Toukokuussa juoksin kevyen neljänkymmenen minuutin lenkin, jonka perään oli tarkoitus tehdä sadan metrin vetoja. Jalat olivat lenkin aikana tuntuneet ihan normaaleilta. Kuitenkin heti ensimmäinen kovempi kiihdytys tuntui pahalta oikean jalan takareidessä. En pystynyt juoksemaan, kun kipu otti reiteen kiinni. En siis tuntenut mitään revähdystä kesken vedon, vaan vauhtia ei vain pystynyt alusta pitäenkään lisäämään. Ihmettelin, miten reidet olivat menneet niin pahasti jumiin.
Jatkoin kevään ja kesän mittaan lenkkeilyä normaalisti, sillä kipua ei tuntunut muulloin kuin kaikkein kovimmissa satasen kiihdytyksissä. Esimerkiksi kilometrin vetoja pystyin tekemään kivutta. Kävin naprapaatin juttusilla, ja hän epäili syyksi pientä revähdystä. Sain luvan jatkaa juoksemista kivun sallimissa rajoissa. Kotitehtäväksi sain muutaman reisiä vahvistavan jumppaliikkeen sekä venyttelyohjeita.
Elokuun alussa juoksin kymmenen kilometrin hölkkäkisan, joka ei vauhtien puolesta kulkenut yhtään. Kilpailun jälkeen jalkani olivat useamman päivän jumissa ja niihin ilmaantui leposärkyä. Seuraavalla viikolla reidessä tuntui kipua myös kevyillä lenkeillä, joten päätin rauhoittaa tilanteen ja pidin kaksi seuraavaa viikkoa kokoaan taukoa juoksusta. Oman mielenrauhani vuoksi varmistin tilanteen magneettikuvauksessa, vaikka tiedostinkin, että kuvista tuskin löytyy mitään ratkaisevaa. Jos jalassa olisi isompi repeämä, olisin lääkärin mukaan sen kyllä huomannut, ja pienemmissä revähdyksissä hoitona olisi joka tapauksessa aika ja lepo.
Jälkikäteen ajateltuna kesän kovemmat vedot olisi pitänyt jättää tekemättä. Ne olivat jalalle varmasti liian rasittavia, vaikka siinä hetkessä en kokenut kivun olevan liian kovaa.
Olen pystynyt suhtautumaan juoksutaukooni yllättävän kevyesti. Juoksemattomuus ei ole latistanut mieltäni, ja olen hyvin havainnut, etten ole juoksemisesta riippuvainen. Pääni ei hajoa, vaikken lenkille pääsekään. Illatkin ovat kuluneet kivasti muissa askareissa. Välillä olen jopa miettinyt, missä välissä olisin muka juoksemaankin ennättänyt. Hyvän juoksurutiinin rikkoutuminen selvästi laiskistaa. Ymmärrän hyvin niitä, joille lenkkeilyn aloittaminen on vaikeaa.
Harmittelen ainoastaan syksyn hyvien hölkkäkisojen väliin jäämistä sekä epätietoisuuttaa siitä, kuinka pitkään vaiva jatkuu. Mikä on järkevin tapa palata lenkkipoluille ja mikä kivun todellisuudessa aiheuttaa? Oireilua on kuitenkin ollut jo reilun kolmen kuukauden ajan.
Kommentit
Lähetä kommentti