Eilen nautiskelin Jannen Iltalenkin tunnelmasta ja hyvin järjestetystä juoksutapahtumasta. 10-vuotisjuhlakauden kunniaksi osallistuminen oli kaikille ilmaista. Tarjoukseen oli tarttunut 155 osallistujaa. Elimäen kauniissa maalaismaisemissa sai matkakseen valita viiden ja kymmenen kilometrin hiekkatiereitin tai kuuden kilometrin polkujuoksun. Lapsille oli omat matkansa.
Kaunis sää ja 23 asteen lämpö loivat osaltaan hyvää tunnelmaa. Omaa kisafiilistäni nostatin kahden nutturan kisakampauksellani sekä poskipäiden hopeisella glitterillä. Tarkoituksenani oli osallistua polkujuoksuun rennoin fiiliksin, turhia repimättä, sillä kropassani painoivat edellispäivien Lontoon- ja Oulun-reissut. Suunnitelma ei täysin toteutunut, olihan matkan varrella tarjotusta palkintopallisijasta taisteltava.
Polkujuoksu starttasi loivaan ylämäkeen ja jatkui siitä kapeana nauhana hyväkuntoista metsäpolkua pitkin. Ehdin lähdössä havaita, että kaksi naista kiirehti edelleni. Itse juoksin sopivan tuntuista vauhtia kahden miehen perässä, kunnes kilometrin kohdalla kolmas nainen ohitti letkamme. Koska vauhdissani oli kiristämisen varaa, annoin kilpailuvietilleni vallan. Kiirehdin miesten ohi ja lähdin tavoittelemaan kolmossijaa.
Pääsin mukavasti minut ohittaneen naisen kantaan, ja siinä paineltiin peräkana melkoista haipakkaa. En yksikseni olisi niin kovaa vauhtia jaksanut ylläpitää. Kolmen kilometrin kohdalla saavutimme toisena juosseen naisen, joten mitalisijoitus alkoi varmistua. Vaikka reitti pääosin olikin hyväkuntoista polkua, oli matkalla myös heinikkoisempia pätkiä sekä haastavia mäkiä. En juurikaan juokse poluilla, joten annoin varmasti paljon tasoitusta juoksutekniikassani ja etenkin alamäissä, joita en uskaltanut harppoa kovalla vauhdilla. Onneksi edelläni juossut nainen otti loppumatkan ylämäet rauhallisesti, joten sain itsekin vähän tasata hengitystäni. Viimeisellä kilometrillä hiekkatiellä puuskutin silti äänekkäästi. Katse oli tiukasti edellä menevän selässä - perässä oli pysyttävä. Loppusuoralla kiihdytin ohi, ja olin maalissa naisten sarjan kakkosena, 10 sekuntia pronssinaista edellä. Voittajalle hävisin minuutin ja 46 sekuntia.
Juoksun jälkeen nautin kakkukahvit ja huudoin hiet pois läheisellä lammella. Mukava oli vilvoittavasssa vedessä pulikoida ja kuunnella Aarne Tenkasen ja Tempuntekijöiden musisointia. Palkintopallilla tuuletin hopeasijaani.
Olin yllättynyt, miten hyvältä juoksu matkustuspäivien jälkeen tuntui. Loppuaikani 29:05 on uusi reittiennätykseni.
Kommentit
Lähetä kommentti