maanantai 26. maaliskuuta 2018

Aktia-maantiejuoksucupissa



Lähdin lauantaina etsimään kateissa ollutta juoksuvauhtiani Vantaalta. Aktiacupin talvijuoksusarjan osakilpailu sopi vihdoinkin hyvin kalenteriini, joten pääsin samalla fiilistelemään vähän isomman tapahtuman tunnelmia. Viivalle juoksijoita kerääntyi lähemmäs 400.

Lämpötila oli asteen verran plussalla, mutta tuuli puhalteli välillä varsin reippaasti. Edellisenä iltana olin jo lukenut tapahtuman Facebook-sivuilta, että vitosen ja kympin reitit olivat täysin sulat. Olin siis pakannut mukaani kesän uudet kilpakenkäni! Saavuin kilpailukeskuksena toimineelle Sotungin koululle hyvissä ajoin ennen kilpailun starttia. Paikalla oli jo täysi kuhina päällä. Jonkin verran tuttuja kasvoja bongailin. Tuli kyllä heti hyvä kisafiilis.

Vitosen juoksijat lähtivät kymmenen minuuttia kympin juoksijoiden perään.

Reipasvauhtinen juoksu on harjoituksissa tuntunut viime aikoina suorastaan ahdistavalta. Puuttuva vauhti ei minua niinkään ole häirinnyt, vaan juoksun raskaus ja hengityksen vaikeus. Mutta niin vain tälläkin kertaa todistin, etten ennakkofiilisteni perusteella pysty ennustamaan kilpailun lopputulosta. 

Juoksu tuntui jo alkuverryttelyn aikana mukavan kevyeltä, joten lähtöviivalle siirryin toiveikkaana. Yhdeltä lähdimme kaikki kympin kisaajat pitkänä letkana etenemään. Reitti kulki edestakaisena maantien reunaa pitkin. Rallattelin ensimmäisen kilometrin aikaan 4:23 ja kauhistuin aloittaneeni liian kovaa. Olin aivan varma, että vauhti alkaa jo seuraavasta selkeästi hidastua. Kilpailupäivälle sattunut hyvä vire, sula tie ja tapahtumasta saatu adrenaliini siivittivät kuitenkin minua hyvää vauhtia eteenpäin. Nakuttelin tasaisesti noin 4.32-kilometriaikoja. Juoksijoita riitti tasaiseksi letkaksi koko matkan, joten yksin ei tarvinnut missään kohtaa taivaltaa. Viiden kilometrin kääntöpaikan jälkeen olin jo niin iloinen hyvästä juoksustani, että ajattelin jokaisen tällä vauhdilla edetyn lisäkilometrin olevan vain plussaa. Sillä vaikka juoksu sinällään tuntui ihan hyvältä, tulivat kilometritolpat minusta turhan hitaasti vastaan. Yllätyksekseni vauhti ei kuitenkaan edes lopussa hyytynyt, vaan jaksoin hyvin maaliin saakka. En ole varmaan koskaan juossut kilpailussa näin, lähes sekunnilleen, tasaisia kilometrejä.


Loppuaikani kymmenen kilometrin matkalla oli 45:32. Aivan loistava kevään juoksukauden avaus. Tästä on hyvä jatkaa treeniä kohti uusia haasteita. 

2 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Raita! Tämä antoi kyllä paljon hyvää fiilistä. Ei ole kaikki vauhti sentään talven aikana kadonnut.

      Poista

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall