Osallistuin perjantaina Hämeenlinnassa järjestettyyn Linnahölkkään, jossa matkana oli virallisesti mitattu 10 kilometriä. Lähtö tapahtui iltaseitsemältä Loimua Areenan edestä, ja osallistujia oli noin 80.
 |
| Juoksu kulki Hämeen linnan vieritse. Arkistokuva (tapahtumapäivänä taivas oli pilvetön). |
En ole sopeutunut juoksemaan lämpimässä säässä, vaikka hellekelejä on tänä kesänä riittänyt jo usean viikon ajan. Kisapäivänäkin mittari näytti 26 plusastetta. Oma kunto oli arvoitus myös sen takia, että kisaamaan ei ole päässyt tavallisten vuosien tapaan. Lähdin silti luottavaisena matkaan, sillä hyvää treeniä alla kuitenkin oli.
Kilpailuni lähti liikkeelle ihan mukavasti, ja nautiskelin kauniista maisemista. Reitti kulki Vanajan rantateitä, ja matkan varrella ohitettiin mm. Hämeen linna. Alussa ja lopussa oli noin 1,5 kilometrin verran asvalttia, muutoin paineltiin pitkälti hiekkapohjalla. Rantareittiä reunustavat puut tarjosivat mukavasti varjoa.
 |
| Aurinko porottaa ja taivas on pilvetön. |
Juoksuvauhtini oli tasaisesti hidastuva: alun 4.35-lukemat nousivat aina viidellä sekunnilla parin kilometrin välein. Puolivälissä aloin saavuttaa edelläni juossutta naista, mikä toi hetkeksi mukavaa lisäbuustia. Sen jälkeen taivalsinkin taas yksin. Kilometrimerkintöjä en matkan varrella huomannut, enkä seurannut niitä kellostanikaan. Loppumatkasta sain kokea mieluisan yllätyksen, kun kuvittelin kellon piippaavan seitsemän kilometrin täyttymisen merkiksi. Hämmentyneenä vilkaisin näyttöä uudelleen ja tajusin kilometrejä olevan takana jo kahdeksan! Siitäkös innostuin kiristämään vauhtia ja juoksin viimeisen kilometrin aikaan 4.15. Olisikohan ollut varaa kiristää jo aiemmin, kun lopussa kiri irtosi noin hyvin?
Maalissa olin ajassa 46:37, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.40 min./km. Olen juoksuuni ja tulokseeni oikein tyytyväinen. Matalammilla lämpötiloilla ja asvaltilla ajasta saanee vielä nipistettyä pois.
Kommentit
Lähetä kommentti