Järjestäjät olivat kyllä tehneet loistavaa työtä: reitti oli juuri ennen starttia aurattu ja hiekoitettu, joten ei se keli sittenkään ollut niin paha juosta. Alkuverkan perusteella valitsin jalkaani kesäkelin tossut. Ja hyvin niissä tuntui pitoa riittävän, vaikka matkan varrella sain parikin pyllähdystä todistaa.
Naisten 6,6 kilometrin matka juostiin kahtena kierroksena. Osittain edettiin lumisella hiekkatiellä, alku- ja loppupätkällä sai painella asfaltoitua maantien reunaa. Oma juoksuni tuntui kulkevan kelpo lailla. Kilometriajoissa näkyvät maaston vaihtelut: lopun ylämäki verotti vauhtia kyllä kummasti. Ensimmäisellä kierroksella yhtä matkaa juosseen miehen kanssa vaihdoimme ajatuksia. Hän kertoi viime syksynä aloittaneensa lenkkeilyn, ja tämä oli hänen ensimmäinen lappujuoksunsa ikinä. Olipa mahtava päästä häntä reitin varrella kannustamaan. Ja hienosti hän ensimmäisen kisansa juoksikin! Toivottavasti innostus säilyy.
Kaksi kierrosta oli tällä kertaa itselleni oikein sopiva määrä. Kolmas olisi tuntunut jo liian raskaalta. Aikaa matkaan meni 31:22. Hieman jäi oma vauhti mietityttämään, kun vertailukohtaa pariin edellisvuoteen ei ole. Toisaalta ajat olivat tulosluettelossa järjestään selkeästi huonompia kuin viime vuoden sulilla teillä juostuissa.
Kotiin lähdin kauniin narsissikimpun kanssa, sillä kaikki naisten sarjan osallistujat kukitettiin. Arpajaispyörä jäi tälläkin kertaa saamatta.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti