Vuosi 2024 on minulle juoksun juhlavuosi. Toukokuussa tulee kuluneeksi 20 vuotta ensimmäisestä puolimaratonistani. Juoksin sen Helsinki City Runilla vuonna 2004.
Ensimmäinen puolimaraton oli positiivinen kokemus. Sain juosta sen yhdessä mieheni ja vanhempieni kanssa. Matka ei tuntunut pitkältä, ja vauhdinjakoni oli nousujohteinen. Maalissa olin ajassa 2:04:40. Juoksin vielä toisen puolimaratonin saman vuoden syksyllä, mutta kolmannelle osallistuin vasta kahdeksan vuotta myöhemmin. Raskauksien ja pikkulapsivuosien aikana en juurikaan juossut. Innostuin säännöllisestä lenkkeilystä uudelleen vasta vuonna 2011. Tästä alkaakin 14:s peräkkäinen juoksuvuoteni.
Olen monesti todennut, etten tavoittele juoksuharrastuksessani ultimaattista parastani. Pidän harjoitteluni mieluummin maltillisena, jotta loukkaantumisten sijaan saisin mahdollisimman paljon terveitä juoksuvuosia. Viime vuoden aikana "kliseinen" ajattelutapani on konkretisoitunut: tänä vuonna en muuta toivo, kuin että saisin juosta kivutta. Tammikuu on jatkanut siitä, mihin viime vuoden lopulla jäin: juoksu on tauolla, joten korvaavilla mennään. Nyt kun ladut ovat olleet hyvät, olen pääsääntöisesti hiihtänyt. Perinteisellä tyylillä painelen tasaisilla peltoladuilla. Vauhtini on maltillista, kovavauhtisesta treenistä on jo aikaa.
Garminin mukaan maksimaalinen hapenottokykyni on pudonnut syksyn ja talven aikana seitsemän pykälää. Sen mukaan juoksisin tällä kunnollani puolimaratonin aikaan 2:06. En tosin luota moisiin arvioihin, sillä ne ovat ennenkin pahasti heittäneet. Vuoden 2022 Vantaan puolimaratonin juoksin 13 minuuttia Garminin ennustusta kovempaa. Toisinaan arviot ovat olleet yltiöpositiivisia. Itse perustan arvioni aiempiin suorituksiini. Alimatkojen kilpailutulokset ovat hyviä mittareita.
Olen Instagramissa haikeana seurannut, kun muut juoksijat ovat listanneet tämän vuoden tavoitteitaan. Suunnitelmissa on paljon maratoneja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Minullakin on kalenterissa merkittynä kaksi tapahtumaa, joihin olen ilmoittautunut viime vuoden puolella. Ensimmäinen niistä on ulkomainen puolimaraton ja toinen juhlavuoden juoksuni Helsinki City Running Dayllä. Tällä hetkellä näyttää harmillisesti siltä, että ainakin puolimaraton muuttuu osaltani turistireissuiksi. Vaikka takareiden oireet muutamassa kuukaudessa katoaisivat, en välttämättä ehdi ottaa yhtään juoksuaskelta ennen kisaa. Puolimaratonia en halua kylmiltäni lähteä suorittamaan.
Varasin ajan taas uudelle fysioterapeutille muutaman päivän päähän. Toivotaan, että hän keksisi, mistä vaivani johtuvat tai ainakin osaisi antaa tarkempia kuntoutusvinkkejä. Edellisten fysioterapeuttikäyntien jäljiltä olen ollut aika lailla tyhjän päällä, koska kukaan ei ole osannut antaa kovinkaan täsmällisiä kuntoutusohjeita.
Kurja kuulla, että vaivasi ovat jatkuneet. Oletko käynyt näyttämässä jalkojasi urheilulääkärille? Ehkä urheilulääkäri osaisi sanoa tilanteestasi vielä jotain sellaista, jota fysioterapeutti ei osaa. Tsemppiä!
VastaaPoistaT. Lauri
Kiitos tsempeistä! Hyvän asiantuntijan löytäminen on kyllä kallisarvoista. Kävin perjantaina takareiden vammoja paljon hoitaneen fyssarin pakeilla, ja nyt todella toivon, että hänen ohjeillaan paraneminen alkaa. Ainakin käynnistä jäi erittäin hyvä ja toiveikas olo.
VastaaPoista