Torstaina juostiin taas Kymijoki-Kympillä. Osallistujia oli 123, joten mukavasti oli porukkaa lähtenyt viivalle. Tiedossa oli tuttu, tasainen reitti, joka soveltuu erinomaisesti ennätysjahtiin. Kesän avauskilpailussani kesäkuussa juoksinkin samalla reitillä lähelle omia ennnätyslukemiani.
Minulla on tapana valmistautua kilpailuun hakemalla hyvää fiilistä musiikkia kuuntelemalla sekä lakkaamalla kisakynnet ja pyytämällä tytärtäni tekemään kisakampauksen. Pientä "hulluttelua" haettiin tällä kertaa kampaukseen suihkutetulla pinkillä värillä. Sää oli oikein sopiva, +16 astetta, joten päälleni puin hihattoman paidan ja sortsit. Jalkaani laitoin uudet Adidaksen Adiokset, jotka tuntuivat kilpailussa todella hyvältä. Kevyt oli tossu - ainakin menomatkalla.
Kuva: Kymijoki-Kymppi
Ensimmäiset kuusi kilometriä kulkivat taas kivasti. Askel oli kevyt ja hengitys rentoa. Myötätuulikin auttoi varmasti asiaan. Vauhtini oli tasaista, vähän alle 4.30 min./km -tahtia. Väliaikani viidessä kilometrissä oli 22:08.
Kääntöpisteen lähettyvillä pystyi tarkastelemaan omaa sijaintiaan ja moikkailla tuttuja kanssakilpailijoita. Siinä vaiheessa vauhti tuntui vielä hyvältä, mutta nopeasti kuuden kilometrin jälkeen jalat alkoivat jo painaa. Asiaa ei yhtään auttanut se, että etenkin peltoaukioiden kohdalla tuuli puhalsi todella navakasti vastaan. Juoksuasentoni oli varmaan taas aivan kamala: istuva ja kädet korkealle puristettuina. En viimeisellä kilometrilläkään jaksanut enää nostaa vauhtiani. Kello pysähtyi maalissa aikaan 45:04.
Kuva: Kymijoki-Kymppi
Ei ole maaliintuloni lennokas! Mielenkiintoista on myös se, että kuvittelin pysäyttäväni kelloni vasta selvästi maaliviivan jälkeen. Kuva paljastaa karun totuuden - myös juoksuasennostani.
Olen tyytyväinen loppuaikaani. Saavutin sillä voiton N40-sarjassa ja sain palkinnoksi herkullista leipää sekä juomapullo-rullan.
Kommentit
Lähetä kommentti