Kahden vuoden tauon jälkeen asetuin puolimaratonin lähtöviivalle Vantaalla. Luotto omaan kuntoon oli hyvä, sillä lenkit olivat viime aikoina kulkeneet erittäin hyvin. Päätin (uhka)rohkeasti lähteä matkaan edellispäivänä ostamillani uusilla Adidaksen lenkkareilla, koska tuntuma niillä oli alkuverryttelyssä erittäin menevä.
Juoksuni lähti hyvin liikkeelle, ja sain hyvin haettua oman paikkani ja vauhtini. Muutaman sadan metrin jälkeen 1.40-jänisryhmä soljui ohitseni, joten päätin lyöttäytyä heidän matkaansa. Ryhmä ei onneksi ollut suuri, joten peesissä oli vaivatonta juosta. Olin iloinen, ettei minun tarvinnut itse halkoa tuulta eikä stressata vauhtia: jänisten tasainen vauhdinjako sopi hyvin. Pientä keulimista heillä tosin alkumatkasta oli, sillä oman kelloni mukaan kirmasimme kuudennen ja seitsemännen kilometrin 4.30-tahdilla. Minulla alkoi olla haastavaa pysyä imussa mukana ja pelkäsin loppumatkan kanttaamista. Huomautin pupuille asiasta, minkä jälkeen vauhti onneksi hitusen hidastuikin. Kahdeksan kilometrin kohdalla huomasin, että askeleeni oli jälleen sopivan leppoisaa.
 |
| Kärkipyörä ja maratonin voittaja Kristian Lindroos. |
Puoliväli ohitettiin ajassa 49:22, ja fiilikseni oli erittäin hyvä. Askel tuntui niin kevyeltä, että nousin hetkeksi rupattelemaan jänisten rinnalle. Olisin yksin juostessani varmasti painellut siinä kohdin hitusen nopeampaa tahtia, mutta en uskaltanut vielä puolivälissä jättää hyvää porukkaa. Jänisten perässä oli kuitenkin niin paljon helpompaa juosta kuin yksinään. Lisäksi kokemuksesta tiesin, että matka saattaa alkaa salakavalasti painaa jo parinkin kilometrin päästä. Ja niinhän siinä kävikin, että kolmentoista kilometrin paikkeilla jalat tuntuivat jo selvästi aiempaa raskaammilta. Kuudessatoista totesin ääneen, että meno on jo aika hengästyttävää. Viimeisellä juomapisteellä jänöt jäivät taakseni, enkä jäänyt heitä enää odottelemaan. Yritin vain pinkoa niin kovaa, minkä raskailla kintuillani pääsin.
Maaliviivalla tuuletin nettoajassa 1:39:05. Keskitahdiksi muodostui tällöin 4.41 min./km. Aika on kolmanneksi paras aikani puolikkaalla.
 |
| Maratoonarit matkalla |
 |
| Maratonviestin vaihdossa Downtown 65 |
Olen ihan todella fiiliksissäni tästä juoksusta. Jänisten perässä oli helppoa painella. On upeaa, että saan olla näin hyvässä kunnossa ja nauttia juoksemisesta. Moni kertoo pitävänsä eniten maratoneista, koska niissä saa edetä leppoista tahtia, eikä tarvitse puuskuttaa henkihieverissä. Mutta en minä ainakaan koe puolikasta sen pahemmaksi. Selvästi hengästynyt olin vasta viimeisten viiden kilometrin aikana. Ehkä vauhtikestävyytenikään ei ole niin hyvä, että pystyisin koko matkaa painamaan äärirajoilla. Puolikas oli minulle ehdottomasti nautintoa.
Kommentit
Lähetä kommentti