Talvijuoksukymppi

Tänään kiinnitin kilpailunumeron rintaani Kymijoen talvikympillä. Vuorossa oli vuoden 2019 ensimmäinen lappujuoksuni. Sää oli mukavan talvinen, -5 °C. Kesätossuillakaan ei askel tasaisella reitillä lipsunut.


Aikuisten sarjassa oli vain reilut 30 osallistujaa, joten aavistin jo etukäteen, että melko yksin saa taas matkaa taittaa. Alussa pääsin kuitenkin kivasti kahden miehen peesiin, mutta jo kahden kilometrin kohdalla letkan johtaja jäi sitomaan kengännauhojaan, ja toisena juossut kiristi sen jälkeen vauhtia. Peesissä en enää pysynyt, joten loppumatkan taivalsin yksinäni.

Reitti kulki tasaisella kevyenliikenteenväylällä. Viisi kilometriä suoraan, ja toiset viisi takaisin. Melkoisen raastavaa, kun edessä häämötti pitkä suora, mutta edellä menevää juoksijaa ei enää näkynyt, eikä myöskään seuraavaa kilometrikylttiä. Pientä piristystä toivat kääntöpaikan jälkeen vastaan tulleet kärkijuoksijat.


Matka alkoi kuuden kilometrin jälkeen painaa. Seitsemässä piti jo todella keskittyä askeltamiseen, että se pysyi edes jonkinlaisessa kuosissa. Tunsin kuinka jännitin käsiäni ja hartioitani, mikä näkyykin hyvin tuossa juoksukuvassani. Ilokseni pystyin kuitenkin jopa nostamaan vauhtiani, ja toinen puolikas kulkikin selvästi kovempaa kuin ensimmäinen. Tämähän toimi aivan loistavana harjoituksena!

Tässä tapahtumassa iloitsin negatiivisesta splitistäni ja liikenteenohjaajien hienosta kannustuksesta. Pokaalien sijaan juoksijat palkittiin kauraleivällä ja Kaslinkin juomilla. Loppuaikaani, 48.10, on hyvä lähteä parantamaan kevään kuluessa.

Kommentit

  1. Hyvä aika talvikympiksi! Kevään mittaan on varmasti motivoivaa nähdä, miten minuutit tipuu tuosta ajasta. Ah, syötävät palkinnot pokaalien sijaan, olispa enemmän tällaisia palkintoja! Mää tykkäisin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi! Ihan ehdottomasti nautin minäkin enemmän kauraleivästä kuin pokaalista.

      Poista

Lähetä kommentti