"Äiti on kaikist viimesin!"

Olin vapunpäivänä seuraamassa perinteistä puistojuoksukilpailua. Osallistujat olivat pääosin alle 15-vuotiaita lapsia, mutta uskaltautuipa viivalle muutama rohkea vanhempikin. Vieressäni penkillä istui kaksi lasta, jotka kahdesti kilpailun aikana totesivat: "Äiti on kaikist viimesin." Itse taas ajattelin mielessäni, kuinka hienoa on, että nämä kaikki juoksijat ovat tapahtumaan mukaan lähteneet. Hyvältä näytti myös selvästi muista jälkeen jääneen äidin meno.

Vapunpäivän puistojuoksu kuuluu kylämme seurakisasarjaan. Muutaman maasto-osakilpailun lisäksi lapset pääsevät kesän aikana kokeilemaan monipuolisesti eri yleisurheilulajeja. Osallistuminen on ilmaista, eikä lapsen tarvitse kuulua mihinkään urheiluseuraan. Lajeista ei myöskään tarvitse olla aiempaa kokemusta. Matalalla kynnyksellä on tarkoitus houkutella lapsia ja nuoria yleisurheilun pariin. Kesän lopussa ei palkita parhaita tuloksia tehneet, vaan kaikki vähintään kuuteen osakilpailuun osallistuneet. Olen erittäin iloinen siitä, että palkitseminen perustuu osallistumiseen eikä taitoihin. Junnuiässä osallistujien tasoerot voivat olla melkoiset, kun loppuvuodesta syntynyt kilpailee yleisurheilussa joka toinen vuosi jopa kaksi vuotta vanhempien kanssa samassa sarjassa. Biologinen ikä huomioiden ero voi olla vieläkin suurempi.

Juoksijoita Helsinki City Marathonilla

Itseään ei siis pitäisi verrata muihin, vaan yrittää kisoissa korkeintaan omaa parastaan. Sama pätee aikuisiin. Omien aikojen vertailu toisiin on turhaa, koska taustoilla on iso merkitys suorituskykyyn. Joku joutuu tekemään kovastikin töitä aikojensa eteen, kun taas toinen tuntuu rynnistävän suoraan sohvanpohjalta palkintopallille. Urheilutuloksiin vaikuttavat varmasti eniten perityt geenit. Ja jos taustalla on vankka urheilupohja nuoruudesta, voi monien sohvailuvuosienkin jälkeen päästä nopeasti kovaan kuntoon. 

Kilpailukaverista ei myöskään aina tiedä, kuinka monta tuntia hän käyttää harjoitteluun. 90 juoksukilometriä viikossa on aika paljon enemmän kuin 30. Joskin pitää muistaa, että laatu korvaa määrää. Arjen realiteetit määrittävät myös sen, kuinka paljon treenaamiseen kannattaa käyttää aikaansa. Pikkulapsiarjessa tai vaativan työn ohessa täytyy jäädä riittävästi aikaa myös palautumiseen. On hyvä pohtia, kuinka tärkeitä kovat kisatulokset oikeasti ovat. Terveyden riskirajoilla leikkiminen ei ole viisasta. Osallistumisestaan pitää olla ylpeä, vaikka oma nimi tuloslistan häntäpäästä löytyisikin. Taakse jäävät kuitenkin kaikki ne, jotka eivät viivalle edes lähde.

Jos kaipaa matalan kynnyksen juoksutapahtumaa, suosittelen kahden viikon päästä järjestettävää Helsinki City Running Daytä. Mukaan on ilmoittautunut jo yli 17 000 osallistujaa. Tulossa on hieno juoksupäivä, jossa jokainen saa kannustusta ja voi iloita upeasta harrastuksestaan muiden kanssa. Maalissa Olympiastadionilla kelpaa tuulettaa omaa suoritustaan.