Osallistuin viime perjantaina Elimäellä järjestettyyn Pentin hölkkään. Matkana aikuisilla oli rapsakat 4,2 kilometriä. Sää oli vielä sortseille sopiva: +11 astetta, ja sadepilvetkin kiersivät sopivasti kisa-alueen.
Jännitin juoksuani etukäteen melko paljon, sillä lenkkini eivät ole viime aikoina oikein kulkeneet. Hengitys on paikoin tuntunut jopa ahdistavalta, ja sykkeet nousseet pienestäkin mäennyppylästä. Vedoissa viiden minuutin kilometritahti on tuntunut työläältä pitää yllä. Asettauduin silti lähtöviivalla rohkeasti pienen osallistujajoukkomme etupäähän ja säntäsin matkaan reippaalla alkukiihdytyksellä. Kilpailu lähti oikein vetävästi liikkeelle.
Ensimmäinen kilometri asvaltilla kulki aikaan 4.15. Sen jälkeisellä hiekkatieosuudella tahti vähän tippui, mutta juoksu tuntui muutoin oikein hyvältä. Kilometrit täyttyivät nopeaan. Pian olinkin jo takaisin alun asvaltilla, ja edessä oli kilometrin raastava loppusuora. Perjantaina sekään ei tuntunut liian pitkältä.
Maalissa pysäytin kelloni aikaan 18:22, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.19 min./km. Aika jää melko paljon viime vuoden hurjasta tahdistani, mutta silloin pääsinkin juoksemaan hyvässä peesissä. Nyt taivalsin koko matkan yksinäni ja vastatuulikin puhalteli navakasti toisella ja neljännellä kilometrillä. Joka tapauksessa olen juoksuuni ja tuntemuksiini erittäin tyytyväinen. Ehkäpä tämä kovavauhtinen harjoitus avasi hiukan tukossa ollutta juoksukoneistoani.
Toivon todella, että kilpailuja pystytään jatkossa taas normaalisti järjestämään. Uskon, että kisojen ahkera kiertäminen on osaltaan pitänyt kovinta kilpailuvauhtiani yllä. Kilpailujännitys pysyy myös paremmin aisoissa, kun odotukset eivät kohdistu vain muutamiin harvoihin tapahtumiin. Ennen kaikkea tämäkin kilpailu piristi todella paljon mieltäni ja juoksuaskeltani.
Kommentit
Lähetä kommentti