Prahan puolimaraton juostiin huhtikuun ensimmäisenä lauantaina. Olin ilmoittautunut mukaan syksyllä, jolloin ajattelin, että jalkani ehtivät hienosti parantua tapahtumaan mennessä. Lopulta oireet jopa pahenivat juuri ennen lähtöä, joten puolimaraton vaihtui turistireissuksi.
Kevät oli Prahassa jo pitkällä: omenapuut ja tulppaanit kukkivat täydessä terässään, samoin tuoksuivat tuomet ja syreenit. Lämpö helli meitä koko viikonlopun ajan. Mittari näytti parhaimmillaan 28 plusastetta. Puolimaratonilla tuli kuuma jo pelkästä kannustamisesta.
Prahan puolimaratonille osallistui tänä vuonna 15 000 juoksijaa, joista 29 oli Suomesta. Pukeutumisen perusteella en tunnistanut yhtäkään suomalaista. Sen sijaan punapaitaisia tanskalaisia viiletti ohitse useita. Tanskalaiset myös kannustivat vieressäni villisti. Olisi pitänyt itsekin ottaa Suomen lippu mukaan. Josko joku juoksijoista olisi sen bongannut.
Kannustin juoksijoita pienen puistikon laitamilla, jonne puolimaratoonarit saapuivat viisi kilometriä taivallettuaan. Siitä oli helppo siirtyä puiston toiselle reunalle, jossa juoksijat saavuttivat 10 kilometrin kyltin. Vaikka harmitti, etten itse päässyt juoksemaan, oli menoa mukava seurata myös reitin varrella. Käteni taputin kipeiksi. Vierellä tanskalaiset kilkattivat lehmänkelloaan ja hurrasivat Danmark-paitaisille. Moni osallistuja vilkutti ilahtuneena takaisin.
Puolimaratoonareille hurraamisen lisäksi Prahassa tuli käveltyä paljon. Mukulakivisillä kaduilla kertyi myös rutkasti nousumetrejä. Patikoin ylös kiemurtelevaa tietä Petřínin kukkulalle, josta oli hieno näköala alas kaupunkiin. Mäen päälle olisi muuten päässyt myös funikulaarin kyydissä. Rappusia sai kivuta myös Prahan linnan alueelle, jossa sijaitsi mm. upea Pyhän Vituksen katedraali.
Hotellini sijaitsi aivan Vanhankaupungin kupeessa, josta oli helppo jalkaisin kiertää kaikki merkittävät turistinähtävyydet. Kaupunki oli kaunis, mutta suositun turistikohteen miinuspuoletkin näyttäytyivät: Kaarlensilta ja Astronomisen kellon edusta oli tupaten täynnä ihmisiä. Mieluiten vaelsin väljemmillä poluilla nauttimassa kirsikkapuiden loistosta kuin ahdistuin täpötäydessä selfie-ryysiksessä.
Kaikkinensa reissu oli oikein onnistunut, vaikken juoksemaan päässytkään. Nautin lämmöstä, kauniista maisemista, juoksijoiden kannustamisesta, hyvästä ruuasta ja seurasta.
Kommentit
Lähetä kommentti