Maantiejuoksucup 1/2025-2026

Talven Maantiejuoksucup käynnistyi lauantaina Vantaalla. Edellisiltana satanut ensilumi oli jo sulanut pois, mutta kisakeskuksen viereisellä ensilumenladulla sivakoitiin silti hyvää vauhtia. Lämpömittari näytti paria plusastetta. Juoksin itse pitkissä vaatteissa, mutta kovimmat tarkenivat yhä sortseissa. Aurinko lämmitti juoksun aikana sen verran, että hanskat ja pääpannan olisi hyvin voinut jättää pois.

Järjestäjien mukaan Maantiejuoksucupin avauksessa oli mukana 333 osallistujaa. Kympin lähtö tapahtui Sotungin lukion edustalta kello 13. 

Juoksun alku tuntui jähmeältä, vaikka totuttuun tapaan ensimmäinen kilometri alamäkeen kulki vauhdikkaasti. Pääsin onneksi pian hyvään peesiin, jossa meno jonkin verran helpottui. Olin kuvitellut saaneeni vuoden aikana lisää voimaa kroppaan, mutta puolivälin ylämäissä rako edellä juosseeseen venähti hetkessä kymmeneen metriin. Luulin jo taistelun ratkenneen, mutta niin vain alamäessä kuroin eron kiinni.

Ensilumi oli satanut edellisenä iltana

Paluumatkan tasaisella suoralla vaihdoimme paikkaa useaan otteeseen. Vetoapu ei ollut sovittua, eikä ainakaan omalta osaltani edes tarkoituksellista. Kenties peesissä juokseminen oli sen verran helppoa, että sitä helposti vain ajautui ohitukseen. Joka tapauksessa juoksuni kulki paluumatkalla selvästi paremmin kuin alussa. Tuntui kivalta, kun oman vauhdin kiihtyessä sai ohitella muita kilpailijoita. Lopun ylämäessäkin jaksoin pitää tahdin yllä.

Loppuaikani oli 45:14, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.31 min./km. Sijoitukseni nousi omassa ikäsarjassani kolme pykälää puolivälistä. Juoksu oli varsin onnistunut ja antoi kivasti lisävirtaa syksyn peruskuntoharjoitteluun. Erityisen iloinen olen siitä, että voimat riittivät hienosti loppuun asti.

Ainut harmitus oli juoksun jälkeen vasempaan takareiteen/pakaraan ilmaantunut kipu. Kilpailun aikana muistan tunteneeni takareidessä pientä jäykkyyttä, mutta en kiinnittänyt siihen suurempaa huomiota. Kun numerolapun palauttamisen jälkeen lähdin loppuverkalle, tuntui jalka niin tönköltä, että juokseminen oli enemmän köpöttelyä. Kotimatkalla autoa ajaessa takareidessä, pakaran alapuolella, tuntui melko voimakasta särkyä. Olin kuvitellut selättäneeni jalkavaivat, sillä puoleen vuoteen jaloissa ei ole ollut oireita. Uskoin, että lisääntyneen lihaskuntotreenin ja kehonhuollon ansiosta vaivat oli saatu kuriin. Toivotaan, että kyseessä on jonkin ohimenevä tila. Tällä hetkellä tosin tuntuu, että koko vasen lonkka kipuilee. Tänään ei lähdetä lenkille.