Espoon Leppävaarassa järjestettiin TUL:n avoimet mestaruuskilpailut, joissa osallistuin elämäni ensimmäiseen 10 000 metrin juoksuun. Olin alkuvuodesta juossut hallissa 1500 ja 3000 metriä. Nyt oli aika kokeilla, miltä 25 ratakierroksen matka tuntuu.
Juhannusviikon oikutteleva sää sopi minulle mainiosti. En todellakaan kaivannut juoksun ajaksi helteitä. Ajomatkan aikana vettä satoi melko rankasti, mutta taivas selkeni perille päästyäni. Lämpömittari näytti 16 plusastetta. Kentällä sijainneella isolla valotaululla tuulen voimakkuudeksi oli merkitty 7 m/s. Vastatuuli tuntui selvästi takasuoralla.
En juurikaan osannut jännittää kilpailua. Talven hallikisoista oli karttunut hyvää kokemusta ja tiesin, että kevään ja alkukesän harjoitteluni oli sujunut hyvin. Uskalsin luottaa kuntooni. Valmentajan kanssa kävimme keskustelua sopivasta vauhdista, sillä pelkäsin radalla aloittavani muutoin liian lujaa.
.jpg)
Kilpailuun oli ilmoittautunut 11 naista, mutta vain kahdeksan ilmaantui viivalle. Oma tasoni oli selvästi muita heikompi, joten jättäydyin lähtöpamauksen jälkeen suosiolla porukan hännille. Kärki katosikin kauas jo ensimmäisellä kierroksella. Ensimmäiset 400 metriä kulkivat aiottua nopeampaa. Hidastin vähän tahtia, mutta pian huomasin, että en saa ylläpidettyä suunniteltua vauhtia. Sen eteen olisi pitänyt tehdä luonnottoman paljon työtä, joten tyydyin sopivalta tuntuvaan menoon.
Muutaman kierroksen jälkeen päädyin vuorovetoon samaan tahtiin juoksevan seurakaverini kanssa. Vaihdoimme paikkoja aina kahden kierroksen välein. Taktiikasta oli henkisesti suuri apu etenkin kilpailun puolivälin jälkeen. Ei tarvinnut yksin tuulta halkoa. Kärkijuoksija ohitti minut ensimmäisen kerran neljän kierroksen kohdilla. Lähes kaikki muutkin painelivat kilpailun aikana ohitseni ainakin pariin kertaan. En antanut sen häiritä omaa menoani.
Vaikka kymmenen kilometrin kilpailuja olen maantiellä juossut useita, tuntui matka radalla pitkältä. Jaoin urakkani viiden kierroksen etappeihin. Niiden kohdalla talletin kellooni väliajan. Kaksi kilometriä taittui jokaisella kerralla lähes sekunnilleen aikaan 8.46.
Maaliviivalla oli kierroslaskuri, joka näytti jäljellä olevien kierroksen määrän. Se seurasi kuitenkin vain kärkijuoksijaa. Itselleni huudettiin kierrosmäärä ensimmäisen kerran vasta siinä vaiheessa, kun kierroksia oli jäljellä kaksi. Huuto oli positiivinen yllätys, sillä olin luullut määrän olevan kolme. Jossain vaiheessa olin seonnut laskuissani. Seurakaverini sen sijaan oli luullut kierroslaskurin näyttävän hänen omia kierrosmääriään ja aloitti loppukirinsä aivan liian aikaisin. Ehkä järjestäjät voisivat huudella kierroksia useammin myös muille kuin kärjessä juokseville.
Saavuin maaliin ajassa 43:48. Se on uusi, upea ennätykseni verrattuna aiempiin maantietuloksiini. Keskivauhdiksi muodostui 4.23 min./km. Hienoa päästä uudelle minuuttiluvulle!
Ratakymppi ei pääse juoksukilpailujeni top-listalle. 25 kierrosta tuntui melkoisen puuduttavalta. Aion samaiselle matkalle silti uudelleen osallistua. Harrastuksen monipuolisuus ja omien rajojen koettelu kiehtoo.
Kommentit
Lähetä kommentti