Sääennuste lupaili vielä viime viikolla auringonpaistetta ja hellelukemia Iitti-hölkkäillalle. Alkuviikosta ennusteessa väläyteltiin ukkosta ja kovia sateita. Lopulta sää oli onneksi todella suotuisa, sillä taivas oli pilvinen ja mittari näytti 20 plusastetta. Hyvä oli lähteä yhdeksättä kertaa tuttua maalaisreittiä kiertämään.
Iitti-hölkän 10 kilometrin reitistä suurin osa edetään hiekkateillä. Alussa ja lopussa pääsee painamaan pari kilometriä asvaltilla. Edellisenä päivänä helteessä tekemäni verryttelylenkki ei ollut kulkenut ollenkaan. Askel oli todella vetämätön. Sen perusteella minulla ei ollut suuria odotuksia illan kilpailuun.
 |
| Punainen naama ja läpimärkä paita todisteena kympin urakasta. |
Kilpailuni lähti liikkeelle ihan mukavasti. Meno ei ollut kaikkein lennokkainta, mutta ei onneksi vetämätöntäkään. Alun asvaltilla ja terveyskeskuksen alamäessä oli helppoa kolme ensimmäistä kilometriä taittaa. Sen jälkeen tahti vakiintui 4.50:een, kunnes vasta viimeisellä raviratakierroksella sain vauhtia jälleen nostettua.
Kymmenen kilometrin matka tuntui oikein sopivalta, eivätkä kilometrit olleet pitkiä. Siinä mielessä oikein mukava juoksu. Kello olisi toki voinut olla hitusen myötämielisempi. Maalissa oli mukava pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia muiden osallistujien kanssa.
Loppuaikani oli 47:31, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.44 min./km. Aika oli hyvää keskikastia, sillä Iitti-hölkässä juoksemani ajat ovat vuosien saatossa kovasti vaihdelleet. 2019 painelin juoksututtuni peesissä ennätysaikaan 45:38. Hitain suoritukseni, 49:44, kellotettiin viime vuonna. Tulevina viikkoina yritän löytää kadonnutta vauhtiani, ja seuraavia kisoja suunnittelen syyskuulle. Toivottavasti koronatilanne syksyn kisat mahdollistaa.
Kommentit
Lähetä kommentti