Loistojuoksu kesän kisa-avauksessa


Kesän kilpailukausi on nyt virallisesti avattu. Osallistuin huhtikuulta siirrettyyn Kymijoki-Kevätkymppiin, ja tarkoituksena oli juosta kova aika edellisen ratapettymyksen jälkeen.

Sää oli juoksijoille varsin hyvä: pientä tihkusadetta, lämpöä +12°C. Osallistujia oli viitisenkymmentä, ja kilpailu toteutettiin väliaikalähdöin. Ensimmäinen kilpailija lähti matkaan klo 13, ja muut seurasivat perässä aina 10 sekunnin välein. Tämä sopi itselleni oikein hyvin, sillä juoksen aina omaa juoksuani itseäni vastaan, enkä niinkään muiden mukana. Peesiapua ei tosin tällä kertaa saanut. Lähdin matkaan kuudentena, joten tiedossa oli jo etukäteen, että itse en juurikaan pääse matkalla ohittelemaan, mutta minun ohitseni tullaan kyllä - ja kovaa. 

Lähtötunnelmissa

Olo tuntui alkuverkassa oikein hyvältä, joten luottavaisena asetuin lähtöviivalle. Ensimmäiset kilometrit kulkivatkin kepeästi, ehkä vähän turhan kovaakin. Saavutin kaikki edelläni lähteneet naiset, ja neljän kilometrin kohdalla ensimmäinen kova mieskisaaja kirmasi kevyesti ohitseni. Heidän peesistä oli turha haaveilla, joten yksin taistelin paluumatkan tuulta ja väsymystä vastaan. Tai tuulta en itse niinkään huomannut, sillä kaikki ajatukset piti keskittää taisteluun hiipuvaa askellusta vastaan. Viimeiset kolme kilometriä olivat todella raastavia, mutta jaksoin jotenkuten pitää vauhdin kohtuullisena. Tappiota alkupätkään kertyi kuitenkin 28 sekuntia. 

Taisteluni palkittiin maalissa loistavalla kympin ajalla 44:46. Keskitahdiksi muodostui 4:28 min./km. En jäänyt lopulta kuin 14 sekuntia kolme vuotta sitten juoksemastani ennätyksestä, joten aivan loistojuoksu tämä oli. Tästä on mahtavaa jatkaa taas harjoittelua. 


Sijoituin sarjassani ensimmäiseksi, ja sain palkinnoksi Risto Peltolan maistuvan kauraleivän. Toisen leivän voitin talvijuoksusarjan kokonaiskilpailun voitosta. Ai että maistui juoksun jälkeen hyvältä!

Kommentit

  1. Onnea hyvästä juoksusta! Ja onpa mukava, että pääsit oikeen kisoihin juoksemaan,täällä päin kaikki juoksutapahtumat ovat peruttu tai siirretty hamaan tulevaisuuteen. Tuommoinen väliaikalähtö kuulostaa ihan näppärältä tavalta toteuttaa pienemmät kisat. Itsellä on kisojen peruuntumisen myötä juoksumotivaatio kadonnut olemattomiin ja tulevasta kesästä voikin tulla ensimmäinen pitkään aikaan kun juoksuaskeleet jäävät nollaan. Toisaalta, jääpä energiaa sitten vaikka pidempiin pyöräretkiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi! Täällä landella on ehkä helpompaa, kun paikalliset hölkkätapahtumat eivät kerää niin paljon väkeä kuin esim. pääkaupunkiseudulla. Kisoja uskalletaan ehkä helpommin järjestää. Oikeat kisat antavat kyllä kivasti buustia harjoitteluun, vaikka mulle kyllä sopi myös itsekseni-radalla-juoksut.

      Poista
  2. Onnittelut myös täältä! T. Uuno

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Uuno! Vieläkö sua nähdään kisoissa?

      Poista

Lähetä kommentti