Lauantaina osallistuin kymmenen kilometrin kilpailuun Uusi Lahti -juoksussa. Yhdentoista asteen sää oli juoksijalle oikein mainio. Alkumatkasta ripotteli hentoa tihkusadetta, mutta loppumatkasta se muuttui kastelevaksi. Lenkit ovat viime aikoina kulkeneet sen verran hyvin, että uskalsin ennen starttia todeta ääneen, että tavoittelen ennätysvauhteja.
Matkaan lähdettiin Lahden stadionilta kohti Fellmaninpuistoa ja Pikku-Veskua. Siitä jatkettiin tasaista asvalttia Ruoriniemen kärkeen asti. Paluumatka kulki Vesijärven rantaa pitkin. Osa matkasta oli hiekkatietä.
Oma juoksuni kulki alkuun oikein mainiosti. Pääsin puolikasta juoksevan naisen peesiin ja yritin samalla tihentää omaa harvaa askellustani hänen tiheään tahtiinsa sopivaksi. Kello näytti hyviä kilometritahteja, ja viiden kilometrin väliaikani oli 22:06. Pian alkoi paluumatka kuitenkin tuntua pitkältä. Askel alkoi painaa, ja puuskutuskin oli jo kovaa. En harmikseni enää pystynyt havainnoimaan kannustajia tai maisemia, sillä ajatukset keskittyivät vain omaan etenemiseeni. Yhdessä kohdassa olin jopa juosta harhaan, kun seurasin vain tiukasti edelläni juossutta naista (, joka siis hänkin oli menossa vikasuuntaan). Onneksi katsoja heti huusi meidät takaisin oikealle reitille.
Tässä kuvassa mennään jo viimeistä kilometriä, joka tuntui aivan kauhealta. Millään en enää olisi jaksanut, ja vielä oli edessä lievää nousua kohti stadionia. Maalissa olin aivan finito.
Puoli minuuttia jäätiin ennätyksestä, mutta olen silti loppuaikaani, 45:04, todella tyytyväinen. Toiseksi paras aikani kympillä.
Kommentit
Lähetä kommentti