskulle liikunta on parasta henkistä terapiaa. Koiran kanssa lenkkipoluilla juostessaan hän kuuntelee menevää musiikkia. Antti ei epäröi myöntää kuuntelevansa juostessaan myös omaa musiikkiaan: Papiidipaadi saa juoksuhalun syttymään. Jos viikolla ei ole keikkoja, kertyy Antille juoksukilometrejä viikossa neljästäkymmenestä viiteenkymmeneen. Liikunta on ollut hänelle tärkeää jo ennen musiikkiuraa. 14-vuotiaaksi asti hän treenasi pikajuoksua ja pituushyppyä. Tänäkin päivänä pituudessa ylittyy viisi metriä.

Urheilugaalassa Antti Tuisku esitti oletetusti uuden Mä hiihdän -kappaleensa. Hiihtourheilu on aina ollut lähellä hänen sydäntään.

Robin treenaa uuden tempun jokaiselle kiertueelle 

Liikkunta on osa Robinin päivittäistä elämää. Fyysisesti raskaat keikat vaativat hyvän kunnon. Hän treenaa salilla crossfitiä tai ottaa juoksuvetoja mäessä. Robin kertoi opettelevansa jokaiselle keikalle jonkin uuden tempun. Hurjia voltteja ja muita suorituksia hän treenaa kotipihan trampoliinilla tai Superparkissa. Liikkumisen aikana korvanapeissa soi esimerkiksi Weeknd tai Bruno Mars. Omaa musiikkiaan hän ei treenatessaan kuuntele.

Urheilugaalassa

Urheilugaala 2017 - Vuoden urheilija 2016 Leo-Pekka Tähti

Heikki Kovalainen ja Catherine-puoliso

Sain blogini kautta upean tilaisuuden päästä mukaan Urheilugaalaan. Hartwall Arenalla järjestetyssä tilaisuudessa palkittiin vuoden parhaat urheilijat ja taustatoimijat sekä urheiluun liittyvät ilmiöt ja tapahtumat. Gaalan tavoitteena oli nostaa suomalaisen urheilun ja liikunnan arvotusta yhteiskunnassa sekä tehdä näkyväksi urheilijoiden, taustavoimien ja fanien arvo ja merkityksellisyys. Tänä vuonna juhlistettiin erityisesti itsenäisen Suomen 100-vuotista urheiluhistoriaa ja urheilugaalan 10-vuotissyntymäpäivää.

Juha Tapio, Michael Monroe ja Antti Tuisku median tentissä

Kaj Kunnas ja Robin

Pete Parkkonen ja Antti Tuisku

Pääsin tapahtumaan mukaan median edustajana. Puksuttelin siis iltapäivällä junalla kohti Pasilaa ja Hartwall Arenaa, josta noudin lehdistöpassin ennen kolmea. Minut ohjattiin median edustajille varattuun tilaan, jossa oli illan aikana mahdollisuus työskennellä. Loppujen lopuksi en tuossa huoneessa paljoakaan aikaani viettänyt, sillä seurasin urheilijoiden sisääntuloa punaisella matolla ja loppuillasta itse palkintojen jakoa mediakatsomosta.

Urheilugaala - taitoluistelijat

Meillä oli myös mahdollisuus haastatella urheilijoita. Olin etukäteen miettinyt yhden lyhyen kysymyksen, jonka halusin kysyä mahdollisimman monelta urheilijalta. Koostan vastauksista vielä erillisen postauksen. Yritin parhaan kykyni mukaan tunnistaa urheilijoita ja valmentajia. Aika hyvin siinä kyllä onnistuinkin. Alla olevassa kuvassa olevaa Wilma Murtoa pähkäilin sen verran kauan, etten ehtinyt hänestä kunnon kuvaa ottaa. Antti Tuiskun ja Robinin kanssa ehdin myös vaihtaa muutaman ajatuksen.

Ilokseni törmäsin tapahtumassa Marikaan ja Merituuliin, joiden kanssa iltaa vietin.

Urheilugaala sisääntulo

Mira Potkonen 

Jere ja Nanna Karalahti

Olipa mahtavaa olla kulissien takana seuraamassa iltaa ja toimittajien työskentelyä.

Tavoite kirkkaana mielessä

Juoksuharrastukseni alussa tavoitteenani oli saada harrastus säännölliseksi. Monesti aloitin innoissani lenkkeilyn, mutta jotenkin se vain hiipui viikkojen edetessä. Vasta vertaistuki sai aikaan lopullisen sysäyksen sännölliseen juoksemiseen: samaan aikaan juoksuharrastusta aloittelivat myös mieheni sekä siskoni mies. Yhdessä keskustelimme treeneistä ja aloimme suunnitella hölkkäkisoihin osallistumista. Meillä oli yhteiset tavoitteet ja innostus.

Nyt juoksuharrastus on säännöllistä, ja sitä lähtee mieluummin lenkille kuin jää sohvanpohjalle. Tällä hetkellä haluan koetella rajojani, joten tavoitteenani on juoksuvauhtien parantaminen. Vaikka nautin juoksemisesta ja liikkumisesta todella paljon sinällään, motivoi minua juoksun osalta tällä hetkellä omien ennätysten rikkominen. Haluan haastaa itseni ja kokeilla mihin rahkeeni riittävät. Harjoittelu on monipuolista ja kiehtovaa, kun tavoitteen eteen täytyy tehdä töitä. En kilpaile muita vastaan - haluan voittaa itseni.

Kun oma tavoite on kirkkaana mielessä, säilyy motivaatiokin kenteis paremmin. Selkeä tavoite auttaa treenien suunnittelussa, ja harjoittelu on helppo jaksottaa pääetappien mukaan. Pienemmät välitavoitteet auttavat seuraamaan oman kunnon kehittymistä. Tavoite saa minut yrittämään ja jaksamaan. Ja mitkä ovatkaan fiilikset kun tavoite lopulta täyttyy.

Oman tavoitteen ei tarvitse olla ennätys tai vauhtien parantaminen. Se voi olla yleisesti liikunnan lisääminen, hyvinvoinnin lisääminen, parempi lihaskunto ja jaksaminen. Toisilla tavoitteena ja motivaattorina voi toimia ulkoisen olemuksen muuttuminen. Liikunnan avulla voi myös hakea uusia elämyksiä. Tavoitteena voi olla vaikkapa polkujuoksutapahtumaan osallistuminen tai vaellus vuoristoreitillä.

Tavoite on hyvä kirjata ylös. Kun kalenteriin merkitsee lenkkipäivän valmiiksi, tulee se varmemmin toteutettua. Lenkkien suunnittelu etukäteen myös monipuolistaa harjoittelua, sillä ilman tavoitetta tai suunnitelmaa tulee helposti juostua aina samaa reittiä samoilla vauhdeilla. Tavoitteet saavat siirtymään välillä omalle epämukavuusalueelle.

Liikunnasta voi ja tuleekin nauttia myös ilman sen suurempia tavoitteita. Sitä voi nauttia raikkaasta ulkoilmasta ja liikunnan tuomasta mielihyvästä. Kaiken tavoitteellisuudenkin keskellä tärkeintä on säilyttää tekemisessä hauskuus ja ilo. Nauttia niistä peruslenkeistä.

Näiden pohdintojen myötä alan suunnitella kevään kilpailukalenteriani ja omia tavoitteitani.

Mitkä ovat sinun tavoitteesi?

Kynnystestissä

Kävin testauttamassa kynnyssykkeitäni ja -vauhtejani Pajulahdessa. Suora maksimaalisen hapenkulutuksen testi mittasi sykkeitä, hengitystä sekä laktaattipitoisuuksia. Testi suoritettiin juoksumatolla, ja suun ja nenän peittona oli hengitysmaski.

Olin vain kerran aikaisemmin käynyt testaamassa juoksemista juoksumatolla, joten etukäteen vähän pelotti, miten maton vauhdissa pysyn mukana. Mutta pelko oli onneksi turha, sillä leveällä matolla juoksu tuntui kulkevan ihan mukavasti. En kuitenkaan saanut kipinää matolla juoksemiseen. Hengitysmaski tuntui aluksi vähän inhottavalta - suun kautta oli hankala hengittää. Mutta melko pian siihenkin tottui. Kuumalta se tosin koko ajan tuntui.

Testi ei alkanut kovinkaan lupaavasti, sillä jo alkuverkan aikana sykkeeni olivat 140. Ei todellakaan linjassaan normaaleihin lenkkivauhteihin. Voiko jännitys nostaa niin paljon sykkeitä? Alkuun hölköttelin kymmenen minuuttia alkuverkkaa ja sen jälkeen alkoi varsinainen testi. Valjaat laitettiin kiinni mahdollisen uupumuksen ja turvallisuuden vuoksi.

Testi toteutettiin kolmen minuutin jaksoissa. Samaa vauhtia juostiin aina kolme minuuttia, jonka jälkeen matto pysäytettiin hetkeksi ja sormenpäästä otettiin pieni verinäyte laktaattiarvojen mittaamiseksi. Kilometrivauhtia nostettiin aina parillakymmenellä sekunnilla, ja uusi kolmeminuuttinen alkoi heti perään. Juoksu kulki mielestäni ihan kivasti, kunnes 4.17-vauhdissa alkoi testi jaloissa painaa. Nelosen vauhdilla jaksoin vielä sen kolmiminuuttisen, mutta ryhti alkoi jo painua kasaan ja jalat täristä, joten en lähtenyt sen jälkeen enää yrittämään seuraavaa tasoa.

No, mitä ne tulokset sitten kertoivat? Eivät kovin hyvää. Laktaatit olivat jo alkuverkan jälkeen turhan korkeat ja jatkoivat siitä nousuaan selkeästi matalammilla vauhdeilla kuin kilpailuvauhtini antaisivat olettaa. Olisiko joulun tienoilla sairastettu pieni flunssa kuitenkin vielä painanut kropassa? Tai sitten peruskuntoni vain on heikko.

Onneksi jotain positiivistakin löytyi: hengityskaasuanalyysin perusteella minulta pitäisi löytyä rahkeita vauhtien parantamiseen. Nyt pitäisi vain löytää oikeat keinot ja harjoitusmetodit sen hyödyntämiseksi.

Tarkemmat tulokset testistä saan myöhemmin sähköpostiini.

Kevyesti kovilla pakkasilla

Vuoden ensimmäinen juoksuviikko jäi suunniteltua vaisummaksi. Tarkoitukseni oli toki pitää kevyt viikko, mutta siitäkin jäi yksi harjoitus kokonaan pois.

Maanantaina hölköttelin kevyesti ensimmäistä kertaa Orimattilan kilpailun jälkeen. Yöjuoksu painoi vielä selkeästi kropassa. Hyödynsin silti koko ajan, jonka lasten harjoitusten aikana pystyin.

Keskiviikkona jatkuivat sisätreenit joulutauon jälkeen. Meitä olikin ennätysmäärä harkkailijoita paikalla. Liekö junioritkin tehneet päätöksen liikunnallisemmasta uudesta vuodesta.

Torstaina mittari näytti yli kahtakymmentä pakkasastetta, ja jaloissa painoi keskiviikon treenit. Kun vielä nenäkin tuntui vähän tukkoiselta, päätin vaihtaa vauhtitreenit kävellen tehtyyn kauppareissuun. Vaikka juoksu jäi välistä, nautiskelin rapsakasta ilmasta ja lumen narskunnasta kenkien alla. Paksummat tumput olisin kyllä saanut käteeni valita.

Sunnuntaina olin kuuntelemassa luentoa henkisestä valmennuksesta. Luento pohjautui pitkälti joukkueurheiluun ja joukkuehenkeen, mutta käytiin siinä läpi yleisesti motivaatiota, jännityksen lievittämistä kilpailutilanteissa sekä hyvän ja oikeanlaisen palautteen antamista. Erittäin mielenkiintoinen luento. Suurelta osin tuttuja ja itsestäänselviä asioita, jotka kuitenkin laittoivat taas ajattelemaan asioita sekä juoksijana että urheilevan lapsen vanhempana. Näistä mentaalipuolen asioista olisi kiva oppia enemmänkin.

Huomenna koitetaan sitten pysyä juoksumaton vauhdissa. Edessä on sykekynnystesti Pajulahdessa.

Ma: Kevyt 75 min.

Ti: Lepo
Ke: Tekniikkaa ja lihaskuntoa 1,5 h

To: Lepo

Pe: Lepo

La: Pk 40 min. + 3x100 m vedot

Su: Lepo

Kasviksia puoli kiloa päivässä

Ravitsemussuositusten mukaan päivässä tulisi syödä puoli kiloa kasviksia. Tämä täyttyy noin viidestä omasta kourallisesta marjoja ja vihanneksia. Kasviksia tulisi myös syödä mahdollisimman värikkäästi.

Paikallisilla nuorisomessuilla oli sokeri- ja kasvisnäyttely. Ylimmässä kuvassa on hyvin havainnollistettu, kuinka paljon kouluikäisen tulisi päivässä kasviksia syödä. Melko helpostihan tuo puoli kiloa tulee täyteen, kun sen jakaa tasaisesti eri aterioille.

Esittelypisteellä oli myös hauska arvuuttelutehtävä, jossa piti pussin päältä tunnustella ja arvuutella sisällä olevaa kasvista. Ensimmäistä pussia päältä päin tunnustellessani arvioin sen sisällä olevan sitruunan. Sisältä tunnustellessani tunnistin sen avocadoksi. Toisessa pussissa ollut kiwi oli myös jännän tuntuinen. En sitäkään heti arvannut.

Energiamääriä kannattaa myös vertailla. Saman kalorimäärän saat syömällä 2,3 kg omenia tai 200 g irtokarkkeja. Voit valita myös joko kuusi suklaavohvelia tai täytetyn sämpylän ja banaanin. Kumpi on täyttävämpää? Kummasta saa samalla myös tärkeitä ravintoaineita?

Itselleni kasvikset maistuvat hyvin. Päivässä tulee varmasti täyteen suositeltu määrä. Nyt on kaupoissa saatavana edullisesti maukkaita persimoneja. Niillä saa mukavasti makeutta perussalaattiin.

Juoksuvuoteni 2016

Juoksuvuoteni 2016 oli varsin onnistunut. Juoksemisesta on tullut iso osa elämääni ja nautin siitä todella paljon. Jos ennen hyvä olo syntyi lenkin jälkeen, tulee hyvä fiilis nykyään jo lenkin aikana. Tällä hetkellä haluan testata omia rajojani ja katsoa, miten pitkälle rahkeeni riittävät (kun se iän puolesta vielä on mahdollista). Tavoitteellisen treenamisen myötä tulee tehtyä vaihtelevia treenejä, mikä tuo harjoitteluun lisää mielekkyyttä. Ilman tavoitteita juoksisin todennäköisesti pitkälti samoja lenkkejä samoilla vauhdeilla. Juoksutapahtumiin osallistuminen tuo mukavasti sosiaalisuutta yksinäisen puurtamisen rinnalle.

HHM eli Helsinki Half Marathon

Vuoden 2016 alun blogikirjoituksessani haaveilin parin minuutin parannuksesta sekä kympin että puolikkaan ennätykseeni. Molemmissa tavoite täyttyi, vaikken virallista kympin kisaa loppuvuoden kovimmilla vauhdeillani päässytkään juoksemaan.

Juoksukilometrejä kertyi viime vuonna 1800. Hiihdot mukaan lukien päästään yli kahteen tonniin. Osallistuin vuoden aikana 13 juoksutapahtumaan. Loppuvuodesta kilpailuja oli selkeästi enemmän kuin vuoden alkupuolella. Kisaennätyksiä tuli rikottua useita.

Vuoden ensimmäinen kilpailuni oli Talvijuoksu Cupin päätöskilpailu maaliskuussa Elimäellä. Helmikuun osakilpailu oli jäänyt väliin sairastumisen vuoksi. Loppuaikani 48:20 oli reilun minuutin hitaampi kuin edellisvuonna samaisessa kilpailussa juoksemani voimassa ollut kympin ennätykseni. Kehitystä ei siis ollut vuoteen tapahtunut ollenkaan. Totesin tuolloin juoksustani seuraavaa: "Tasapaksu suoritus siis keskitahdilla 4.48 min./km. Tämä tuntuu olevan vakionopeuteni. Samalla vauhdilla olen tahkonnut kaikki viimeisimmät kilpailuni. Ihan jees, mutta olisi sitä kiva joskus päästä kovempaakin. Kuntoni junnaa siis vain paikallaan."

Kesän kilpailukauden avasin Suijankoskenjuoksussa, jossa matkana oli reilut kuusi kilometriä. Keskitahti 4.30 min./km yllätti täysin. Nyt ei enää junnattu paikallaan, vaan vauhtiin oli tullut selkeä hyppäys ylöspäin.

Kevätkauden päätavoite oli HHM eli Helsinki Half Marathon. Pienten kylien hölkkätapahtumien vastapainoksi oli mukava osallistua tällaiseen massatapahtumaan. Hieno reitti kierteli pääkaupungin upeissa maisemissa. Maalissa tuuletin uutta ennätysaikaani 1:42:29.

Jannen Iltalenkki

Kesän kilpailutrioni on jo useamman vuoden pysynyt samana: Jannen iltalenkki, Kesäillan kymppi ja Iitti-hölkkä. Mukavia kesäisiä hölkkätapahtumia kaikki. Etenkin Jannen iltalenkki on upea esimerkki hienosta maalaismaisemissa järjestetystä juoksutapahtumasta. Iltalenkillä nautittiin juoksun ja kauniiden maisemisen lisäksi hyvästä tunnelmasta, seurasta ja musiikista.

Harjoittelussa on tehty jotain oikein, koska juoksukuntoni oli vuoden mittaan selvästi nousujohteinen: kasvatin vauhtiani tasaisesti kauden aikana ja parantelin kisaennätyksiäni. Virallisen kympin ennätykseni 46:14 juoksin Iitti-hölkässä. Suhteellisesti kovempaa painelin syyskuussa Uusi Lahti -juoksussa, jossa varttimaratonin keskitahtini oli 4.34 min./km.

Syksyllä juoksin toisen puolikkaan Vantaalla. Tuttu ja tasainen reitti helpotti kovasti matkantekoa. Juoksu kulki hyvin koko matkan. Loppuaika 1:40:03.

Lasse Virén Hölkkä

Loppusyksystä osallistuin vielä Lasse Virén Hölkkään, Kuivannon kympille, Lapinjärven kinkkuhölkkään sekä Joulumarkkinajuoksuun. Lassen hölkkä kulki tahmeasti flunssan jäljiltä, mutta kaikkiin muihin suorituksiin olin tyytyväinen.

Vuoden viimeisessä kilpailussa vuoden viimeisenä päivänä juoksin vuoden parhaimman kilpailuni. Orimattilan uudenvuoden yöjuoksussa sain vajaan yhdeksän kilometrin reitillä pidettyä vauhdit ensi kertaa alle 4.30 min./km. Tuolla tahdilla kympillä olisi alitettu 45 minuuttia.

Tällaisen mahtavan ennätysvuoden jälkeen ei voi olla kuin tyytyväinen. Tehtyjä ennätyksiä enemmän mieltäni lämmittää kuitenkin se, että saan juosta ja ennen kaikkea nauttia juostuista kilometreistä.

Orimattilan uudenvuoden yöjuoksu

Orimattilassa on järjestetty vuodesta 1974 lähtien perinteinen uudenvuoden yöjuoksu. Viimeisten viiden vuoden aikana olen joka vuosi suunnitellut siellä juoksevani, mutta aina se on syystä tai toisesta jäänyt väliin. Tällä kertaa tavoite vihdoin toteutui. Osallistuin siis Orimattilassa vuoden viimeiseen juoksukilpailuuni.

Sää oli mitä parhain: + 3 astetta ja sulat tiet. Tein päivällä pienen tunnustelulenkin, joka kulki mukavan kepeästi. Odotukset illan juoksun suhteen olivat korkealla. Lähtöviivalle kanssani asettui vajaat 70 yöjuoksijaa, ja matkaan lähdimme rakettien paukkuessa iltaseitsemältä.

Orimattilan uudenvuoden yöjuoksu

Otin reippaan lähtökiihdytyksen ja painelin ensimmäisen kilometrin vähän turhan kovaa aikaan 4.15. Seuraava kilometri vähän tasoitti tahtia, 4.35, mutta kolmas hurjasteltiin taas tahdilla 4.21. Mietin, pitäisikö vauhtia hidastaa, mutta annoin mennä, kun hyvin kulki. Viiden kilometrin kohdilla matka alkoi painaa kropassa, mutta sitä tunnetta kesti oikeastaan vain hetken. Kuuden kilometrin jälkeen juoksu tuntui kulkevan taas hyvin ja sain vauhdin pidettyä 4.30-tuntumassa. Matkantekoa helpotti huomattavasti tieto siitä, ettei täyttä kymppiä tarvinnut tänään taivaltaa. Lisäksi edelläni lähestyneet kaksi selkää antoivat kivasti lisäbuustia. Kahdeksan kilometrin jälkeen aukesikin jo maalisuora, jossa sain vielä hyvän loppukirin. Maalissa oma mittarini näytti matkan pituudeksi 8,66 km ja loppuajaksi 38:35. Juoksin siis vuoden viimeisenä päivänä vuoden parhaimman kilpailuni. Keskitahdiksi muodostui 4.27 min./km. Johan sillä olisi kympillä 45 minuuttia alittunut.

Pidin Orimattilan reitistä ja etenkin matkan varrella saadusta runsaasta kannustuksesta. Ohijuostessani heitä tästä kiitin. Taputtavista ja hurraavista liikenteenohjaajista saisivat muutkin ottaa mallia. Yhdessä tienylityskohdassa asfaltti tuntui liukkaalta, mutta muuten kesätossuilla pärjäsi hyvin. Jotkin tienpätkät olivat kyllä pimeydessä pelottavia, kun ei kunnolla nähnyt, millaista tietä etenee. Tunnelma juoksijoiden kesken tuntui myös hyvältä ja kannustavalta. Loppukilometreillä ohittamani mies tuli maalissa kättelemään hyvästä suorituksesta. Parkkipaikalla vaihdoin myös muutaman sanan Uunon kanssa, joka hämmästyksekseni tuli maaliin vasta minun jälkeeni. Oli kuulemma hyvällä näköetäisyydellä minua koko matkan tarkkaillut, mutta kovin vauhti oli hänellä tainnut jäädä Epsanjan auringosta nauttimaan.

Mikäs sen parempi fiilis kuin lopettaa kausi ennätysvauhteihin.

Oikein hyvää uutta vuotta 2017 kaikille blogini lukijoille!