Helteinen HHM 2019

Sattuipa osuva kilpailunumero tämän vuoden kisaan.

Helsinki Half Marathonilla helle ei hellinyt juoksijoita, vaan sai monet kärsimään uupumuksesta ja nestehukasta. Olin itse aloittanut nestetankkauksen hyvissä ajoin, mutta silti kuumuus iski kroppaan juoksun aikana todella kovaa.

HHM on ollut minulle aiempinakin vuosina haasteellinen kilpailu. Olen kovasti yrittänyt pohtia siihen syytä. Eikö kroppani ole aamustartissa vielä tarpeeksi vertynyt vai sotkevatko hotelliyöpyminen, edellispäivän kävelyt ja ravintolasyömiset liiaksi tuttua kotirytmiäni? Kun sääennuste tänä vuonna vielä lupaili kilpailupäivälle hellelukemia, asennoiduin jo etukäteen normaalia hitaampaan juoksuun.


Lähdin matkaan mielestäni maltillisella tahdilla 1.40-jänisten takaa. Alun pieni ruuhka sopi mainiosti suunnitelmiini. Kahdeksaan kilometriin asti juoksu tuntui ihan hyvältä, mutta sen jälkeen vauhti alkoi hidastua. Kympin tienoilla 1.45-jänikset painoivat ryhmänsä kanssa ohitse. Juoksu ei sinänsä tuntunut pahalta, mutta edessä oleva pitkä matka painoi hetkeksi mieltä apeaksi.

Fiilis kuitenkin parani vähitellen, ja imin uutta intoa ihmisten kannustuksista. Sain paljon hyvä-hyvä-huutoja nimelläni. Lisäksi hyvä mieli tuli Jari-nimistä miestä kannustaneesta naisesta, joka oli niiiiin ylpeä tämän suorituksesta. Aloin saada juoksuuni uutta rytmiä, eikä vauhti enää jatkanut laskusuunnassa.

Kolmentoista kilometrin jälkeen juoksu eteni hyvin omalla tahdillaan. Ohitin muutamia helteen uuvuttamia juoksijoita, joita hoitohenkilökunta oli auttamassa. Tämän tapahtuman toisesta puolesta kannattaakin käydä lukemassa Pikkulitenin-blogista.


Reilu kilometri ennen maalia 1.50-jänönen kipitti ohitseni, samoin takaa tuli mies, jonka kanssa olin aiemmin reitin varrella vaihtanut muutaman sanasen. Mies yllytti mukaan loppukiriin, ja toisiamme tsempaten kiristimme vauhtia Töölönlahden rannalla. Maalissa olin ajassa 1:48:54.

Kommentit

  1. Hyvä veto helteellä! Kuuma sää vie aina minuutteja. Onnittelut! :)

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä juoksuihin. Samoissa tapahtumissa näköjään liikutaan :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti